Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä tuntuu loppuvan 45-vuotiaana
21.08.2023 |
Vielä pari vuotta sitten olin täynnä elämää, tunsin itseni onnelliseksi, jaksoin suunnitella kaikkea, hankkia uusia harrastuksia ym. Kun täytin 45v kaikki on mennyt jyrkästi alaspäin. Kaikki tuntuu turhalta, mistään ei jaksa kiinnostua, jokin negatiivisuus, kyynisyys on hiipinyt päälle ja tekee mieli vain vetäytyä omiin oloihin. Kaikki elämässä tuntuu kapenevan ja samaa harmaata mössöä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja vanheneminen on konkreettista. Omat vanhemmat jo vanhuksia ja sairastelevat. Heidän asioiden päivittäistä huolehtimista ja huolta. Mielessä käy päivittäin, että edessä on heistä luopuminen hetkellä millä hyvänsä. Ja omakin vanheneminen ja vanhuus kummittelee mielessä. Samalla outo välinpitämättömyys kaikesta, että aivan sama, vaikka omakin elämä loppuisi, kun elämä yleensäkin tuntuu loppuneen. N45
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Minä 41, ei oikein toivoa että löytäisin uuden alan, jolle voisin työllistyä. Sote-alalle en enää mene. Työttömänä monta vuotta.
Olet realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 58 ja elämä on ihanaa! Ainokainen lapsikin jo omillaan ja hyvät välit hänen kanssaan. Nykyinen suhde kestänyt jo 17 vuotta ja tuntuu aina vain paranevan.
Yli nelikymppisten yritykset pysyä nuorekkaina näyttävät säälittävältä räpiköinniltä väistämätöntä vastaan. Heittäydy vain kellumaan ja anna Tuonelan virran viedä mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naama on valahtanut.
Maha roikkuu.
Nätit pojat ei hymyile takaisin.
Olen sukupuoleton seinätapetti
Omanikäiset hyvännäköiset miehet ei hymyile takaisin.
Suklaa, runkkaus, suklaa, barbie, suklaa
Suklaa ja runkkaus 😂 *huutonaurua* Ja sama täällä!
N45
En jaksa edes esittää nuorekasta. Kokonaan lähtenyt sellainen nuoruuden "draivi" pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös tosi noloa kun 45v mammat elävät jotain uutta teini-ikää. Vanheta voi myös arvokkaasti, eikä elämä välttämättä ole ohi 45v, mutta vanha elämä on.
Sitä luuli, että kun lapset ovat aikuistuneet, niin aikaa tehdä omia juttuja ja nauttia. Omat isovanhemmat kuolleet jo aikaa sitten suht nuorina, niin euvät olleet omien vanhempieni hoidettavina ja vastuulla missään vaiheessa. Ihan puun takaa tullut omaan elämään tämä pidempään elävien vanhempieni ja heidän omaisuudesta ym. huolehtiminen. Raskasta seurata heidän hiipumista ja muistisairauden tuomaa alakuloa. Tarttuu tuo fiilis, miettii vaan että kohta on itse samassa jamassa. Kuolinsiivoukseenko on jo kohta ryhdyttävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illuusiot ovat karisseet. En usko enää mihinkään. Kukaan valmentaja tai terapeutti ei voi auttaa.
Sulla on ylirasitus tai masennus päällä. Hanki apua.
Olen yli 60 v. ja henkisesti virkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Illuusiot ovat karisseet. En usko enää mihinkään. Kukaan valmentaja tai terapeutti ei voi auttaa.
Rukoile apua Jeesukselta. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illuusiot ovat karisseet. En usko enää mihinkään. Kukaan valmentaja tai terapeutti ei voi auttaa.
Rukoile apua Jeesukselta. Ihan oikeasti.
Viimeistään 40+ iässä pitäisi lopettaa uskomiset mielikuvitusolentoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää mitkä ovat niitä asioita jotka maailma on täynnä ja joita 50+ ikäiset naiset haluavat kokea? Eihän tuon ikäisenä enää oikein pysty nauttimaan mistään kun terveys alkaa pettää ja nuoremmat menee oikealta ja vasemmalta ohi?
Alue: Aihe vapaa
Nykylääketiede voi kyllä auttaa. Eri asia on jos vaan istuu sohvalla ja voivottelee. Oma valinta