Lue keskustelun säännöt.
Miten teitä on kosittu? Vai kositteko itse? Oletteko vielä yhdessä?
Kommentit (123)
Kosin itse itseäni, että ollaan yhdessä elämän loppuun asti, eikä kukaan tule väliin. Eikä ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä varmaan kosi. En edes muista. Sen verran erityinen hetki oli. No mieshän on ollut täys renttu muutenkin. Ei ole muutenkaan nähnyt vaivaa meidän suhteen eteen koskaan edes ravintolaillallisen verran. Jätti yksin pienten lasten kanssa, kun meni omia menojaan jne. Erohan tässä on nyt yllättäen sitten meneillään.
Kavereiden miehet on kyllä panostaneet. Ovat varanneet vähän hienommasta ravintolasta pöydän, ulkomaanmatkan, on ollut sormukset valmiina hommattuna, ovat kirjoittaneet runoja jne. Kyllä niitä on sellaisia miehiä, jotka osaavat pitää vaimot tyytyväisinä. Sellaisten kanssa kannattaakin mennä naimisiin. Muiden parempi olla yksin.
Yök, noi ällöromanttiset kosinnat siis 🤢
Kuka tykkää mistäkin. Hienoahan on, jos kosija tuntee kumppaninsa niin hyvin, että tietää millaisesta kosinnasta tämä tykkää ja millaista kosintaa arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännissä varmaan kosi. En edes muista. Sen verran erityinen hetki oli. No mieshän on ollut täys renttu muutenkin. Ei ole muutenkaan nähnyt vaivaa meidän suhteen eteen koskaan edes ravintolaillallisen verran. Jätti yksin pienten lasten kanssa, kun meni omia menojaan jne. Erohan tässä on nyt yllättäen sitten meneillään.
Kavereiden miehet on kyllä panostaneet. Ovat varanneet vähän hienommasta ravintolasta pöydän, ulkomaanmatkan, on ollut sormukset valmiina hommattuna, ovat kirjoittaneet runoja jne. Kyllä niitä on sellaisia miehiä, jotka osaavat pitää vaimot tyytyväisinä. Sellaisten kanssa kannattaakin mennä naimisiin. Muiden parempi olla yksin.
Yök, noi ällöromanttiset kosinnat siis 🤢
Kuka tykkää mistäkin. Hienoahan on, jos kosija tuntee kumppaninsa niin hyvin, että tietää millaisesta kosinnasta tämä tykkää ja millaista kosintaa arvostaa.
Näin juuri. Eikä vaan mieti mistä itse tykkää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosin miestäni. Oltiin oltu jo vuosikymmen yhdessä. Mies ei olisi koskaan saanut aikaiseksi kosia : D D
Mitä aikaansaamista siinä vaaditaan?
No suunnittelu ja sormuksen hommaaminen nyt esimerkiksi vaativat aikaansaamista.
Ohis
No jos ei ole sen vertaa valmis panostamaan, niin miksi hänet sitten valitsisi?
Tai sitten voi ottaa ohjat omiin käsiin ja kosia itse.
No mutta jos toinen on se joka enemmän haluaa naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosin miestäni. Oltiin oltu jo vuosikymmen yhdessä. Mies ei olisi koskaan saanut aikaiseksi kosia : D D
Mitä aikaansaamista siinä vaaditaan?
No suunnittelu ja sormuksen hommaaminen nyt esimerkiksi vaativat aikaansaamista.
Ohis
No jos ei ole sen vertaa valmis panostamaan, niin miksi hänet sitten valitsisi?
Tai sitten voi ottaa ohjat omiin käsiin ja kosia itse.
No mutta jos toinen on se joka enemmän haluaa naimisiin?
No se varmaan kosii joka naimisiin haluaa. Tässä puhuttiin nyt alunperin miehestä joka ei ikinä olisi saanut aikaiseksi kosia, nykyisen kihlattunsa sanoin. Tuskin silloin on kovaa kuumetta päästä vihille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Tarkoitatko näyttävän kosinnan järjestämistä? Kaikki ihmiset eivät ole näytösihmisiä. Osa myös eroaa erittäin näyttävästi 😌
No juu. Voihan sitä panostaa edes sormuksen verran. Tai että on kirjoittanut jonkun jutun miksi haluaa naimisiin juuri sinun kanssa. Ei vaadi paljoa. Ei tarvitse olla kallista.
Moni haluaa valita yhdessä ne sormukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Tarkoitatko näyttävän kosinnan järjestämistä? Kaikki ihmiset eivät ole näytösihmisiä. Osa myös eroaa erittäin näyttävästi 😌
No juu. Voihan sitä panostaa edes sormuksen verran. Tai että on kirjoittanut jonkun jutun miksi haluaa naimisiin juuri sinun kanssa. Ei vaadi paljoa. Ei tarvitse olla kallista.
Moni haluaa valita yhdessä ne sormukset.
Tuokin on totta. Ehkä sitten voi käyttää jotain tilapäissormusta, esim mummon vanhaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkilaiturilla auringon laskua katsellessamme mieheni halasi ja sanoi, että haluaa viettää loppuelämän vierelläni ja haluaa kertoa sen muillekin avioliitolla. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, kihloihin menimme (sormusten päiväys siis) viime jouluna ja naimisiin alkukesästä. Avioliitosta emme ole kertoneet kuitenkaan, asianajaja tietää ja ehkä joku on huomannut toisen sormukseni - alun alkaen miehelleni ostettiin leveämpi kuin minulle ja nyt minun kaksi sormustani muodostavat yhtä leveän kokonaisuuden kuin hänellä.
Minä olisin vaivautunut spektaakkelimaisesta kosinnasta, enkä halunnut häitäkään. Maistraatissa poikkesi pari farkkuasuista ikäihmistä päiväkävelyllään.
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Monilla ihmisillä puoliso ei taida olla elämän tärkein asia, kun eivät välttämättä kosi toista ollenkaan tai jaksa panostaa siihen. Mikä on tärkeämpää kuin toinen ihminen? Suomessa muutenkin ollaan maailman epäromanttisia, eikä haluta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Kaiken pitää olla niin arkista ja millään ei saisi olla väliä, mitään ei saisi tarvita.
Sopii hyvin sanonta Saarnaajan kirjasta:
"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Olenko ainoa, jonka mielestä tuo kuulostaa enemmän haaveilulta, kuin tositapahtumalta?
Vierailija kirjoitti:Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Monilla ihmisillä puoliso ei taida olla elämän tärkein asia, kun eivät välttämättä kosi toista ollenkaan tai jaksa panostaa siihen. Mikä on tärkeämpää kuin toinen ihminen? Suomessa muutenkin ollaan maailman epäromanttisia, eikä haluta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Kaiken pitää olla niin arkista ja millään ei saisi olla väliä, mitään ei saisi tarvita.
Sopii hyvin sanonta Saarnaajan kirjasta:
"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta".
Juu näinpä. Suomalaiset naiset avioituvatkin monesti ulkomaalaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Olenko ainoa, jonka mielestä tuo kuulostaa enemmän haaveilulta, kuin tositapahtumalta?
Kopioitu höpötarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No ei sitä tarvitse" kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosinta kuvastaa varmaan hyvin sitä miten paljon ylipäänsä on valmis panostamaan suhteeseen ja huomioimaan puolisoa.
Monilla ihmisillä puoliso ei taida olla elämän tärkein asia, kun eivät välttämättä kosi toista ollenkaan tai jaksa panostaa siihen. Mikä on tärkeämpää kuin toinen ihminen? Suomessa muutenkin ollaan maailman epäromanttisia, eikä haluta nähdä yhtään vaivaa sen eteen. Kaiken pitää olla niin arkista ja millään ei saisi olla väliä, mitään ei saisi tarvita.
Sopii hyvin sanonta Saarnaajan kirjasta:
"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta".
Puoliso voi hyvin olla elämän tärkein asia vaikkei naimisiin haluaisikaan.
Mua kosittiin Leppävaaran Maxi-marketin parkkipaikalla ihan spontaanisti ja yllättäen autossa ja oltiin seurusteltu jotain 10 viikkoa. Sieltä ne kihlatkin kultasepänliikkeestä sitten haettiin. Vuosi oltiin kihloissa ja sitten mentiin naimisiin. Häät oli vain lähimmille, sain paniikkikohtauksen kun äitini alkoi suunnitella että Ruotsistakin sitten jotain hänen serkkujaan häihin....huh huh....vieraita oli lopulta ihan vaan lähimmät, kirkossa ne kuitenkin pidettiin kun mies on uskovainen.
Juu, ollaan oltu naimisissa syksyllä 22 vuotta ja lapsia on. Hyvä mies. Osallistunut lasten- ja kodinhoitoon ihan oma-aloitteisesti. Tulee hätiin kun tarvitaan. Häneen voi luottaa. Niinkuin nytkin, kun mun urani on painellut eteenpäin, niin kannustaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Olenko ainoa, jonka mielestä tuo kuulostaa enemmän haaveilulta, kuin tositapahtumalta?
Kopioitu höpötarina.
"Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä."
Jäin miettimään, että jos Tommi otti molemmista käsistä kiinni, niin miten ne kävelivät rantaviivaa pitkin? Peräkkäin?
Mies varmaan ruokapöydässä tokaisi että pitäiskö meidän mennä naimisiin, lähinnä perintöasioiden takia. Mä siihen että joo voidaan mennä, puhuttiin samalla selväksi esim. avioehto.
Ja hyvä näin, ei meidän tyylistä mikään "polvistuminen ruusu hampaissa tai sormus jälkiruokaleivoksessa jousikvartetin säestäessä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Olenko ainoa, jonka mielestä tuo kuulostaa enemmän haaveilulta, kuin tositapahtumalta?
Muistatko Regina-lehden? 😉
Vierailija kirjoitti:
Kosinta on pelleilyä.
Mikä siitä tekee pelleilyn? Avioliitto vai tapa kosia?
Yök, noi ällöromanttiset kosinnat siis 🤢