HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Wilmassa vain positiivista tai neutraalia palautetta. Korjaava palaute tai kritiikki kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Näin se on. Itse asiassa jopa hymyily valokuvissa syntyi USAssa alunperin siitä, että kun kuvan näkevät asiakkaat ja liikekumppanit, asiointi heidän kanssaan olisi sujuvampaa ja tuottoisampaa kun kasvot ovat ystävälliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Jatkan vielä, 1. esitelmäni ikinä oli 5. luokalla ja se oli niin traumaattista, että muistan tunteen vieläkin. Ehkä tietty jos olisi pieniä sen tyylisiä juttuja usein, niin ne ei kenties tuntuisi niin pelottavilta ja niiistä karaistuisi edes hieman.

USAssa esitelmä on pieni parin lauseen juttu, ei ne ole 5v iässä mitään 10 minuutin puheita, mutta siellä opitaan sellainenkin asia, mikä on Suomessa mahdoton eli kuunteleminen. Siellä pitää olla hiljaa, kun kaverilla on esitys ja pitää osata sanoa siitä jokin kannustava/hyvä asia. Suomessa päiväkodissa edes vakaope ei viitsi kuunnella kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Eikö Suomessa sitten lapset yleensä ole tuollaisia? Eikö Suomessa siis yleensä keskustella lasten kanssa?

Vai mitä tarkoitat? Onko yleistäkin tuollainen, että lapset möllöttää hiljaa eivätkä osallistu perheessä tasavertaisina jäseninä keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lihosi 25kg kuudessa kuukaudessa!

Ja velkaantui kun rahat loppusi.

Vierailija kirjoitti:

USA on ihmiselle hyväksi. Suomalaisellekin avautuu mahdollisuus päästä irti niistä henkisistä kahleista joihin kasvamme täällä kiinni.

Kulttuureilla on aina hyvät ja huonot puolet.

Olisikin hienoa, jos saisi perustettua sellaisen superkulttuurin, joka yhdistää kaikkien muiden kulttuurien parhaat puolet ilman mitään ikäviä.

Valitettavasti kuitenkin jo se, että eri maissa arvostetaan erilaisia ominaisuuksia, johtaa vääjäämättä erilaisiin järjestelmiin ja erilaisiin saavutuksiin.

Esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntaa (sellaisena kuin se vielä hiljattain oli: toki sitä ollaan nyt kovasti tuhoamassa) on laajalti pidetty yhtenä suomalaisten hienoimmista saavutuksista. Se ei olisi koskaan onnistunut Yhdysvalloissa, Italiassa, tai monessa muussa maassa joita aplodeeraamme ihanan avoimiksi ekstroverttikulttuureiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Konfererensseissa on tullut todistettua jos jonkinlaisia puheenpitäjiä monisataapäiselle yleisölle. Media antaa tässäkin virheellisen kuvan, että kaikkien pitäisi olla Steve Jobseja, jotka lumoavat yleisönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Konfererensseissa on tullut todistettua jos jonkinlaisia puheenpitäjiä monisataapäiselle yleisölle. Media antaa tässäkin virheellisen kuvan, että kaikkien pitäisi olla Steve Jobseja, jotka lumoavat yleisönsä.

No minä en puhu mediasta vaan siitä, miten ympärilläolevat ihmiset suhtautuvat puhevikaan, mutta ihan kuinka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Aivan yhtä typerä luulo kuin se että suomalaisiin on aikoinaan oikein myyty ja istutettu mollisoundi kansallisena tunnusmerkkinä. Voi elämä näitä päättelyjä.

Hallinto edelleen "myy" mollisointua kansalle. Ei täällä mikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Konfererensseissa on tullut todistettua jos jonkinlaisia puheenpitäjiä monisataapäiselle yleisölle. Media antaa tässäkin virheellisen kuvan, että kaikkien pitäisi olla Steve Jobseja, jotka lumoavat yleisönsä.

No minä en puhu mediasta vaan siitä, miten ympärilläolevat ihmiset suhtautuvat puhevikaan, mutta ihan kuinka vaan.

Sivistyneet ihmiset suhtautuvat ymmärtäväisesti ja hiljentyvät kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa.

USA:ssa lapset pääsevät vielä kovemman trans-gender-tuputuksen kohteeksi kuin Suomessa. Pitäähän hormonikauppiaiden ja tuhansien transklinikoiden saada asiakkaita jotta maassa olisi edes yksi kasvuala nyt, kun teollisuus on viety Kiinaan ja Vietnamiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Konfererensseissa on tullut todistettua jos jonkinlaisia puheenpitäjiä monisataapäiselle yleisölle. Media antaa tässäkin virheellisen kuvan, että kaikkien pitäisi olla Steve Jobseja, jotka lumoavat yleisönsä.

No minä en puhu mediasta vaan siitä, miten ympärilläolevat ihmiset suhtautuvat puhevikaan, mutta ihan kuinka vaan.

Sivistyneet ihmiset suhtautuvat ymmärtäväisesti ja hiljentyvät kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa.

Sehän minun pointtini olikin, että tällä tavalla "sivistyneitä" ihmisiä on enemmän Suomessa, missä useampi ihminen on itsekin hiljainen kuuntelija.

Äänekkäässä ympäristössä harva pysähtyy kuuntelemaan, mitä tuollakin änkyttäjällä on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus, esiintyminen. Jo ekaluokalla piti pitää esitelmä luokan edessä. Kehuttiin pienistäkin onnistumisista.

Piti meilläkin 70-luvulla, ekaluokalla jo. Joka päivä joku lapsi meni luokan eteen päivän aakkosläksyn esittämään. Itse kieltäydyin jyrkästi. Joskus kuukauden päästä suostuin esiintymään mietittyäni asiaan tarpeeksi.

Oppi käyttään huumeita.

Olimme perheenä Yhdysvalloissa kolme vuotta. Super ujosta lapsestani kuoritui rohkea ja sosiaalinen. Hän oli selvästi onnellinen. Valitettavasti pikkuhiljaa Suomeen palattua hän vetäytyi taas kuoreensa.

Vierailija kirjoitti:

Olimme perheenä Yhdysvalloissa kolme vuotta. Super ujosta lapsestani kuoritui rohkea ja sosiaalinen. Hän oli selvästi onnellinen. Valitettavasti pikkuhiljaa Suomeen palattua hän vetäytyi taas kuoreensa.

Suomalainen pessimismi on pahin ominaisuus. Tässä suhteessa muistutamme ikävä kyllä veli venäläisiä. On vaikea olla rohkea, jos uskoo epäonnistuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Jatkan vielä, 1. esitelmäni ikinä oli 5. luokalla ja se oli niin traumaattista, että muistan tunteen vieläkin. Ehkä tietty jos olisi pieniä sen tyylisiä juttuja usein, niin ne ei kenties tuntuisi niin pelottavilta ja niiistä karaistuisi edes hieman.

USAssa esitelmä on pieni parin lauseen juttu, ei ne ole 5v iässä mitään 10 minuutin puheita, mutta siellä opitaan sellainenkin asia, mikä on Suomessa mahdoton eli kuunteleminen. Siellä pitää olla hiljaa, kun kaverilla on esitys ja pitää osata sanoa siitä jokin kannustava/hyvä asia. Suomessa päiväkodissa edes vakaope ei viitsi kuunnella kunnolla.

Ompa surullista jos asiat ovat menneet meillä jo näin pitkälle, ettei toisia enää kunnioiteta. Omasta peruskouluajoista 90-2000-luvun molemmin puolin muistan, että jos piti lukea ääneen luokan edessä/pitää esitelmä tms. niin muut olivat hiljaa. Ja eskaristakin muistan, miten yksitellen halloween asu täytyi esittää. Tosin muistan nämä edelleen siksi niin hyvin, kun olin todella ujo ja ripuloin tyyliin jo kahta viikkoa ennen esityksiä koska jännitin niiden pitämistä aina niin paljon, kun koko luokka/ryhmä katsoi minua päin hiiren hiljaa. Mutta ymmärrän, että se osoittaa kunnioitusta toista kohtaan,  kun annetaan esiintymisrauha.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

USAssa ei kyllä kaikessa arvosteta individualismia. Kauneusleikkauksia tehdään maailman toiseksi eniten. kaikilla on valkaistut hampaat. Jo yläasteikäisille saatetaan hankkia silikonit. On aivan kaksi eri asiaa, ajaako sitä invidualismia toive toteuttaa itseään vai tarve lyödä läpi. Surullista, että raha määrää niin paljon, että moni laittaa sen todellisen itsensä toteuttamisen edelle.