Lue keskustelun säännöt.
Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥
2 äiti joka odottaa 3.
Tunnetko montakin yhden lapsen perhettä? Älä turhaan sääli sellaista, mistä et tiedä mitään! Keskity sen sijaan opettamaan omille lapsillesi jakamista, koska sitä oman kokemuksen mukaan monilapsisten perheiden lapset eivät osaa vaan kaikesta pitää tapella niiden tärkeiden sisarusten kanssa.
Mikä iso vitsi!
Kaikki tietävät, miten yhden lapsen perheessä ihan kaikki pyörii materian ympärillä, kun sitä sisarusta ja kaveria ei kotona ole. Tavaralla sitten korvataan tätä, ja eivät osaa jakaa kun ei toistoja tule.
Tuttu 1-lapsinen perhe: kauheaa tappelua kyläillessä, kun kukaan ei saa koskea ainoan lapsen leluihin.
Kauheaa tappelua meillä, kun ainoa lapsi yrittää yksin leikkiä.
Aina saa lahjaksi ja palkinnoksi yllätys yllätys, uuden tavaran!
Se materialismi on jotain niin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden pojan ns poikaperheet ovat pahimmassa jamassa. Ovat itse kertoneet seuraavaa:
- Eivät uskalla hankkia kolmatta, kun se on taas poika.
Voimat ihan loppu poikien kanssa, jotka syövät ja harrastavat ja joiden jälkiä äiti siivoaa ja siivoaa.
Joutuvat säästämään ja säästämään pojilleen, kun oletuksena edelleen Suomessa että mies on vakavarainen perheen elättäjä.
Me taas eletään paaaaaljon huolettomammin kahden tytön kanssa. Käytetään rahaa nyt olemassaolevaan elämään perheenä.
Tytöt voivat sitten mennä näiden poikien joille on koko elämä säästetty elätettäviksi tulevaisuudessa🥰💗💗 ja olla siinä sivussa itse hyvin koulutettu nainen. Poikavanhemmat raatakoot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
No pienet ovat juhlat, mutta lapset eivät kaipaa sitä mitä ei ole. Usein olen kutsunut omat kummini ja miehellä on sisarus. Jos jotain isompia juhlia halutaan niin kutsutaan enoa ja tätejä myöden.
Minulla ja veljelläni on 6 vuoden ikäero. Kumoa väitteen, jonka mukaan lapset eivät kaipaa jotain mitä ei ole. Itse toivoin todella hartaasti sisarusta useita vuosia ja harmitti paljon, kun muilla naapuruston lapsilla oli sisaruksia. Muistan kokeneeni yksinäisyyttä. Toisaalta tuo lopulta 6 vuoden ikäero on aivan liikaa, ei meistä ollut toisillemme seuraa 25 vuoteen.
Olen kolmilapsisesta perheestä ja vastaan, että mieluummin olenkin kolme- kuin kaksilapsisesta perheestä. Sisarusten väliset kiistat ja jännitteet jakautuvat useamman kesken, kuin jos olisi vain yksi kenen kanssa kilpailla avusta ja vanhempien huomiosta.
Toisaalta ainoanakin lapsena olemisessa olisi puolensa, kun vanhemmilla olisi enemmän jaksamista ja resursseja lapselleen, eikä tarvitsisi käydä perintöriidoista ja vanhempien miellyttämisestä sisarusten kanssa vääntöjä.
Kumpikin vanhemmistani on ainut lapsi ja siksi he ovat kertoneet halunneensa, että meitä on monta. Heillä on varmaan ollut ruusuiset kuvitelmat jostakin ihannesisaruksesta, josta ovat itse haaveilleet. Itse taas joskus ajattelen, että ei olisi niin huono asia olla ainokainen.
Meitä on neljä ja se on just sopivasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-lapsisesta. Olisin jäänyt todella paljosta paitsi ilman sisaruksia. Sillä on ollut suuri vaikutus myös sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn tulla toimeen kaikkien kanssa, koska sisarusten myötä elämässä pyörivät myös heidän kulloisetkin ystävänsä ha kaverinsa. Lukemattomat muistot ja tilanteet lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, joita ei olisi ilman sisaruksia. Toki se tuo sosiaalisia verkostoja ja tukea myös aikuisena.
TÄTTÄ KUN EI SAA PÄÄTTÄÄ:
Olen kaksi lapsisesta perheestä.
Ei ole kun minä ja veljeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, miksi toivoa veljen lisäksi siskoa jos on jo sisko eikä veljeä.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on neljä ja se on just sopivasti!
Millainen auto teillä oli lapsuudessa, riittikö kaikille turvavyöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahden pojan ns poikaperheet ovat pahimmassa jamassa. Ovat itse kertoneet seuraavaa:
- Eivät uskalla hankkia kolmatta, kun se on taas poika.
Voimat ihan loppu poikien kanssa, jotka syövät ja harrastavat ja joiden jälkiä äiti siivoaa ja siivoaa.
Joutuvat säästämään ja säästämään pojilleen, kun oletuksena edelleen Suomessa että mies on vakavarainen perheen elättäjä.
Me taas eletään paaaaaljon huolettomammin kahden tytön kanssa. Käytetään rahaa nyt olemassaolevaan elämään perheenä.
Tytöt voivat sitten mennä näiden poikien joille on koko elämä säästetty elätettäviksi tulevaisuudessa🥰💗💗 ja olla siinä sivussa itse hyvin koulutettu nainen. Poikavanhemmat raatakoot.
q
Tämä oli varmasti vitsi, tai todella rankkaa typeryyttä. Ensinnäkin: miksei poikia saisi olla kahta enempää? Juttuasi on vaikea ottaa todesta, mutta toisaalta olen törmännyt liki vastaavaan uskomattomaan kypsymättömyyteen juuri tyttöjen äideiltä.
Aivan kuin lasten sukupuolella olisi kovin paljoa edes merkitystä - paitsi, jos äiti haluaa vain elää tyttärensä kautta jotain prinsessaunelmaansa. Ja silloin lasten kasvatukseen liittyvät ongelmat ovat todella syvällisiä.
Meitä oli kolme sisarusta. Kaksi vuotta nuoremman veljen kanssa oli hyvät leikit, mutta kolmannen lapsen syntyessä kun olimme teini-iässä kaikki muuttui. Asunto oli liian pieni, rahasta puutetta, vanhempien energia meni työn tekoon ja kotitöihin, isä joi ja haastoi riitaa viikonloppuisin uhkasi erolla ja itsemurhalla. Kolmas lapsi aloitti syöksykiierteen, koska äiti ei mennyt töihin vaan jäi hoitamaan nuorimmaista kotiin. Teoriasa hän olisi voinut erota ilman kolmatta lasta.
Mitään ei tehty enää yhdessä perheenä. Minä vietin viikonloput sukulaisia ja kavereilla. Olin ahdistunut ja meidän perheessä ei käsitelty mitenkään sitä, että en halunnut pikkusisarusta.
Jos vertaan ystäväni perheisiin, joissa kaksi lasta, heillä oli/on paremmat välit keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli neljä ja itselleni halusin kolme. Molemmat ovat olleet hyviä kokemuksia. Kun lapsia oli vain kaksi, tuntui, että jotain vielä puuttui. Nyt on hyvä. Sydän pakahtuu kun katsoo lasten välisiä suhteita, vaikka ikäeroakin heillä on.
Olen kolmelapsisesta perheestä.
En usko että olisi mitään eroa vaikka meitä olisi yksi vähemmän.
Narsistiäiti, adhd-isä, kumpikin omalla tavallaan vähät välitti meistä.
Itse en ainakaan koe minkäänlaisia paineita huolehtia heistä kun ikääntyvät.
Ihan itse aikaansaivat sen ettemme ole tekemisisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa lapsi enkä ikinä kaivannut sisaruksia. Kyllähän sitä kaveripiirissä näki ihan tarpeeksi noita sisarusten riitoja ja näkyy vieläkin, vaikka ollaan kaikki jo keski-iässä.
Olen vanhin(38v) ja olisin mielelläni ollut ainoa lapsi. Vanhemmat olisi luultavasti edelleen yhdessä ja olisivat jaksaneet paremmin arkea yhden lapsen kanssa. Meitä on 5 sisarusta. Minä ja kaksi muuta sisarusta suht pienillä ikäerolla 34-38v. Kaksi nuorempaa sisarusta isän uudesta liitosta heillä ikää 25-27v. Vanhempien huomiosta sai aikoinaan kilpailla. Se ei jakaantunut tasaisesti. Poikia suosittiin. Ruokaa riitti, mutta ei rakkautta. Me-henki puuttui ihan täysin eriarvoisen kohtelun takia ja nykyään ei olla missään tekemisissä keskenään.
Harmi!
Meitä oli kuusi. Lapsena leikittiin paljon isommat keskenään ja pienemmät keskenään, mutta aikuisena on tullut oltua enemmän kaikkien sisarusten kanssa. Itse olen onnellinen isosta perheestä, elämän hankalissakin tilanteissa on aina löytynyt tukea ja toisaalta löydän ns. Yhteyden eri sisarusten kanssa eri asioissa.
Lisäksi kun on seurannut nyt vamhempien ja muiden tuttujen selviämistä huonokuntoisten isovanhempien hoidossa niin onhan se huomattavasti pienempi työmäärä useamman lapsen perheissä + pääosin näissä perheissä näytetäänkin haluavan hoitaa vanhempia huolellisesti, kun yksilapsisilla ei yksinkertaisesti lapsella resurssit riitä.
Eihän sitä lapsena voinut hirmu kalliita harrastuksia olla tms, mutta itse en jotenkin osannut niitä kaivatakaan, kun asia oli itsestäänselvä. Onhan se näkökulma tietenkin aivan eri kun on syntynyt monen lapsen perheeseen, jossa tottuu jakamaan asiat, kuin jos olisi pitkään ainoa lapsi.
Syy vai seuraus, nyt itse arvostan enemmän ihmisiä kuin materiaa. Neljä lasta meilläkin, neljäs vauva mutta isommat kolme viihtyy tosi hyvin yhteisissä leikeissä. Olen onnellinen siitä että ovat (toivottavasti) turvana toisilleen myöhemmin.
Meitä oli 15. Kaksi veljeä kuollut. Vanhin sisko nykyään 54-vuotias, nuorin 34.
Alussa oli yhdeksän veljestä ja kuusi siskoa. Ei monestakaan yhtä antaisi pois, jos itse valita voisi, sanoi vanha äitini veljeni haudalla.
Klaanin tuki ja turva seuraa koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on neljä. Asia ei ollut millään tavalla omasta päätöksestäni kiinni.
Hyvä kun tarkensit, ap olisi muuten luullut, että sinä sait päättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden pojan ns poikaperheet ovat pahimmassa jamassa. Ovat itse kertoneet seuraavaa:
- Eivät uskalla hankkia kolmatta, kun se on taas poika.
Voimat ihan loppu poikien kanssa, jotka syövät ja harrastavat ja joiden jälkiä äiti siivoaa ja siivoaa.
Joutuvat säästämään ja säästämään pojilleen, kun oletuksena edelleen Suomessa että mies on vakavarainen perheen elättäjä.
Me taas eletään paaaaaljon huolettomammin kahden tytön kanssa. Käytetään rahaa nyt olemassaolevaan elämään perheenä.
Tytöt voivat sitten mennä näiden poikien joille on koko elämä säästetty elätettäviksi tulevaisuudessa🥰💗💗 ja olla siinä sivussa itse hyvin koulutettu nainen. Poikavanhemmat raatakoot.
q
Tämä oli varmasti vitsi, tai todella rankkaa typeryyttä. Ensinnäkin: miksei poikia saisi olla kahta enempää? Juttuasi on vaikea ottaa todesta, mutta toisaalta olen törmännyt liki vastaavaan uskomattomaan kypsymättömyyteen juuri tyttöjen äideiltä.
Aivan kuin lasten sukupuolella olisi kovin paljoa edes merkitystä - paitsi, jos äiti haluaa vain elää tyttärensä kautta jotain prinsessaunelmaansa. Ja silloin lasten kasvatukseen liittyvät ongelmat ovat todella syvällisiä.
Ei tämä ole mikään vitsi, vaan POIKIEN äitien kertomaa.
Minulla on 4:llä ystävällä kaksi poikaa. He ovat kaikki aivan uupuneita, ja sanovat etteivät voi tehdä kolmatta lasta jos tuleekin taas poika. Jaksamisen kanssa ongelmia. Kokevat että saavat vain kahta lasta vietyä harrastuksiin sun muualle.
Meillä on myös poika ja kaksi tyttöä, ja ei ongelmia. Sisarukset ihana turvaverkko💗💕💗💕
Jos minä saisin päättää, en olisi syntynyt.
Nyt kuitenkin olen 4 lapsisesta perheestä ja se on ihan hyvä.
Äitini on ainoa lapsi, ihan kiva ihminen ja onnellinen elämä kaikinpuolin. Isälläni oli 3 sisarusta, jotka kaikki ovat kuolleet nuorena. 2 alkoholiin 1 syöpään.