Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Minulla on sisko Ruotsissa. Emme ole saaneet kutsua edes hänen uuteen taloonsa. Emme ole missään tekemisissä Toivoisin enemmän sisaruksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoisia avohoitopotilaita taas tässä ketjussa. :D Eiköhän se ole jo tuhanteen kertaan tosielämässä todistettu, että saatat viettää vanhuutesi yksin, vaikka sulla olis 10 lasta, eikä mikään takaa, että lapsesi tulisivat koskaan toimeen keskenään, olipa heitä 2 tai 5.
Olisin toivonut 3 lapsisessa perheessä olevani ainut, varsinkin nyt aikuisiällä. Samoin oma ainokaiseni on usein todennut kavereidensa perheitä seurattuaan, miten onnellinen on, että on ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi veljeä ja aina oon toivonut vielä siskoa. Eli neljä ois ollut hyvä
Sama juttu. Kadehdin kavereitani, joilla oli sisko.
Itsellä oli haaveena 4 lasta: 2 poikaa ja 2 tyttöä.
Kuinkas sitten kävikään. Tyttärelläni on 4 veljeä eikä yhtään siskoa.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia avohoitopotilaita taas tässä ketjussa. :D Eiköhän se ole jo tuhanteen kertaan tosielämässä todistettu, että saatat viettää vanhuutesi yksin, vaikka sulla olis 10 lasta, eikä mikään takaa, että lapsesi tulisivat koskaan toimeen keskenään, olipa heitä 2 tai 5.
Olisin toivonut 3 lapsisessa perheessä olevani ainut, varsinkin nyt aikuisiällä. Samoin oma ainokaiseni on usein todennut kavereidensa perheitä seurattuaan, miten onnellinen on, että on ainoa lapsi.
Avohoitopotilaita? Alat haukkua muita kirjoittajia kun harmittaa, että Sinulla on vain tämä Ainokainen. Noloa.
Jos on kolme lasta, yksi joutuu olemaan keskimmäinen. Ei ole helppoa luopua kuopus-identiteetistä varsinkin kun keskimmäiselle ei ole edes kunnon sanaa.
Merkittävintä on kuitenkin kuinka lapset tulevat keskenään toimeen. Siihen voi vain tiettyyn rajaan asti vaikuttaa. Tätä asiaa ei voi oikein etukäteen tieteellisesti selvittää, että mikä olisi paras lukumäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki yksilapsisessa uranaiset, noin 60v, ovat sanoneet että harmittaa ihan hirveästi, kun on vain yksi lapsi. Yksi poika, joka ei ole tekemissä paljoa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia avohoitopotilaita taas tässä ketjussa. :D Eiköhän se ole jo tuhanteen kertaan tosielämässä todistettu, että saatat viettää vanhuutesi yksin, vaikka sulla olis 10 lasta, eikä mikään takaa, että lapsesi tulisivat koskaan toimeen keskenään, olipa heitä 2 tai 5.
Olisin toivonut 3 lapsisessa perheessä olevani ainut, varsinkin nyt aikuisiällä. Samoin oma ainokaiseni on usein todennut kavereidensa perheitä seurattuaan, miten onnellinen on, että on ainoa lapsi.
Avohoitopotilaita? Alat haukkua muita kirjoittajia kun harmittaa, että Sinulla on vain tämä Ainokainen. Noloa.
Miten supernoloa, että Alat Arvostella Muita Tässä Ketjussa vaikka et voi tietää, jos joku ei ole vaikka saanut usempaa lasta omasta halustaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia avohoitopotilaita taas tässä ketjussa. :D Eiköhän se ole jo tuhanteen kertaan tosielämässä todistettu, että saatat viettää vanhuutesi yksin, vaikka sulla olis 10 lasta, eikä mikään takaa, että lapsesi tulisivat koskaan toimeen keskenään, olipa heitä 2 tai 5.
Olisin toivonut 3 lapsisessa perheessä olevani ainut, varsinkin nyt aikuisiällä. Samoin oma ainokaiseni on usein todennut kavereidensa perheitä seurattuaan, miten onnellinen on, että on ainoa lapsi.
Avohoitopotilaita? Alat haukkua muita kirjoittajia kun harmittaa, että Sinulla on vain tämä Ainokainen. Noloa.
Miten supernoloa, että Alat Arvostella Muita Tässä Ketjussa vaikka et voi tietää, jos joku ei ole vaikka saanut usempaa lasta omasta halustaan huolimatta.
En ole arvostellut muita kuin sinua, joka haukut muita kirjoittajia avohoitopotilaiksi. Se on noloa. Banniin!
Vierailija kirjoitti:
Ihan yksilapsisesta mielellään. Ei perintöongelmia eikä sisaruskateutta. Ei kenenkään suosimista. Kaikki olen saanut, mitä halunnut. Silti kunnon koulutus, ura ja toimeentulo. Ystäviä, mies ja yksi lapsi. En koskaan halunnut sisaruksia. Vanhemmat nyt jo kuolleet ja perinnöt säätiöity lapselleni.
Säätiöity? Et taida olla tosissasi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 3 veljeä, yhden kanssa joskus soitellaan.
Se siitä, Olen ainoa tyttö ja parempi ois ollu olla kokonaan ainoa.
Joskus kuvittelen millaista ois jos ois sisko.
Ei voi tietää.
Meitä on kolme enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman isosiskoani ja -veljeäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Ei tietenkään raha korvaa lähisukua. Onneksi on ystäviä.
Meitä on neljä sisarusta. Lapsena oltiin toki tekemisissä paljonkin, mutta ehdottomasti eniten vietin aikaa omien kavereideni kanssa. Ei siis ollut sellaista siskoni on paras kaverini -meininkiä. Tykkäsin kuitenkin erityisesti lomamatkoilla, kun eri sisarusten kanssa tehtiin vähän eri juttuja, ja kun johonkin meni hermo niin pystyi olemaan toisen kanssa hetken. Miinuksena asuimme jostain syystä melko pienessä talossa, vaikka rahasta ei ollut puutetta. Muuten ei koskaan tuntunut, että useampi sisarus olisi jotenkin ollut minulta pois.
Nyt aikuisena tullaan tosi hyvin toimeen ja on aina tosi mukavaa, kun ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Kaikki asuvat milloin missäkin, niin ei montaa kertaa vuodessakaan välttämättä nähdä. Mutta on tosi hankala kuvitella, että olisi edes yksi sisarus vähemmän.
Itselläni on nyt yksi lapsi ja toinen toiveissa. Tavallaan haluaisin lapsillekin useamman sisaruksen, mutta toisaalta tiedostan ettei oma jaksamiseni välttämättä riitä edes kolmanteen lapseen. Talousasiatkaan eivät meillä ole läheskään yhtä hyvät kuin vanhemmillani aikoinaan. Ajattelen myös, että lasten hankkiminen on ilmaston kannalta vähän itsekästä, ja vaikka siitä huolimatta hankin omia lapsia niin kaksi voi kuitenkin olla parempi kuin kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia avohoitopotilaita taas tässä ketjussa. :D Eiköhän se ole jo tuhanteen kertaan tosielämässä todistettu, että saatat viettää vanhuutesi yksin, vaikka sulla olis 10 lasta, eikä mikään takaa, että lapsesi tulisivat koskaan toimeen keskenään, olipa heitä 2 tai 5.
Olisin toivonut 3 lapsisessa perheessä olevani ainut, varsinkin nyt aikuisiällä. Samoin oma ainokaiseni on usein todennut kavereidensa perheitä seurattuaan, miten onnellinen on, että on ainoa lapsi.
Avohoitopotilaita? Alat haukkua muita kirjoittajia kun harmittaa, että Sinulla on vain tämä Ainokainen. Noloa.
Miten supernoloa, että Alat Arvostella Muita Tässä Ketjussa vaikka et voi tietää, jos joku ei ole vaikka saanut usempaa lasta omasta halustaan huolimatta.
En ole arvostellut muita kuin sinua, joka haukut muita kirjoittajia avohoitopotilaiksi. Se on noloa. Banniin!
Hei Sinä Nolouden hokija, täällä ketjussa on enemmän kuin yksi kirjoittaja...myötis
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksilapsisessa uranaiset, noin 60v, ovat sanoneet että harmittaa ihan hirveästi, kun on vain yksi lapsi. Yksi poika, joka ei ole tekemissä paljoa..
Useamman lapsen on helpompi jakaa vastuuta vanhemmistaan. Yksi käy yhtenä viikkona/kuukautena, toinen toisena, kolmas kolmantena, jos asutaan kaukana. Ainoa lapsi on aika helisemässä kaiken sen vastuun kanssa. Kun ei repeä joka suuntaan joka minuutti, eikä tavallaan jää omalle elämälle aikaa ja voimavaroja yhtään. On oltava vanhempiaan varten.
Minulla on sisko ja veli, enkä voisi kuvitella mitään ankeanpaa kuin jos heistä jompaakumpaa tai kumpaakaan ei olisi. Lapsuuteni olisi ollut niin tylsä ja yksinäinen. Lisäksi kun kuitenkin aina välillä oli riitoja sisarusten välillä, niin se kolmas toimi sitten sovittelijana. Kaksistaan olisi varmaan mennyt välit poikki lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on neljä sisarusta. Lapsena oltiin toki tekemisissä paljonkin, mutta ehdottomasti eniten vietin aikaa omien kavereideni kanssa. Ei siis ollut sellaista siskoni on paras kaverini -meininkiä. Tykkäsin kuitenkin erityisesti lomamatkoilla, kun eri sisarusten kanssa tehtiin vähän eri juttuja, ja kun johonkin meni hermo niin pystyi olemaan toisen kanssa hetken. Miinuksena asuimme jostain syystä melko pienessä talossa, vaikka rahasta ei ollut puutetta. Muuten ei koskaan tuntunut, että useampi sisarus olisi jotenkin ollut minulta pois.
Nyt aikuisena tullaan tosi hyvin toimeen ja on aina tosi mukavaa, kun ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Kaikki asuvat milloin missäkin, niin ei montaa kertaa vuodessakaan välttämättä nähdä. Mutta on tosi hankala kuvitella, että olisi edes yksi sisarus vähemmän.
Itselläni on nyt yksi lapsi ja toinen toiveissa. Tavallaan haluaisin lapsillekin useamman sisaruksen, mutta toisaalta tiedostan ettei oma jaksamiseni välttämättä riitä edes kolmanteen lapseen. Talousasiatkaan eivät meillä ole läheskään yhtä hyvät kuin vanhemmillani aikoinaan. Ajattelen myös, että lasten hankkiminen on ilmaston kannalta vähän itsekästä, ja vaikka siitä huolimatta hankin omia lapsia niin kaksi voi kuitenkin olla parempi kuin kolme.
Jos sinulla on tarjota lapsellesi serkkuja, ei sisarusten saamisella ole niin suurta hätää. Serkkujen kanssa ne parhaat ja pahimmat leikit..
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisko ja veli, enkä voisi kuvitella mitään ankeanpaa kuin jos heistä jompaakumpaa tai kumpaakaan ei olisi. Lapsuuteni olisi ollut niin tylsä ja yksinäinen. Lisäksi kun kuitenkin aina välillä oli riitoja sisarusten välillä, niin se kolmas toimi sitten sovittelijana. Kaksistaan olisi varmaan mennyt välit poikki lopullisesti.
Minulla ei ollut sisaruksia, mutta vilkas yhteisö ympärillä, joka koostui serkuista ja lukuisista muista lapsista. Aina oli joku kaveri tai serkku mukana mökillä ja matkoilla. Yhden kaverin kanssa lähes asuttiin toistemme luona vuorotellen. Vieläkin käymme toistemme lapsuuskodeissa kylässä. Ei tullut mieleen, että pitäisi olla sisaruksia, tai että olisi yksinäistä. Yksinäisempiä olivat kaksilapsisen perheen serkut, kun eivät kovin usein jaksaneet lähteä kotoa muiden lasten kanssa leikkimään.
Aikuisena, kun vanhemmat sairastelevat ja kuolevat, sisaruksia kuitenkin kaipaa ja tarvitsee kipeästi.
Alue: Aihe vapaa
Uppista