HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Eikö mikään riitä? Kun tuntuu että lapsia kehutaan ja kannustetaan Suomessa ihan riippumatta siitä mitä ne tekevät.

Pääsi neitsyydestään vihdoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Voin tuolla asuneena kompata tätä. Tästä voisi ottaa duomalaiset oppia (älkää ajatelko mustavalkoisesti eli en tarkoita ääripäähän menemistä).

Amerikkalainen innovoi ja keksii, näin hän markkinoi:

-Tää asia helpottaa sun elämää tälleen

-Täs on tällasia käteviä ominaisuuksia

-Eikä se maksa paljoa (tässä maalataan hintavaakin tuotetta muka halvaksi, jotta asiakas saadaan manipuloitua antamaan enemmän rahaa)

Suomalainen innovoi ja keksii ja markkinoi näin:

-Tässä laitteessa on x määrä tällaisia ominaisuuksia

-Tämä laite pystyy tällaseen

-Tää maksaa tän verran

Huomaatteko eron? Suomalainen kertoo tylsän neutraalisti tuotteestaan, amerikkalainen kertoo syyn, minkä takia asiakas TARVITSEE EHDOTTOMASTI TÄMÄN TUOTTEEN (vaikkei oikeasti tarvitse)

Meidän kansa on niin huono kehumaan itseään, että jo sen takia valtiontalous sakkaa. Meidän juro luonteemme estää meidän valtion talouskasvua. Olen huomannut, että jo Ruotsissa (teen sinne työmatkoja) ihmiset on iloisempia ja puheliaampia ja siellä osataan paremmin markkinoida tuotteita eteenpäin. Siksi noilla hannu hanhilla menee myös paremmin kuin meillä.

Juurikin näin. Suomalaisen yleensä on vaikea poiketa todellisuudesta ja erityisen vaikeaa on poikkeaminen positiiviseen päin. Ikaros-tarun tyylisesti kun lentää liian ylös auringon lämpöön, siivet sulavat ja putoaakin maahan.

Moni suomalainen ei usko niinkään jatkuvaan positiiviseen muutokseen kuin (renessanssin tapaan) tasapainoisuuteen. Eli joka liihoittelee positiivisuudessa, putoaa. Ja myös joka tekee vääryyden ja rikoksen, tulee rangaistuksi. Voimat pitää suomalaisille olla tasapainossa kaiken aikaa johtaen stagnaatioon. Ja silmätikuksi joutuu herkimmin se, joka järkyttää tasapainoa, oli se sitten hyvään tai huonoon päin.

Suosimme siis tasaisen hyvää. Vastaavasti pelkäämme poikkeamia, mutta poikkeamien joukossa vielä enemmän pelkäämme, jos joku poikkeaa liikaa positiiviseen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Eikö mikään riitä? Kun tuntuu että lapsia kehutaan ja kannustetaan Suomessa ihan riippumatta siitä mitä ne tekevät.

Ei ole järkevää kehua ihan mistä tahansa. Meneehän siitä lapsikin ymmälleen. Etsiä joku asia, joka oikeasti on onnistunut tai hyvin. t. erityispedagogi

Vierailija kirjoitti:

vapauduin muutettua kotoa pois ja opin aikaa myöten puhumaan

Sama. Vanhempien sotatraumat ja rüssaviha varjostivat lapsuutta. Karjalaisuus oli vahvasti esillä, vaikka asuimme toisella puolen Suomea.

Aloin vapautua menneisyyden taakoista, kun pääsin aloittamaan itsenäisen elämän. Ylilyöntejä tuli, mutta nyt olen seesteinen "vanhus". 😊

Olen samalla viivalla niin herrojen kuin narrien kanssa. Siperia opetti.

Suomessa on tasapäistävä DDR:stä kopioitu peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tasapäistävä DDR:stä kopioitu peruskoulu.

Joka kasvattaa lapset sosialistisen yhteiskunnan palveluiden käyttäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Eikö mikään riitä? Kun tuntuu että lapsia kehutaan ja kannustetaan Suomessa ihan riippumatta siitä mitä ne tekevät.

Ei ole järkevää kehua ihan mistä tahansa. Meneehän siitä lapsikin ymmälleen. Etsiä joku asia, joka oikeasti on onnistunut tai hyvin. t. erityispedagogi

Tässä on perää. Kun kehuin oman lapsen (hyviä) manga-piirustuksia, hän vähätteli "aina sä sanot noin". Vaikka en kyllä mielestäni turhista kehunut.

Mutta lapselle oli tullut käsitys, ettei minun arvosteluni ollut pätevä. 🤷🏻

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tasapäistävä DDR:stä kopioitu peruskoulu.

Viisas aikuinen vie lapsensa yksityiskouluun.

Olen lapsena käynyt kaksi vuotta koulua Yhdysvalloissa kun asuttiin siellä vanhempani työni vuoksi ja voin täysin allekirjoittaa sen, että siellä lapsia kannustetaan enemmän olemaan omia itsejään eikä yritetä kasvattaa lapsia hiljaiseen vaatimattomuuteen itsestään ja osaamisestaan.

Olen aina ollut kiinnostunut, innostunut ja hyvä matematiikasta. Suomessa tätä innostusta ei juuri huomioitu. Vaikka tein tehtävät aina hyvin, oikein ja suht nopeasti, niin tästä seurauksena opettaja nopeasti tarkisti tehtävät ja sanoi että nyt voitkin sitten lukea vaikka kirjaa tai piirtää, kunhan olet hiljaa. Yhdysvalloissa taas opettaja oli silminnähden innoissaan siitä että olin kiinnostunut ja hyvä matematiikassa. Hän antoi minulle muiden tehtävien jälkeen lisätehtäviä sekä myös ylempien luokkien tehtäviä sekä antoi minulle luettavaksi kirjastosta löytyneen kirjan minkä aiheena oli matematiikka. Sama juttu kielissä. Kun muutettiin osasin englantia vain vähän, koska en ollut ehtinyt sitä vielä aloittaa koulussa. Opin kuitenkin nopeasti ja helposti. Opettaja oli kannustava myös tässä ja innoissaan siitä miten opin kieltä niin nopeasti ja olin kiinnostunut myös kielistä. Sain tästä kannustusta lisää varmuutta ja rohkeutta.

No, muutettiin takaisin Suomeen ja suomalaiseen kouluun, mutta kyllä se saatu tuki näkyi. Opin tunnistamaan hyvin omat mielenkiinnonkohteeni sekä vahvuuteni ja hyödyntämään niitä sekä koulussa että muussa elämässä. Aloitin yläasteella vielä ranskan, mikä oli myöhempää elämää ajatellen erinomainen valinta. Hyvän matematiikan ansiosta myös muut matemaattiset aineet on olleet minulle aina hyvin helppoja, mikä aikanaan auttoi opiskelemaan pääsemistä haluttuun opiskelupaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Eikö mikään riitä? Kun tuntuu että lapsia kehutaan ja kannustetaan Suomessa ihan riippumatta siitä mitä ne tekevät.

Ei ole järkevää kehua ihan mistä tahansa. Meneehän siitä lapsikin ymmälleen. Etsiä joku asia, joka oikeasti on onnistunut tai hyvin. t. erityispedagogi

No ei mene, jos realistisesti kehuu.

Tuossa jutussa opettaja oli lähettänyt sähköpostin, jossa kehui lasta: tyttärenne on luokkansa paras juoksija, saatte olla hänestä ylpeitä!

Vain suomalainen voi nähdä yllä olevan kehun negatiivisena. Ja sitä paitsi, se menee täällä meillä niin, että oikeastaan ketään ei kehuta koskaan eikä missään, sillä jokainen ajattelee sen olevan jonkun muun harteilla tai että "asia ei kuulu mulle", tai "ylpistyy vielä jos kehun".

Suomessa lasten ei tarvitse samalla lailla menestyä kuin USAssa, koska yhteiskunta pitää heistä huolta aikuisina jos he eivät pärjää.

Hymy ei maksa mitään.

Vilmasta tuli vain positiivista viestiä, lasta kehuttiin ja kannustettiin, lapsi viihtyi vaikkei osannut kieltä.

Eli kaikki toisin kuin Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lasten ei tarvitse samalla lailla menestyä kuin USAssa, koska yhteiskunta pitää heistä huolta aikuisina jos he eivät pärjää.

Kyllä, ei tarvitse tehdä mitään ja rahaa tulee silti😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Se on varmasti erittäin raskasta, mutta jos saat luurin korvaan, se on kuulijan vika. Oma mieheni änkyttää vieraammassa seurassa todella huomattavasti, mutta vetää kyllä omalla vuorollaan firman ammattikirjallisuuden lukupiiriä, kouluttaa työkavereita eri teemoista, myös enkuksi. Itselläni puolestaan on hengityskoneessa oleva työkaveri asiantuntijatöissä, hänen puhetta oli ensin lähes mahdoton ymmärtää, mutta siihen tottui, ja hirmu fiksu kaveri hän onkin.

Haasteesi puheen kanssa voi toki olla huomattava, mutta kannustan sinua avaamaan suusi aina kun on sanottavaa, tiedä mitä helmiä sieltä tulee ulos!

Olen jonkin verran ollut tekemisissä yrittäjien kanssa Suomessa ja maailmalla toki lähinnä viestinnän kautta.

Suomalaisessa yrityskulttuurissa poikkeavaa on nimenomaan tuo rehellisyys. Harva yrittäjä pystyy tai haluaa olla positiivisen ja avoimen innoissaan tuotteestaan.

Toisena poikkeamana on palvelun taso ja intensiteetti. Monessa maassa asiakas on todellakin tärkeä, ja jatkuvasti. Suomessa asiakas on enemmänkin kontakti, mutta sellainen, jonka eteen perin harva yrittäjä on valmis tekemään liikaa.

Yksi käytännön esimerkki on viesteihin vastaaminen ja viestintä. Jos kyselet USAsta tai muistakin maista jostakin tuotteesta, saat käytännössä varmasti myyjän täyden huomion. Jos kyselet samoja asioita suomalaiselta firmalta, et todellakaan aina saa edes vastausta uteluusi. Ja jos saat, se on useimmiten asiakeskeinen ja neutraali vastaus.

Asiakkuus on siis monissa muissa maissa eräänlainen kunniapalvelutehtävä, Suomessa vain joku tyyppi, ei ainakaan täysillä palveltava, jota ei välttämättä edes tarvitse huomioida millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä kannustettaisiin ja kehuttausiin enemmän, me emme menisi maailmalle jo valmiiksi anteeksipyydellen. Suomalaiset eivät ole lainkaan sulavia, itsevarmuus puuttuu. En usko että se puute on valmiina korvien välissä. Senhän näkee nuorissa jotka asuvat vaikka vuodenkin maailmalla. Ovat aivan toisenlaisia palatessaan.

Eikö mikään riitä? Kun tuntuu että lapsia kehutaan ja kannustetaan Suomessa ihan riippumatta siitä mitä ne tekevät.

Ei ole järkevää kehua ihan mistä tahansa. Meneehän siitä lapsikin ymmälleen. Etsiä joku asia, joka oikeasti on onnistunut tai hyvin. t. erityispedagogi

Kuinka kukaan voi olla täsä eri mieltä?!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Ihan täyttä puppua jenkkien puheliaisuus tai sitten meidän etelävaltiolaisessa on vikaa. Se kun valittaa anoppi kokelaansa hymyilevän liikaa ja olevan liian puhelias. Niin ja tetysti olen myös liian nopea ja aktiivinen. Ensimmäistä kertaa on kohdattu ihminen joka sai ex miehenikin vetäytymään hiljaiseksi. Ollaan puheliaita kaikki, mutta ei sen kanssa kun hän ei tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lihosi 25kg kuudessa kuukaudessa!

Noin kävi luokkakaverilleni lukuvuodessa. Maapähkinävoita, hampurilaisia ja cola-juomia.