Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä tuntuu loppuvan 45-vuotiaana
21.08.2023 |
Vielä pari vuotta sitten olin täynnä elämää, tunsin itseni onnelliseksi, jaksoin suunnitella kaikkea, hankkia uusia harrastuksia ym. Kun täytin 45v kaikki on mennyt jyrkästi alaspäin. Kaikki tuntuu turhalta, mistään ei jaksa kiinnostua, jokin negatiivisuus, kyynisyys on hiipinyt päälle ja tekee mieli vain vetäytyä omiin oloihin. Kaikki elämässä tuntuu kapenevan ja samaa harmaata mössöä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja vanheneminen on konkreettista. Omat vanhemmat jo vanhuksia ja sairastelevat. Heidän asioiden päivittäistä huolehtimista ja huolta. Mielessä käy päivittäin, että edessä on heistä luopuminen hetkellä millä hyvänsä. Ja omakin vanheneminen ja vanhuus kummittelee mielessä. Samalla outo välinpitämättömyys kaikesta, että aivan sama, vaikka omakin elämä loppuisi, kun elämä yleensäkin tuntuu loppuneen. N45
Kommentit (270)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos elämässä on varmaa ja lopulta myös kuolema. Se on ainoa varma asia elämässä.
Ikäkriisi. Kyllä se siitä ohi menee. Ainakin minulla meni. Nyt olen positiivisempi ihminen kuin koskaan, 49 vuotiaana.
Täytin äskettäin 49 vuotta eikä tunnu yhtään samanlaiselta. En tunne itseäni lainkaan vanhaksi. Maailma on täynnä vaikka mitä kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa. Oletko kenties masentunut??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita sukulaisia jotka voivat myös huolehtia osittain vanhempien asioista, ettei sulle kaadu kaikki päälle. Ehkä voit joku päivä matkustaa ulkomaille. Jospa kotonakin keksii jotain kivaa. Onko päivittäin seurattavia kivoja asioita tai kävely. Työ voi olla puuduttavaa, jos se on samaa toistavaa ja on monta tuntia siellä. Onko mitään virkistäviä ideoita.
Tuo on tuollainen välivaihe vaan. Elämän kuuluukin kääntyä sisäänpäin, muuttua ulkoisesta asioiden tavoittelusta sisäiseen elämään keskittymiseen. Mutta se tuntuu muutosvaiheessa oudolta ja tyhjältä, koska ihminen on siihen asti tottunut tavoittelemaan aktiivisesti asioita, nauttimaan saavutuksista yms. Ja sitten se ei vaan enää kiinnostakaan.
Itselläni oli juuri tuollainen keski-iän kriisi jossain 44-46-vuotiaana. Harkitsin vielä sitäkin, että olisiko yrittänyt väkisin takaisin siihen entiseen, asettaa tavoitteita ja pyrkiä kaikin voimin niitä kohti. Uralla, asumisen suhteen yms. Mutta ei vaan napannut, ei jaksanut. Sitten se kriisi meni ohi, ja olen nyt 49-vuotiaana onnellisempi kuin koskaan. Enää siihen ei tarvita mitään ulkoista. Olen vaan onnellinen pelkästä olemassaolosta ja pienistä arjen asioista. Viihdyn ensimmäistä kertaa erinomaisesti myös yksin ja tekemättä mitään erityistä, kun nuorempana tuli levoton olo jos jouduin olemaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tarkistuttaa myös fyysinen terveys. Veriarvot, kilppari, hormonikorvauksen tarve, masennus. Juttele työterveydessä.
Itse koin kokeneeni parhaat vuoteni 50-vuotiaana. Sain aikaan paljon asioita, joista olin aiemmin kyennyt vain uneksimaan. Oli terveyttä, rahaa, kykyä, halua oppia uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin itsekin kuin ap 45-vuotiaana. Nyt 50- vuotiaana muistelen kuinka aikaansaapa olin vielä muutama vuosi sitten... se on se aleneva estrogeeni.
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet 50. Alkaa tämä show olla niin kuin nähty.
M52
Kuin olisin itse kirjoittanut. Myöskin m.52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 47-vuotiaana vielä unelmia toteutettavana, joten ei tässä jouda noutajaa odottamaan.
Suosittelen reissua pattayalle, huomaat että aivot ajattelee kuin 20vuotiaana ja bailaus maistuu.
Sellaista se on naisella jolle ura oli tärkeintä. Yksinäinen vanhuus.
Alue: Aihe vapaa
Tee jotain mikä tekee sinut iloiseksi.