Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä tuntuu loppuvan 45-vuotiaana
21.08.2023 |
Vielä pari vuotta sitten olin täynnä elämää, tunsin itseni onnelliseksi, jaksoin suunnitella kaikkea, hankkia uusia harrastuksia ym. Kun täytin 45v kaikki on mennyt jyrkästi alaspäin. Kaikki tuntuu turhalta, mistään ei jaksa kiinnostua, jokin negatiivisuus, kyynisyys on hiipinyt päälle ja tekee mieli vain vetäytyä omiin oloihin. Kaikki elämässä tuntuu kapenevan ja samaa harmaata mössöä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja vanheneminen on konkreettista. Omat vanhemmat jo vanhuksia ja sairastelevat. Heidän asioiden päivittäistä huolehtimista ja huolta. Mielessä käy päivittäin, että edessä on heistä luopuminen hetkellä millä hyvänsä. Ja omakin vanheneminen ja vanhuus kummittelee mielessä. Samalla outo välinpitämättömyys kaikesta, että aivan sama, vaikka omakin elämä loppuisi, kun elämä yleensäkin tuntuu loppuneen. N45
Kommentit (270)
Mun tuttavapiirissä päälle viiskymppiset naiset matkustaa, harrastaa, menee ja tekee. Oma mummo aikanaa kävi vielä vähän alta kasikymppisenä tansseissa, eläkeläisten matkoilla ja oli sillä poikaystäväkin. Ei tässä olla haudassa, ennen kuin tosiaan siellä ollaan. Elämä on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mummo aikanaa kävi vielä vähän alta kasikymppisenä tansseissa, eläkeläisten matkoilla ja oli sillä poikaystäväkin. Ei tässä olla haudassa, ennen kuin tosiaan siellä ollaan. Elämä on ihanaa!
Minusta juuri tuollainen mummoelämä kuulostaa ihanalta! Eläkeläisellä on aikaa matkustella, tavata ystäviä, käydä tansseissa ja konserteissa, nauttia aamukahvit terassilla, lähteä lenkille kaverin kanssa jne. Elämä neli-viisikymppisenä tuntuu vielä täydeltä suorittamiselta ja on sitä varmaan siihen saakka, kun eläkkeelle joskus pääsee. Mutta hienoa, että on jotain mitä odottaa!
Vierailija kirjoitti:
Nautin lukemisesta ja syömisestä. Siinäpä ne.
Sama. Joskus televisiota tai elokuvia. Luonnossa kävely.
En jaksaisikaan "elämää". Kunhan olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisikaan "elämää". Kunhan olen.
Onneksi ei ole "elämää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin aika katoaa. Eilen 30v, yhtäkkiä 45v.
Täytin 45v ja "järkytyin". Tuntuu että EILEN melkein oli 32v ja 35v. 10 vuotta tuntui kiitävän kuin lentävä lautanen taivaalla. Opittu on uutta todella, mutta ehkä elämä olisi voinut olla vähän helpompaa. Jokaisella tietenkin polkunsa. 15 vuoden kuluttua on 60v, sitä ei voi ymmärtää eikä käsittää mitenkään järjellä, siitä 10v ja on 70v. Ehkä luomme numeroille liikaa merkityksiä ja "vanhenemiselle". Numerot vain juoksevat, ihmisen piti olla ikinuori. Elämässä pitäisi myös selviytyä "hengissä" haasteista, ellei tule helpompi vaihde. Täyttyivätkö jotkut toiveet vai jäivätkö ne toteutumatta. Tuntuiko että on vapautta vai on kuin vangittu.
Alue: Aihe vapaa
Ei minulla ainakaan. En ole koskaan määritellyt elämäni mielekkyyttä iän kautta. Joten ihan sama, minkä ikäinen kulloinkin olen.