HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Vierailija kirjoitti:

Amer ikka laisia ja suo malaisia yhdistää tämä haukkuminen. Kadehtitaan jos joku onnistuu jossakin. Aletaan heti haukkumaan selän takana, mutta kasvotusten esitetään muuta. Samalla tavalla amer ikkalaiset haukkuu kaunista laihaa naista läskiksi niin kuin suo ma laisetkin.

Niin tehdään muissakin maissa, huomaa kun lukee ulkomaisten lehtien nettiuutisten lukijoiden kommentteja sivujen lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen: Kenen kutun syytä on, että tämä lasi on puoliksi tyhjä? Kohta varmaan menee loputkin. Ei tästä tule mitään! Pitäkää tunkkinne.

Jenkki: Mahtavaa, tämä lasi on jo puoliksi täynnä. Meillä on mahtava tilaisuus täyttää se kokonaan.Let`s go!!!

Monikulttuurisessa työympäristössä parasta on, että on itseenkin tarttunut kohteliaampi puhetapa ja positiivisen palautteen antaminen, kun jokib onnistuu.

Tuolla raitilla se kohtelias palaute näkyy ja kuuluu 🤒🤮

Heh, emme ole mikään elämänkouluorganisaatio. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu käskytysmentaliteetti, pyynnöt ja kiitokset ovat valitettavan vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

Kun olen käynyt amerikkalaista koulua ja asunut siellä, niin sanoisin että koulussa, kirkossa ja perheessä kuri ja muottiin pakottaminen on voimakkaampaa kuin täällä. Mutta harrastuksissa saa loistaa ja saa kannustusta ja harrastustoimintaan osallistuu lähes kaikki, yleensä koulun yhteydessä.

Eräs suomalainen piilaaksossa asuva myös hehkuttaa, ettei Amerikassa edes ole köyhiä ihmisiä.

So amazing.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

Kun olen käynyt amerikkalaista koulua ja asunut siellä, niin sanoisin että koulussa, kirkossa ja perheessä kuri ja muottiin pakottaminen on voimakkaampaa kuin täällä. Mutta harrastuksissa saa loistaa ja saa kannustusta ja harrastustoimintaan osallistuu lähes kaikki, yleensä koulun yhteydessä.

Uskonnottomuus on kasvava ryhmä myös Yhdysvalloissa, jo nyt kehittyneimmillä alueilla noin kolmasosa ei tunnusta mitään uskoa. Etelävaltioissa uskonnollisia on puolestaan eniten. Milleniaaleissa uskonnottomia on yli kaksinkertainen määrä boomereihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsena käynyt kaksi vuotta koulua Yhdysvalloissa kun asuttiin siellä vanhempani työni vuoksi ja voin täysin allekirjoittaa sen, että siellä lapsia kannustetaan enemmän olemaan omia itsejään eikä yritetä kasvattaa lapsia hiljaiseen vaatimattomuuteen itsestään ja osaamisestaan.

Olen aina ollut kiinnostunut, innostunut ja hyvä matematiikasta. Suomessa tätä innostusta ei juuri huomioitu. Vaikka tein tehtävät aina hyvin, oikein ja suht nopeasti, niin tästä seurauksena opettaja nopeasti tarkisti tehtävät ja sanoi että nyt voitkin sitten lukea vaikka kirjaa tai piirtää, kunhan olet hiljaa. Yhdysvalloissa taas opettaja oli silminnähden innoissaan siitä että olin kiinnostunut ja hyvä matematiikassa. Hän antoi minulle muiden tehtävien jälkeen lisätehtäviä sekä myös ylempien luokkien tehtäviä sekä antoi minulle luettavaksi kirjastosta löytyneen kirjan minkä aiheena oli matematiikka. Sama juttu kielissä. Kun muutettiin osasin englantia vain vähän, koska en ollut ehtinyt sitä vielä aloittaa koulussa. Opin kuitenkin nopeasti ja helposti. Opettaja oli kannustava myös tässä ja innoissaan siitä miten opin kieltä niin nopeasti ja olin kiinnostunut myös kielistä. Sain tästä kannustusta lisää varmuutta ja rohkeutta.

No, muutettiin takaisin Suomeen ja suomalaiseen kouluun, mutta kyllä se saatu tuki näkyi. Opin tunnistamaan hyvin omat mielenkiinnonkohteeni sekä vahvuuteni ja hyödyntämään niitä sekä koulussa että muussa elämässä. Aloitin yläasteella vielä ranskan, mikä oli myöhempää elämää ajatellen erinomainen valinta. Hyvän matematiikan ansiosta myös muut matemaattiset aineet on olleet minulle aina hyvin helppoja, mikä aikanaan auttoi opiskelemaan pääsemistä haluttuun opiskelupaikkaan.[/quote

Tämä taas kertoo hyvin siitä, että amerikassa kannattaa kannustaa lasta olemaan hyvä. Tedossa voi olla ilmainen sisäänpääsy collegeen ja yliopistoon stipendin muodossa. Stipendit jaetaan jonkun lahjakkuuden perusteella ja siksi on tärkeää löytää se oma lahjakkuus. Varsinkin hyvän yliopiston käyneillä on kaikille tiedossa varma työpaikka. 

Suomessa taas se erinomainen lahjakkuus tietyllä alalla ei juuri johda mihinkään. Huippu-urheilijatkin, varsinkin naiset elävät köyhyysrajalla. Lahjakkuus tietyssä aineessa ei riitä, vaan pitää kirjoittaa tasapuolisesti hyvin kaikissa oppiaineissa, jotta pääsee yo-pisteillä tai pääsykokeessa sisään johonkin kouluun. Ainoastaan lääketiede varmasti työllistää. Kaikki muu on oikeastaan tuuristakin kiinni. Joten opettajia ei oikein mikään motivoi kannustaa oppilaita löytämään omia vahvuuksiaan. Tavallaan suomalaisen yhteiskunnan näköalattomuus heijastuu koulutuksen sisältöön. 

Kyllä täällä ennen kannustettiin lahjakkaita oppilaita jo yläastetasolla hakemaan yliopistoon. Monelta ikäihmiseltä olen kuullut. Mutta tämä oli sitä aikaa, kun yliopisto vielä oli automaattinen tie hyvään tulotasoon ja menestykseen. Näin ei valitettavasti enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi syyllistetään suomalaisia, että ei osata ottaa muuttajia vastaan, mutta Usassa osataan.

Siinä suomalaisilla on vielä paljon oppimista muualta maailmasta. Naapurimaa Ruotsi ei ole siihen parhaan esimerkin antaja.

USAssa muuttajat tulevat usein eri lähtökohdista kuin Ruotsin ja Suomen muuttajat. Tietenkin kulttuurikin on aivan eri.

Muistan kun meidän lukiosta lähti eräs poika vaihto-oppilaaksi. Oli niin hiljainen, hiipi seinänvieriä pitkin anteeksi kun olen olemassa- asenteella. Palatessaan oli ihan eri tyyppi. Rohkaistunut, avoin. Tarina oli vähän kun amerikkalaisesta teinileffasta kun hänet sitten valittiin Oppilaskunnan puheenjohtajaksi ja sai heti tyttöystävän. Ehkä siinä oli sekin kun menee johonkin missä kenelläkään ei ole ennakko-odotuksia. Voi luoda itsensä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Amerikkalainen koulujärjestelmä on huono. Se on rakennettu niin että kaikki pääsisivät sen läpi. Eli tyhmimmän mukaan, ja muut kärsivät siitä ettei vaadita riittävästi. Suomalaiset sinne menneet ovat ihmetelleet miten lapsellisia kokeet yms. on ja sitä miten ovat tietäneet enemmän kuin opettajat.

Tosin Suomessakin ollaan kovaa vauhtia siirrytty samaan malliin, mistä Pisa-tulokset todisteena. Varmaan sillä on ollut vaikutusta että mmuuttajat eivät ole hyviä koulussa, mutta ei niitä voi luokalleenkaan jättää joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Amerikkalainen koulujärjestelmä on huono. Se on rakennettu niin että kaikki pääsisivät sen läpi. Eli tyhmimmän mukaan, ja muut kärsivät siitä ettei vaadita riittävästi. Suomalaiset sinne menneet ovat ihmetelleet miten lapsellisia kokeet yms. on ja sitä miten ovat tietäneet enemmän kuin opettajat.

Tosin Suomessakin ollaan kovaa vauhtia siirrytty samaan malliin, mistä Pisa-tulokset todisteena. Varmaan sillä on ollut vaikutusta että mmuuttajat eivät ole hyviä koulussa, mutta ei niitä voi luokalleenkaan jättää joka vuosi.

Taas hoet perusteetonta myyttiä. Suomessa huonoimmin pärjää Itä- ja Pohjois-Suomen pojat. Eli juuri sieltä tulee huonoimmat tulokset, jossa on vähiten uusia tulokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Ja briteissä! Miten ihmeessä he lapsensa kasvattavat kun osaavat olla nokkelia keskustelijoita jo tarhaiässä?

Suomessa lapset opetetaan olemaan erottumatta joukosta. Yhdenmukaisuuden paine on suuri ja erilaisuutta ei hyväksytä. Oppilaat oppivat pelkäämään esiintymistä, sillä muut nauravat ja ivaavat.

Amerikassa omien mielipiteiden esittämiseen kannustetaan pienestä pitäen ja lapset otetaan mukaan keskusteluihin. Suomessa ajatellaan, että lapsi on nenäkäs ja näsäviisas, jos hänellä on näkemyksiä.

Tämä on mielestäni hyvä huomio. Suomessa vähätellään lapsia tosi usein. Ajatellaan, että lapsilla "ei ole asiaa" esimerkiksi siihen tilanteeseen kun aikuiset puhuu ja että lapsi on parhaimmillaan kun se näkyy mutta ei kuulu. Suomessa lapsia ei esimerkiksi rohkaista toimimaan ja yrittämään asioita samalla tavalla. Täällä ajatellaan tosi helposti jo valmiiksi ettei lapsi kuitenkaan osaa tai ymmärrä. Lapset kasvatetaan täällä aika lannistavassa ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Amerikkalainen koulujärjestelmä on huono. Se on rakennettu niin että kaikki pääsisivät sen läpi. Eli tyhmimmän mukaan, ja muut kärsivät siitä ettei vaadita riittävästi. Suomalaiset sinne menneet ovat ihmetelleet miten lapsellisia kokeet yms. on ja sitä miten ovat tietäneet enemmän kuin opettajat.

Tosin Suomessakin ollaan kovaa vauhtia siirrytty samaan malliin, mistä Pisa-tulokset todisteena. Varmaan sillä on ollut vaikutusta että mmuuttajat eivät ole hyviä koulussa, mutta ei niitä voi luokalleenkaan jättää joka vuosi.

Taas hoet perusteetonta myyttiä. Suomessa huonoimmin pärjää Itä- ja Pohjois-Suomen pojat. Eli juuri sieltä tulee huonoimmat tulokset, jossa on vähiten uusia tulokkaita.

Olet id io otti. Kantasuomalaiset pärjäävät niin hyvin pk-seudulla että vetävät keskiarvoa ylös enemmän kuin mitä m-muuttajat vetävät sitä alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

Höpön löpön.

Vierailija kirjoitti:

USA on ihmiselle hyväksi. Suomalaisellekin avautuu mahdollisuus päästä irti niistä henkisistä kahleista joihin kasvamme täällä kiinni.

Entä muut maat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Amerikkalainen koulujärjestelmä on huono. Se on rakennettu niin että kaikki pääsisivät sen läpi. Eli tyhmimmän mukaan, ja muut kärsivät siitä ettei vaadita riittävästi. Suomalaiset sinne menneet ovat ihmetelleet miten lapsellisia kokeet yms. on ja sitä miten ovat tietäneet enemmän kuin opettajat.

Tosin Suomessakin ollaan kovaa vauhtia siirrytty samaan malliin, mistä Pisa-tulokset todisteena. Varmaan sillä on ollut vaikutusta että mmuuttajat eivät ole hyviä koulussa, mutta ei niitä voi luokalleenkaan jättää joka vuosi.

Heh, vaihtarit oli laitettu tavallisiin eikä ap luokkiin. High schoolissa voi opiskella yliopistotasoisia kursseja jos niin haluaa.

Kyllä usassa on tarjolla laadukaampaa opetusta kuin mitä suomessa, älä sä siitä huolehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsena käynyt kaksi vuotta koulua Yhdysvalloissa kun asuttiin siellä vanhempani työni vuoksi ja voin täysin allekirjoittaa sen, että siellä lapsia kannustetaan enemmän olemaan omia itsejään eikä yritetä kasvattaa lapsia hiljaiseen vaatimattomuuteen itsestään ja osaamisestaan.

Olen aina ollut kiinnostunut, innostunut ja hyvä matematiikasta. Suomessa tätä innostusta ei juuri huomioitu. Vaikka tein tehtävät aina hyvin, oikein ja suht nopeasti, niin tästä seurauksena opettaja nopeasti tarkisti tehtävät ja sanoi että nyt voitkin sitten lukea vaikka kirjaa tai piirtää, kunhan olet hiljaa. Yhdysvalloissa taas opettaja oli silminnähden innoissaan siitä että olin kiinnostunut ja hyvä matematiikassa. Hän antoi minulle muiden tehtävien jälkeen lisätehtäviä sekä myös ylempien luokkien tehtäviä sekä antoi minulle luettavaksi kirjastosta löytyneen kirjan minkä aiheena oli matematiikka. Sama juttu kielissä. Kun muutettiin osasin englantia vain vähän, koska en ollut ehtinyt sitä vielä aloittaa koulussa. Opin kuitenkin nopeasti ja helposti. Opettaja oli kannustava myös tässä ja innoissaan siitä miten opin kieltä niin nopeasti ja olin kiinnostunut myös kielistä. Sain tästä kannustusta lisää varmuutta ja rohkeutta.

No, muutettiin takaisin Suomeen ja suomalaiseen kouluun, mutta kyllä se saatu tuki näkyi. Opin tunnistamaan hyvin omat mielenkiinnonkohteeni sekä vahvuuteni ja hyödyntämään niitä sekä koulussa että muussa elämässä. Aloitin yläasteella vielä ranskan, mikä oli myöhempää elämää ajatellen erinomainen valinta. Hyvän matematiikan ansiosta myös muut matemaattiset aineet on olleet minulle aina hyvin helppoja, mikä aikanaan auttoi opiskelemaan pääsemistä haluttuun opiskelupaikkaan.[/quote

Tämä taas kertoo hyvin siitä, että amerikassa kannattaa kannustaa lasta olemaan hyvä. Tedossa voi olla ilmainen sisäänpääsy collegeen ja yliopistoon stipendin muodossa. Stipendit jaetaan jonkun lahjakkuuden perusteella ja siksi on tärkeää löytää se oma lahjakkuus. Varsinkin hyvän yliopiston käyneillä on kaikille tiedossa varma työpaikka. 

Suomessa taas se erinomainen lahjakkuus tietyllä alalla ei juuri johda mihinkään. Huippu-urheilijatkin, varsinkin naiset elävät köyhyysrajalla. Lahjakkuus tietyssä aineessa ei riitä, vaan pitää kirjoittaa tasapuolisesti hyvin kaikissa oppiaineissa, jotta pääsee yo-pisteillä tai pääsykokeessa sisään johonkin kouluun. Ainoastaan lääketiede varmasti työllistää. Kaikki muu on oikeastaan tuuristakin kiinni. Joten opettajia ei oikein mikään motivoi kannustaa oppilaita löytämään omia vahvuuksiaan. Tavallaan suomalaisen yhteiskunnan näköalattomuus heijastuu koulutuksen sisältöön. 

Kyllä täällä ennen kannustettiin lahjakkaita oppilaita jo yläastetasolla hakemaan yliopistoon. Monelta ikäihmiseltä olen kuullut. Mutta tämä oli sitä aikaa, kun yliopisto vielä oli automaattinen tie hyvään tulotasoon ja menestykseen. Näin ei valitettavasti enää ole. 

Suomalainen perusnegatiivisuus loistaa tekstistäsi erinomaisesti. Siellä missä amerikkalainen näkee mahdollisuuksia, suomalainen näkee vain kurjuutta ja syitä jäädä makaamaan sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

Kun muutimme perheen kanssa Yhdysvaltoihin, en osannut odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Olin kuullut paljon tarinoita amerikkalaisesta unelmasta, mutta en koskaan uskonut, että se voisi vaikuttaa niin voimakkaasti omaan lapseeni.

Jo ensimmäisinä viikkoina huomasin, että 12-vuotias tyttäreni alkoi puhua sujuvasti englantia, vaikka hänellä oli ollut aiemmin vaikeuksia kielten kanssa. Hän liittyi paikalliseen jalkapallojoukkueeseen ja alkoi näyttää siltä, kuin olisi syntynyt pelikentälle. Koulussa hän sai erinomaisia arvosanoja ja opettajat ylistivät hänen intoaan ja motivaatiotaan.

Yhdysvalloissa hänelle avautui mahdollisuuksia, joista hän ei ollut Suomessa voinut edes uneksia. Hän pääsi osallistumaan tiedekerhoon, jossa hän rakensi robotteja ja osallistui kansallisiin kilpailuihin. Hän sai stipendin kesäleirille, jossa hän oppi ohjelmoimaan ja tutustui alan ammattilaisiin.

Tietenkin Suomessa on monia hyviä puolia, mutta Yhdysvalloissa lapseni kukoisti tavalla, jota en olisi voinut kuvitella. Ehkä se johtui maan monimuotoisuudesta, sen tarjoamista mahdollisuuksista tai yksinkertaisesti siitä, että hän sai mahdollisuuden aloittaa alusta ja määritellä itsensä uudelleen.

Tämä kokemus on saanut minut pohtimaan, mikä tekee Yhdysvalloista niin erityisen. Onko se maan kulttuuri, sen koulutusjärjestelmä vai sen asenne mahdollisuuksiin? Vai onko se yhdistelmä kaikkea tätä?

Yksi asia on varmaa: Yhdysvallat on antanut lapselleni mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä tavalla, jota en olisi voinut kuvitella Suomessa. Ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Wau, ChatGPT, ihanaa miten lapsellesi ChatGPT Juniorille kävi noin!

Maksakaa hyvät ihmiset muutama euro journalismista, niin pysytte mukana.

Jutussa oli kyse siitä, että Yhdysvalloissa koko yhteisö ottaa tulijat vastaan ja kutsuu aktiivisesti mukaan. Ja koulussa kannustetaan ja tuetaan itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Konfererensseissa on tullut todistettua jos jonkinlaisia puheenpitäjiä monisataapäiselle yleisölle. Media antaa tässäkin virheellisen kuvan, että kaikkien pitäisi olla Steve Jobseja, jotka lumoavat yleisönsä.

No minä en puhu mediasta vaan siitä, miten ympärilläolevat ihmiset suhtautuvat puhevikaan, mutta ihan kuinka vaan.

Sivistyneet ihmiset suhtautuvat ymmärtäväisesti ja hiljentyvät kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa.

Sehän minun pointtini olikin, että tällä tavalla "sivistyneitä" ihmisiä on enemmän Suomessa, missä useampi ihminen on itsekin hiljainen kuuntelija.

Oletko silti se sama tyyppi, joka edellä kirjoitti "virastoissakin lyödään luuri korvaan" ja (passiivis-aggressiivisesti) "minä en puhu mediasta vaan siitä, miten ympärilläolevat ihmiset suhtautuvat puhevikaan, mutta ihan kuinka vaan"

Eikö nämä tapahtuneetkaan Suomessa? Jos tapahtui, niin kyllä vaan sinä annoit sellaisen kuvan, että puhevikaista kohdellaan huonosti Suomessa, etkä suinkaan sellaista mielikuvaa, että täällä sivistyneitä on enemmän.

Vaikutat itse aika vastenmieliseltä ja lyhytpinnaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa hyvät ihmiset muutama euro journalismista, niin pysytte mukana.

Jutussa oli kyse siitä, että Yhdysvalloissa koko yhteisö ottaa tulijat vastaan ja kutsuu aktiivisesti mukaan. Ja koulussa kannustetaan ja tuetaan itsetuntoa.

Ei tuollaista saa sanoa, vaan aina pitää haukkua muita maita ja kehua suomalaista juroutta.