Miehen työ viemässä häntä vuodeksi tai kahdeksi Yhdysvaltoihin. Perhe mukaan vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin USAan kohta kymmenen vuotta sitten. Lapset oli silloin 6, 10 ja 11. Tultiin sillä periaatteella, että jos viihdytään niin jäädään pysyvästi tänne (asutaan Piilaaksossa, Kaliforniassa). Mulla oli vuosi vuorotteluvapaata Suomen työpaikasta. Jos ei oltaisi viihdytti olisin voinut palata samaan työpaikkaan. Meidän elämä täällä on paljon parempaa kuin Suomessa. Mä en ole töissä ja viihdyn hyvin myös kotona. Mies tienaa nykyisin noin 10-kertaisesti sen mitä Suomessa ja sielläkin tienasi hyvin. Kaksi vanhinta lasta on jo käyneet koulunsa täällä. Vanhin meni Suomeen opiskelemaan ja keskimmäinen opiskelee UCLAssa. Molemmat pääsivät siis hyviin yliopistoihin näillä paikallisilla todistuksillaan. Kolmas lapsi aloitti high schoolin reilu viikko sitten. Täällä on paljon suomalaisia, joiden piti tulla vuodeksi tai kahdeksi ja sitten kuitenkin päätyivät jäämään tänne. On myös paljon niitä, jotka olivat vuoden tai kaksi ja lähtivät takaisin Suomeen. Mun mielestä oikeasti sopeutumiseen menee suunnilleen se vuosi, joten jos meinaa olla vaan sen aikaa, niin ei ehkä ehdi saada paikallisia ystäviä ja lapsille se on enemmän niin kuin vaihto-oppilasvuosi. Liity vaikka johonkin USAn suomalaisten Facebook -ryhmään ja kysele siellä lisätietoja paikasta ja muusta sua kiinnostavasta ennen kuin teette päätöksen. Koulujen taso vaihtelee paljon, joten jos päädytte muuttamaan,niin kannattaa etsiä asuntoa alueelta, jossa on hyvät koulut. Hintatasoon ja siihen millainen palkka pitäisi olla mukavaan elämään saat vastauksia noista USAn suomalaisten ryhmistä.

Saanko kysyä, miksi viihdytte paremmin siellä?

Mulla yksi suuri syy on se, että en pidä Suomen talvesta ja pimeydestä. Ilmasto täällä on paljon miellyttävämpi. Meillä on täällä paljon parempi elintaso kuin Suomessa. Iso talo, oma uima-allas jne. Täällä on loistavat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ulkona. Voi pyöräillä ympäri vuoden ja käydä vaeltamassa hienoilla reiteillä. Talvella, jos haluaa lasketella, on neljän tunnin ajomatkan päässä Tahoen laskettelurinteet. Meillä on täällä hyvä terveysvakuutus ja lääkäriin pääsee samana päivänä, jos tarvitsee. Mun mies tekee täällä ihan normaalia 8 tunnin työpäivää ja ansaitsee moninkertaisesti sen mitä Suomessa. Mun ei tarvitse käydä töissä. Elämä täällä on mukavaa, jos ansaitsee tarpeeksi. Toki täällä on hyvin suuret tuloerot ja elämä voisi olla myös ihan erilaista. Mutta meidän elämä täällä on hyvää.

Minulta ei kysytty mutta parmpi ilmasto (yleensa), paremmat palkat, kivemmat ihmiset. Monipuolinen maa. jokaiselle jotakin ja aina jotain uutta nahtavaa.

Ilman muuta kolo perhe mukaan, erityisesti lapsille upea kokemus + loistava kielitaito plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Joko menet mukaan

Mies ei lähde

Tai eroatte

Meillä perhe asuu kahdessa erimaassa nyt jo muutaman vuoden ajan eikä olla erottu. Ei se ero aina ole tiedossa jos toinen lähtee ja toinen ei

Vierailija kirjoitti:

Isomman lapsen kohdalla kyllä miettisin, koska hänen pitää huolehtia itsensä hyvään lukioon Suomessa.

Ei siihen maailma kaadu jos 14vuotias asuu ulkomailla. Lukioon kyllä pääsee suomessa ja kokemukset ja uudet näkökulmat ovat tosi tärkeitä elämään

Itse ulkomailla asuvana nyt ja aikaisemmin lapsuudessa ja nuoruudessani sanoisin ehdottomasti kaikki mukaan. Ei ole mitään arvokkaampaa kuin uudet ihmissuhteet, kokemukset, muistot,... Ehdottomasti muuttakaa vaikka negatiivista on on myös positiivista. Muuttakaa kaikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset eivät ole ehdottomasti vastaan, niin kyllä kannattaa lähteä koko perheen.

Ei lapset päätä tällaisia asioita!

Miksi lasten mielipidettä ei pitäisi kuuneella?? Heitähän asia koskee myös

Tottakai lähtisin. En epäröisi yhtään. Lapsiakin ajatellen suuri rikkaus, riippumatra siitä, kuinka hienosti siellä asutte.

Vierailija kirjoitti:

Oispa naisellakin mahdollisuus ottaa vastaan työ hornan tuutista, perhe sit päättää tuleeko perässä

Meillä tehtiin just näin. Nainen aina lähtenyt

Tiedän tapauksen, jossa mies lähti toisen lapsen kanssa työkomennukselle ulkomaille ja hyvin molemmat viihtyivät. Äiti jäi erityislapset kanssa Suomeen, sillä haastavan erityislapsen kanssa ulkomaille lähteminen ei olisi onnistunut millään. Erityislapsikin oli onnellinen kun sai äitinsä kokonaan itselleen. Erityislapsi ei siis ollut koskaan tullut toimeen isänsä tai sisaruksensa kanssa. Äiti oli uhrannut koko elämänsä tuon erityislapsen takia.

Olette jo niin vanha pariskunta, että avoin liitto on paras. Kumpikin voi mennä miten haluaa. Järkevintä on että lapset saavat käydä koulunsa Suomessa. Miehen tulee tietenkin käydä kerran kuussa kotona ja olla hyvässä vireessä. Vireyttä pystyy pitämään yllä ulkomaillakin oikein hyvin. Ja kyllähän vaimollekin löytyyy tarvittaessa seuraa Suomestakin.

Jos miehesi pääsee neuvottelemaan sopimuksesta, niin siinä vaiheessa selvinnee onko kyse työkomennuksesta eli kattaako korvaus asumisen ja vakuutuksen koko perheelle.

Kyllä lähtisin. Perheemme on ollut kahdella työkomennuksella. Itselläni on virka, johon olen palannut. 1-2 vuotta on lyhyt aika.

Oman asunnon voi vuokrata tai jos miehen sopimus on hyvä, jättää tyhjäksi.

Asuntoaluetta ja vaihtoehtoja voi katsoa etukäteen. Tosin muuttamisessa papereineen on paljon työtä, joten työnantaja tpivottavasti tarjoaa relokaatiopalvelun.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähtisin kiljuen mukaan. En kahta kertaa miettisi.

Sama. Unelmatilaisuus. Olen jopa hiukan kade, menkää! Itsekin lapsena usassa asunut, ja olen onnellinen että mentiin.

Mukaan menisin, mutta kotivaimoksi sinne mennään, sillä työviisumia siellä on todella vaikeaa saada.

Kivahan se olisi kyllä vuoden sapattivapaa töistä. Ja lapsille hyvä, kun siellä pitää kuitenkin olla heidän apuna koulujutuissa ym. paljon.

Kaksi asiaa stressaisi itseäni; koulu*mpumiset ja se, että ruuassa saattaa aivan oikeasti olla mitä tahansa. Voi olla, että näissä osavaltiokohtaisia eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isomman lapsen kohdalla kyllä miettisin, koska hänen pitää huolehtia itsensä hyvään lukioon Suomessa.

Kyllä Suomessa aina lukioon pääsee

Vaikka iltalukioon

Ohis toinen puhuu hyvästä lukiosta ja toinen iltalukiosta. Eiköhän sinne tavallisen lukioon voi mennä 16 vuotiaanakin.

Kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan millaista on oikea kapitalismi. Sen jälkeen osaa arvostaa pohjoismaista hyvinvointimallia. Itse olen viettänyt vähän toista vuotta enkä haaveile enää amerikkalaisesta unelmasta 😀

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä lapset on? Olisivatko innoissaan uudesta vai jäävätkö kaipaamaan harrastuksia, kavereita ja sukulaisia liikaa? Onko teillä USAssa varaa suomalaiseen elintasoon eli hyviin kouluihin, harrastuksiin ja terveydenhuoltoon?

Aina voi toki ottaa kokeilun, menette sinne vaikka kolmeksi viikoksi ja katsotte miltä tuntuu. 

Kokeilu? Mistä ihmeestä oikein puhut. Kolme ensimmäistä viikkoa ulkomailla asuessa menee käytännön asioiden hoitamiseen. Siinä ajassa ei saa mitää käsitystä mitä elämä siellä on. Mitäköhän työnantaja ajattelisi tällaisesta kokeilusta? Eipä taida kokeilijalle sopimusta irrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukaan vaan. Miehen työnantaja maksaa kuitenkin asumisen. Aina löytyy hulluja jotka vuokraa omakotitalojakin niin saatte hyvää tuloa kotimaasta.

Aloituksessa ei sanottu että työnantaja maksaa asumisen, mistä tuon keksit?

Tämä! Kaikissa komennuksessa asuminen ei sisälly. Nim. Komenuksella kahdesti perheen kanssa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon, että Amerikan koulujärjestelmä ei ole yhtä tasokan mitä Suomen vastaava ja painotukset ovat erilaisia. Kun lapset palaavat taas kotimaan koulun penkille niin todennäköisesti joutuvat kertaamaan luokan.

Suomesta saa kyllä kirjat mukaan jos tuo pelottaa, ja aika pieni hinta kaikesta siitä mieltä avartavasta kokemuksesta jos vaikka noin olisikin.

Kotiopetuskin on vaihtoehto, eli käy Suomen oppisisältöjä vaikka asuu jenkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä lapset on? Olisivatko innoissaan uudesta vai jäävätkö kaipaamaan harrastuksia, kavereita ja sukulaisia liikaa? Onko teillä USAssa varaa suomalaiseen elintasoon eli hyviin kouluihin, harrastuksiin ja terveydenhuoltoon?

Aina voi toki ottaa kokeilun, menette sinne vaikka kolmeksi viikoksi ja katsotte miltä tuntuu. 

Emme ole kertoneet tällaisesta vaihtoehdosta vielä ollenkaan heille. Kaikkia heidän harrastamiaan juttuja voi harrastaa tässä ko. kaupungissa. Hintatasoa en tosin tiedä. Varmasti he ikävöivät kavereitaan ja sukulaisiaan, totta kai. Minäkin ikävöin/ikävöisin. Tämä eroaa onneksi vaikka vaihto-oppilasajasta siten, että olemme siellä koko perhe. Näillä näkymin minun viisumilla ei ole työnteko-oikeutta ainakaan alkuun.

Terveydenhuollosta sen verran, että vakuutus tulee miehen työnantajalta ja kattaa koko perheen.

Peruskoulutus ei maksa mitään, lapsilla on oikeus paikalliseen kouluun ja koulukyyteihin. Stipendi-periaatteesta en ole ottanut selvää vielä (se ei ole kuitenkaan ajankohtaista koska aika tuolla osuu vanhimman lapsen kohdalla high school-vuosiin). Puolisoni palkalla ei kustanneta huippuylipistoja, enkä tiedä tavallisistakaan, koska meillä ei ole sellaisia säästöjä mitä paikalliset kerää lapsen syntymästä lähtien. Ap

"Terveysvakuutus tulee työnantajalta. "Kannattaa selvittää millainen. Korvaako kaiken vai jääkö itselle omavastuu? Viiden hengen perheessä asialla on jo merkitystä. Tosin komennuksella on Suomen sosiaaliturvan piirissä ja näin ollen ei yllättävä, mutta pakollinen terveysasia (leikkaus) voidaan hoitaa myös Suomessa. Nim. kahdesti komennuksella ollut