HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Suomalainen menee usein henkisesti solmuun, jos toinen suomalainen kehuu itseään. Tai jos toinen suomalainen osoittautuu epä-suomalaiseksi, avoimeksi ja aloitteelliseksi.

Omat lapseni ovat musiikkiluokalla kaikki kolme, eri luokka-asteilla. Yhteistä kaikille luokille on keskimääräistä ulospäinsuuntautuneemmat lapset - ja vanhemmat! Todella moni vanhempi uskaltaa tuoda itsensä esille, kertoa miten hänestä voitaisiin hyötyä ja uskaltaa antaa palautetta rakentavasti. Yhdessä on organisoitu kaikenlaista.

Amerikkalaista tapaa olla iloinen, ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä pidetään Suomessa pinnallisena, koska "ei olla oikeasti kiinnostuneita."

Suomalainen aito tapa, jossa katsotaan, puhutaan ja hymyillään vain sydänystäville (0-2 kpl) ja tulevalle puolisolle , on paljon hienompi ja rehellisempi systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Eikö mikään riitä? Kun tuntuu että lapsia kehutaan ja kannustetaan Suomessa ihan riippumatta siitä mitä ne tekevät.

Ei ole järkevää kehua ihan mistä tahansa. Meneehän siitä lapsikin ymmälleen. Etsiä joku asia, joka oikeasti on onnistunut tai hyvin. t. erityispedagogi

Kuinka kukaan voi olla täsä eri mieltä?!

Ei kukaan olekaan!

Mutta täällä vedetään aina ääripäähän ajattelu, jos joku mainitseekin että lapsia olisi hyvä kehua. Heti tullaan kertomaan oma näkemys, että jos joku kehuu mielellään lapsia, hän aivan 100 prosenttisen varmasti kehuu suotta ja turhaan ja väärissä paikoissa.

Todellisuudessa lapsia kehutaan ja kannustetaan aivan liian vähän. Kehuminen ei tarkoita ylitsevuotavaa sanatulvaa siitä, että Vertti-Matilda sai ekaluokkalaisena kengät jalkaansa. Vaan vaikka sitä, että opettaja arkisessa tilanteessa huomaa ja sanoo, että no nytpä ne kengänauhat on täydellisissä pupun korvissa, hyvä, uusi haasteita kohti! (jos siis haasteena on ollut vaikka oppia solmimaan kengännauhat kiinni. Voi olla toisille hankalaa hahmottaa).

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaista tapaa olla iloinen, ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä pidetään Suomessa pinnallisena, koska "ei olla oikeasti kiinnostuneita."

Suomalainen aito tapa, jossa katsotaan, puhutaan ja hymyillään vain sydänystäville (0-2 kpl) ja tulevalle puolisolle , on paljon hienompi ja rehellisempi systeemi.

Suomalainen ilkkuu jopa siitä, että ei se thaimaalaisen hymy ole aito. Että siellä ne vihaa sinua, ei vain näytä sitä.

Minusta tuo kertoo enemmän sanojasta kuin siitä suomalaisesta, joka tykkää hyvästä säästä ja tavallisen mukavasta asiakaspalvelusta (Thaimaan muut ongelmat ei nyt kuulu tähän keskusteluun).

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsena käynyt kaksi vuotta koulua Yhdysvalloissa kun asuttiin siellä vanhempani työni vuoksi ja voin täysin allekirjoittaa sen, että siellä lapsia kannustetaan enemmän olemaan omia itsejään eikä yritetä kasvattaa lapsia hiljaiseen vaatimattomuuteen itsestään ja osaamisestaan.

Olen aina ollut kiinnostunut, innostunut ja hyvä matematiikasta. Suomessa tätä innostusta ei juuri huomioitu. Vaikka tein tehtävät aina hyvin, oikein ja suht nopeasti, niin tästä seurauksena opettaja nopeasti tarkisti tehtävät ja sanoi että nyt voitkin sitten lukea vaikka kirjaa tai piirtää, kunhan olet hiljaa. Yhdysvalloissa taas opettaja oli silminnähden innoissaan siitä että olin kiinnostunut ja hyvä matematiikassa. Hän antoi minulle muiden tehtävien jälkeen lisätehtäviä sekä myös ylempien luokkien tehtäviä sekä antoi minulle luettavaksi kirjastosta löytyneen kirjan minkä aiheena oli matematiikka. Sama juttu kielissä. Kun muutettiin osasin englantia vain vähän, koska en ollut ehtinyt sitä vielä aloittaa koulussa. Opin kuitenkin nopeasti ja helposti. Opettaja oli kannustava myös tässä ja innoissaan siitä miten opin kieltä niin nopeasti ja olin kiinnostunut myös kielistä. Sain tästä kannustusta lisää varmuutta ja rohkeutta.

No, muutettiin takaisin Suomeen ja suomalaiseen kouluun, mutta kyllä se saatu tuki näkyi. Opin tunnistamaan hyvin omat mielenkiinnonkohteeni sekä vahvuuteni ja hyödyntämään niitä sekä koulussa että muussa elämässä. Aloitin yläasteella vielä ranskan, mikä oli myöhempää elämää ajatellen erinomainen valinta. Hyvän matematiikan ansiosta myös muut matemaattiset aineet on olleet minulle aina hyvin helppoja, mikä aikanaan auttoi opiskelemaan pääsemistä haluttuun opiskelupaikkaan.

Minulla on lapsuudesta ihan vastaava kokemus, eli kävin kaksi vuotta koulua USAssa, kun asuttiin siellä vanhempien työn vuoksi. Muistan koulun tosi kannustavana paikkana. Minulla oli paljon ystäviä, enkä muista esiintymistilanteita luokan edessä mitenkään traumaattisina. Minulla on tallessa edelleen opettajan kirjoittamat palautteet siitä, miten iloinen ja reipas oppilas olin. Muistelen niitä aikoja lämmöllä.

Kaikki muuttui kun palattiin Suomeen. Olin muita ikäisiäni edellä esim lukemisessa ja matematiikassa, mutta minun ei annettu mennä ylemmälle luokalle. Minut istutettiin yksin luokan perälle tekemään ylemmän luokan tehtäviä, sillä aikaa kun muut luokalla opetteli aakkosia tai yhteenlaskua. Olin täysin eristetty muusta luokasta ja muistan olleeni todella yksin. Minusta tuli ujo ja sulkeutunut. 

Myöhemmin lapsena saadusta kielitaidosta ja kannustuksesta on ollut todella paljon apua. Päädyin ensin opiskelemaan ja myöhemmin töihin ulkomaille, enkä kadu että lähdin Suomesta, vaikka sinne joskus kaipaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Voin tuolla asuneena kompata tätä. Tästä voisi ottaa duomalaiset oppia (älkää ajatelko mustavalkoisesti eli en tarkoita ääripäähän menemistä).

Amerikkalainen innovoi ja keksii, näin hän markkinoi:

-Tää asia helpottaa sun elämää tälleen

-Täs on tällasia käteviä ominaisuuksia

-Eikä se maksa paljoa (tässä maalataan hintavaakin tuotetta muka halvaksi, jotta asiakas saadaan manipuloitua antamaan enemmän rahaa)

Suomalainen innovoi ja keksii ja markkinoi näin:

-Tässä laitteessa on x määrä tällaisia ominaisuuksia

-Tämä laite pystyy tällaseen

-Tää maksaa tän verran

Huomaatteko eron? Suomalainen kertoo tylsän neutraalisti tuotteestaan, amerikkalainen kertoo syyn, minkä takia asiakas TARVITSEE EHDOTTOMASTI TÄMÄN TUOTTEEN (vaikkei oikeasti tarvitse)

Meidän kansa on niin huono kehumaan itseään, että jo sen takia valtiontalous sakkaa. Meidän juro luonteemme estää meidän valtion talouskasvua. Olen huomannut, että jo Ruotsissa (teen sinne työmatkoja) ihmiset on iloisempia ja puheliaampia ja siellä osataan paremmin markkinoida tuotteita eteenpäin. Siksi noilla hannu hanhilla menee myös paremmin kuin meillä.

Henk koht olen kiinnostunut vain faktoista, skippaan kaiken mainospuheen.

Esim. puhelinta hankkiessa katson vain technical details, kaikki muu höpölöpö selostus tuotteesta menee minussa hukkaan. Hieman jopa ärsyttää.

N66

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi syyllistetään suomalaisia, että ei osata ottaa muuttajia vastaan, mutta Usassa osataan.

Siinä suomalaisilla on vielä paljon oppimista muualta maailmasta. Naapurimaa Ruotsi ei ole siihen parhaan esimerkin antaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaista tapaa olla iloinen, ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä pidetään Suomessa pinnallisena, koska "ei olla oikeasti kiinnostuneita."

Suomalainen aito tapa, jossa katsotaan, puhutaan ja hymyillään vain sydänystäville (0-2 kpl) ja tulevalle puolisolle , on paljon hienompi ja rehellisempi systeemi.

Suomalainen ilkkuu jopa siitä, että ei se thaimaalaisen hymy ole aito. Että siellä ne vihaa sinua, ei vain näytä sitä.

Minusta tuo kertoo enemmän sanojasta kuin siitä suomalaisesta, joka tykkää hyvästä säästä ja tavallisen mukavasta asiakaspalvelusta (Thaimaan muut ongelmat ei nyt kuulu tähän keskusteluun).

Niin sanoo thaimaalaiset itse, ettei se ole aito. Ymmärrän aivan hyvin että kasvavat kulttuurissaaan siihen asiakaspalveluhymyyn. Sellaiseen kasvatetaan myös monissa muissakin aasian kulttuureissa. Hymyllä peitellään aivan kaikkea masennuksesta vihaan, hämmennykseen ja halveksuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lihosi 25kg kuudessa kuukaudessa!

Noin kävi luokkakaverilleni lukuvuodessa. Maapähkinävoita, hampurilaisia ja cola-juomia.

Eihän niitä ola pakko syödä.

Oma teinini laihtui luurangoksi, kun ei ollut mieleistä syötävää. Nuudeleilla/ramenilla taisi elää vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lihosi 25kg kuudessa kuukaudessa!

Noin kävi luokkakaverilleni lukuvuodessa. Maapähkinävoita, hampurilaisia ja cola-juomia.

Eihän niitä ola pakko syödä.

Oma teinini laihtui luurangoksi, kun ei ollut mieleistä syötävää. Nuudeleilla/ramenilla taisi elää vuoden.

Niin, anorektikkojen vanhemmat ovat täynnä selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus, esiintyminen. Jo ekaluokalla piti pitää esitelmä luokan edessä. Kehuttiin pienistäkin onnistumisista.

Kyllä Suomessakin pitää esiintyä ihan ala-asteelta ja jo itseasiassa esikoulusta låhtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaista tapaa olla iloinen, ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä pidetään Suomessa pinnallisena, koska "ei olla oikeasti kiinnostuneita."

Suomalainen aito tapa, jossa katsotaan, puhutaan ja hymyillään vain sydänystäville (0-2 kpl) ja tulevalle puolisolle , on paljon hienompi ja rehellisempi systeemi.

Suomalainen ilkkuu jopa siitä, että ei se thaimaalaisen hymy ole aito. Että siellä ne vihaa sinua, ei vain näytä sitä.

Minusta tuo kertoo enemmän sanojasta kuin siitä suomalaisesta, joka tykkää hyvästä säästä ja tavallisen mukavasta asiakaspalvelusta (Thaimaan muut ongelmat ei nyt kuulu tähän keskusteluun).

Niin sanoo thaimaalaiset itse, ettei se ole aito. Ymmärrän aivan hyvin että kasvavat kulttuurissaaan siihen asiakaspalveluhymyyn. Sellaiseen kasvatetaan myös monissa muissakin aasian kulttuureissa. Hymyllä peitellään aivan kaikkea masennuksesta vihaan, hämmennykseen ja halveksuntaan.

Näin. Thaimaassa ja ylipäätään kaukoidässä henkilö saattaa olla sitä ahistuneempi tai vihaisempi, mitä leveämmin hymyilee.

Siellä hymy ei todellakaan merkitse iloa ja ystävällisyyttä. Se on kulttuurin määräämä pakko, kun negatiivisten tunteiden ilmaisu on kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lihosi 25kg kuudessa kuukaudessa!

Noin kävi luokkakaverilleni lukuvuodessa. Maapähkinävoita, hampurilaisia ja cola-juomia.

Eihän niitä ola pakko syödä.

Oma teinini laihtui luurangoksi, kun ei ollut mieleistä syötävää. Nuudeleilla/ramenilla taisi elää vuoden.

Niin, anorektikkojen vanhemmat ovat täynnä selityksiä.

Jos minua tarkoitat, lapseni ei ollut/ole anorektikko. Suomessa syö normaalisti, kun terveellistä ruokaa on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

Suomessa nuo hyveet aiheuttavat vain koulukiusaamista

Suomalainen: Kenen kutun syytä on, että tämä lasi on puoliksi tyhjä? Kohta varmaan menee loputkin. Ei tästä tule mitään! Pitäkää tunkkinne.

Jenkki: Mahtavaa, tämä lasi on jo puoliksi täynnä. Meillä on mahtava tilaisuus täyttää se kokonaan.Let`s go!!!

Jotenkin tuntuu, että ne hiljaisemmat ja ujoimmilta vaikuttavat tuntevat itsensä paremmin. Ei ole pätemisen tarvetta.

Maksumiurin takana juttu. Lihoiko oikeesti sen 25 kg?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Voin tuolla asuneena kompata tätä. Tästä voisi ottaa duomalaiset oppia (älkää ajatelko mustavalkoisesti eli en tarkoita ääripäähän menemistä).

Amerikkalainen innovoi ja keksii, näin hän markkinoi:

-Tää asia helpottaa sun elämää tälleen

-Täs on tällasia käteviä ominaisuuksia

-Eikä se maksa paljoa (tässä maalataan hintavaakin tuotetta muka halvaksi, jotta asiakas saadaan manipuloitua antamaan enemmän rahaa)

Suomalainen innovoi ja keksii ja markkinoi näin:

-Tässä laitteessa on x määrä tällaisia ominaisuuksia

-Tämä laite pystyy tällaseen

-Tää maksaa tän verran

Huomaatteko eron? Suomalainen kertoo tylsän neutraalisti tuotteestaan, amerikkalainen kertoo syyn, minkä takia asiakas TARVITSEE EHDOTTOMASTI TÄMÄN TUOTTEEN (vaikkei oikeasti tarvitse)

Meidän kansa on niin huono kehumaan itseään, että jo sen takia valtiontalous sakkaa. Meidän juro luonteemme estää meidän valtion talouskasvua. Olen huomannut, että jo Ruotsissa (teen sinne työmatkoja) ihmiset on iloisempia ja puheliaampia ja siellä osataan paremmin markkinoida tuotteita eteenpäin. Siksi noilla hannu hanhilla menee myös paremmin kuin meillä.

Juurikin näin. Suomalaisen yleensä on vaikea poiketa todellisuudesta ja erityisen vaikeaa on poikkeaminen positiiviseen päin. Ikaros-tarun tyylisesti kun lentää liian ylös auringon lämpöön, siivet sulavat ja putoaakin maahan.

Moni suomalainen ei usko niinkään jatkuvaan positiiviseen muutokseen kuin (renessanssin tapaan) tasapainoisuuteen. Eli joka liihoittelee positiivisuudessa, putoaa. Ja myös joka tekee vääryyden ja rikoksen, tulee rangaistuksi. Voimat pitää suomalaisille olla tasapainossa kaiken aikaa johtaen stagnaatioon. Ja silmätikuksi joutuu herkimmin se, joka järkyttää tasapainoa, oli se sitten hyvään tai huonoon päin.

Suosimme siis tasaisen hyvää. Vastaavasti pelkäämme poikkeamia, mutta poikkeamien joukossa vielä enemmän pelkäämme, jos joku poikkeaa liikaa positiiviseen päin.

Naurattaa toi "poiketa todellisuudesta" eli valehdella. Tästä pidän suomalaisissa, ei liioitella ja ylistetä jotain, joka ei sitä ansaitse. Tasainen hyvä on minulle se kaikista parhain olotila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus, esiintyminen. Jo ekaluokalla piti pitää esitelmä luokan edessä. Kehuttiin pienistäkin onnistumisista.

Kyllä Suomessakin pitää esiintyä ihan ala-asteelta ja jo itseasiassa esikoulusta låhtien.

Pitääkö nykyään? Meillä oli 2000-luvun alussa ala-asteella tasan yksi luokan edessä pidettävä esitelmä 5. luokalla. Kaikki odotti sitä kauhulla monta viikkoa ja koko homma varmaan pahensi suurimman osan esiintymisjännitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Ja mikähän ongelma tässäkin nyt sitten on? Hyvä asiahan tuo.