Lue keskustelun säännöt.
On täysin käsittämätöntä, että tämä nykyinen 35-45-vuotiaiden sukupolvi vaatii isovanhempien hoitavan lapsiaan, että he saavat viettää laatuaikaa.
18.08.2023 |
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Näiden keski-ikäisten vanhempien tulee saada viettää sekä laatuaikaa yhdessä että harrastaa, että jaksavat tehdä palkkatyötään. Me isovanhemmat olemme parhaamme yrittäneet, mutta nyt alkavat omat voimat loppua."
"Emme kasvattaneet lapsestamme näin itsekeskeistä, mutta valitettavasti joudumme toteamaan, että näin on tapahtunut.Tuntuu kuin emme tuntisi häntä lainkaan samaksi henkilöksi, jonka olemme kasvattaneet ja kouluttaneet.
Kun lapset tuotiin meille, ei puhettakaan, että olisi tuotu ruokakassi, jossa olisi ollut lasten mieliruokien valmistukseen tarvittavia ruoka-aineita.
Media hehkuttaa liikaa nuorten vanhempien yhteisen laatuajan tärkeyttä. Toki se on tärkeää, mutta jos laatuajan viettäminen on lähinnä sitä, että isovanhempien tulee lapset hoitaa, silloin voidaan sanoa, että metsään mennään. Isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet aikuisikään eikä heillä juurikaan ole laatuaikaa ollut."
Jotenkin huvittavaa lukea tällaista, kun itse olin pienenä mummolassa aina joka ikinen kesä KOKO KESÄN ja LISÄKSI muulloinkin jos vanhemmat lähtivät vaikka etelänmatkalle. Nyt omat vanhempani eivät kyllä lapsia hoida esim. yhtä yötä kuin ehkä kerran 2 vuodessa yhden yön, yhden kerrallaan. Eivät sitäkään jos odottaisin että kysyvät. Ystävälläni samanlaiset kokemukset mummolassa olosta ja hänen vanhempansa muuttivat Espanjaan heti kun pääsivät eläkkeelle. Että näin.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mun 70-vuotias mutsi on sanonut minulle, että jos minä joskus saan lapsen, niin hän ei sitä tule hoitamaan ollenkaan.
Toisaalta mun serkusta tuli nuorena, reilu nelikymppisenä mummo ja hän on hoitanut lapsenlapsiaan tosi paljon, ihan viikoittain.
70-vuotias on jo aika vanha hoitamaan pikkulapsia. Meillä n. 70 v. isovanhemmat ja lapset 17-20 v. ilahduttavat heitä välillä käynneillä. Välit ovat läheiset, koska joskus n. 5x vuodessa ja joskus kesälomalla hoitivat lapsiamme.
Kyllä vanhempien keskinäinen aika on tärkeää.
No miten sen nyt ottaa että onko 70v vanha. 80-90 luvulla syntyneiden pitäis jaksaa olla työelämässä ammatista riippumatta melkein 70v asti että pääsee eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä, olin itse lapsena kaikki lomat hoidossa mummolassa mutta ei puhettakaan että voisin viedä omat lapseni eläkeikäisille vanhemmilleni kuin hyvin satunnaisesti ja silloinkin korkeintaan pariksi tunniksi. Emme ole miehen kanssa olleet missään kahdestaan sen jälkeen, kun esikoinen syntyi. Ei nykyeläkeläiset ole lainkaan samanlaisia kuin omat vanhempansa.
Eivätkä nykylapset ole lainkaan samanlaisia kuin vanhenpiensa sukupolvi.
Ennen vuosituhannen vaihdetta lapsia hoidettiin ja kasvatettiin muun elämän ohessa ja aika paljon kasvoivat omillaankin ja kavereitten kesken. Olivat sitten mummolassa tai kotilähiön pihoilla keskenään. Nykylasten hoito ja kasvatus on kovaa työtä, aikuisen sana ei ole laki, ruoasta saa valittaa, omia leikkejä ei keksitä vaan aikuisen pitää olla mukana koko ajan. Pyykkiä kertyy puoli koneellista päivässä kun jokainen vaate menee päivittäin pesuun. Kotitöissä auttaminen on nihkeää, joko ei osata, haluta, viitsitä tai sitten pitäisi saada rahaa palkaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mun 70-vuotias mutsi on sanonut minulle, että jos minä joskus saan lapsen, niin hän ei sitä tule hoitamaan ollenkaan.
Toisaalta mun serkusta tuli nuorena, reilu nelikymppisenä mummo ja hän on hoitanut lapsenlapsiaan tosi paljon, ihan viikoittain.
70-vuotias on jo aika vanha hoitamaan pikkulapsia. Meillä n. 70 v. isovanhemmat ja lapset 17-20 v. ilahduttavat heitä välillä käynneillä. Välit ovat läheiset, koska joskus n. 5x vuodessa ja joskus kesälomalla hoitivat lapsiamme.
Kyllä vanhempien keskinäinen aika on tärkeää.
No miten sen nyt ottaa että onko 70v vanha. 80-90 luvulla syntyneiden pitäis jaksaa olla työelämässä ammatista riippumatta melkein 70v asti että pääsee eläkkeelle.
Pitäisi, pitäisi, mutta työelämän tehokkuusvaatimukset tekevät siitä aika vaikean yhtälön. Monella ei kestä selkä ja polvet (mm. rakennusala, siivousala, terveydenhuolto) tai sitten ei pysty enää oppimaan uutta ja jaksamaan tietotyössä. Joten on hyvin epärealistista, että edes 50% jaksaisi töissä 70-vuotiaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Palstalla usein 7todetaan, etteivät anoppi ja appi kuulu perheeseen, paitsi jos on rahaa tiedossa.
Kenen mielestä muka kuuluu? Siis muualla kuin palstallakaan. Perheeseen kuuluu vanhemmat ja lapset. Kummankaan vanhemman vanhemmat eivät kuulu perheeseen. Vaikka olisi kuinka paljon rahaa tiedossa.
Kyllä minun perheeseeni kuuluu edelleen omat lapseni, vaikka aikuisia ovat ja asuvat toisessa kaupungissa. Puolisoiden kanssa haluan olla hyvissä väleissä, koska he ovat lapsilleni tärkeitä ihmisiä.
Silti en järjestä omaa elämääni siten, että olisin aina käytettävissä lapsenlikkana. Eikä kukaan sitä minulta edes odota. Töissä minäkin käyn ja omia menoja on. Tällainen on käsittääkseni myös puolisoiden vanhempien näkemys. Mukava tenavia on nähdä ja niiden kanssa touhuta, mutta ei niiden asumaan tarvitse meille muuttaa. Ei edes lomalla. Me mummot tarvitaan sitä lomaa ihan samalla tavalla, kuin nuoremmat. Ehkä eri syistä, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja nämä isovanhemmat ei itse muista että hoidattuvat omat lapsensa aikanaan omilla vanhemmillaan. Sitä aiempi kaupunkiin muuttanut sukupolvi taas lähetti lapsensa kotipaikalleen maalle auttamaan omia vanhempiaan talon töissä.
Ei mitään uutta auringon alla.Tämä on täyttä pötyä. Silloin kun nykyiset kolme-nelikymppiset oli lapsia, ei tosiaankaan isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia kaiket kesät.
Niinpä niin, tuliko yllätyksenä että lapset kyllä muistaa kuka heitä hoiti kaiket kesät? Ei kaasuvalotus toimi.
Niin muistaakin. Siksipä väite on pötyä. Kuulun kyseiseen ikäluokkaan. Kesät vietettiin vanhempien kanssa ja mummolassa vaan kyläiltiin.
Kun vanhemmat oli töissä ja itse oltiin koulusta lomalla, oltiin kavereiden kanssa ulkona ja keskenämme kotona.
Ilmeisesti kyse on siitä että monilla asia oli niinkuin sinulla, mutta yhtälailla oli valtavasti niitä, jotka hoidatti lapset isovanhemmillaan? Jos jokin asia ei tapahtunut sinulle ei tarkoita että se on pötyä.
Kyllä se on vähemmistö ollut jotka ovat lapsensa isovanhemmilla hoidattaneet. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi on ollut yhden kerran isovanhemmilla yötä niin, ettei jompikumpi meistä vanhemmista ole ollut mukana. Tämäkään juttu ei nyt osunut meihin. Kaikenlaista sitä kirjoitetaan miten lapset nykyään sitä ja vanhemmat tätä. Ikävä sanoa, mutta ne ovat sensaationhakuisia juttuja, jotka eivät mitenkään kosketa isoa osaa perheistä.
Vaikka ei koskettaisi teitä, niin se ei tarkoita ettei koskettaisi isoa osaa perheistä. Itse olen lapseton isoäiti-ikäinen, ja ikävä kyllä suurinta osaa ikäisistäni ystävistäni tämä ongelma koskettaa rajustikin. Osa on vielä työelämässä, voimia ei muutenkaan ole kuten ennen ja silti pitäisi hoitaa säännöllisesti lapsenlapsia. Osa haluaisi viimein rentoutua ja pitää hauskaa. Olen kuullut miten ilkeästi lapset voivatkaan syyllistää tällaisia vanhempia, jotka mieluummin nauttisivat elämästä kuin ottaisivat uuden lastenhoitourakan. Yksikin ystäväni oikein puuskahti lapselleen että minä olen jo yhdet lapset hoitanut. Minusta se oli aivan oikein sanottu, mutta lapsi on ilmeisesti nyt sitten mykkäkoulussa kun ei sallisi äidilleen omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Hitto mitä marttyyriulinaa tuo juttu.
Jos ei lastenhoito käy, niin sitten se sanotaan ääneen. Laitetaan ne rajat, eli kerrotaan koska ja mikä sopii.
Ymmärrän että isovanhemmat ovat väsyneitä, mutta niin ovat monet vanhemmatkin. Puhumattakaan niistä lapsista, jotka hoitavat vanhoja vanhempiaan. Kannattaa muistaa sekin, että sitten kun alkaa se vanhuus olla siinä pisteessä, että itse tarvitsee apua, onko sitä soveliasta odottaa, jos ei oma p er se taipunut auttamaan lastenlasten kanssa, saati oli parempaa tekemistä.
Eli ehkäpä kannattaa vähän joustaa silloin kun sillä omalla lapsella on se raskain aika elämässä, niin se lapsikin varmaan taipuu sitten kun itsellä olisi se tarve.
Mitenkäs tehdään niitten vanhusten kohdalla, jotka ei ole isovanhempia, ei ole lapsenlapsia?
Kuka heitä auttaa vanhoina, kun vanhusten auttaminen kytkeytyy automaattisesti lastenlasten hoitamiseen?
Sillä, että on hoitanut sen oman lapsensa, ei ole ilmeisestikään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin, vielä vajaa 100 vuotta sitten samassa talossa asui isovanhemmat, oli piikoja ja renkiä, sisaruksia ja lapsilla oli paljon hoitajia.
HÖPÖ HÖPÖ!
Piikoja ja renkejä oli vain varakkailla, tavallisilla köyhillä ihmisillä ei todellakaan ollut mitään palveluskuntaa! Ihmiset kuolivat ennen nuorempina, joten isovanhempia ei ollut, ja jos oli, he olivat itse hoidettavia, eivät todellakaan hoitaneet lapsia.
Kyllä ennenvanhaan useimmat äidit olivat täysin yksin lasten kanssa ilman mitään apua.
Nykyajan lapsilla on hoitajia enemmän kuin koskaan ennen.
Miten ihmeessä joku hankkii lapsia jos se sitten on elämän raskain aika?
Ja miksi sitten näennäisesti aikuinen odottaa että kun teen lapsia on äidin/anopin ne hoidettava?
Olen sen verran auttanut lapsiani kun ovat pyytäneet ja olen voinut auttaa mutta en silti heidän varaansa laske vanhuuttani.
En ymmärrä kaikkien kirjoittelua, samaan aikaan vaaditaan isovanhemmilta apua , sitten kiukutellaan kun pitää lasten kanssa mennä heitä auttamaan. Ei kai nyt autettavilta voi edes edellyttää että hoitaisivat lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on todella surullista, että nykypäivänä ajatellaan että niiden lastenlasten kanssa oleminen on pelkkää lastenhoitoa. Suhde isovanhempiin voi olla todella merkityksellinen lapselle. Oma mummoni otti minut ja sisarukseni joka kesä kahdeksi viikoksi luokseen ja ne oli lapsuuteni parhaimpia ja onnellisempia päiviä. Oli ihanaa että oli läheinen suhde mummoon, jolla oli aikaa ja kiinnostusta viettää aikaa kanssani. Omilla lapsilla ei ole läsnäolevia isovanhempia. Tuntuu että nykypäivän isovanhemmat ajattelevat ettei heidän tarvi osallistua mitenkään lastenlapsiensa elämään ja pärjätköön yksin kun kerran niitä lapsia on maailmaan tehnyt. Vaikka varmasti olisi molemmille rikkaus, että kuuluivat toistensa elämään.
Tiedätkö, että on olemassa myös ihmisiä jotka ovat lapsena viettäneet kaikki lomansa tädin luona? Suhde tätiin voi olla todella merkityksellinen lapselle. Jokaisen tädin olisi otettava sisarustensa lapset luokseen kaikilla lomilla, ja hoidettava heitä muutenkin. Miksi pitäisi orjuuttaa vain isovanhempia?
Itse 39 vuotias ja omat vanhemmat kyllä toivoi lapsenlapsia mutta sitten kun niitä tuli ei tunnu asia kiinnostavan yhtään. Lasten syntymäpäiväjuhliin pitää suurin piirtein pakottaa kun on kahdella eläkeläisellä niin kiireistä.
Nyt kun en ole itse soittanut kuulumisia onkin mennyt jo 4kk viime puhelusta. Epäilen että seuraava puhelu, joka tulee liittyy mökin laiturin siirtoon talveksi tai sitten mummolan lumitöihin, jotka saavat hoitaa itse miten haluavat.
Itse hoidetaan lapset mutta vanhoja sukulaisia saa auttaa eläkeläiset ja muut kenellä aikaa on enemmän.
Onneksi ystävät saa valita itse.
Ps. Anoppi on hyvä tyyppi ja ollut isosti avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm. Omat isovanhempani kilvoittelivat siitä, että pääsisivät viettämään aikaa lastenlasten kanssa.
Luin aloittajan kommentin. Hänen vanhempansa ovat siis eläneet muuta elämää mieluummin kuin lapsiperheen elämää, aloittaja on viettänyt kesät ja vanhempien lomamatkat mummolasSa. (Nykyisin perheet matkustavat yhdessä, lapset mukana.)
Aloittajalle on periytynyt malli, hän myös katkerana odottaisi että joku muu hoitaisi hänen lapsensa.
Omaan sukuuni verrattuna tuntuu hullulta, en tiedä kenelläkään olleen mummuloita jotka olisivat lapsia pitäneet hoidossa. Toki vierailivat ja yöpyivät perheenä mutta lapset hoidettiin itse, päivähoidossa, kaverivaihdoilla.
Toki aina on vanhempia joiden apuna tarvitsee olla äiti ja anoppi, naapurit ja lastensuojelu.
Mutta onko se isovanhempien syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me pääsääntöisesti ollaan itse hoidettu omat lapsemme, ihan omasta halustamme. Kerran vuoteen on käyty viikonloppu jossain kahdestaan, isovanhemmat on ihan mielellään hoitaneet. Välillä itse kysyvät, tulisko muksut hoitoon ja jos meillä ei muutakaan ole ja haluavat, niin saavat toki mennä. En tiedä, haluaisivatko meidän ehdottavat jotain toimintaa useammin, mutta ollaan huonoja pyytämään eikä haluta kuormittaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mitä marttyyriulinaa tuo juttu.
Jos ei lastenhoito käy, niin sitten se sanotaan ääneen. Laitetaan ne rajat, eli kerrotaan koska ja mikä sopii.
Ymmärrän että isovanhemmat ovat väsyneitä, mutta niin ovat monet vanhemmatkin. Puhumattakaan niistä lapsista, jotka hoitavat vanhoja vanhempiaan. Kannattaa muistaa sekin, että sitten kun alkaa se vanhuus olla siinä pisteessä, että itse tarvitsee apua, onko sitä soveliasta odottaa, jos ei oma p er se taipunut auttamaan lastenlasten kanssa, saati oli parempaa tekemistä.
Eli ehkäpä kannattaa vähän joustaa silloin kun sillä omalla lapsella on se raskain aika elämässä, niin se lapsikin varmaan taipuu sitten kun itsellä olisi se tarve.
Mitenkäs tehdään niitten vanhusten kohdalla, jotka ei ole isovanhempia, ei ole lapsenlapsia?
Kuka heitä auttaa vanhoina, kun vanhusten auttaminen kytkeytyy automaattisesti lastenlasten hoitamiseen?
Sillä, että on hoitanut sen oman lapsensa, ei ole ilmeisestikään merkitystä.
Esimerkiksi naimattomat ja lapsettomat oli sisarusten ja sisarusten lasten hoidettavina kun he olivat vanhoja tai raihnaisia.
Jos ei ollut ketään sukulaista joka olisi elättänyt, oli ns. ruotuvaivaisena vuorotellen kussakin pitäjän talossa elätettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo samat isovanhemmat, jotka nyt kieltäytyvät lapsenlapsiaan hoitamasta, olettavat kuitenkin muutaman vuoden päästä, että pahimpia ruuhkavuosiaan elävät pikkukoululaisten vanhemmat tulevat heidän asioitaan hoitamaan useamman kerran viikossa.
Oma kokemus on siis se, että isovanhemmilta ei juurikaan apua olla saatu ja nyt sitä apua ollaan kuitenkin koko ajan pyytämässä meiltä.
Jos sinulla on nyt vauva/taapero jonka hoidattaisit isovanhemmilla ja samaan aikaan mietit että.muutaman vuoden päästä kun lapsesi menee alakouluun joudutkin jo heitä hoitamaan
Ehkä he oikeesti tietävät jo nyt voimansa, eivät halua ottaa vastuulleen lastasi, kun tulee huimauskohtauksia, on jäykkyden takia vaikea nousta äkkiä, ei jaksa juosta, on kremppaa jos toistakin. Kesken päivän on päästävä "oikaisemaan selkänsä ja sulkemaan silmänsä hetkeksi."
Mutta kieltäydyt hyväksymästä ja näkemästä vaikka toisella tasolla itsekin tiedät heidän kohta tarvitsevan arkeensa apua.
En ihan ymmärrä sitä ajattelutapaa, että pitäisi hoitaa lapsenlapsia aina pyydettäessä, ja se kompensoituisi siihen, että minusta pidetään sitten huolta, kun itse ei enää kykene. Itse menen mieluummin vanhainkotiin. En ole tehnyt lapsia sitä varten, että he tai lapsenlapset minusta sitten huolehtivat.
Huomatkaa mikä vastuu on "toisen lapsista."
Sitähän ne lastenlapset ovat, toisten lapsia.
Eikö ole parempi jos se mummi ei mielellään ota etenkään pieniä lapsia kun tuntee vaivansa ja jaksamisensa vaikkei niillä sitä omaa lastaan vaivaakaan, väsymyksellä, verenpaineella, mitä nyt kelläkin kremppoja jotka rajoittavat jaksamista.
Mummi ymmärtää lasten turvallisuuden, etenkin pienempi lapsi tarvitsee ne silmät selässään koko ajan. Teini jo rötköttää sohvalla kännyköineen ja osaa soittaa vaikka apua.
Vierailija kirjoitti:
"ennen jäätiin aiemmin eläkkeelle." Ehkä se on hämärtynyt heille joilla on ne maalaisjuuret. Tuntui että ihmiset on eläkkeellä kun eivät käyneet palkkatöissä. Esmerkiksi omat vanhempAni yrittivät pientilalla ottaa siitä elantonsa kunnes isä sai kansaneläkkeen. 65 v on vanhuuseläkjeen ikäraja. ( mitään myel-eläkkeitä ei pientilalliset kartuttaneet.)
Tietysti on työkyvyttömiä ollut esim kaupungissakin jolloin vaikka teollisuustöistä on päässyt sairauseläkkeelle. Kyllä työkykyiset tekivät siihen eläkeikään töitä.
Minä, jota lainasit, puhuin isovanhemmistani, jotka olivat laittaneet "pellot pakettiin" silloin 1970-luvun alussa ja siitä saatu korvaus muutettiin myöhemmin luopumiseläkkeeksi - lapsuudessani sodan käynyt isoisä oli jo kuollut ja mummo eli kansan- ja leskeneläkkeellä.
Eli mummo oli tosiaan aikaisin eläkkeellä mutta maatalossa kesät.
Ihmettelen kuitenkin ihan samaa kuin sinä, koska aloituksen lisäksi täältä saa lukea ihan jatkuvasti, kuinka omat vanhemmat on hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan ja isovanhemmilla on oltu koko kesä, ihan kuukausitolkulla ja vielä viikkoja vuoden ympäri.
Eikö kenenkään isovanhemmat ole olleet töissä kun niillä on ollut aikaa? Kotirouviahan on ollut kourallinen. Miten tuo on onnistunut ja mistä te olette tarkalleen ottaen niin katkeria?
"ennen jäätiin aiemmin eläkkeelle." Ehkä se on hämärtynyt heille joilla on ne maalaisjuuret. Tuntui että ihmiset on eläkkeellä kun eivät käyneet palkkatöissä. Esmerkiksi omat vanhempAni yrittivät pientilalla ottaa siitä elantonsa kunnes isä sai kansaneläkkeen. 65 v on vanhuuseläkjeen ikäraja. ( mitään myel-eläkkeitä ei pientilalliset kartuttaneet.)
Tietysti on työkyvyttömiä ollut esim kaupungissakin jolloin vaikka teollisuustöistä on päässyt sairauseläkkeelle. Kyllä työkykyiset tekivät siihen eläkeikään töitä.