Lue keskustelun säännöt.
Miten teitä on kosittu? Vai kositteko itse? Oletteko vielä yhdessä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Eli vaimolla huonompi palkka mutta silti pitäisi maksaa yhtä paljon.
Tietenkin pitää. Vaatimusten tasa-arvo.
Tai palatakseni ketjun aiheeseen: ei ole järkeä solmia taloudellista sopimusta ihmisen kanssa, joka tekee vähemmän JA maksaa vähemmän.
Vaatimusten tasa-arvo myös vanhempainvapaiden suhteen. Miksei myös raskaanaolon ja synnytyksenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Miten pääosin pyörität? Olet joskus illalla lasten kanssa kun vaimo on pois?
Käyn kaupassa, laitan ruoan, ajelen lapset harrastuksiin/synttäreille/muualle ja takaisin jos tarvis, normaalit tiskit ja pyykit, läksyissä auttamiset (sen verran isoja nykyään ettei enää tarvitse) jne. Mitä pikkuhommia nyt normiperheessä iltaisin on, jotta kone saadaan pysymään käynnissä.
Puolisolla vapaailta vain vapaapäivinä 1-2 krt viikossa, silloin sitten toisin päin ja hän hoitaa.
Okei, eli puolisolla ei ole koskaan vapaailtaa? Vapaailtaisin yksin hoitaa aina lapset? Aika järkyltä kuulostaa tuo sinun omista oikeuksistasi kiinni pitäminen.
Exä kiristi minut kihloihin uhkailemalla jättää minut muuten. Olin silloin vaikeassa paikassa elämässäni ja mielenterveyteni oli huono, joten suostuin manipuloitavaksi. Luojan kiitos ei olla yhdessä eikä menty naimisiin.
En edes muista. Sen verran hieno tilaisuus varmasti oli. Eipä mies mitään muutakaan hienoa koskaan järjestänyt. Piti täysin itsestäänselvyytenä. Hänelle kuului kyllä kaikki, mutta itse ei ollut yhtään valmis näkemään vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Miten pääosin pyörität? Olet joskus illalla lasten kanssa kun vaimo on pois?
Käyn kaupassa, laitan ruoan, ajelen lapset harrastuksiin/synttäreille/muualle ja takaisin jos tarvis, normaalit tiskit ja pyykit, läksyissä auttamiset (sen verran isoja nykyään ettei enää tarvitse) jne. Mitä pikkuhommia nyt normiperheessä iltaisin on, jotta kone saadaan pysymään käynnissä.
Puolisolla vapaailta vain vapaapäivinä 1-2 krt viikossa, silloin sitten toisin päin ja hän hoitaa.
Okei, eli puolisolla ei ole koskaan vapaailtaa? Vapaailtaisin yksin hoitaa aina lapset? Aika järkyltä kuulostaa tuo sinun omista oikeuksistasi kiinni pitäminen.
On sillä vapaa aamu työpäivinä ja tietty koko päivä sen 1-2 krt viikossa. Arkiaamuina muu perhe on töissä ja koulussa.
On joo tosi järkkyä hänen kannaltaan, kun on noin paljon omaa aikaa, omassa rauhassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Eli vaimolla huonompi palkka mutta silti pitäisi maksaa yhtä paljon.
Tietenkin pitää. Vaatimusten tasa-arvo.
Tai palatakseni ketjun aiheeseen: ei ole järkeä solmia taloudellista sopimusta ihmisen kanssa, joka tekee vähemmän JA maksaa vähemmän.
Vaatimusten tasa-arvo myös vanhempainvapaiden suhteen. Miksei myös raskaanaolon ja synnytyksenkin.
No meidän tapauksessa ainakin nainen nimenomaan halusi pitää suuremman osan vanhempainvapaista, koska halusi olla pidempään poissa töistään joista ei kauheasti pidä.
Raskaanaolosta ja synnytyksestä ei heru sankarin viittaa kenellekään. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Eli vaimolla huonompi palkka mutta silti pitäisi maksaa yhtä paljon.
Tietenkin pitää. Vaatimusten tasa-arvo.
Tai palatakseni ketjun aiheeseen: ei ole järkeä solmia taloudellista sopimusta ihmisen kanssa, joka tekee vähemmän JA maksaa vähemmän.
Vaatimusten tasa-arvo myös vanhempainvapaiden suhteen. Miksei myös raskaanaolon ja synnytyksenkin.
No meidän tapauksessa ainakin nainen nimenomaan halusi pitää suuremman osan vanhempainvapaista, koska halusi olla pidempään poissa töistään joista ei kauheasti pidä.
Raskaanaolosta ja synnytyksestä ei heru sankarin viittaa kenellekään. Sori vaan.
Joo niin varmaan. Eipä sinullakaan tainnut kovaa hinkua olla jäädä kotiin. Meillä ainakaan mies ei suostunut siihen että saisin itse vaan pitää kaikki vanhempainvapaat. Ja lisäksi mun mies ainakin arvostaa sitä että olen perheen takia käynyt läpi sen tuskan mitä raskausaika ja synnytys oli. Suoraan sanottuna vaikutat todella vastenmieliseltä tyypiltä, jos et osaa vaimoasi, lastesi äitiä arvostaa siitä hyvästä. Itse et olisi varmasti ikinä tehnyt lapsia, jos olisit itse joutunut olemaan raskaana ja synyttämään. Olisihan se ollut todella epäreilua. Sinua kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Miten pääosin pyörität? Olet joskus illalla lasten kanssa kun vaimo on pois?
Käyn kaupassa, laitan ruoan, ajelen lapset harrastuksiin/synttäreille/muualle ja takaisin jos tarvis, normaalit tiskit ja pyykit, läksyissä auttamiset (sen verran isoja nykyään ettei enää tarvitse) jne. Mitä pikkuhommia nyt normiperheessä iltaisin on, jotta kone saadaan pysymään käynnissä.
Puolisolla vapaailta vain vapaapäivinä 1-2 krt viikossa, silloin sitten toisin päin ja hän hoitaa.
Okei, eli puolisolla ei ole koskaan vapaailtaa? Vapaailtaisin yksin hoitaa aina lapset? Aika järkyltä kuulostaa tuo sinun omista oikeuksistasi kiinni pitäminen.
On sillä vapaa aamu työpäivinä ja tietty koko päivä sen 1-2 krt viikossa. Arkiaamuina muu perhe on töissä ja koulussa.
On joo tosi järkkyä hänen kannaltaan, kun on noin paljon omaa aikaa, omassa rauhassa :)
Vähän eri vapaa aamu kuin ilta. Milloin hän näkee ystäviään, kun ovat varmaan kaikki töissä silloin? Taitaa nuo vapaa aamutkin olla sinulta pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Eli vaimolla huonompi palkka mutta silti pitäisi maksaa yhtä paljon.
Tietenkin pitää. Vaatimusten tasa-arvo.
Tai palatakseni ketjun aiheeseen: ei ole järkeä solmia taloudellista sopimusta ihmisen kanssa, joka tekee vähemmän JA maksaa vähemmän.
Vaatimusten tasa-arvo myös vanhempainvapaiden suhteen. Miksei myös raskaanaolon ja synnytyksenkin.
No meidän tapauksessa ainakin nainen nimenomaan halusi pitää suuremman osan vanhempainvapaista, koska halusi olla pidempään poissa töistään joista ei kauheasti pidä.
Raskaanaolosta ja synnytyksestä ei heru sankarin viittaa kenellekään. Sori vaan.
Joo niin varmaan. Eipä sinullakaan tainnut kovaa hinkua olla jäädä kotiin. Meillä ainakaan mies ei suostunut siihen että saisin itse vaan pitää kaikki vanhempainvapaat. Ja lisäksi mun mies ainakin arvostaa sitä että olen perheen takia käynyt läpi sen tuskan mitä raskausaika ja synnytys oli. Suoraan sanottuna vaikutat todella vastenmieliseltä tyypiltä, jos et osaa vaimoasi, lastesi äitiä arvostaa siitä hyvästä. Itse et olisi varmasti ikinä tehnyt lapsia, jos olisit itse joutunut olemaan raskaana ja synyttämään. Olisihan se ollut todella epäreilua. Sinua kohtaan!
Sanoin suuremman osan, en kaikki. Toki olin itsekin osani lasten kanssa kotona. Mahtavaa "aivot narikkaan"-hermolomaa hektisestä työelämästä.
Et nyt valitettavasti saa naisesta tarinan uhria millään ilveellä, mikä ymmärrettävästi uhriutumistaipuvaista kiukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko edes mikään kosinta, mutta olin koulussa tekemässä ylimääräisiä töitä, ja aloin ajatella suhdettamme ja naimisiinmenoa. En malttanut enää jäädä kouluun, vaan lähdin kotiin, ja kotiin tullessani mies tuli minua vastaan eteiseen. Sanoin ajatelleeni asioita ja että pitäisikö meidän mennä naimisiin. Mies oli hieman hämmentynyt, mutta hymyili sitten ja oli samaa mieltä. Totesimme sitten, että nyt taidetaan sitten olla kihloissa.
Myöhemmin kuulemma mies oli hieman katkera siitä, ettei "saanut kosia" minua. Naimisiinmenosta oli keskusteltu sivulauseessa jo aiemmin, mutta puhe oli jäänyt siihen. Menimme naimisiin puolen vuoden kuluttua "kihlauksesta" ja erosimme vajaan viiden vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Eli vaimolla huonompi palkka mutta silti pitäisi maksaa yhtä paljon.
Tietenkin pitää. Vaatimusten tasa-arvo.
Tai palatakseni ketjun aiheeseen: ei ole järkeä solmia taloudellista sopimusta ihmisen kanssa, joka tekee vähemmän JA maksaa vähemmän.
Vaatimusten tasa-arvo myös vanhempainvapaiden suhteen. Miksei myös raskaanaolon ja synnytyksenkin.
No meidän tapauksessa ainakin nainen nimenomaan halusi pitää suuremman osan vanhempainvapaista, koska halusi olla pidempään poissa töistään joista ei kauheasti pidä.
Raskaanaolosta ja synnytyksestä ei heru sankarin viittaa kenellekään. Sori vaan.
Joo niin varmaan. Eipä sinullakaan tainnut kovaa hinkua olla jäädä kotiin. Meillä ainakaan mies ei suostunut siihen että saisin itse vaan pitää kaikki vanhempainvapaat. Ja lisäksi mun mies ainakin arvostaa sitä että olen perheen takia käynyt läpi sen tuskan mitä raskausaika ja synnytys oli. Suoraan sanottuna vaikutat todella vastenmieliseltä tyypiltä, jos et osaa vaimoasi, lastesi äitiä arvostaa siitä hyvästä. Itse et olisi varmasti ikinä tehnyt lapsia, jos olisit itse joutunut olemaan raskaana ja synyttämään. Olisihan se ollut todella epäreilua. Sinua kohtaan!
Sanoin suuremman osan, en kaikki. Toki olin itsekin osani lasten kanssa kotona. Mahtavaa "aivot narikkaan"-hermolomaa hektisestä työelämästä.
Et nyt valitettavasti saa naisesta tarinan uhria millään ilveellä, mikä ymmärrettävästi uhriutumistaipuvaista kiukuttaa.
Juu etkä sinäkään saa itsestäsi upean kuuloista kumppania tai miestä noilla jutuilla vaan ihan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Lol.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kosittu. Vastasin ei. Ollaan edelleen yhdessä.
"Ei" lähinnä siksi, että puolisoni ei ole koskaan missään ikinä maksanut hövelisti mitään tai pyöristänyt yhteiseksi hyväksi yli oman puolikkaansa. Ei ole järkeä tehdä taloudellista sopimusta ihmisen kanssa joka haluaa olla aina saamapuolella, eikä osaa vastavuoroisuutta.
Onko ylipäänsä järkeä olla tuollaisen ihmisen kanssa?
On tässä semmoinen järki, että meillä on lapsia ja suhde kyllä muuten sujuu.
Pihiys vaan on pahana tällä naisella.
Jaa just. Eli on nainen, joten todennäköisesti hoitaa arjen askareet muuten enimmäkseen. Ehkä odottaa sinulta enemmän sitten esim maksupuolella. Sehän olisi nimenomaan reilua. Epäreilua on se, että vaimo hoitaa 80 % ruokahuollosta, kodin, lasten asiat ja vielä maksaakin kaiken puoliksi. Sinähän olet silloin se hyväksikäyttäjä ja pihi. Toivon todella että tilanne on tasan muillakin elämän osa-alueilla, koska muuten voin luvata että ero on edessä.
Avopuolisoni on terveysalalla (ilta- ja viikonlopputöissä).
Minä täällä tuon kuvaamasi arkiruletin pääosin pyöritän.
Minulle riittää kyllä häneltä puolikas, vaikka hän alle puolet panostaa kotityöpuolella. En ole eroamassa.
Eli vaimolla huonompi palkka mutta silti pitäisi maksaa yhtä paljon.
Tietenkin pitää. Vaatimusten tasa-arvo.
Tai palatakseni ketjun aiheeseen: ei ole järkeä solmia taloudellista sopimusta ihmisen kanssa, joka tekee vähemmän JA maksaa vähemmän.
Vaatimusten tasa-arvo myös vanhempainvapaiden suhteen. Miksei myös raskaanaolon ja synnytyksenkin.
No meidän tapauksessa ainakin nainen nimenomaan halusi pitää suuremman osan vanhempainvapaista, koska halusi olla pidempään poissa töistään joista ei kauheasti pidä.
Raskaanaolosta ja synnytyksestä ei heru sankarin viittaa kenellekään. Sori vaan.
Joo niin varmaan. Eipä sinullakaan tainnut kovaa hinkua olla jäädä kotiin. Meillä ainakaan mies ei suostunut siihen että saisin itse vaan pitää kaikki vanhempainvapaat. Ja lisäksi mun mies ainakin arvostaa sitä että olen perheen takia käynyt läpi sen tuskan mitä raskausaika ja synnytys oli. Suoraan sanottuna vaikutat todella vastenmieliseltä tyypiltä, jos et osaa vaimoasi, lastesi äitiä arvostaa siitä hyvästä. Itse et olisi varmasti ikinä tehnyt lapsia, jos olisit itse joutunut olemaan raskaana ja synyttämään. Olisihan se ollut todella epäreilua. Sinua kohtaan!
Sanoin suuremman osan, en kaikki. Toki olin itsekin osani lasten kanssa kotona. Mahtavaa "aivot narikkaan"-hermolomaa hektisestä työelämästä.
Et nyt valitettavasti saa naisesta tarinan uhria millään ilveellä, mikä ymmärrettävästi uhriutumistaipuvaista kiukuttaa.
Kuulostaa todella siltä että olet panostanut aikaan lastesi kanssa ja kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kosittu ollenkaan 😭
Samoin, odottelen vielä omaani. Olen mies.
Kosin vaimoani v. 2000. Yhdessä ollaan, tottakai. Kolme teiniä ja koira myös huushollissa.
En enää muista mitä kaikkea tässä vuosien aikana ehti tapahtua, mutta taisin kosia miestä kerran ensimmäisten vuosien aikaan ja hän kieltäytyi. Saimme siitä (nuoria kun olimme) ison kriisin vuosiksi (ei juteltu asiasta). Mies sitten osti sormuksen syntymäpäivälahjaksi, mutta ei ujoudeltaan/jännityksestä osannut kosia ja vain antoi sen. Tiesin kyllä että se on kihlasormus ja sitä vuosia sellaisena pidinkin, mutta ei puhuttu avioliitosta. Vuosia tämän jälkeen, kun oltiin aikuistuttu, puhuttiin (en muista kumpi aloitti) ihan vain arkipäiväisesti naimisiinmenosta ja samalla sovittiin päivä (2kk päähän) ja varattiin aika maistraatista.
Nyt siitä on kaksi vuotta ja hyvä että kumpikaan muistaa edes että ollaan naimisissa :D sen verran pientä ääntä pidettiin siitä.
Tapasimme siihen aikaan viikonloppuisin. Mies oli silloin armeijassa. Hänellä oli auto ja olimme menossa viikonlopun viettoon jommankumman lapsuudenkotiin. En muista mitä juttelimme mutta muistan kun hän sanoi täydessä vauhdissa että "meidän pitäisi mennä naimisiin". En tarkalleen muista miten sanoin myöntävän vastaukseni. Vaan siitä se lähti. Suhde kesti 17 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä. Kolme lasta. Muistan kuinka olin iloinen ja hieman jännittynyt kävellessäni pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan. Olimme suunnitelleet tapaamista rannalla, mutta en tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sydämeni oli täynnä perhosia, sillä olin aavistellut, että tänä iltana tapahtuisi jotain erityistä.
Saapuessani rannalle, näin miesystäväni odottamassa minua hymyillen. Hänellä oli kädessään punaisia ruusuja, jotka hän ojensi minulle sanattomasti. Silmät säihkyen kiitin häntä ja tunsin, kuinka rakkaus täytti sydämeni.
Tommi otti käsistäni kiinni ja ehdotti, että kävelisimme rantaviivaa pitkin. Otin hänen kädeni omiini ja lähdin seuraamaan häntä hiekkatiellä. Auringonlasku heijastui veden pinnasta, luoden kauniin kultaisen hehkun maisemaan ympärillämme. Tunnelma oli täydellinen.
Kävellessämme hiljaisuudessaa mieheni alkoi puhua ääneen tunteistaan minua kohtaan. Hän kertoi, kuinka olin täyttänyt hänen elämäänsä valolla ja energialla, jota en ollut koskaan odottanut löytävänsä. Hänen sanansa saivat minut sydämestäni lämpenemään ja tunsin, kuinka onnen kyyneleet valuivat poskilleni.
Sitten hän pysähtyi, katsoi syvälle silmiini ja sanoi:"Rakas, tiedätkö, kuinka paljon sinua rakastan? En voi kuvitella elämääni ilman sinua. Haluan jakaa kanssasi kaikki hetket, hyvät ja huonot, koko elämän. Tahdotko mennä naimisiin kanssani?" Sydämeni pamppaili rinnassani ja huuleni muodostivat automaattisesti hymyn. Kyllä, halusin viettää loppuelämäni tämän upean miehen rinnalla. Riemukkaasti vastasin: "Kyllä, tahdon!" mieheni kaivoi taskustaan pienen, kimaltelevan timanttisormuksen ja asetti sen sormeeni. Tämä oli ehdottomasti se erityinen ilta, jota olin odottanut. Kävelimme käsi kädessä takaisin rannalle, nauttien toistemme seurasta ja tietäen, että tulevaisuus olisi täynnä rakkautta ja onnea.
Olenko ainoa, jonka mielestä tuo kuulostaa enemmän haaveilulta, kuin tositapahtumalta?
Muistatko Regina-lehden? 😉
Toi on SinäMinä-kamaa, Reginan stooreissa ne olis pannu siinä laiturilla kosinnan jälkeen.
Käyn kaupassa, laitan ruoan, ajelen lapset harrastuksiin/synttäreille/muualle ja takaisin jos tarvis, normaalit tiskit ja pyykit, läksyissä auttamiset (sen verran isoja nykyään ettei enää tarvitse) jne. Mitä pikkuhommia nyt normiperheessä iltaisin on, jotta kone saadaan pysymään käynnissä.
Puolisolla vapaailta vain vapaapäivinä 1-2 krt viikossa, silloin sitten toisin päin ja hän hoitaa.