Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä tuntuu loppuvan 45-vuotiaana
21.08.2023 |
Vielä pari vuotta sitten olin täynnä elämää, tunsin itseni onnelliseksi, jaksoin suunnitella kaikkea, hankkia uusia harrastuksia ym. Kun täytin 45v kaikki on mennyt jyrkästi alaspäin. Kaikki tuntuu turhalta, mistään ei jaksa kiinnostua, jokin negatiivisuus, kyynisyys on hiipinyt päälle ja tekee mieli vain vetäytyä omiin oloihin. Kaikki elämässä tuntuu kapenevan ja samaa harmaata mössöä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja vanheneminen on konkreettista. Omat vanhemmat jo vanhuksia ja sairastelevat. Heidän asioiden päivittäistä huolehtimista ja huolta. Mielessä käy päivittäin, että edessä on heistä luopuminen hetkellä millä hyvänsä. Ja omakin vanheneminen ja vanhuus kummittelee mielessä. Samalla outo välinpitämättömyys kaikesta, että aivan sama, vaikka omakin elämä loppuisi, kun elämä yleensäkin tuntuu loppuneen. N45
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän just nyt, 47-vuotiaana, elämäni onnellisinta aikaa.
Elämäsi muuttuu vielä paljon onnellisemmaksi, kun pääset eläkkeelle. Sinne kun jaksaa rimpuilla, niin alkaa mukava elämä, saa nukkua, kun nukuttaa. Telkkaria saa katsoa tai lukea kirjaa vaikka aamukolmeen saakka. Eläke lipsahtaa satavarmasti tilille ja vaikka ei olisikaan suuri, niin pärjää, kun sovittaa menonsa sen mukaan. Kerrankin olen saanut elämäni siihen pisteeseen, että teen vain niitä asioita, joista nautin. Jos en jaksa kokata tai siivota, niin en kokkaa enkä siivoa, toisena päivänä sitten. Voin tulla ja mennä, miten lystää. Ihana asua yksin ja elää itselleen pitkän ja raskaan perhe- ja työelämän jälkeen. Kiva, kun nuoriso käy kylässä ja sitten lähtee omaan kotiinsa, he ovat rakkaita ja autamme toisiamme tarpeen vaatiessa. Parasta aikaa elämässäni on olla eläkkeellä, jääkää hyvät ihmiset heti eläkkeelle, kun se on mahdollista. Tämä on ihanaa!
Mun eläkkeelle pääsy on 69v. Missä iässä itse pääsit?
t. 40-vuotias
Pääsin eläkkeelle 63 v 11 kk ikäisenä. Työelämään menin 18 v ja sitä ennen olin kesätöissä 12-v lähtien, aluksi lapsenlikkana ja myöhemmin kotiapulaisena ja sitten kaupoissa ja lopulta tehtaassa. Eläke alkoi kuitenkin karttua vasta myöhemmin, taisi olla 23-v. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa, mutta pidän kyllä todella törkeän korkeana tuota 69 vuoden eläkeikää. Saattaa käydä niin, että eläkkeet jää eläkevakuutusyhtiö plakkariin.
Liiaksi ei kannata ajatella tai odottaa eläkkeelle pääsyä. Silloin on jo vanha, sitä ennen pitää nauttia siitä mitä on.
Eläkkeellä on sitten mitä muistella eikä funtsia mitä olisi pitänyt tehdä.
Harva nelikymppinen oikeasti pystyy olla työelämässä 69-vuotiaaksi (tavoite-eläkeikään asti). Se tietysti tarkoittaa eläkejärjestelmän kaatumista, mutta tarkoittakoon sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon se elämä vasta alkaa! (tai jatkuu), tulen olemaan 45v. kun lapsi täyttää 18v. :D Muutan jonnekin Fugeen bailaamaan ja vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän just nyt, 47-vuotiaana, elämäni onnellisinta aikaa.
Elämäsi muuttuu vielä paljon onnellisemmaksi, kun pääset eläkkeelle. Sinne kun jaksaa rimpuilla, niin alkaa mukava elämä, saa nukkua, kun nukuttaa. Telkkaria saa katsoa tai lukea kirjaa vaikka aamukolmeen saakka. Eläke lipsahtaa satavarmasti tilille ja vaikka ei olisikaan suuri, niin pärjää, kun sovittaa menonsa sen mukaan. Kerrankin olen saanut elämäni siihen pisteeseen, että teen vain niitä asioita, joista nautin. Jos en jaksa kokata tai siivota, niin en kokkaa enkä siivoa, toisena päivänä sitten. Voin tulla ja mennä, miten lystää. Ihana asua yksin ja elää itselleen pitkän ja raskaan perhe- ja työelämän jälkeen. Kiva, kun nuoriso käy kylässä ja sitten lähtee omaan kotiinsa, he ovat rakkaita ja autamme toisiamme tarpeen vaatiessa. Parasta aikaa elämässäni on olla eläkkeellä, jääkää hyvät ihmiset heti eläkkeelle, kun se on mahdollista. Tämä on ihanaa!
Mun eläkkeelle pääsy on 69v. Missä iässä itse pääsit?
t. 40-vuotias
Pääsin eläkkeelle 63 v 11 kk ikäisenä. Työelämään menin 18 v ja sitä ennen olin kesätöissä 12-v lähtien, aluksi lapsenlikkana ja myöhemmin kotiapulaisena ja sitten kaupoissa ja lopulta tehtaassa. Eläke alkoi kuitenkin karttua vasta myöhemmin, taisi olla 23-v. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa, mutta pidän kyllä todella törkeän korkeana tuota 69 vuoden eläkeikää. Saattaa käydä niin, että eläkkeet jää eläkevakuutusyhtiö plakkariin.
Liiaksi ei kannata ajatella tai odottaa eläkkeelle pääsyä. Silloin on jo vanha, sitä ennen pitää nauttia siitä mitä on.
Eläkkeellä on sitten mitä muistella eikä funtsia mitä olisi pitänyt tehdä.Harva nelikymppinen oikeasti pystyy olla työelämässä 69-vuotiaaksi (tavoite-eläkeikään asti). Se tietysti tarkoittaa eläkejärjestelmän kaatumista, mutta tarkoittakoon sitten.
Hurujuttuja sulta! Eläkejärjestelmä ei ole kaatumassa mihinkään. Se on rakennettu sellaiseksi, että takaa säädyllisen pienen eläkkeen jokaiselle.
Se, että joku synkistelee palstalla ei muuta tätä faktaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän just nyt, 47-vuotiaana, elämäni onnellisinta aikaa.
Elämäsi muuttuu vielä paljon onnellisemmaksi, kun pääset eläkkeelle. Sinne kun jaksaa rimpuilla, niin alkaa mukava elämä, saa nukkua, kun nukuttaa. Telkkaria saa katsoa tai lukea kirjaa vaikka aamukolmeen saakka. Eläke lipsahtaa satavarmasti tilille ja vaikka ei olisikaan suuri, niin pärjää, kun sovittaa menonsa sen mukaan. Kerrankin olen saanut elämäni siihen pisteeseen, että teen vain niitä asioita, joista nautin. Jos en jaksa kokata tai siivota, niin en kokkaa enkä siivoa, toisena päivänä sitten. Voin tulla ja mennä, miten lystää. Ihana asua yksin ja elää itselleen pitkän ja raskaan perhe- ja työelämän jälkeen. Kiva, kun nuoriso käy kylässä ja sitten lähtee omaan kotiinsa, he ovat rakkaita ja autamme toisiamme tarpeen vaatiessa. Parasta aikaa elämässäni on olla eläkkeellä, jääkää hyvät ihmiset heti eläkkeelle, kun se on mahdollista. Tämä on ihanaa!
Mun eläkkeelle pääsy on 69v. Missä iässä itse pääsit?
t. 40-vuotias
Pääsin eläkkeelle 63 v 11 kk ikäisenä. Työelämään menin 18 v ja sitä ennen olin kesätöissä 12-v lähtien, aluksi lapsenlikkana ja myöhemmin kotiapulaisena ja sitten kaupoissa ja lopulta tehtaassa. Eläke alkoi kuitenkin karttua vasta myöhemmin, taisi olla 23-v. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa, mutta pidän kyllä todella törkeän korkeana tuota 69 vuoden eläkeikää. Saattaa käydä niin, että eläkkeet jää eläkevakuutusyhtiö plakkariin.
Liiaksi ei kannata ajatella tai odottaa eläkkeelle pääsyä. Silloin on jo vanha, sitä ennen pitää nauttia siitä mitä on.
Eläkkeellä on sitten mitä muistella eikä funtsia mitä olisi pitänyt tehdä.Harva nelikymppinen oikeasti pystyy olla työelämässä 69-vuotiaaksi (tavoite-eläkeikään asti). Se tietysti tarkoittaa eläkejärjestelmän kaatumista, mutta tarkoittakoon sitten.
Hurujuttuja sulta! Eläkejärjestelmä ei ole kaatumassa mihinkään. Se on rakennettu sellaiseksi, että takaa säädyllisen pienen eläkkeen jokaiselle.
Se, että joku synkistelee palstalla ei muuta tätä faktaa
Se ei ole kuule mikään fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet= lihotaan ja inhotaan itseä?
No nyt osuit asian ytimeen. Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuollainen välivaihe vaan. Elämän kuuluukin kääntyä sisäänpäin, muuttua ulkoisesta asioiden tavoittelusta sisäiseen elämään keskittymiseen. Mutta se tuntuu muutosvaiheessa oudolta ja tyhjältä, koska ihminen on siihen asti tottunut tavoittelemaan aktiivisesti asioita, nauttimaan saavutuksista yms. Ja sitten se ei vaan enää kiinnostakaan.
Itselläni oli juuri tuollainen keski-iän kriisi jossain 44-46-vuotiaana. Harkitsin vielä sitäkin, että olisiko yrittänyt väkisin takaisin siihen entiseen, asettaa tavoitteita ja pyrkiä kaikin voimin niitä kohti. Uralla, asumisen suhteen yms. Mutta ei vaan napannut, ei jaksanut. Sitten se kriisi meni ohi, ja olen nyt 49-vuotiaana onnellisempi kuin koskaan. Enää siihen ei tarvita mitään ulkoista. Olen vaan onnellinen pelkästä olemassaolosta ja pienistä arjen asioista. Viihdyn ensimmäistä kertaa erinomaisesti myös yksin ja tekemättä mitään erityistä, kun nuorempana tuli levoton olo jos jouduin olemaan niin.
Kuulostaa tutulta elämänvaiheelta, mutta itse olin 10 vuotta nuorempi. Varmasti siihen vaikutti se, että kaikesta yrittämisestäni huolimatta en saavuttanut itselleni tärkeitä päämääriä työelämässä. Silloin aloin miettimään, että oikeastaan pidän muutoin nykyisestä työstäni ja tehden tätä niin minulla on aikaa ja energiaa myös vapaa-ajalla. Nautin enemmän vapaa-ajastani ja elämästäni. Eihän se elämä ole ruusuilla tanssimista ja toisaalta onneksi ei olekaan - kovin ovat ruusut piikikkäitä, vaikka ovatkin todella kauniita ja tuoksu on huumaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo näytä vaikuttavan vaikka ikää lisää tulikin taas. 46 ja parhaimpia bileitä ystävien ja vaimon kans saanu viettää. Ja harrastuksiinkin riittää virtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täyttä paskaahan tämä on, suurimmilta osin. Paskaan työhön joka aamu. Kello soittaa 05. Teet robottimaisesti päivän. Kotiin. Päikkärit. Siivousta. Hiukan täytyy pitää kuntoakin yllä. Kaupassa käynti ja taas suihkuun ja nukkumaan että jaksaa seuraavan päivän töissä. Lapset isoja. Kuopuskin pärjää pian omillaan. Viikonloput menee viikosta palautuessa. Nukkuessa lähinnä. Joka paikkaa kolottaa ja naama roikkuu kuin vaivaiseukolla. Ja kun tietää että joka päivä vanhenee ja kurtistuu enemmän ja enemmän. Joutaisi jo kasvamaan timoteitä. Mieluiten suorin jaloin. Olen tosin semmoinen Aku Ankka ja paskalla karmalla siunattu että salee vietän viimeiset aikani jossain petipotilaana pissaliisalähihoitajien "hoidettavana" yksin.
Mulla helpotti, kun yksinkertaisesti lopetin. Aloin syömään, mitä huvittaa, esim. tä lounas oli lauantaina tehty jauhelihapihvi, jonka päälle laitoin juustoa, mikrotin ja söin kaupan sienisalaatin kanssa. Ihan hyvin riitti etätyöläisen lounaaksi, syön varmaan toisen samanlaisen illalla.
Miehen kanssa sovittu, että yhdessä tehdään ja syödään kun jaksetaan, muuten katsoo itse kumpikin, mitä kaapista ottaa. Kaupasta kerran viikossa täydennys.
Jos ei huvita ulkoilla, en ulkoile. En mä siihen kuole. Siivoan vähän kerrallaan, jos viitsin. Ellen, kämppä on sen näköinen.
Työn vaihdoin helpompaan, huonommin maksetaan, mutta entäs sitten. Tinkiä voi monesta asiasta.
Viikonloput muuttuivat piristäviksi, kun silloin yleensä jaksetaan tehdä yhdessä ruokaa tms. Mutta jos ei, niin sitten menee telkan ääressä ja nukkuessa. Entäs sitten. Ihan hyvä viikonloppu.
Lakkasin siis vaatimasta itseltäni ja toisilta yhtään "tavallista" tai "pakollista". Hämmästyin, miten vähän oikeastaan pakollista on.
Et maininnut mitään lapsista vai vanhuksista. Puhuit vain itsestäsi tinkimisestä. Se on helppoa, sen minäkin osaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksinäinen tai perheetön? Kulminoituuko elämänvalinnat tässä kohti ja iän myötä käyt omaa elämääsi enemmän läpi ja että oletko tehnyt oikeita valintoja?
Itse täytän 47 vuotta kohta ja en koe elämää ollenkaan noin. Päinvastoin elämä on koko ajan muuttunut paremmaksi, kun on tullut elämänkokemusta ja sen tuomaa tasapainoa. Seuraan iloisena lasteni aikuistumista ja omille siivilleen nousemista. Olen alkanut opiskelemaan eteenpäin alallani ja koen opiskelemisen todella mielekkääksi tässä kohti elämää. Voisin kutsua sitä ihan opiskelun paloksi. Nyt on taas aikaa omille jutuille, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Tapaan kavereitani, teen itselle mielekkäitä juttuja, nautin parisuhteesta, jossa s**ksi toimii ja epävarmuudet ovat ohi. Se on nautinnollista ja tyydytyksen tuovaa. En ikinä palaisi enää takaisin parikymppiseksi.
Elä luovuta vaan ala elää itsellesi taas. Etsi itsellesi mielenkiinnon kohteita, nauti elämisen mahdollisuuksista ja iän tuomista vahvuuksista. Ei kai tämän parempaa aikaa elämässä olekaan, kun terveyttä vielä on, aikaa jälleen omille jutuille ja kuitenkin hyviä vuosia vielä paljon edessä.
Ihanaa jos elämä on mennyt sinulla ns. putkeen. Omalla kohdallani ei ne ole mitään valintoja, että olen jäänyt ilman parisuhdetta/miestä/rakkautta ja sitä myöten en ole myöskään saanut lapsia ja omaa perhettä. Ja kyllä tämä aiheuttaa nimenomaan itselläni totaalisen epäonnistumisen tunteen ja tyhjyyden ja elämänhalu on ihan nollissa. Voisipa vain kuolla pois ilman, että kukaan huomaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän just nyt, 47-vuotiaana, elämäni onnellisinta aikaa.
Elämäsi muuttuu vielä paljon onnellisemmaksi, kun pääset eläkkeelle. Sinne kun jaksaa rimpuilla, niin alkaa mukava elämä, saa nukkua, kun nukuttaa. Telkkaria saa katsoa tai lukea kirjaa vaikka aamukolmeen saakka. Eläke lipsahtaa satavarmasti tilille ja vaikka ei olisikaan suuri, niin pärjää, kun sovittaa menonsa sen mukaan. Kerrankin olen saanut elämäni siihen pisteeseen, että teen vain niitä asioita, joista nautin. Jos en jaksa kokata tai siivota, niin en kokkaa enkä siivoa, toisena päivänä sitten. Voin tulla ja mennä, miten lystää. Ihana asua yksin ja elää itselleen pitkän ja raskaan perhe- ja työelämän jälkeen. Kiva, kun nuoriso käy kylässä ja sitten lähtee omaan kotiinsa, he ovat rakkaita ja autamme toisiamme tarpeen vaatiessa. Parasta aikaa elämässäni on olla eläkkeellä, jääkää hyvät ihmiset heti eläkkeelle, kun se on mahdollista. Tämä on ihanaa!
Mun eläkkeelle pääsy on 69v. Missä iässä itse pääsit?
t. 40-vuotias
Pääsin eläkkeelle 63 v 11 kk ikäisenä. Työelämään menin 18 v ja sitä ennen olin kesätöissä 12-v lähtien, aluksi lapsenlikkana ja myöhemmin kotiapulaisena ja sitten kaupoissa ja lopulta tehtaassa. Eläke alkoi kuitenkin karttua vasta myöhemmin, taisi olla 23-v. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa, mutta pidän kyllä todella törkeän korkeana tuota 69 vuoden eläkeikää. Saattaa käydä niin, että eläkkeet jää eläkevakuutusyhtiö plakkariin.
Liiaksi ei kannata ajatella tai odottaa eläkkeelle pääsyä. Silloin on jo vanha, sitä ennen pitää nauttia siitä mitä on.
Eläkkeellä on sitten mitä muistella eikä funtsia mitä olisi pitänyt tehdä.Harva nelikymppinen oikeasti pystyy olla työelämässä 69-vuotiaaksi (tavoite-eläkeikään asti). Se tietysti tarkoittaa eläkejärjestelmän kaatumista, mutta tarkoittakoon sitten.
Jos vain voi niin kannattaa hillota hiukan rahaa jemmaan. Sitten voi duunista erota aikaisemminkin ja omillaan elella. Tietysti tuo ei kaikille ole mahdollista. Itse olen ollut omilla vapailla 58 vuotiaasta alkaen. Ihanaa kun voi vain loikoilla ja laiskotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette typeriä tyhjänvalittajakermaperseitä. Hyvinvoinnin keskellä keksitte itsellenne oi niin kauheita murheita. Hävetkää apinat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole edes perustarpeita.
No hei äiti, sinäkin täällä. Kiitos kannustavista sanoistasi. Niiden siivittämänä lennähdän luoksesi taas oltuani töissä 10h ja tehtyäni perheelle ruoan. Tulen selvittämään, miksi kanavat ei toimi, kuuntelen kuinka naapurin Anneli on laittanut niin rumat kukka-amppelit ja nypin pihastasi rikkaruohot ja myötäilen juttujasi siitä, miten minä ja muut ikäluokkani edustajat ovat täysiä velliperseitä. Ja tämän kaiken teen kaikella kiitollisuudella, tietysti.
Hei vaan sinullekin. Jos et kuolla meinaa ennen aikojaan, niin kaikki tuo sama on sinulla edessä, mikä on nyt äidilläsi. Ihminen on semmonen erikoisuus, että se ei opi mitään, kun vasta sitten kun se asia on omalla kohdalla eli vanhuus ja vaivat. Sitä vaan kuvittelee olevansa sitten ikäihmisenä todella terve ja fiksu eikä ketään vaivaa murheillaan. Mutta historia tulee toistamaan itseään sinunkin kohdalla. Itse ole 70-v ja asun yksin. Teen kaikkeni, ettei minun tarvitsisi vaivata jälkikasvuani, mutta joskus ne tv-kanavat vaan ovat hukassa. Kaiken arjen pyöritän itse enkä vielä ole joutunut ostamaan palveluja, mutta kun se päivä koittaa (ja koittaahan se), niin tilaa siivousfirman ja kauppapalvelut ihan omilla rahoillani ja kaiken muunkin mihin koen tarvetta.
Sitten, kun olen muiden varassa ja osaan enää haukkua muita (huomaa kun, ei jos. Eli oletan olevani osa tätä traagista kehityskulkua) haluan eutanasian. En oikeastaan pelkää kuolemaa. Sitä ennen tapahtuva henkinen kuolema pelottaa. Haluan pelastaa lapseni tältä. Olen sanonut, että tehkää kaikkenne, että saatte lykättyä minut mihin tahansa laitokseen, mutta tuskin se silloin on yhtään sen helpompaa, kuin nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas, joko se loppui? Mä oon jatkanut kuin eläisin edelleen jo kaksi vuotta neliviitosen jälkeen. Hoidin menopaussiin liittyvät oireet parempaan kuosiin ja sen jälkeen olen ollut tyytyväisempi. Hankalaa oli aluksi migreenin takia. Lisäksi olen liikkunut aikasempaa enemmän, useita kertoja viikossa. Ilman liikuntaa olisin varmasti masentunut. En ole mikään urheilijatyyppi, mutta äänikirjat auttavat kävelemään vaikka sen 10km kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän just nyt, 47-vuotiaana, elämäni onnellisinta aikaa.
Elämäsi muuttuu vielä paljon onnellisemmaksi, kun pääset eläkkeelle. Sinne kun jaksaa rimpuilla, niin alkaa mukava elämä, saa nukkua, kun nukuttaa. Telkkaria saa katsoa tai lukea kirjaa vaikka aamukolmeen saakka. Eläke lipsahtaa satavarmasti tilille ja vaikka ei olisikaan suuri, niin pärjää, kun sovittaa menonsa sen mukaan. Kerrankin olen saanut elämäni siihen pisteeseen, että teen vain niitä asioita, joista nautin. Jos en jaksa kokata tai siivota, niin en kokkaa enkä siivoa, toisena päivänä sitten. Voin tulla ja mennä, miten lystää. Ihana asua yksin ja elää itselleen pitkän ja raskaan perhe- ja työelämän jälkeen. Kiva, kun nuoriso käy kylässä ja sitten lähtee omaan kotiinsa, he ovat rakkaita ja autamme toisiamme tarpeen vaatiessa. Parasta aikaa elämässäni on olla eläkkeellä, jääkää hyvät ihmiset heti eläkkeelle, kun se on mahdollista. Tämä on ihanaa!
Mun eläkkeelle pääsy on 69v. Missä iässä itse pääsit?
t. 40-vuotias
Pääsin eläkkeelle 63 v 11 kk ikäisenä. Työelämään menin 18 v ja sitä ennen olin kesätöissä 12-v lähtien, aluksi lapsenlikkana ja myöhemmin kotiapulaisena ja sitten kaupoissa ja lopulta tehtaassa. Eläke alkoi kuitenkin karttua vasta myöhemmin, taisi olla 23-v. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa, mutta pidän kyllä todella törkeän korkeana tuota 69 vuoden eläkeikää. Saattaa käydä niin, että eläkkeet jää eläkevakuutusyhtiö plakkariin.
Kun luettelet työhistoriasi, tuli mielikuva, että kuvittelet 40-veen työhistorian olevan leppoisampi. Itse olen tehnyt maatilan töitä 10-vuotiaasta saakka, mennyt kesätöihin mansikkamaalle ja myymälöihin 14-vuotiaana ja kirjoitusten jälkeen olen ollut joko yhdessä kokoaikaisessa tai kahdessa osa-aikaisessa työssä samanaikaisesti, kun olen opiskellut yliopistossa. Olen opiskellut kokoaikatyön ohessa ne kaksi yliopistitutkintoa, jotka työnkuvaani vaaditaan. 30 vuotta sitten työhöni ei vaadittu ensimmäistäkään korkeakoulututkintoa. Myös lapseni ovat menneet kesätyöhön 14-vuotiaina. Ja kuten totesit, eläkkeet ei ole kertyneet vasta kuin reilusti yli parikymppisenä, mutta sehän ei 80-luvulla syntynyttä paljonkaan harmita, koska kertymä ylipäätään on niin surkea. Kiva, että olet sitä mieltä, että tavoite-eläkeikä on korkea. Lasteni omaa en uskalla tarkistaa, mutta yritän säästää heille vimmatusti, sillä niin karu tulevaisuus heitä odottaa, että yritän sitä edes jotenkin pehmittää.
t. 40 vuotias
Outoa. Mulla elämä alkoi uudelleen, kun lapset muutti pesästä. Nyt nelikymppisenä opiskelin uuden alan, vaihdoin työtä, muutin mieleiseen asuntoon, sisustin sen oman maun mukaan, saan mennä ja tehdä mitä ikinä huvittaa eikä tarvitse huolehtia kenestäkään muusta. Lapsiani rakastan ilman muuta ja oli ihanaa olla äiti kotona asuville lapsille, mutta se aika on nyt ohi ja he tarvitsee minua paljon vähemmän.
En ole ikinä ollut yhtä onnellinen ja vapaa kuin nyt nelikymppisenä!
Normaali juttu. Elämä on vaikeinta n. 44 - 45 -vuotiaana. Johtuu nuoruutta ihannoivasta kulttuuristamme. Tutkittu juttu. Näin on kaikkialla länsimaissa. Olo helpottuu kyllä lähempänä viittäkymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Normaali juttu. Elämä on vaikeinta n. 44 - 45 -vuotiaana. Johtuu nuoruutta ihannoivasta kulttuuristamme. Tutkittu juttu. Näin on kaikkialla länsimaissa. Olo helpottuu kyllä lähempänä viittäkymppiä.
Selityksesi ontuu. Tarkoitatko, että nuoruutta ihannoiva kulttuuri ei jostain syystä enää kohdistu viisikymppisiin? Vai että viiskymppisenä on tullut sille immuuniksi? En usko siihenkään.
Alue: Aihe vapaa
Oletko yksinäinen tai perheetön? Kulminoituuko elämänvalinnat tässä kohti ja iän myötä käyt omaa elämääsi enemmän läpi ja että oletko tehnyt oikeita valintoja?
Itse täytän 47 vuotta kohta ja en koe elämää ollenkaan noin. Päinvastoin elämä on koko ajan muuttunut paremmaksi, kun on tullut elämänkokemusta ja sen tuomaa tasapainoa. Seuraan iloisena lasteni aikuistumista ja omille siivilleen nousemista. Olen alkanut opiskelemaan eteenpäin alallani ja koen opiskelemisen todella mielekkääksi tässä kohti elämää. Voisin kutsua sitä ihan opiskelun paloksi. Nyt on taas aikaa omille jutuille, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Tapaan kavereitani, teen itselle mielekkäitä juttuja, nautin parisuhteesta, jossa s**ksi toimii ja epävarmuudet ovat ohi. Se on nautinnollista ja tyydytyksen tuovaa. En ikinä palaisi enää takaisin parikymppiseksi.
Elä luovuta vaan ala elää itsellesi taas. Etsi itsellesi mielenkiinnon kohteita, nauti elämisen mahdollisuuksista ja iän tuomista vahvuuksista. Ei kai tämän parempaa aikaa elämässä olekaan, kun terveyttä vielä on, aikaa jälleen omille jutuille ja kuitenkin hyviä vuosia vielä paljon edessä.