Miehen työ viemässä häntä vuodeksi tai kahdeksi Yhdysvaltoihin. Perhe mukaan vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Kumpi se nyt sitten on, vuosi vaiko kaksi? No, ehkä ei voi tietää etukäteen vielä...

Itse en lähtisi koululaisten takia. Niillä on vakiintunut sosiaalinen asema ja koulut. Se on iso myllerrys nyt muuttaessa ja takaisin muutossa.

Me olemme perheenä muuttaneet Amerikkaan, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Jo sitäkin mietin, että tuliko tehtyä virhe. Mieshän oli sitten aina pois siellä töissä. Halusi tietenkin antaa hyvän kuvan ja hänen osaamistaan tarvittiin. Siellä tuntui olevan ihan tavallista tehdä kymmentuntista päivää, etenkin kun nainen oli kotona.

Pienehkössä kaupungissa myös asuttiin. Aika nopeeta tutustuin ihmisiin. Olen sosiaalinen ja amerikkalaiset uteliaita ja ystävällisiä. Saatiin oma arki pyörimään lasten kanssa ja sitten pitikin jo taas lähteä Suomeen, kun tuli tarvittu puolitoista vuotta täyteen. Se meni todella nopeeta.

Käteen lähinnä jäi jäätävä stressi muutosta sinne ja muutosta takaisin. Me vuokrattiin Suomen koti pariksi vuodeksi. Takaisin tultua asuttiin mun vanhempien mökillä.

Jälkeenpäin en yhtään kaivannut sitä Amerikkalaista unelmaa.. Mies töissä, nainen kotona oli hyvin yleinen asetelma, itsestäänselvyys. Se kerhoilu ja jatkuva koko perheenä oleminen ja edustaminen.

No, muksut oppi kieltä ja tiettyä sosiaalisuutta.

Lapset oli kouluikäisiä, kun mies oli pari vuotta Saksassa. Silloin jäätiin lasten kanssa Suomeen. Päivittäin oltiin yhteyksissä ja reissaaminen puolintoisin oli helpompaa ja nopeempaa. Lisäksi mies pyrki siihen, että sillä oli parin viikon vapaa kahden kuukauden välein ja me oltiin Saksassa lomat.

Lisäksi meillä on Suomessa hyvä tukiverkko. Lapset kun olivat pieniä, niin isovanhemmat olivat vielä työikäisiä. Sittemmin eläköityneet ja koululaisten kanssa paljon.

Parisuhde on pysynyt hyvänä, kun sitä vaan muistaa hoitaa. Extratärkeenä kaukosuhteissa. Nyt 25 vuotta yhdessä ja yhdessä on asiat suttaantunut.

Itselläni päinvastainen kokemus kolmen vuoden komennuksella usassa. Olin kotiäiti, oli aikaa ja energiaa kuntoilla (lapsiparkki), tavata muita äitejä, järjestää äiti-lapsitreffejä, syödä ulkona... Muuttostressiä ei ollut relokaatiopalvelun myötä. Matkusteltiin ja koettiin asioita perheenä. Suomessa kahden asiantuntijan vuositulot kalpenee reippaasti niille vuosituloille mitä komennuksella saimme.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä lapset on? Talon voitte laittaa vuokralle siksi aikaa. Kyllä tuo olisi koko perheelle hyvä mahdollisuus. Plussia ja miinuksia listaamaan

Minäkin pitäisin melkein tärkeimpänä tätä lasten mielipidettä perustellusti.  Itse kun haluat ja jos lapsetkin haluavat, sinne vaan. Lapset saavat hyvän kielitaidon samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdet mukaan tai sitten mies ei lähde töihin. Ei siinä muita vaihtoehtoja ole.

Lapsista on turha murehtia, sopeutuvat kyllä varmasti vaikka alkuun saattaa harmittaa. Jäljelle jää vain käytännön asiat ja talous. Onko reissu taloudellisesti kannattava? Maksaako firma elinkustannukset, miten kaikkien vakuutuksien jälkeen jää käteen jne.

Ei lapset välttämättä sopeudu ja jos sopeutuvat eivät halua Suomeen takaisin. Tuon ikäisiä en veisi sinne elleivät itse varmasti kaikki halua.

Lapsissa on se, että eivät pysty useinkaan riittävän pitkälliseen ajatteluun. Se on maailmanloppu jos joutuu muuttamaan pois ja kaverit jäävät. Se vain on hyvin normaalia ja uusia kavereita löytyy aina tuossa iässä.

Eivät siis todennäköisesti halua lähteä. Vanhempien tehtävä on tehdä päätökset, ei lapsien.

Tässä lapset saavat kokemuksia, perspektiiviä, uusia kavereita, kielitaito kasvaa ja elämä voi lopulta olla tuolla mukavampaa kuin nyt. Kaikki nuo ovat asioita joita lapset eivät osaa huomioida jos kysytään haluatko lähteä.

"Uusia kavereita löytyy aina" - entäs jos ei löydykään? Kaikki eivät todellakaan löydä kavereita, ja yksinäisiäkin lapsia on. Ja mitä isommasta lapsesta tai teinistä on kyse, sitä epätodennäköisemmin kavereita löytyy ihan tuosta noin vaan.

Usassa kaverikultyuuri on erilainen. Lapsilla ja nuorilla pitkät koulupäivät, sen jälkeen ohjatut harrastukset. Kaverien kanssa hengailua siten kuten Suomessa ei ole.