Miten teitä on kosittu? Vai kositteko itse? Oletteko vielä yhdessä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä varmaan kosi. En edes muista. Sen verran erityinen hetki oli. No mieshän on ollut täys renttu muutenkin. Ei ole muutenkaan nähnyt vaivaa meidän suhteen eteen koskaan edes ravintolaillallisen verran. Jätti yksin pienten lasten kanssa, kun meni omia menojaan jne. Erohan tässä on nyt yllättäen sitten meneillään.
Kavereiden miehet on kyllä panostaneet. Ovat varanneet vähän hienommasta ravintolasta pöydän, ulkomaanmatkan, on ollut sormukset valmiina hommattuna, ovat kirjoittaneet runoja jne. Kyllä niitä on sellaisia miehiä, jotka osaavat pitää vaimot tyytyväisinä. Sellaisten kanssa kannattaakin mennä naimisiin. Muiden parempi olla yksin.
Yök, noi ällöromanttiset kosinnat siis 🤢
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
Mies kosi, kun oltiin oltu yhdessä jo 11 vuotta (ihan teini-iästä). Tilanne oli ihan arkinen ja lähinnä toteamus, että "mennäänkö mekin naimisiin?". Oltiin juuri keskustelu miehen siskon tulevista häitä.
Häitä vietettiin tästä puolen vuoden päästä ja yhdessä edelleen. Tästä aikaa nyt 14 vuotta. Yksi lapsi, toinen tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Olenko ainoa, jonka mielestä tuo kuulostaa enemmän haaveilulta, kuin tositapahtumalta?
Mä ajattelin sen olevan sarkasmia. Naureskelin sitä lukiessani ja samalla nieleskelin oksennusta. 😂😂😂🤢🤢🤮
Vierailija kirjoitti:
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
Mä mieluummin haluan erityisen yhteiselämän kuin jonkun yhden hetken ooh! Huokaus - voi miten ihanaa -kosinnan tai häät.
Tunnen katolisen naisen, joka ehdottomasti halusi kirkkohäät -> mies ei saa olla eronnut. Eli ilmeisesti olisi valinnut vähemmän sopivan miehen pelkkien kirkkohäiden takia. Kukin tavallaan.
Juteltiin puolison kanssa asioista, mm omaisuuden jaosta toisen kuoleman jälkeen, testamentista yms ja todettiin että avioliitto olisi varmaan järkevä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
Mä mieluummin haluan erityisen yhteiselämän kuin jonkun yhden hetken ooh! Huokaus - voi miten ihanaa -kosinnan tai häät.
Tunnen katolisen naisen, joka ehdottomasti halusi kirkkohäät -> mies ei saa olla eronnut. Eli ilmeisesti olisi valinnut vähemmän sopivan miehen pelkkien kirkkohäiden takia. Kukin tavallaan.
Eihän kosinta, johon on panostettu, sulje pois erityistä yhteiselämää. Vahva veikkaus että paljon todennäköisemmin erityisen yhteiselämä saa miehen kanssa joka panostaa myös kosintaan kuin sellaisen, jolle sekin hetki on ikään kuin yhtä tyhjän kanssa (=kännikosinta).
Haluan että mies ostaa sormuksenkin itse, eikö niin että mennään tylsästi yhdessä valitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosinta on pelleilyä.
Mikä siitä tekee pelleilyn? Avioliitto vai tapa kosia?
"Tein miehelle lapsen" - aha, ja hän sitten hoitaa sen.
Kyykytystä, sukupuolirooleihin kangistumista.
Meillä kosinta oli ihan vain keskustelu siitä, että voishan tässä naimisiinkin mennä. Ei olla kumpikaan siirapin ystäviä. Avioliitto kestänyt tähän mennessä 26v
Se on sellaista, mies kosii ja nainen tekee sen jälkeen niska limassa työtä sen liiton eteen, passaa, palvoo, synnyttää, hoivaa, hoitaa. Riittää, kun mies on kerran kosinut romanttisesti, niin voi että hän onkin ihq.
Oon mä kosinut mutta tuloksetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosin miestäni. Oltiin oltu jo vuosikymmen yhdessä. Mies ei olisi koskaan saanut aikaiseksi kosia : D D
Mitä aikaansaamista siinä vaaditaan?
No suunnittelu ja sormuksen hommaaminen nyt esimerkiksi vaativat aikaansaamista.
Ohis
Ymmärtäväisesti suhtaudutaan, kun mies ei tuon vertaista saa vuosien saatossa aikaiseksi. Mitä se kertoo siitä miten korkealle miesten kykyjä arvostamme 😂
Ei ollut erityinen. Huikkasi sohvalta, että mennäänkö ostamaan sormukset. Ei olla enää yhdessä.
Minua ei ole kosittu mutta tottakai jo suhteen alusta saakka pitäisi olla keskusteltuna selväksi, että kummatkin oikeasti haluavat avioliittoelämää sitten jossain vaiheessa. Jos kosinta tulisi jotenkin puskista ilman avioliittokeskustelua, niin pitäisin miestä liian käytännöstä vieraantuneena ja liian romanttisena. Ja liian itsekeskeisenä. Älä toteuta minuun omia fantasioitasi, vaan keskustele kanssani ja selvitä onko minulla sama tahtotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä varmaan kosi. En edes muista. Sen verran erityinen hetki oli. No mieshän on ollut täys renttu muutenkin. Ei ole muutenkaan nähnyt vaivaa meidän suhteen eteen koskaan edes ravintolaillallisen verran. Jätti yksin pienten lasten kanssa, kun meni omia menojaan jne. Erohan tässä on nyt yllättäen sitten meneillään.
Kavereiden miehet on kyllä panostaneet. Ovat varanneet vähän hienommasta ravintolasta pöydän, ulkomaanmatkan, on ollut sormukset valmiina hommattuna, ovat kirjoittaneet runoja jne. Kyllä niitä on sellaisia miehiä, jotka osaavat pitää vaimot tyytyväisinä. Sellaisten kanssa kannattaakin mennä naimisiin. Muiden parempi olla yksin.
Yök, noi ällöromanttiset kosinnat siis 🤢
Mä en muunlaista miestä huolisi kuin sellaisen joka panostaa myös kosintaan. Haluan että hetki on erityinen. Yök noi kännikosinnat.
No niinpä!
Vierailija kirjoitti:
Se on sellaista, mies kosii ja nainen tekee sen jälkeen niska limassa työtä sen liiton eteen, passaa, palvoo, synnyttää, hoivaa, hoitaa. Riittää, kun mies on kerran kosinut romanttisesti, niin voi että hän onkin ihq.
Oma kokemus ja se mitä olen lähipiirissä nähnyt, niin nämä kulkee käsikädessä. Jos mies panostaa kosintaan, niin panostaa sitten auhteeseenkin.
Ei ole tullut tuollainen tilanne eteen vielä millään muotoa, tulleeko koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellaista, mies kosii ja nainen tekee sen jälkeen niska limassa työtä sen liiton eteen, passaa, palvoo, synnyttää, hoivaa, hoitaa. Riittää, kun mies on kerran kosinut romanttisesti, niin voi että hän onkin ihq.
Oma kokemus ja se mitä olen lähipiirissä nähnyt, niin nämä kulkee käsikädessä. Jos mies panostaa kosintaan, niin panostaa sitten auhteeseenkin.
Ylipäänsä se että viitsii nähdä vaivaa toisen eteen kertoo jo paljon.
Mun mies kosi mua joulun aikaan Wienissä kuusi vuotta sitten. Kun hän pujotti mun sormeen kahden karaatin timanttisormuksen, en ajatellut kieltäytyä:D Totta puhuen mulla on maailman ihanin ja rakastavin mies:)
Voi nämä on ihania. Jokainen pari tekee tavallaan ja ihana lukea, miten erilaisia pareja on. Mä odotan kosintaa, ei kovin kauaa olla oltu yhdessä.
Itse kosin miestä viikko tapaamisen jälkeen, hieman humaltuneena. Hän yllättäen kieltäytyi. Ei kuitenkaan jättänyt siihen vaan jatkoi yhteydenpitoa, josta on nyt seurannut seurustelu ja avoliittoa suunnitellaan. Olen tosin hänelle ilmoittanut, että en todellaakan hynttyitä ole laittamassa yhteen ilman lupausta avioliitosta. En sitoudu toiseen ihmiseen taloudellisesti jos mulla ei ole sopimusta siitä, että molemmat panostavat ja paljon suhteeseen.