Lue keskustelun säännöt.
Miten teitä on kosittu? Vai kositteko itse? Oletteko vielä yhdessä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosin miestäni. Oltiin oltu jo vuosikymmen yhdessä. Mies ei olisi koskaan saanut aikaiseksi kosia : D D
Mitä aikaansaamista siinä vaaditaan?
No suunnittelu ja sormuksen hommaaminen nyt esimerkiksi vaativat aikaansaamista.
Ohis
Ymmärtäväisesti suhtaudutaan, kun mies ei tuon vertaista saa vuosien saatossa aikaiseksi. Mitä se kertoo siitä miten korkealle miesten kykyjä arvostamme 😂
Näinhän se menee. Naiset tyytyvät tuollaiseen. Siksi miehet jatkavat samalla tavalla kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovittiin että kävästään maistraatissa ennenkuin lapsi syntyy. Tästä on 32 vuotta ja sen jälkeen on tullut pari muutakin lasta, naimisissa edelleen
Ihan on puolin ja toisin panostettu parisuhteeseen vaikkei kosinta ja häät olleetkaan överit
Tärkeintä on kosinnassa osoittaa, että tuntee puolisoaan edes sen verran, että osaa arvailla millaisen kosinnan hän haluaa.
Mies jonka puoliso odottaa romanttista kosintaa, mutta kosii silti kännissä jonkun huonon vitsin säestämänä ja pieraisemalla päälle, on ihan yhtä kelvoton juntti kuin mies joka järjestää julkisen, teatraalisen kosinnan introvertille ja rauhallista intiimiyttä kaipaavalle.
Jos ei sen vertaa puolisoaan tunne, että ei tiedä tämän mieltymyksiä ja halua aidosti parhaansa mukaan ilahduttaa, niin ei kannata ehkä olla suhteessa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kosin itse itseäni, että ollaan yhdessä elämän loppuun asti, eikä kukaan tule väliin. Eikä ole tullut.
Mulla sama. 👍
Oon jopa ostanut timanttisormuksia itselleni lahjaksi, ja pidän niitä välillä (salaa yksin kotona) vasemmassa nimettömässä. 🤪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
Mä mieluummin haluan erityisen yhteiselämän kuin jonkun yhden hetken ooh! Huokaus - voi miten ihanaa -kosinnan tai häät.
Tunnen katolisen naisen, joka ehdottomasti halusi kirkkohäät -> mies ei saa olla eronnut. Eli ilmeisesti olisi valinnut vähemmän sopivan miehen pelkkien kirkkohäiden takia. Kukin tavallaan.
Eihän kosinta, johon on panostettu, sulje pois erityistä yhteiselämää. Vahva veikkaus että paljon todennäköisemmin erityisen yhteiselämä saa miehen kanssa joka panostaa myös kosintaan kuin sellaisen, jolle sekin hetki on ikään kuin yhtä tyhjän kanssa (=kännikosinta).
Haluan että mies ostaa sormuksenkin itse, eikö niin että mennään tylsästi yhdessä valitsemaan.Juuri näin
Tämä ja niin tämä. Mikä ihme siinä on, että joillekin se on joko-tai? Että arkinen tokaisu kosinnaksi muka implikoisi jotenkin panostavampaa parisuhdearkea, ja että puolison huomiointi kosinnassa taas viestittäisi että arki olisi sitten paskaa? Kun tosielämässä ne jotka huomioivat arkenakin yleensä osaavat juhlan aiheistakin tehdä erityisen, ja ne jotka ovat välinpitämättömiä, ovat sitä yleensä aina ja kaikessa.
Vähän sama kuin se joku palstasekopää jonka mielestä miehen ei tarvitse olla romanttinen eikä tehdä kotitöitä koska "jos joskus joku hyökkää naisen kimppuun, mies puolustaa sitten". Eli teoreettinen tilanne jota käytännössä ei koskaan tapahdu normaaleille ihmisille vapauttaisi parisuhdevastuusta täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Ketä oikeasti kiinnostaa joku lapsellinen kosinta, yhtä erikoisia on ihmiset jotka juhlivat syntymäpäiviään, lapsille, alle 10v sen vielä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Ketä oikeasti kiinnostaa joku lapsellinen kosinta, yhtä erikoisia on ihmiset jotka juhlivat syntymäpäiviään, lapsille, alle 10v sen vielä ymmärtää.
Kuulostat katkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämässä ei voisi juhlistaa asioita? Kyllähän tuo aika iso juttu on ja juhlan aihe jos elämänsä rakkauden löytää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
Mä mieluummin haluan erityisen yhteiselämän kuin jonkun yhden hetken ooh! Huokaus - voi miten ihanaa -kosinnan tai häät.
Tunnen katolisen naisen, joka ehdottomasti halusi kirkkohäät -> mies ei saa olla eronnut. Eli ilmeisesti olisi valinnut vähemmän sopivan miehen pelkkien kirkkohäiden takia. Kukin tavallaan.
Eihän kosinta, johon on panostettu, sulje pois erityistä yhteiselämää. Vahva veikkaus että paljon todennäköisemmin erityisen yhteiselämä saa miehen kanssa joka panostaa myös kosintaan kuin sellaisen, jolle sekin hetki on ikään kuin yhtä tyhjän kanssa (=kännikosinta).
Haluan että mies ostaa sormuksenkin itse, eikö niin että mennään tylsästi yhdessä valitsemaan.
Kännikosinta on kyllä kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä tarvitse" kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Monilla ihmisillä puoliso ei taida olla elämän tärkein asia, kun eivät välttämättä kosi toista ollenkaan tai jaksa panostaa siihen. Mikä on tärkeämpää kuin toinen ihminen? Suomessa muutenkin ollaan maailman epäromanttisia, eikä haluta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Kaiken pitää olla niin arkista ja millään ei saisi olla väliä, mitään ei saisi tarvita.
Sopii hyvin sanonta Saarnaajan kirjasta:
"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta".Puoliso voi hyvin olla elämän tärkein asia vaikkei naimisiin haluaisikaan.
Ymmärrän silloin että tämä on mahdollista, jos on joku aatteellinen syy että ei halua naimisiin. Ei esim arvosta avioliittoa instituutiona tms. Mutta jos ei vaan jaksa nähdä vaivaa sormuksen ja kosinnan verran, niin sitten en ymmärrä enkä usko että puoliso on kovin tärkeä. Lähinnä vamraan itsestäänselvyys!
Vuonna 1979 mies kysyi, että "Milloin menemme naimisiin?" Tulevana talvena on 43. hääpäivä saman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Ei Harlekiini-kirjoistakaan saa lainata ilman lähdeviitettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosin miestäni. Oltiin oltu jo vuosikymmen yhdessä. Mies ei olisi koskaan saanut aikaiseksi kosia : D D
Mitä aikaansaamista siinä vaaditaan?
No suunnittelu ja sormuksen hommaaminen nyt esimerkiksi vaativat aikaansaamista.
Ohis
Ymmärtäväisesti suhtaudutaan, kun mies ei tuon vertaista saa vuosien saatossa aikaiseksi. Mitä se kertoo siitä miten korkealle miesten kykyjä arvostamme 😂
No eiköhän saa jos haluaa naimisiin. Kaikki eivät halua, tai ainakaan aktiivisesti aja asiaa jos se on enemmänkin yhdentekevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämässä ei voisi juhlistaa asioita? Kyllähän tuo aika iso juttu on ja juhlan aihe jos elämänsä rakkauden löytää!
Niinpä. Rikkaan elämän saat todennäköisemmin ihmisen kanssa joka on jaksanut panostaa kosintaankin. Tavalla tai toisella. Ei tarvitse olla näytelmää tai käyttää paljoa rahaa. Näitä kelle kaikki on ihan sama ja vähän vasemmalla kädellä tehdään riittää kyllä. Yleensä ovat niitä jotka suhteessa vaan ottavat, eivätkä anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä varmaan kosi. En edes muista. Sen verran erityinen hetki oli. No mieshän on ollut täys renttu muutenkin. Ei ole muutenkaan nähnyt vaivaa meidän suhteen eteen koskaan edes ravintolaillallisen verran. Jätti yksin pienten lasten kanssa, kun meni omia menojaan jne. Erohan tässä on nyt yllättäen sitten meneillään.
Kavereiden miehet on kyllä panostaneet. Ovat varanneet vähän hienommasta ravintolasta pöydän, ulkomaanmatkan, on ollut sormukset valmiina hommattuna, ovat kirjoittaneet runoja jne. Kyllä niitä on sellaisia miehiä, jotka osaavat pitää vaimot tyytyväisinä. Sellaisten kanssa kannattaakin mennä naimisiin. Muiden parempi olla yksin.
Yök, noi ällöromanttiset kosinnat siis 🤢
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
No niinpä!
Kyllä varmasti kuka tahansa toivoisi olevansa erityinen ja haluaisi sen hetken olevan erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellaista, mies kosii ja nainen tekee sen jälkeen niska limassa työtä sen liiton eteen, passaa, palvoo, synnyttää, hoivaa, hoitaa. Riittää, kun mies on kerran kosinut romanttisesti, niin voi että hän onkin ihq.
Oma kokemus ja se mitä olen lähipiirissä nähnyt, niin nämä kulkee käsikädessä. Jos mies panostaa kosintaan, niin panostaa sitten auhteeseenkin.
Ylipäänsä se että viitsii nähdä vaivaa toisen eteen kertoo jo paljon.
Juuri tästä kosinnasta on kyse. Että haluaa nähdä vaivaa toisen eteen. Se on sitä todellista rakkautta, että haluaa nähdä vaivaa rakkaan ihmisen eteen.
Monille kosinta on "kerran elämässä"tilanne tai pari kertaa elämässä. Kuitenkin sellaista spesiaalia, merkityksellinen asia/elämänmuutos. Elämän tärkeimpiä hetkiä.
Ei sen tarvitse olla siirappista, eikä todellakaan julkista. Monet ihmiset tykkää esim luonnossa liikkumisesta, niin kosinta voi tapahtua vaikka kauniissa kohdassa luonnon äärellä lenkin yhteydessä.
Eikä arkisesti kotisohvalla tai ainakaan alkoholi-päihteen alaisena kysytty.
Luonto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellaista, mies kosii ja nainen tekee sen jälkeen niska limassa työtä sen liiton eteen, passaa, palvoo, synnyttää, hoivaa, hoitaa. Riittää, kun mies on kerran kosinut romanttisesti, niin voi että hän onkin ihq.
Oma kokemus ja se mitä olen lähipiirissä nähnyt, niin nämä kulkee käsikädessä. Jos mies panostaa kosintaan, niin panostaa sitten auhteeseenkin.
Ylipäänsä se että viitsii nähdä vaivaa toisen eteen kertoo jo paljon.
Juuri tästä kosinnasta on kyse. Että haluaa nähdä vaivaa toisen eteen. Se on sitä todellista rakkautta, että haluaa nähdä vaivaa rakkaan ihmisen eteen.
Monille kosinta on "kerran elämässä"tilanne tai pari kertaa elämässä. Kuitenkin sellaista spesiaalia, merkityksellinen asia/elämänmuutos. Elämän tärkeimpiä hetkiä.
Ei sen tarvitse olla siirappista, eikä todellakaan julkista. Monet ihmiset tykkää esim luonnossa liikkumisesta, niin kosinta voi tapahtua vaikka kauniissa kohdassa luonnon äärellä lenkin yhteydessä.
Eikä arkisesti kotisohvalla tai ainakaan alkoholi-päihteen alaisena kysytty.
Juuri näin. Panostaa voi monella eri tavalla. Voi vaikka kirjoittaa kirjeen jossa kertoo mitä toinen merkitsee tai miksi haluaa naimisiin. Ei maksa paljoa. Vähän vaivaa toki.
Raskauden puolivälissä tehtiin maistraattiin se esteiden tutkinta -hakemus ja varattiin vihkipäivä. Valittiin yhdessä sormukset. Siinä se. Puhuttiin vaan, että eikös mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Mua kosittiin about noin kuin tuossa Harlekiini-tarinassa; auringonlasku, järvenranta, ruusuja ja timantteja. Polvistuen.
Ja kolme lastakin, mutta yhdessä ei olla enää.
Tavallaan kutkuttaisi miten kykyinen kosisi, muttei olla valmiita vielä.
Juuri näin