HS:Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloisssa.

Jenkeissä on paljon pinnallisempi kulttuuri. Isolla egolla mennään vaikka osaaminen ja kyvyt olisivat egoa pienemmät. Kokoomusnuoret muistuttavat näitä oman onnensa takojia kaikessa ylimielisyydessään. Koski, Ryde, se yx murhaaja, heikoimman aineksen lapsilisien poistamista haaveileva jne.

Pohjoismainen ja keskieurooppalainen kulttuuri on tasapainoisempaa ja terveellisempää. Monipuolisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Osaavat käytöstavat, opettajia ei sinutella ja naapureistakin käytetään herra/rouva/neiti.

USAssa ei tosiaan saa olla liian erilainen ellei ole sellaisessa yhteisössä. Esimerkiksi ateisti tai radikaali taiteilija eivät käytännössä ole tervetulleita isoihin osaan maata. Toki koska maa on iso ja monikulttuurinen, heillekin voi löytyä joku hyväksyvä joukko.

Silti ei todellakaan voi sanoa, että USAssa saa olla millainen vaan. Useimmilla ihmisillä ei edes ole vapaa-aikaa käytössään niin paljon, että ehtisi tai voisi olla kovin erilainen. Suuri enemmistö paiskoo töitä tai useampaa työtä n. 60h viikkoon ja kun tähän lisää kirkon ja ystävät/sukulaiset, ei ihminen ehdi olla yksin.

Kotona ei ruokapöydässä juuri puhuttu, perhe käsitti nuoruuteen asti ukin ja isän veljen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

Mutta vielä nostan esiin tämän Introvertit-kirjan pääajatuksen. Introverttius on myös lahja ja kyky. Monet maailman suurista keksinnöistä ja luomuksista ovat syntyneet yhden introvertin yksinäisestä, pitkäjänteisestä uppoutumisesta mielenkiinnon kohteeseensa (esimerkiksi painovoimateoria, suhteellisuusteoria, Google, Apple, Harry Potter, vain muutamia mainitakseni). Vaikka yleisesti nostetaan paljon esiin tutkimustietoa yhteistyön ja sosiaalisen työskentelyn eduista, tuodaan kirjassa esiin paljon näitä väitteitä kumoavia tutkimuksia. Työpaikoissa yksintyöskentelyn mahdollisuus on erittäin tärkeää yrityksen tuottavuudelle ja yleiselle työhyvinvoinnille.

Kyky olla yksin ja hiljaisuudessa on avain luovuudelle ja siksi on toisaalta väärin, jos koulujärjestelmä pyrkii sammuttamaan tai muuttamaan sitä järjestelmällisesti yksilössä.

vapauduin muutettua kotoa pois ja opin aikaa myöten puhumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

No, ymmärrän pointtisi, mutta minun kohdallani ongelma ei ole pelkästään introverttius vaan myös todella paha puhevika. Tyyliin, minulle lyödään jopa virastoissa luuria korvaan kun yritän saada asiani hoidetuksi eivätkä saa selvää. Elämä on.

Konfererensseissa on tullut todistettua jos jonkinlaisia puheenpitäjiä monisataapäiselle yleisölle. Media antaa tässäkin virheellisen kuvan, että kaikkien pitäisi olla Steve Jobseja, jotka lumoavat yleisönsä.

No minä en puhu mediasta vaan siitä, miten ympärilläolevat ihmiset suhtautuvat puhevikaan, mutta ihan kuinka vaan.

Eikö puhevikaasi ole yritetty hoitaa?

Lihoi melkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut, että tuollanen amerikan tyyli koulussa olisi painajaista ujolle lapselle (kuten mulle aikoinaan). Esitelmät oli piinaa, mutta niitä ei onneksi tosiaan usein ollut.

Kyllä se varmasti useimmille olisikin. Ehkä kirjoittajan lapsen ujous johtui tavalla tai toisella siitä ympäristöstä, ja todellinen sisäinen ekstrovertti pääsi USA:ssa esille. Vaikea sanoa. En kyllä edes tiedä, mistä artikkeli kertoo, joten voi olla ettei tämä edes ole oikeasti se muutos mistä puhutaan...!

Voin sanoa, että ujona puhevikaisena introverttina kokemukseni amerikkalaisista (ja ihan kotoperäisistäkin ekstroverttiporukoista) on, ettei ääntä saa ikinä kuuluviin. Muut puhuvat päälle, ja jos olet puhevikainen kuten minä, vielä "ennakoivat" puhettasi eli yrittävät ilmeisesti auttaa sanomalla asiasi puolestasi. Tuollainen ympäristö saa minut vain entistä hiljaisemmaksi. Mutta makunsa kullakin.

Aivan sama millainen olet luonteenpiirteiltäsi, pakeemalla ja väistelemällä tilanteita et voi saavuttaa oikein mitään elämässä. Esiintymiseen on totuteltava introvertinkin ja sillä jännitys helpottaa. Toinen vaihtoehto on tyytyä jämäpaloihin. 

Mutta vielä nostan esiin tämän Introvertit-kirjan pääajatuksen. Introverttius on myös lahja ja kyky. Monet maailman suurista keksinnöistä ja luomuksista ovat syntyneet yhden introvertin yksinäisestä, pitkäjänteisestä uppoutumisesta mielenkiinnon kohteeseensa (esimerkiksi painovoimateoria, suhteellisuusteoria, Google, Apple, Harry Potter, vain muutamia mainitakseni). Vaikka yleisesti nostetaan paljon esiin tutkimustietoa yhteistyön ja sosiaalisen työskentelyn eduista, tuodaan kirjassa esiin paljon näitä väitteitä kumoavia tutkimuksia. Työpaikoissa yksintyöskentelyn mahdollisuus on erittäin tärkeää yrityksen tuottavuudelle ja yleiselle työhyvinvoinnille.

Kyky olla yksin ja hiljaisuudessa on avain luovuudelle ja siksi on toisaalta väärin, jos koulujärjestelmä pyrkii sammuttamaan tai muuttamaan sitä järjestelmällisesti yksilössä.

Näin on. Esimerkiksi itsellä on erinomainen kyky pystyä keskittymään tehtäviin. Mutta oien myös joutunut usein astumaan pois mukavuusalueeltani. Nuorena se tuntui kamalalta, mutta loppujen lopuksi oma mieli ja pelot paisuttelivat asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Eikö Suomessa sitten lapset yleensä ole tuollaisia? Eikö Suomessa siis yleensä keskustella lasten kanssa?

Vai mitä tarkoitat? Onko yleistäkin tuollainen, että lapset möllöttää hiljaa eivätkä osallistu perheessä tasavertaisina jäseninä keskusteluun?

Usein ovat. Ei edes tervehditä, kun mennään kylään sukulaisiin, vaan piiloudutaan mamman hameen taakse, että hui kamala, tuo puhuu minulle.

Ei se Amerikka nyt mikään ihmemaa ole, mutta ihmiset on opetettu olemaan sosiaalisia. Myös kumppanin hankkiminen tapahtuu usein jossain baarissa tai junassa matkalla, kun uskalletaan  jutella kiinnosavan ihmisen kanssa. He eivät pelkää puhua vieraidenkaan kanssa.

Jotain oppia voisi tuosta positiivisuudesta ottaa ja vaikka kouluissa aloitta etsimään jotain positiivista kaikista oppilaista. Tosin meillä on sellainen tilanne, että eivät ehkä vanhemmat sitten ymmärrä, mitä heille viestitään.

Olen asunut kauan sitten USAn etelässä ja äskettäin kyllä säikähdin, kun ajatuksissani kaupan kassan iloisesti tervehtiessä , kysyin , että mitäs kuuluu. Ei hän kyllä säikähtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vahva tasapäistämisen ja kurin kulttuuri kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ei saa erottua, pitää tehdä niin kun muut ja niin kun käsketään, totteleminen ja muottiin mukautuminen on ne tärkeimmät arvot. Lapselle tulee olo, että häntä vahditaan ja että jokaisesta omaehtoisesta ajatuksesta ja liikkeestä tulee välitön palaute ja korjaus oikeaan suuntaan. Tai sitten jos kuri ja tasapäistäminen ei toteudu, niiden sijalla on välinpitämättömyys ja lapsi kokee, ettei häntä huomata, hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänen tekemisillään ole väliä.

USAssa arvostetaan individualismia, erottumista, aktiivisuutta ja omaehtoista toimintaa. Se näkyy ihmisissä siellä.

Kyllä Suomessakin on nykyään ihan eri meininki kouluissa kuin silloin kun esim.itse olen koulut käynyt.

Esiintymisjännitys lähtee sillä samalla keinolla millä se tuleekin, eli esiintymällä. Jos lapsia totutetaan siihen jatkuvasti pienestä pitäen niin ei ihmekään, että heistä kasvaa avoimempia, sanavalmiimpia ja esiintymiskykyisempiä. Työelämässä on monesti tärkeää pystyä esiintymään, eikä se koske vain pomoja. 

Suurin osa ei juttua ilmeisesti lainkaan lukenut.

Ensinnäkin kirjoittaja korosti, että koulu oli hyvällä alueella, tottunut ottamaan vastaa ummikkolapsia, lapsi oli valkoihoinen ja kyllä töitä kielen eteen jouduttiin kotonakin tekemään.

Ajatuksia, joita herätti positiivisyys, itselläni ei ole kouluikäisiä lapsia, mutta työpaikan kahvipöydässä toiset lukevat päivittäin Wilma vitsejä, 14v lakki päässä ruokailussa, käskepä ottamaan lakki pois tai mene nuoren luokse ja hymyile sano sulla unohtu lakki päähän.

Amerikassa palaute oli, olkaa

ylpeitä lapsenne on hyvä juoksija.

Suomen opetushenkilöstö saisi mennä tuohon kouluun ottamaan oppia miten vieras maalainen lapsi otetaan mukaan, mutta ei lisää rangaistuksia vaan ja poliiseja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli siellä niin mahtavaa, vaikka lapsi ei osannut enkkua. AWESOME

Ihan paras koulujärjestelmä, ei haittaa vaikka ei osaa lukea/kirjoittaa.

Lapsi osaa juosta JA pitää esitelmiä! WOW

Kyllä teillä ryskälässäkin oli aikoinaan hyvää opetusta ainakin tieteessä ja taiteissa, nyt lapset opetetaan jo 7 vuotiaina ladaaaamaaan kon tul as eita.

Lapsessani tapahtui ällistyttävä muutos Yhdysvalloissa Tämän se kertoo Suomen ja USA:n koulujen eroista

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009755240.html

Kirjoittaja ajatteli aikaisemmin, että yhteiskunta huolehtii. Koulu, Kela, viranomaiset joku muu kuin hän.

Päästyään osaksi amerikkalaista vieraanvaraisuutta hän on saanut huomata, miten suuri merkitys on sillä, miten muut ottavat vastaan. Siis ihmiset, ei sinänsä toimiva byrokratiakoneisto.

Kukaan ei ajattele vain yhteiskunnan kantavan vastuuta tulijoista. Vastuussa on yhteisö; paitsi koulu myös lasten vanhemmat ja koko naapurusto.

Kyse ei ole vain vieraskielisten taitavasta vastaanotosta. Kyse on erilaisesta suhtautumisesta sosiaalisiin taitoihin. Niitä harjoitellessa hänen lapsensa itsetunto kehittyi silmissä. Kirjoittaja arvostaa itseilmaisun, argumentaation ja esiintymisen painotusta. Lapset ovat poikkeuksellisen sanavalmiita ja neuvottelukykyisiä.

Luokkahuoneen seinällä on juliste, joka muistuttaa, miten itselleen kannattaa puhua, jos kohtaa vaikeuksia.

Älä ajattele: En ole hyvä tässä. Sen sijaan kysy itseltäsi: Miten voisin kehittyä?

Hyvin paljon keskitytään myönteiseen ja sen miettimiseen, missä lapsi olisi hyvä.

Sisukkuuden vaaliminen kouluissa on erityisen tärkeää. Hyvällä gritillä on havaittu olevan yhteys muun muassa akateemiseen motivaatioon ja oppitunneista nauttimiseen.

Tämä keskustelu on otsikoitu väärin, pitäisi olla "Suomalaiset esittelevät ennakkoluulojaan ja kuvitelmiaan siitä millaista olettavat amerikkalaisessa koulussa ja yhteiskunnassa olevaan". LOL Tulee ainakin selväski että suomalaiset ovat negatiivisuuden mestareita, huoh.

Jutun pointti oli, että amerikassa ei tehdä oppilaan englannin kielen  osaamattomuudesta ongelmaa, lähestytään ongelmia positivisuuden kautta. Löydetään jokaisesta oppilaasta jotain positiivista, realistisesti. Kannustetaan, annetaan myös vanhemmille positiivista palautetta. Ulkomaalaisen vastaanottamiseeen osallistuu myös naapurusta, ulkomaalaiset naapurit kutsutaan Whatsup-ryhmiin, uusi vierasmaalainen lapsi saa kutsuja leikkitreffeille, Juu, paljon olisi meillä suomalaisilla oppimista sosiaalisuudesta.

Sanaa awesome ei jutussa esiintynyt millään kielellä.

Jutussa oli siitä, miten kieltä puhumaton lapsi otettiin vastaan paitsi opettajan, myös muiden oppilaiden keskuudessa. Lasta eikä hänen vanhempiaan päästetty helpolla, vaan molemmilta vaadittiin paneutumista. Mutta se tehtiin hyvän kautta.

Kirjoittaja tunnisti hyväosaisuutensa, ja sillä minusta viittaisi siihen myös, että periaatteessa jokainen suomalainen koulu on yhtä ok kuin tämä hyvin toimeentulevien koulu siellä, eli Suomessa olisi resursseja kyllä. Mutta ei halua eikä samanlaista "yes you can" - mentaliteettia.

Lapsiin siellä suhtaudutaan lähtökohtaisesti positiivisuuden kautta ja jokaisen vahvuudet tunnistetaan ja tuodaan esille. Paikallinen Wilma ei ole pikkuerheiden ja kommellusten ilmiantokanava, vaan palaute ja kehitysehdotukset annetaan aina kasvotusten.

Koko yhteisö siellä olettaa, että paitsi englanti toisena kielenä lapsen oma perhe, myös koko yhteisö on vastuussa lapsesta ja hänen oppimisestaan, integroitumisestaan. Koulu, naapurusto, kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka on katsoneet esim hauskoja kotivideoita ovat nähneet miten ulospäin suuntautuneita ja puheliaita jenkeissä ovat jo pienet lapset. He osallistuvat perheessä keskusteluun tasavertaisina jäseninä ja kaikkihan siellä puhuvat koko ajan, mikä sinänsä on vähän rasittavaa jos minulta kysytään.

Olisi kiva kuulla mitä hs n jutussa muuta sanottiin.

Osaavat käytöstavat, opettajia ei sinutella ja naapureistakin käytetään herra/rouva/neiti.

Täällä Suomessa on nykyään vähän vaikea päätellä, onko naapuri mahdollisesti herra vai ei, saati sitten hänen siviilisäätyään niin, että osaisi käyttää oikeaa nimitystä. Jos naapureita yleensä puhutellaan, ollaan edetty sinutteluasteella ja puhutellaan vaan Heikiksi ja Kaijaksi.

Jutun perhe asuu hyvätuloisten valkoisten asuttamalla alueella Washington DCssä, jossa perheet ovat diplomaatteja, kirjeenvaihtajia ym. Rouva oli yllättynyt kuinka hyvin englantia taitamaton tytär otettu vastaan. Hän oli kuullut Suomessa vain paikallisista maahanmuuttajalähiöistä ja niiden koulujen ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea Hiljaiset - introverttien manifesti. Siinä avataan Yhdysvaltojen kulttuurihistoriaa ja sitä, miksi maassa ekstroverttiys on ujutettu kansanluonteeseen edistämään markkinointia, mainostamista ja kapitalismia. Koko ekstroverttiyden tarkoitus on saada ihmiset myymään enemmän sitä itseään eli itseään.

Voin tuolla asuneena kompata tätä. Tästä voisi ottaa duomalaiset oppia (älkää ajatelko mustavalkoisesti eli en tarkoita ääripäähän menemistä).

Amerikkalainen innovoi ja keksii, näin hän markkinoi:

-Tää asia helpottaa sun elämää tälleen

-Täs on tällasia käteviä ominaisuuksia

-Eikä se maksa paljoa (tässä maalataan hintavaakin tuotetta muka halvaksi, jotta asiakas saadaan manipuloitua antamaan enemmän rahaa)

Suomalainen innovoi ja keksii ja markkinoi näin:

-Tässä laitteessa on x määrä tällaisia ominaisuuksia

-Tämä laite pystyy tällaseen

-Tää maksaa tän verran

Huomaatteko eron? Suomalainen kertoo tylsän neutraalisti tuotteestaan, amerikkalainen kertoo syyn, minkä takia asiakas TARVITSEE EHDOTTOMASTI TÄMÄN TUOTTEEN (vaikkei oikeasti tarvitse)

Meidän kansa on niin huono kehumaan itseään, että jo sen takia valtiontalous sakkaa. Meidän juro luonteemme estää meidän valtion talouskasvua. Olen huomannut, että jo Ruotsissa (teen sinne työmatkoja) ihmiset on iloisempia ja puheliaampia ja siellä osataan paremmin markkinoida tuotteita eteenpäin. Siksi noilla hannu hanhilla menee myös paremmin kuin meillä.