Lue keskustelun säännöt.
Näin 5-kymppisenä sanon teille nuoret tässä muutaman jutun
04.06.2026 |
Aika kuluu ihan järjetöntä vauhtia. 30 vuotta ei ole mitään. Ihminen muuttuu ajan mukana, mutta moni asia myös pysyy. Kun olin pari-kolmekymppinen, 5-kymppiset tuntui todella kulahtaneilta ja vanhoilta. Nyt olen itsekin sellainen nuorten silmissö, mutta tätä ei mieli helpolla myönnä. Nauttikaa nuoruudesta koska se menee todellakin hetkessä ohi. Tosin iäkkäämpänä on helpompi olla henkisesti kun ei ole samalla tavalla paineita.
Olen puhunut. Kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa!
Kommentit (43)
Jatkan sen verran, että kun olin lapsi, mummo sanoi että aika alkaa kiihtyä ja hänelle 50 vuotta ei ollut mitään. Minulle se oli silloin ikuisuus ja mummo ihan esihistoriallisesta maailmasta mielessäni, hyvällä tavalla siis. Mutta nyt olen alkanut tajuta tämän. Kohta, jos elän. olen 70-vuotta ja minun lapsuudessa sen ikäiset oli jo vanhuksia. Mutta ei ehkä enää, tai ehkä se on 5-kymppisen perspektiiviharhaa. Onhan ne jo vanhoja. Mutta nykypäivän vanhuksilla, ainakin osalla, on mahdollisuuksia enemmän kuin ennen. Ps. mummoni eli 99-vuotiaaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs parikymppiset ajattelee 5-kymppisistä? Olisi kiva kuulla.
Ja tiedoksi nuoret: tutkitusti TE vamhenette nopeammin kuin me 5-kymppisenä vanhettiin. Miltähän näytätte 2035 :D
Vierailija kirjoitti:
Mitäs parikymppiset ajattelee 5-kymppisistä? Olisi kiva kuulla.
Sitä että heitä on moneen lähtöön. Jotenkin sympaattista nähdä vaikka bändipaita tai joku "nuorekas" vatekappale jonkun yllä. Mutta joskus se vähän huvittaakin. Meillä töissä 5-kymppiset on aika usein esihenkilöitä, osa kivempia ja osa vähemmän kivoja. Setämies-juttuja muuten kuulee aika vähän, että ovat kyllä ajassaan kiinni ainakin meillä. Varmaan heidän lapsuus tekee sen että kestävät aika paljon eivätkä luovuta, vaikka joskus jo kannattaisi.
Ketään ei kiinnosta olla nuori ja testata seksuaalisuuttaan. Lopputulema kaikilla sama. Oli pascaaa. Tauteja, mällejä, tylehdkusia. Ja ne kuvat..ne kuvat ikuisesti netissä. Oi, en sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs parikymppiset ajattelee 5-kymppisistä? Olisi kiva kuulla.
Ainakin he yleensö ajattelevat diversiteetin olevan vain erilaisten samanikäisten pöhinää, ei koskaan eri-ikäisten.
90-luvulla 33v vaikutti 57-vuotiaalta. Suosittelen että nuorena laittaa omaa kotia kodikkaaksi ja matkustaa turvallisiin paikkoihin vaikka vanhemman tai sukulaisen kanssa, kun myöhemmin ei enää ole takeita siitä. Tai kirjoittaa vaikka kirjan. Tekee videoita inhimillisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää 90% nuorista olevan minua paksumpia, huonokuntoisia ja kauneuskin purkeista päälleympättyä. Oon vasta 49v tyttönen. Kovakuntoinen, notkea ja juoksen lujaa.
Nuorena oli kivaa mutta niin on viisikymppisenäkin. Aika aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena oli kivaa mutta niin on viisikymppisenäkin. Aika aikaansa kutakin.
Tässäpä se. Ja onnellinen se, joka sen hyväksyy kapinoimatta.
Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa.
Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti.
Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.
20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49v ja työskentelen kotihoidossa. Allekirjoitan ap:n tekstin ja olen jutellut asiasta paljon vanhustenkin kanssa. Tavallaan se perusluonne ja miten maailman näkee, huumorintaju yms, on ja pysyy, mikä on hassua ajatella itsekin, mutta pitkälti koen olevani se sama ihminen mitä nuorena, ja tätä moni vanhuskin sanoo. Toki jotain muuttuukin, tai ehkä tavallaan laajenee ja ajatus ei ole niin jyrkkä, kun on elämänkokemusta. Jotain kymmenien vuosien takaisia juttuja muistaa niin kuin olisi eilen tapahtunut. Yksityiskohtia esikoisen syntymästä, synnytyssalista, kätilön ilmeistä, vaikka siitä on 23v. Muistan oman ensimmäisen koulupäivän jännityksen ja mitä leikin silloin koulun pihalla. Kun hain uuden kissan meille 21v sitten. Ja samat 30v eteenpäin, luultavasti kiihtyvällä tahdilla, ja olen 80v. Jos siis olen elossa.
Minä löysin itseäni 15 vuotta nuoremman miehen 46 - vuotiaana... Huomaan kyllä sukupolvien välisen kuilun monissa asioissa.on kuin oman lapsensa kanssa keskustelisi. Mutta rakkaus on sokea eikä sille minkään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä 7-kymppisenä on vaikeaa neuvoa nykynuoria. Maailma on niin eri kuin silloin 70-luvulla. Pitää vaan sanoa, että pärjäilkää. 💗
t: Mummo
Vierailija kirjoitti:
Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa.
Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti.
Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.
20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti.
Onnea, kun olet noin tyytyväinen itseesi. Ihan oikeasti. Ja kyllä saitkin pieneen tekstiin mahdutettua paljon ja monipuolisesti omaa erinomaisuuttasi. Rahatilanteesta koulutukseen, hoikkuus ja kuntosali. Ai että. Ei sinunlaisiasi tietenkään kiinnosta muiden mielipide, eikä pidäkään, mutta tulee mullekin tuosta sellainen olo, että onneksi en ole itse kehittynyt noin itseriittoiseen suuntaan. Kuulostat aivan kammottavalta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa.
Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti.
Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.
20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti.Onnea, kun olet noin tyytyväinen itseesi. Ihan oikeasti. Ja kyllä saitkin pieneen tekstiin mahdutettua paljon ja monipuolisesti omaa erinomaisuuttasi. Rahatilanteesta koulutukseen, hoikkuus ja kuntosali. Ai että. Ei sinunlaisiasi tietenkään kiinnosta muiden mielipide, eikä pidäkään, mutta tulee mullekin tuosta sellainen olo, että onneksi en ole itse kehittynyt noin itseriittoiseen suuntaan. Kuulostat aivan kammottavalta tyypiltä.
Täh? Kamalan kitkerän-katkera vastaus. Jokainen kertoo omasta kokemusmaailmastaan käsin, tietysti. Pitäisikö minun sinun takiasi valehdella, että olen väsynyt ja lihava vuokra-asuja, että sinä olisit tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa.
Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti.
Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.
20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti.
Kolmen tunnin yöunet ovat harvinaisuus. Olen tarvinnut aina noin yhdeksän tuntia unta vuorokaudessa pysyäkseni tasapainossa.
- Kuusikymppinen
Pitäisikö tämän järkyttää/pelottaa minua? En välitä vaikka kuolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse täytän loppuvuodesta 48 ja nuorin lapsi 6v. Kaksi isompaakin lasta vasta alakoulussa.
Tuntuu, että elämä on vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Asuntolaina maksettu (asumme Helsingissä). On ihana touhuta lasten kanssa, kun ei ole mitään huolia. Harrastan kuntosalia säännöllisesti.
Olen hoikka ja terve. Olen myös huomannut, etten enää tarvitse unta yhtä paljon kuin esim 3-kymppisenä, vaan pärjään tarvittaessa kolmen tunnin yöunilla työpäivän aivan mainiosti.
20-30-vuotiaana tuli maisteriksi opiskellessa ja valmistumisen jälkeen oltua vuosikaudet koulutusta vastaavassa työssä, joten kokemuslisät on kertyneet kivasti.Kolmen tunnin yöunet ovat harvinaisuus. Olen tarvinnut aina noin yhdeksän tuntia unta vuorokaudessa pysyäkseni tasapainossa.
- Kuusikymppinen
Minäkin tarvitsin päälle kolmikymppiseksi asti. Sitten opin jotenkin pikalatautumaan 😁.
Näinhän se on. Nuorena aika kului hitaammin. Viiskymppisyys siinsi jossain kaukana. Ja hupsis. Nyt tuntuu kuin olisin omien lasteni kanssa samanikäinen. Pää ei pysy mukana tässä.