HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsena käynyt kaksi vuotta koulua Yhdysvalloissa kun asuttiin siellä vanhempani työni vuoksi ja voin täysin allekirjoittaa sen, että siellä lapsia kannustetaan enemmän olemaan omia itsejään eikä yritetä kasvattaa lapsia hiljaiseen vaatimattomuuteen itsestään ja osaamisestaan.

Olen aina ollut kiinnostunut, innostunut ja hyvä matematiikasta. Suomessa tätä innostusta ei juuri huomioitu. Vaikka tein tehtävät aina hyvin, oikein ja suht nopeasti, niin tästä seurauksena opettaja nopeasti tarkisti tehtävät ja sanoi että nyt voitkin sitten lukea vaikka kirjaa tai piirtää, kunhan olet hiljaa. Yhdysvalloissa taas opettaja oli silminnähden innoissaan siitä että olin kiinnostunut ja hyvä matematiikassa. Hän antoi minulle muiden tehtävien jälkeen lisätehtäviä sekä myös ylempien luokkien tehtäviä sekä antoi minulle luettavaksi kirjastosta löytyneen kirjan minkä aiheena oli matematiikka. Sama juttu kielissä. Kun muutettiin osasin englantia vain vähän, koska en ollut ehtinyt sitä vielä aloittaa koulussa. Opin kuitenkin nopeasti ja helposti. Opettaja oli kannustava myös tässä ja innoissaan siitä miten opin kieltä niin nopeasti ja olin kiinnostunut myös kielistä. Sain tästä kannustusta lisää varmuutta ja rohkeutta.

No, muutettiin takaisin Suomeen ja suomalaiseen kouluun, mutta kyllä se saatu tuki näkyi. Opin tunnistamaan hyvin omat mielenkiinnonkohteeni sekä vahvuuteni ja hyödyntämään niitä sekä koulussa että muussa elämässä. Aloitin yläasteella vielä ranskan, mikä oli myöhempää elämää ajatellen erinomainen valinta. Hyvän matematiikan ansiosta myös muut matemaattiset aineet on olleet minulle aina hyvin helppoja, mikä aikanaan auttoi opiskelemaan pääsemistä haluttuun opiskelupaikkaan.

Minulla on lapsuudesta ihan vastaava kokemus, eli kävin kaksi vuotta koulua USAssa, kun asuttiin siellä vanhempien työn vuoksi. Muistan koulun tosi kannustavana paikkana. Minulla oli paljon ystäviä, enkä muista esiintymistilanteita luokan edessä mitenkään traumaattisina. Minulla on tallessa edelleen opettajan kirjoittamat palautteet siitä, miten iloinen ja reipas oppilas olin. Muistelen niitä aikoja lämmöllä.

Kaikki muuttui kun palattiin Suomeen. Olin muita ikäisiäni edellä esim lukemisessa ja matematiikassa, mutta minun ei annettu mennä ylemmälle luokalle. Minut istutettiin yksin luokan perälle tekemään ylemmän luokan tehtäviä, sillä aikaa kun muut luokalla opetteli aakkosia tai yhteenlaskua. Olin täysin eristetty muusta luokasta ja muistan olleeni todella yksin. Minusta tuli ujo ja sulkeutunut. 

Myöhemmin lapsena saadusta kielitaidosta ja kannustuksesta on ollut todella paljon apua. Päädyin ensin opiskelemaan ja myöhemmin töihin ulkomaille, enkä kadu että lähdin Suomesta, vaikka sinne joskus kaipaankin. 

Ai jaa. Itselläni oli paljon kavereita peruskoulussa ja yläaste oli elämäni parhainta aikaa. Varsinkin yläasteelle siirtyminen oli ihanaa, kannustavaa, hauskaa, jännittävää. Olin ikäisiäni reilusti kehityksessä edellä, mutta silti kavereita oli paljon. Yläasteella oli låmmin, sydämellinen, välittävä, hauska ilmapiiri. Koulu oli aika kansainvälinen ja oppilaita oli vähän joka maasta.

Lukioon siirtyminen toiselle paikkakunnalle oli ikävää. Kavereita oli, osa kavereista siirtyi suoraan samasta koulusta kanssani yhtäaikaa lukioon, mutta itse toisen paikkakunnan lukio (silloin ei ollut samalla paikkakunnalla vielä lukiota) oli jotenkin todella kylmän kiiltävä, juppimainen, tyly, kylmä, välinpitämätön eli suora vastakohta käymälleni yläasteelle.

Sen sijaan lukion jälkeen alkoi kaverit harventua ja viimeistään aikuisempana työelämässä tuli mukaan julma työpaikkakiusaaminen ja syrjintä.

Toki, yläasteellakin kiusattiin, mutta kateudesta. Vaate mikä oli päälläni, niln toinen oppilas kävi pöllimässä suoraan kaupasta tismalleen samanlaisen kuin minulla ja sitten sai kehut kuinka hieno hänen vaate on tai sitten hän ensin haukkui hiuksissani ollutta hiusdonitsia, sitten hän pölli sen suoraan hiuksistani ja laittoi suoraan omiin hiuksiinsa ja odotti kuinka muut kehuivat häntä.

Suomalaisessa työelämässä tuli vastaan tympeys, erilaisuutta ei siedetty yhteen ja vahingonilo. Hymyillä ei saa, onnellisen näköinen ei saa olla. Ei saa näyttää tykkäävänsä työstånsä, ei saa oikeastaan näyttää kenellekåän nauttivansa mistään, ei elåmästä, ei hymystä, ei mistään. Yhtäkkiä tuli julma, järjestelmällinen työpaikkasavustaminen, sovinismi, korruptio jne.Ei saa olla uhka kenellekään, ei saa olla ketään parempi missään. Ei saa laihtua, ei saa olla hyvässä kunnossa, ei seurustella, ei saa olla rakkautta, kavereita ei saa olla, ei saa harrastaa, ei saa itse päättää mistään, ei saa itse valita ammattiansa. Ei saa itse hankkia itselleen työpaikkaa. Ei saa vaihtaa ammattialaa. Ei saa itse käyttää omaa järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lihosi 25kg kuudessa kuukaudessa!

Noin kävi luokkakaverilleni lukuvuodessa. Maapähkinävoita, hampurilaisia ja cola-juomia.

Eihän niitä ola pakko syödä.

Oma teinini laihtui luurangoksi, kun ei ollut mieleistä syötävää. Nuudeleilla/ramenilla taisi elää vuoden.

Niin, anorektikkojen vanhemmat ovat täynnä selityksiä.

Voi, miten ihanan positiivinen ja ystävällinen olet! Onhan se tuonut sinulle paljon onnea elämääsi, onhan? Rakkautta ja valoa sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus, esiintyminen. Jo ekaluokalla piti pitää esitelmä luokan edessä. Kehuttiin pienistäkin onnistumisista.

Kyllä Suomessakin pitää esiintyä ihan ala-asteelta ja jo itseasiassa esikoulusta låhtien.

Pitääkö nykyään? Meillä oli 2000-luvun alussa ala-asteella tasan yksi luokan edessä pidettävä esitelmä 5. luokalla. Kaikki odotti sitä kauhulla monta viikkoa ja koko homma varmaan pahensi suurimman osan esiintymisjännitystä.

Minun lapset aloitti juuri 2. ja 4. luokan, ei ole ollut kummallakaan yhtään esitelmän pitoa koulussa. Eskarissa esiteltiin joku ryhmätyö koko ryhmälle.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen: Kenen kutun syytä on, että tämä lasi on puoliksi tyhjä? Kohta varmaan menee loputkin. Ei tästä tule mitään! Pitäkää tunkkinne.

Jenkki: Mahtavaa, tämä lasi on jo puoliksi täynnä. Meillä on mahtava tilaisuus täyttää se kokonaan.Let`s go!!!

Monikulttuurisessa työympäristössä parasta on, että on itseenkin tarttunut kohteliaampi puhetapa ja positiivisen palautteen antaminen, kun jokib onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ei juttua ilmeisesti lainkaan lukenut.

Ensinnäkin kirjoittaja korosti, että koulu oli hyvällä alueella, tottunut ottamaan vastaa ummikkolapsia, lapsi oli valkoihoinen ja kyllä töitä kielen eteen jouduttiin kotonakin tekemään.

Ajatuksia, joita herätti positiivisyys, itselläni ei ole kouluikäisiä lapsia, mutta työpaikan kahvipöydässä toiset lukevat päivittäin Wilma vitsejä, 14v lakki päässä ruokailussa, käskepä ottamaan lakki pois tai mene nuoren luokse ja hymyile sano sulla unohtu lakki päähän.

Amerikassa palaute oli, olkaa

ylpeitä lapsenne on hyvä juoksija.

Suomen opetushenkilöstö saisi mennä tuohon kouluun ottamaan oppia miten vieras maalainen lapsi otetaan mukaan, mutta ei lisää rangaistuksia vaan ja poliiseja.

Amerikkaan muuttaa ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikki vieraskieliset lapset joutuvat tähän samaan ESL-kouluun riippumatta siitä mihin kaupunkiin tai piirikuntaan muuttaavat. Eivät kaikki muuttajat ole huippurikkaita ja diplomaatteja, vaan muuttavat tavallisiin kaupunkeihin ja koulupiireihin keskiluokkaisille alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Aivan yhtä typerä luulo kuin se että suomalaisiin on aikoinaan oikein myyty ja istutettu mollisoundi kansallisena tunnusmerkkinä. Voi elämä näitä päättelyjä.

Aivan yhtä typerää on olla ymmärtämättä miten yhteiskunnassa vallalla oleva ideologia vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja kansalaisten ajatteluun maailmasta ja muista ihmisistä. Amerikkalainen uusliberalistinen eetos on hyvin vahva tuossa maassa ja on tehnyt paljon tuhoja myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus, esiintyminen. Jo ekaluokalla piti pitää esitelmä luokan edessä. Kehuttiin pienistäkin onnistumisista.

Kyllä Suomessakin pitää esiintyä ihan ala-asteelta ja jo itseasiassa esikoulusta låhtien.

Pitääkö nykyään? Meillä oli 2000-luvun alussa ala-asteella tasan yksi luokan edessä pidettävä esitelmä 5. luokalla. Kaikki odotti sitä kauhulla monta viikkoa ja koko homma varmaan pahensi suurimman osan esiintymisjännitystä.

Minun lapset aloitti juuri 2. ja 4. luokan, ei ole ollut kummallakaan yhtään esitelmän pitoa koulussa. Eskarissa esiteltiin joku ryhmätyö koko ryhmälle.

Meillä oli jo esikoulusta lähtien koko ajan esiintymistä ryhmässä että yksin, lauluja, leikkejä jne. Heti ala-asteelta lähtien paljon esiintymistä luokan edessä, laulamista, leikkimistä, näytelmiä, esitelmien pitämistä, ryhmätöitä jne. läpi koko peruskoulun. Kirjoista piti yksin lukea ääneen koko luokalle kappaleita niin kotimaan kielellä kuin muillakin kielillä. Paljon esitelmien pitämistä. Laulaa oli pakko yksin luokan edessä. Lisäksi vapaaehtoisena vaikka mitä harrasturyhmiä, näytelmäryhmiä, bändikerhoja, liikuntaryhmiä, taiteita jne. Kaikissa mahdollisimman paljon esiintymistä yksin että ryhmässä tavalla tai toisella. Enempää ei voisi ollakaan esiintymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Aivan yhtä typerä luulo kuin se että suomalaisiin on aikoinaan oikein myyty ja istutettu mollisoundi kansallisena tunnusmerkkinä. Voi elämä näitä päättelyjä.

Aivan yhtä typerää on olla ymmärtämättä miten yhteiskunnassa vallalla oleva ideologia vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja kansalaisten ajatteluun maailmasta ja muista ihmisistä. Amerikkalainen uusliberalistinen eetos on hyvin vahva tuossa maassa ja on tehnyt paljon tuhoja myös.

Mutta kun am e rikkalaisetkin haukkuvat suomalaisia ja savustavat suomalaisia työelämästä järjestelmällisesti niin amerikkalaiset firmat kuin amerikkalaiset päättäjät. Palkkaavat hakkereita savustamaan suomalaisia ulos työelämästä. Käyvät antamassa tahalleen perötöntä huonoa palautetta, köyvät ilmiantamassa muka vääriä tilejä, vaikka ovat aitoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ei juttua ilmeisesti lainkaan lukenut.

Ensinnäkin kirjoittaja korosti, että koulu oli hyvällä alueella, tottunut ottamaan vastaa ummikkolapsia, lapsi oli valkoihoinen ja kyllä töitä kielen eteen jouduttiin kotonakin tekemään.

Ajatuksia, joita herätti positiivisyys, itselläni ei ole kouluikäisiä lapsia, mutta työpaikan kahvipöydässä toiset lukevat päivittäin Wilma vitsejä, 14v lakki päässä ruokailussa, käskepä ottamaan lakki pois tai mene nuoren luokse ja hymyile sano sulla unohtu lakki päähän.

Amerikassa palaute oli, olkaa

ylpeitä lapsenne on hyvä juoksija.

Suomen opetushenkilöstö saisi mennä tuohon kouluun ottamaan oppia miten vieras maalainen lapsi otetaan mukaan, mutta ei lisää rangaistuksia vaan ja poliiseja.

Amerikkaan muuttaa ihmisiä ympäri maailmaa ja kaikki vieraskieliset lapset joutuvat tähän samaan ESL-kouluun riippumatta siitä mihin kaupunkiin tai piirikuntaan muuttaavat. Eivät kaikki muuttajat ole huippurikkaita ja diplomaatteja, vaan muuttavat tavallisiin kaupunkeihin ja koulupiireihin keskiluokkaisille alueilla.

Niin ja sitten ame rikka laisia vee tuttaa kun suoma laiset eivät muuta Amer ikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli siellä niin mahtavaa, vaikka lapsi ei osannut enkkua. AWESOME

Ihan paras koulujärjestelmä, ei haittaa vaikka ei osaa lukea/kirjoittaa.

Lapsi osaa juosta JA pitää esitelmiä! WOW

Suomilapsi ei osaa kumpaakaan kun esitelmiä ei pidetä ennen yläluokkia, epäonnistumisesta ivataan ja juoksemisharjoitukset kielletään ettei vihaiset vanhemmat rupea haukkumaan koulua siitä että heidän lapselleen ei ole erikseen annettu lupaa opettaa tuollaisia rasittavia asioita. 

Sielläpäin inkluusioon kai kuuluu, että typerä läski vähemmistöön idenfioituva kersakin on awesome

Esimerkiksi amerikk a laiset veivät minulta asunnon alta Suomessa laittomasti ja tilalle muutti mitäpäs muuta kuin amer ikkalaisen firman työntekijä. Samaan aikaan amer ikkalaiset kövivät antamassa minulle perätöntä huonoa palautetta, vaikka oikeasti pitivät työståni. Naapuriin muutti amer ikkalaisen päättäjän alaisuudessa toimiva hakkeri, joka käskystä ilmiantaa tilejäni perättömillä väitteillä, että muka tilini eivät olisi aitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Jatkan vielä, 1. esitelmäni ikinä oli 5. luokalla ja se oli niin traumaattista, että muistan tunteen vieläkin. Ehkä tietty jos olisi pieniä sen tyylisiä juttuja usein, niin ne ei kenties tuntuisi niin pelottavilta ja niiistä karaistuisi edes hieman.

Niin juuri, itse teetin aluksi seiskaluokkalaisillani hyvin pieniä, lyhyitä esiintymisharjoituksia. Lisäksi tärkeää olisi ryhmän ilmapiirin rentouttaminen ja "ystävällistäminen", jolloin ei ole niin iso kynnys mennä ryhmän eteen. Itse käytin tähän rentouttamiseen paljon leikkiä, nuorten kuuntelemaa musiikkia sekä vapaata keskustelua. T. yläkoulun äidinkielen ope, eläkkeelle juuri lähtenyt

Kun muutimme perheen kanssa Yhdysvaltoihin, en osannut odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Olin kuullut paljon tarinoita amerikkalaisesta unelmasta, mutta en koskaan uskonut, että se voisi vaikuttaa niin voimakkaasti omaan lapseeni.

Jo ensimmäisinä viikkoina huomasin, että 12-vuotias tyttäreni alkoi puhua sujuvasti englantia, vaikka hänellä oli ollut aiemmin vaikeuksia kielten kanssa. Hän liittyi paikalliseen jalkapallojoukkueeseen ja alkoi näyttää siltä, kuin olisi syntynyt pelikentälle. Koulussa hän sai erinomaisia arvosanoja ja opettajat ylistivät hänen intoaan ja motivaatiotaan.

Yhdysvalloissa hänelle avautui mahdollisuuksia, joista hän ei ollut Suomessa voinut edes uneksia. Hän pääsi osallistumaan tiedekerhoon, jossa hän rakensi robotteja ja osallistui kansallisiin kilpailuihin. Hän sai stipendin kesäleirille, jossa hän oppi ohjelmoimaan ja tutustui alan ammattilaisiin.

Tietenkin Suomessa on monia hyviä puolia, mutta Yhdysvalloissa lapseni kukoisti tavalla, jota en olisi voinut kuvitella. Ehkä se johtui maan monimuotoisuudesta, sen tarjoamista mahdollisuuksista tai yksinkertaisesti siitä, että hän sai mahdollisuuden aloittaa alusta ja määritellä itsensä uudelleen.

Tämä kokemus on saanut minut pohtimaan, mikä tekee Yhdysvalloista niin erityisen. Onko se maan kulttuuri, sen koulutusjärjestelmä vai sen asenne mahdollisuuksiin? Vai onko se yhdistelmä kaikkea tätä?

Yksi asia on varmaa: Yhdysvallat on antanut lapselleni mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä tavalla, jota en olisi voinut kuvitella Suomessa. Ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Amer ikka laisia ja suo malaisia yhdistää tämä haukkuminen. Kadehtitaan jos joku onnistuu jossakin. Aletaan heti haukkumaan selän takana, mutta kasvotusten esitetään muuta. Samalla tavalla amer ikkalaiset haukkuu kaunista laihaa naista läskiksi niin kuin suo ma laisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Amer ikka laisia ja suo malaisia yhdistää tämä haukkuminen. Kadehtitaan jos joku onnistuu jossakin. Aletaan heti haukkumaan selän takana, mutta kasvotusten esitetään muuta. Samalla tavalla amer ikkalaiset haukkuu kaunista laihaa naista läskiksi niin kuin suo ma laisetkin.

Voisitko lopettaa spämmäämisen tässä ketjussa? Olet kirjoittanut monta viestiä samalla tyylillä ja kirjoitusvirheillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Ja briteissä! Miten ihmeessä he lapsensa kasvattavat kun osaavat olla nokkelia keskustelijoita jo tarhaiässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Ja briteissä! Miten ihmeessä he lapsensa kasvattavat kun osaavat olla nokkelia keskustelijoita jo tarhaiässä?

Suomessa lapset opetetaan olemaan erottumatta joukosta. Yhdenmukaisuuden paine on suuri ja erilaisuutta ei hyväksytä. Oppilaat oppivat pelkäämään esiintymistä, sillä muut nauravat ja ivaavat.

Amerikassa omien mielipiteiden esittämiseen kannustetaan pienestä pitäen ja lapset otetaan mukaan keskusteluihin. Suomessa ajatellaan, että lapsi on nenäkäs ja näsäviisas, jos hänellä on näkemyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

Olet väärässä.

Usassa nimen omaan tasapäistetään ja Suomessa taas arvostetaan individualismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen: Kenen kutun syytä on, että tämä lasi on puoliksi tyhjä? Kohta varmaan menee loputkin. Ei tästä tule mitään! Pitäkää tunkkinne.

Jenkki: Mahtavaa, tämä lasi on jo puoliksi täynnä. Meillä on mahtava tilaisuus täyttää se kokonaan.Let`s go!!!

Monikulttuurisessa työympäristössä parasta on, että on itseenkin tarttunut kohteliaampi puhetapa ja positiivisen palautteen antaminen, kun jokib onnistuu.

Tuolla raitilla se kohtelias palaute näkyy ja kuuluu 🤒🤮