HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos suomalaiselle ala-asteen luokalle tuleva täysin ummikko irakilaispoika otettaisiinkin innostuneesti vastaan? Kyseltäisiin taustasta ja perheestä, muut luokkalaiset esittäytyisivät, vedettäisiin leikkeihin mukaan puoliväkisin. Opettaja tervehtisi nimellä kauniisti hymyillen joka aamu ja toivottaisi hyvää kotimatkaa. Kaikin tavoin ympäristö viestittäisi, että olet ainutlaatuinen ja kiinnostava taustasi takia ja erilaisuutesi puolesta. Että tervetuloa porukkaan, todella hienoa, että saimme sinut joukkoomme.

Näin meidät vaihto-oppilaat otettiin Amerikassa vastaan. Tälläinen amerikkalainen tyyli ei maksaisi senttiäkään mutta eiköhän kieli alkaisi sujua ja kotoutuminen onnistuisi.

Niin, entä jos? Meillä on todella paljon opittavaa amerikkalaisten mutkattomuudesta ja peruspositiivisuudesta, tämän kirjoittaja ilmeisesti yritti sanoa.

Tänne ei n**kereitä kaivata!

Ja jenkit oli onnellisuus barometrissä jotain sijalla 20+. Eikö kaikki olekaan awsom? 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Eihän se mitään piinaa ole kun ensin opiskellaan esitelmän/puheen pitoa ja annetaan kaava sen tekemiseen. Amerikkalaiset ovat myöskin kannustavia eikä pieneen mokaan tartuta kuin makupalaan ja naureta sen tekijä maanrakoon.