Lue keskustelun säännöt.
On täysin käsittämätöntä, että tämä nykyinen 35-45-vuotiaiden sukupolvi vaatii isovanhempien hoitavan lapsiaan, että he saavat viettää laatuaikaa.
18.08.2023 |
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/ihmisten-kesken/lukij…
"Näiden keski-ikäisten vanhempien tulee saada viettää sekä laatuaikaa yhdessä että harrastaa, että jaksavat tehdä palkkatyötään. Me isovanhemmat olemme parhaamme yrittäneet, mutta nyt alkavat omat voimat loppua."
"Emme kasvattaneet lapsestamme näin itsekeskeistä, mutta valitettavasti joudumme toteamaan, että näin on tapahtunut.Tuntuu kuin emme tuntisi häntä lainkaan samaksi henkilöksi, jonka olemme kasvattaneet ja kouluttaneet.
Kun lapset tuotiin meille, ei puhettakaan, että olisi tuotu ruokakassi, jossa olisi ollut lasten mieliruokien valmistukseen tarvittavia ruoka-aineita.
Media hehkuttaa liikaa nuorten vanhempien yhteisen laatuajan tärkeyttä. Toki se on tärkeää, mutta jos laatuajan viettäminen on lähinnä sitä, että isovanhempien tulee lapset hoitaa, silloin voidaan sanoa, että metsään mennään. Isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet aikuisikään eikä heillä juurikaan ole laatuaikaa ollut."
Jotenkin huvittavaa lukea tällaista, kun itse olin pienenä mummolassa aina joka ikinen kesä KOKO KESÄN ja LISÄKSI muulloinkin jos vanhemmat lähtivät vaikka etelänmatkalle. Nyt omat vanhempani eivät kyllä lapsia hoida esim. yhtä yötä kuin ehkä kerran 2 vuodessa yhden yön, yhden kerrallaan. Eivät sitäkään jos odottaisin että kysyvät. Ystävälläni samanlaiset kokemukset mummolassa olosta ja hänen vanhempansa muuttivat Espanjaan heti kun pääsivät eläkkeelle. Että näin.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli normaalia, että lapset oli mummolassa koko kesälomat ja muutkin lomat. Nykyään se on itsekästä toimintaa hoidattaa lapsiaan välillä muilla. Erikoista.
Lapset tulivat innolla kaupungissa maaseudulle mummolaan monessa suvussa. Oli oikea seikkailu ja vielä joissakin paikoissa eri eläimiä mitä hoitaa.
Mshtoivatko edes kiitosta sanoa kun mummolat ruokki lapset kesät ja töiden ohessa katsoi.
"Vanhat pitää käyttää tarkkaan" sanoi sisareni kun hänen naapurinsa oli väsyksissä iltatähtensä yh-tyttärensä lasten kanssa. Ja auttoi rahalla, kävi siivoamassa, tytär joi ja vaihtoi isäpuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota ikäluokkaa. Omassa lähipiirissä on aikalailla kahtiajako eli joidenkin lapsia isovanhemmat hoitaa kokoajan, lähes joka vkl ja lisäksi arkisinkin tarpeen mukaan, ja sitten toisten vanhemmat eivät ikinä auta missään lapsiin liittyvässä. Meillä jopa se tilanne että en saa edes lapsia ottaa mukaan äitiäni tapaamaan kun hän ei edes sen aikaa jaksa lapsia. Ja yleensä nämä joita autetaan kokoajan nurisee siitä kun pääsevät vain kolmiolle festareille kesän aikana, vain lauantaisin ulos, vain kerran kk parisuhdevkl jne. Ja ne joita ei ikinä auteta ovat hiljaa.
Olisikohan tämä sama kahtiajako ollut edellistenkin sukupolvien aikana. Itse olen isovanhempi emmekä me mieheni kanssa ole koskaan olleet isovanhempiemme hoidossa emmekä myöskään ole hoidattaneet omia lapsiamme isovanhemmilla. Olisiko tähän syynä se, että olemme useamman polven kaupunkilaisia eikä meillä ole mitään sukulaissuhteita maaseudulle, missä monet palstan kertomusten mukaan ovat viettäneet kesänsä. Omat lapsemme kylläkin hoidattavat lapsiaan meillä, mutta teemme sen ihan mielellämme, niin kauan kuin jaksamme.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Palstalla usein 7todetaan, etteivät anoppi ja appi kuulu perheeseen, paitsi jos on rahaa tiedossa.
Kenen mielestä muka kuuluu? Siis muualla kuin palstallakaan. Perheeseen kuuluu vanhemmat ja lapset. Kummankaan vanhemman vanhemmat eivät kuulu perheeseen. Vaikka olisi kuinka paljon rahaa tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Palstalla usein 7todetaan, etteivät anoppi ja appi kuulu perheeseen, paitsi jos on rahaa tiedossa.
Kenen mielestä muka kuuluu? Siis muualla kuin palstallakaan. Perheeseen kuuluu vanhemmat ja lapset. Kummankaan vanhemman vanhemmat eivät kuulu perheeseen. Vaikka olisi kuinka paljon rahaa tiedossa.
Silloin "vanhoina hyvinä aikoina" anoppi oli perheenjäsen. Luuleeko joku tosiaan, että mummoilta saatu apu oli yhdensuuntaista? Ehei, anopin sai hoitaa loppuun saakka kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina harmittaa näissä "voisiko isovanhemmat auttaa lastenlasten kanssa" -keskusteluissa se, että kuvitellaan kaikkien olevan jatkuvasti apua vailla. Minusta olisi luksusta, jos vaikka pari kertaa vuodessa pääsisi miehen kanssa läheiseen kaupunkiin syömään, käymään kävelyllä ja kahvilla. Mielestäni tuo ei ole paljon. Emme kaipaa lapsivapaata jatkuvasti, mutta joskus olisi kiva käydä kahdestaan puolison kanssa syömässä niin, ettei tarvitsisi koko ajan vahtia lasta samalla ja saisi puhua aikuisten asioita rauhassa. Emmekä kaipaa mitään festareita, baari-iltoja matkoja ilman lasta, vaan tuollaisia pieniä hengähdyshetkiä arjen keskelle.
Tuollaisen vapaaillan saa koska tahansa, kun palkkaa lastenhoitajan. Jos kunnassa ei ole MLL:n hoitajia, monet opiskelijat mielellään tekevät keikkaa lastenhoitajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olit ap popikkeus. Meidän kolme- nelikymppisten vanhemmat olivat tyypillisesti jostain maaseudulta opiskelun jälkeen kaupunkiin asettuneita ja isovanhemmat siellä jossakin kaukana. Minä tapasin omia isovanhempiani pari kertaa vuodessa, jouluna ja kesälomalla piipahdettiin.
Höp. Olen syntynyt 1959 ja kaupungissa syntynyt ja vanhempani ja isovanhempanikin olivat kaupungissa syntyneitä. Ei ole mitään tyypillisiä kolme- nelikymppisten vanhempia jossain maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mitä marttyyriulinaa tuo juttu.
Jos ei lastenhoito käy, niin sitten se sanotaan ääneen. Laitetaan ne rajat, eli kerrotaan koska ja mikä sopii.
Ymmärrän että isovanhemmat ovat väsyneitä, mutta niin ovat monet vanhemmatkin. Puhumattakaan niistä lapsista, jotka hoitavat vanhoja vanhempiaan. Kannattaa muistaa sekin, että sitten kun alkaa se vanhuus olla siinä pisteessä, että itse tarvitsee apua, onko sitä soveliasta odottaa, jos ei oma p er se taipunut auttamaan lastenlasten kanssa, saati oli parempaa tekemistä.
Eli ehkäpä kannattaa vähän joustaa silloin kun sillä omalla lapsella on se raskain aika elämässä, niin se lapsikin varmaan taipuu sitten kun itsellä olisi se tarve.
Harva hoitaa vanhoja vanhempiaan nykyään. Lähitulevaisuudessa tulee olemaan pakollista, kun ei ole hoitajia.
Ihmiset käyvät töissä ja heillä on omakin perhe huolehdittavana. Sekaisin olevan vanhuksen hoito on 24/7 hommaa.
Heh, luuletko tosiaan, ettei ennen ollut töitä eikä perhettä? Oletpa joko tietämätön tai teeskentelet sellaista.
Uutinen: Ennen tehtiin enemmän töitä kuin nykyään ja työ oli raskaampaa kuin nykyään. Lapsia oli enemmän ja silti ne vanhat vanhemmat piti hoitaa ja hoidettiin myös. Eikä ol7si tullut kuuloonkaan kitistä, että eivät kuulu perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meiltä ole koskaan vaadittu mitään mutta tälläkin hetkellä 2 lastenlasta on meillä yökylässä. Maanantain vietän 3. kanssa.
Olemme etuoikeutettuja kun apumme ja seuramme kelpaa. Eikä näitä hoitopäiviä ole edes 1/kk.
Mä en vienyt omia lapsiani vanhemmilleni hoitoon joska he tekivät raskasta työtä ja tarvitsivat leponsa. Heidän toiveestaan kävimme kyllä sunnuntailounaalla.
Mummoni hoiti minua 2 vkoa kesässä kun vanhemmat olivat töissä. Olimme "lomakodissa" täysihoidossa joten oli se mummollekin lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo samat isovanhemmat, jotka nyt kieltäytyvät lapsenlapsiaan hoitamasta, olettavat kuitenkin muutaman vuoden päästä, että pahimpia ruuhkavuosiaan elävät pikkukoululaisten vanhemmat tulevat heidän asioitaan hoitamaan useamman kerran viikossa.
Oma kokemus on siis se, että isovanhemmilta ei juurikaan apua olla saatu ja nyt sitä apua ollaan kuitenkin koko ajan pyytämässä meiltä.
Näitä valheita on saanut lukea täällä moneen kertaan, mutta ei se niistä totta tee. Suurin osa isovanhemmista on itse hoitanut työnsä ja lapsensa, ei siihen aikaan ollut viikkokausien kesälomia.
Jos itse on niin tyhmä, ettei tajua että ruoka maksaa ja tulee kalliiksi vanhuksille, turha siitä on heitä syyttää. Vai etkö itse ruoki lapsiasi viikolla?
Nim. Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esihistoriallinen muistelo. Isäni lunasti isältään pientilan 20_luvun lopulla ja vanhempansa, eli siis äitini appivanhemmat, jäivät nk. Syytingille. Eli olivat silloin yli 50 v, en nyt tarkkaan muista. Kuolivat -46 ja -49.
Eli äitini asui anoppinsa kanssa 20 vuotta. Suht pienessä talossa, kummallakin kuitenkin oma hella.
Varmaan heistä oli apua töissä ja lasten kanssa. Harmittaa ettei koskaan tullut äidin kanssa puheeksi miten tulivat keskenään toimeen.. äiti oli kyllä hyväntuulinen ihminen ja kuitenkin siis emäntä talossa.
Minun anoppi ei auttanut lapsenhoidossa. Ilmoitti heti, kun lapsi oli syntynyt, että jokainen hoitaa sitten itse jälkikasvunsa. En tehnyt kuin yhden lapsen sitten. Ei ihme jos suomalaiset kuolee sukupuuttoon, kun kaikesta pitää selvitä yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on viettänyt kesiä, lomia ja viikonloppuja mummolassa, minä samoin ja lapseni myös. Ainoa ero ettei minun lapset olleet ihan niin paljoa. Mummit ja ukit minun lapsilla oli palkkatyössä eivätkä olleet kotona maatalon emäntinä tai eläkkeellä niinkuin minun isovanhemmat ja heidän vanhemmat. Silloin oli jo ehkä laitettu karja pois, tietyistä töistä jäätiin hyvin nuorena eläkkeelle ja samalla tilalla/kylällä asui aina paljon sukulaisia ja niitä lapsia hoidettiin yhdessä.
En halua olla missään tekemisissä lastenlasteni kanssa. Omiin lapsiini olen kyllä väleissä ja pidän heihin säännöllisesti yhteyttä. Mutta heidän lapset ovat heidän, eivät minun. En pidä niitä sen läheisempinä kuin kadulla vastaan tulevia täysin vieraita lapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopa on selkärangatonta porukkaa kun ei osata sanoa ei. Onko ihme jos tuollaisten kasvattamista lapsista tulee itsekeskeisiä.
Onpa melkoista paskaa! Aikuisten ihmisten huonot käytöstavat eivät voi loputtomiin olla aina jonkun toisen vika, on aika aikuistua ja ottaa vastuu omasta elämästä, milleniaali.
Tuota... Jos alakouluikäisten vanhempien , kuten joku kirjoitti, vanhemmat ovat jo itse avun tarpeessa eikö.ole aika lapsellista edes kirjoitella etteivät kolme vuotta sitten auttaneet riittävästi lastenlastensa hoidossa?
Eli vanhojahan he ovat olleet jo silloin kun alakoululaiben on ollut taapero?
Pitäiskö ne lapset tehdä nuorempina jos ajattelee isovanhempien ne hoitavan eikä vasta neljissäkymmenissä kun vanhemnat on jo eläkeläisiä 70 v.
Tuo lehtijuttu taitaa pitää paikkansa, paljon on itsekkäitä jotka eivät edes halua nähdä vanhempiensa ikää, terveyttä, taloudellisia mahdollisuuksia vaan tahtovat olka lapsia itsekin edelleen. Äiskä hoitaa.
Meidän lapsi on ollut yhden kerran isovanhemmilla yötä niin, ettei jompikumpi meistä vanhemmista ole ollut mukana. Tämäkään juttu ei nyt osunut meihin. Kaikenlaista sitä kirjoitetaan miten lapset nykyään sitä ja vanhemmat tätä. Ikävä sanoa, mutta ne ovat sensaationhakuisia juttuja, jotka eivät mitenkään kosketa isoa osaa perheistä.
Olen 35-45, työelämässä aina, isovanhempani ovat hoitaneet meitä lapsenlapsiaan ja joskus jopa isomummit lapsenlapsenlapsia.
Lapsiani ei enää tarvitse hoitaa, mutta mummut ja ukit on hoitaneet silloin kun töiltä ehtivät, hetkellisesti jopa isomummut ja ukit ovat vahtineet taaperoita/alakoululaisia.
Vanhempani, toinen vielä työelämässä, toinen juuri eläkeiän ylittänyt, hoitivat siis lapsenlapsiaan ja heitä on hoitaneet lapsena heidän isovanhemmat.
Isovanhempani porskuttavat vielä omissa kodeissaan hieman autettuna. Heitä auttelee lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset eikä kukaan näänny taakan alle. Maatalon emäntinä aikaisin eläkkeelle jääneinä heillä oli paljon aikaa lapsenlapsille.
Näin se toimii kun lapsia tehdään nuorena, on ydinperheet ja kaikki huolehtii toisistaan.
NIIN TÄMÄ.
Oma äitini jätti minut mummolaan kuukausiksi ollessani lapsi. Olin alkanut kutsua mummoa äidiksi, ja puhuin leveää pohjanmaan murretta.
Nyt äitini valittaa useamman kerran vuodessa, ettei ole lapsenlapsia, mutta joka kerta muistaa myös mainita ettei hän ota sitten niitä lapsia hoitoon jos joskus niitä olisi. Erikseen vielä kertoi myös että kissamme ei ole hänen luokseen tervetullut hoitoon, vaikka asiaa ei ole häneltä edes kysytty.
Mutta lumityöt voisi kyllä talvella tulla tekemään hänen pihastaan. Kun on yksin niin hankala ja selkäkin kipeä. Ja koronan aikana piti 62-vuotiaalle hakea ruuat kun eläkeläisiä kiellettiin asioimasta kaupassa.
En nyt yleistäisi. Olen 47-vuotias ja lapset nyt 14 ja 18. Yökylässä oli vahempi kerran kaksi yötä 2-3 -vuotiaana ennen kakkosen syntymää. Kumpikin lapsi on ollut kahdesti yhden yön mökillä vanhempieni pyynnöstä. Miehen äiti on kuollut ja isä oli raihnainen, joten minun vanhemmat oli ne mahdolliset hoitajat nuorempina ja hyväkuntoisina. En ole pyytänyt, en ole tarvinnut ja isovanhemmat mieluusti näkee lapsia, mutta yökyläily tuntuu niin turhalta. Lapset voi mainiosti olla kotonakin yöt. Ja meillä ovat päiväsaikaan hoitaneet tarvittaessa. Ei sen takia, että olisimme baarissa yms. vaan ihan sen takia, että joskus maalattiin seinää, joskus työn takia yms. Eli oli arkista tekemistä, jossa lapset ei voi olla mukana.
Sen olen huomannut, että osa vanhemmista kaipaa jatkuvasti laatuaikaa kaksin ja sitten taas jotkut on vähän kuin me ja perhe-elämä on rakennettu lasten kanssa vietettävälle ajalle. Eli me on eletty tätä arkea. Ollaan edelleen yhdessä. Ei tämä suurta rakkauden ilotulitusta enää 24 vuoden jälkeen ole, mutta eipä se niillä laatuajan viettäjillä sen kummoisempaa tunnu olevan ja monet on eronneetkin.
Joku kirjoitti: lasten kanssa on elämän raskainta aikaa. Miksi siis niitä lapsia on hankittu? Senhän pitäisi olla elämän parasta aikaa.
Oma äitini oli 70 v kun esikoiseni syntyi. Eli en edes kuvitellur että hän hoitaisi lasta. Isä oli vanhempi, reumasairas, jäseniä särki, ei oikein kestänyt hälinää.
Äiti sanoikin, pistäytykää, mutta älkää olko kauan. Väsymme vieraista niin äkkiä.