Lue keskustelun säännöt.
Miten etiketti menee tässä, jos tapaa vaellusretkellä kiinnostavan ihmisen niin...
13.08.2023 |
miten toimitaan ilman, että se vaikuttaa ahdistelulta?
Jos vaikka satutte samaan tupaan yöksi ja matka jatkuu aamulla eri suuntiin, niin mitä siinä tilanteessa voisi tehdä tai mitä ei missään tapauksessa voi tehdä?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?
Kaikissa noissa saa tehdä lähempää tuttavuutta, jos se toinen osapuoli on selkeästi myös halukas juttelemaan ja juttu luistaa. Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä, joilla juttu ei luista kenenkään kanssa, koska on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ja silloin ei todellakaan pidä mennä töksäyttelemään mitään.
Olen aiemminkin ihmetellyt (tämä ei nyt enää liity varsinaisesti ap:n tilanteeseen) miehiä (useimmiten ne ovat olleet miehiä), jotka kysyvät, voiko naista pyytää treffeille jos näkee kiinnostavalta vaikuttavan naisen jossain. Olkoon nyt vaikka kirjastossa. Miksi sen naisen kanssa ei voi jutella siellä? Sen treffipyynnön aika on vasta sitten, kun on rupateltu ja on ollut hauskaa keskenään. Jos omat vuorovaikutustaidot ovat niin onnettomat, ettei small talk suju siellä kirjastossa, niin ei se juttu suju treffeilläkään.
On ihmisiä, jotka eivät vaan osaa tuollaista small talkkia, vaikka lähemmin tutustuttaessa olisivat kuinka mukavia.
Mitä tällainen ihminen voi tehdä?
No kuvitellaan, että sellainen ihminen pääsee treffeille. Hän näkee kirjastossa vastakkaisen (tai saman) sukupuolen edustajan, josta kiinnostuu (pelkän ulkoisen olemuksen perusteella). Hän menee ja kysyy tätä treffeille. Tapahtuu ihme ja se toinen suostuu. He tapaavat pari päivää myöhemmin paikallisessa kahvilassa. Mitä siellä tapahtuu? On pakko osata sitä small talkia, on pakko osata rupatella, saada toinen viihtymään ja viihtyä itse.
Eikö niitä taitoja kannattaisi hankkia ja harjoitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?
Kaikissa noissa saa tehdä lähempää tuttavuutta, jos se toinen osapuoli on selkeästi myös halukas juttelemaan ja juttu luistaa. Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä, joilla juttu ei luista kenenkään kanssa, koska on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ja silloin ei todellakaan pidä mennä töksäyttelemään mitään.
Olen aiemminkin ihmetellyt (tämä ei nyt enää liity varsinaisesti ap:n tilanteeseen) miehiä (useimmiten ne ovat olleet miehiä), jotka kysyvät, voiko naista pyytää treffeille jos näkee kiinnostavalta vaikuttavan naisen jossain. Olkoon nyt vaikka kirjastossa. Miksi sen naisen kanssa ei voi jutella siellä? Sen treffipyynnön aika on vasta sitten, kun on rupateltu ja on ollut hauskaa keskenään. Jos omat vuorovaikutustaidot ovat niin onnettomat, ettei small talk suju siellä kirjastossa, niin ei se juttu suju treffeilläkään.
On ihmisiä, jotka eivät vaan osaa tuollaista small talkkia, vaikka lähemmin tutustuttaessa olisivat kuinka mukavia.
Mitä tällainen ihminen voi tehdä?
Internetyhteisöt ja/tai Tinder.
T: small talkia taitamaton
Entä kun tulee aika tavata? Istutaan tuppisuuna?
Vierailija kirjoitti:
Retkeilijänä täytyy sanoa että menen retkille nimenomaan retkeilemään. En etsimään romanssia tai edes ystäviä. Nuotiopaikalla jutustelee vain valmiit seurueet, muut yleensä kysyy vain mistä saa lisää klapeja tms.. En minä pitkän patikoinnin jälkeen jaksa turhia turista vaan haluan syödä ja mennä nukkumaan. Oletan myös muiden retkeilijöiden kunnioittavan etikettiä. Joten kyllä minä vähän loukkaantuisin siitä jos joku tuntematon tulee numeroaan antamaan, miettisin onko röyhkeä vai vaan keltanokka. Kumpikaan ei ole minulle match.
Ymmärrän. Tässä keskustelussa onkin ajateltu, että on myös täysin ok ignoorata se numero. Ja ymmärrän toki, jos tässä on tarkoitettu tilannetta, jossa ei ole keskusteltu - itse oletin, että siellä on vaihdettu ajatuksia ja hiukan tutustuttu. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin. En minäkään numeroa lähtisi tarjoamaan, jos on ollut tilanne, että on oltu omissa oloissaan ja vain osuttu samaan aikaan johonkin nuotiopaikalle.
Se on muuten totta mitä edellinen sanoi. Treffit on kuitenkin aika vaativa sosiaalinen tilanne. Monista ihmisistä jotka treffejä olisivat haluamassa (yleisesti, ei siis minun kanssa) voi vain ihmetellä että mitä he niillä treffeillä edes tekisivät? Treffit ei ole sama kuin "aletaan nyt oleen". Treffeillä pitäisi jutella mukavia, olla rento ja kiinnostunut toisesta, huomioida toista ihmistä ja tulkita toisen nyansseja. Jos pelottaa pyytää sitä toista ulos tai ei tiedä missä tai miten sen tekisi niin vaikea kuvitella että mitä ihmettä niillä treffeillä oikein tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Eihän sitä voi olla satavarma koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.
Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.
Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.
Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.
Kiva muuten, mutta Ap ei ollut etsimässä pelkkää kaveria.
Onko tämä leiripaikan ihastus maailman ainoa ihminen vai miksi lähestymistä pitää harjoittaa juuri siellä, eikä jossain sopivammassa paikassa jonkun toisen ihastuksen kanssa - tai sen saman leirityypin jos siellä muualla kohtaavat? Tätä ei ole vielä kukaan kyennyt selittämään.
No itse ajattelen niin, että koska kiinnostavia ihmisiä ei niin kovin usein tule vastaan, niin jos jonkun ihmisen kohdalla herää ajatus, että onpas mukava tyyppi ja olisipa kiva tavata uudestaan, niin miksi ei? Tottakai, jos kiinnostus ei ole molemminpuolinen, niin sitten se ei ole, ja se on ihan ok. Mutta ei se ainakaan omalla kohdallani niin mene, että jos joku tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta, niin ihan vain siksi, että paikka on väärä, jättäisin sen väliin ja ajattelisin, että no ihan sama, kysyn jotain toista, vaikka ekaa joka tulee vastaan Tinderissä. En itse ainakaan kiinnostuu jokaisesta ihmisestä, ja aika harvoin kenenkään kohdalla mikään kiinnostuu edes herää. Että siinä mielessä ei ole maailman ainoa ihminen, mutta saattaa olla niiden harvojen kiinnostusta herättävien joukossa.
Ja ei kai tuossa ole kyse mistään IHASTUKSESTA vielä? Kiinnostuksesta varmaan pikemminkin. Toki, jos on sellainen tyyppi, jolla ihastuksia on vähän joka sormelle ja lisää tulee koko ajan, silloin ymmärrän, että voi valikoida tyypin vain paikan perusteella. Mutta jotenkin outo ajatus, että paikka olisi ratkaisevin eikä se ihminen itse - mikä logiikka tässä oikeasti on?
t. Nainen, 44-v, parisuhteessa
Minusta on todella itsekästä mennä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin sopimattomalla hetkellä sopimattomassa paikassa vain siksi että itse haluaa ja on niin kranttu ettei koe kohtaavansa ihania ihmisiä kovin usein, tai jopa pelkää ettei kohtaa sellaisia ikinä uudestaan, joten kokee jokaisen hetken kuin jonain viimeisenä mahdollisuutena. Kyllä minä ensiksi ajattelen miltä siitä toisesta tuntuisi.
Ymmärrän. Mutta et voi tietää, miltä siitä toisesta tuntuu. Siksi voit vaan jättää väliin jokaisen kiinnostavan ihmisen tai passiivisena odottaa, että tämä tekee aloitteen. Tai sitten voit tahdikkaasti toimien antaa vaikka numerosi, jolloin toinen voi joko ignoorata sen tai sitten ottaa yhteyttä. Normaalisti tuo ei "tunnu" ihmisistä sen kummemmalta, jos he eivät ole kiinnostuneita. On ihan täysin normaalia ilmaista toiselle, että haluaisi tutustua - ja toki on täysin ok ja normaalia myös, että aina toinen ei ole niin kiinnostunut. Elämä on sellaista. Tässä keskustelussa on ainakin itselläni ollut se oletus, että kiinnostus ei ole perustunut vain ulkonäköön, vaan on oikeasti keskusteltukin jotain, jolloin numeron antaminen on vähän luontevampaa kuin kirjaimellisesti puskista ilmestyvä random puhelinnumero.
Jännä, että näet senkin huonona asiana, että kiinnostuu valikoidusti vain harvoista. Itse olen aina ajatellut, että nimenomaan se on epäilyttävää, jos kiinnostuu suunnilleen jokaisesta vastaantulijasta, joka on toivottua sukupuolta ja ikähaitaria. Nimenomaan kaltaiseni kratun kanssa kumppani tietää, että kiinnostuin nimenomaan hänestä, eikä niin että olisin voinut periaatteessa olla monen muunkin kanssa, mutta hän nyt osui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Eihän krantun vastakohta ole se joka kiinnostuu kaikista. Nyt kyseenalaistettiin ajatus siitä että se leirityyppi on joku ainoa mahdollisuus jota ei kannata ohittaa tai ei löydä ketään. Ihminen kohtaa elämänsä aikana useamman potentiaalisen ns. Sen Oikean. Ei haittaa jos päästää yhden ehkä-sellaisen menemään koska ette sattuneet juuri sillä hetkellä tapaamaan paikassa ja tilanteessa jolloin on soveliasta alkaa tekemään tuttavuutta sillä tavalla. No big deal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?
Kaikissa noissa saa tehdä lähempää tuttavuutta, jos se toinen osapuoli on selkeästi myös halukas juttelemaan ja juttu luistaa. Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä, joilla juttu ei luista kenenkään kanssa, koska on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ja silloin ei todellakaan pidä mennä töksäyttelemään mitään.
Olen aiemminkin ihmetellyt (tämä ei nyt enää liity varsinaisesti ap:n tilanteeseen) miehiä (useimmiten ne ovat olleet miehiä), jotka kysyvät, voiko naista pyytää treffeille jos näkee kiinnostavalta vaikuttavan naisen jossain. Olkoon nyt vaikka kirjastossa. Miksi sen naisen kanssa ei voi jutella siellä? Sen treffipyynnön aika on vasta sitten, kun on rupateltu ja on ollut hauskaa keskenään. Jos omat vuorovaikutustaidot ovat niin onnettomat, ettei small talk suju siellä kirjastossa, niin ei se juttu suju treffeilläkään.
On ihmisiä, jotka eivät vaan osaa tuollaista small talkkia, vaikka lähemmin tutustuttaessa olisivat kuinka mukavia.
Mitä tällainen ihminen voi tehdä?
Internetyhteisöt ja/tai Tinder.
T: small talkia taitamatonEntä kun tulee aika tavata? Istutaan tuppisuuna?
Jos ei halua opetella sosiaalisia taitoja niin kyllä. Jotkut parit muodostuu niinkin, ovat yleensä samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.
Patikointi etiketti kuuluu niin ettei muilta kysellä henkilökohtaisuuksia. Googlaa Trail names.
Ymmärrän, mutta tässä kai oli ajatuksena vain antaa oma numero ja ilmaista, että mikäli toinen haluaa, niin saa ottaa yhteyttä myöhemminkin. No, toki en itse harrasta patikointia, joten jos se nyt sitten kertakaikkiaan on etiketin vastaista, niin hyväksyn sen toki - tietenkin patikoijat saavat itse päättää harrastukseensa liittyvistä säännöistä, ja mitäpä se minulle kuuluu. Tuntuu vain itsestä sillä lailla hassulta, että jos kirjastossa tai vaikka koirapuistossa on ok kiinnostavan juttutuokion jälkeen antaa oma puhelinnumero toiselle, niin miksi juuri retkeilyssä/patikoinnissa tämä olisi ihan ehdoton ei? (Ja aihe ei ole henkilökohtaisetsi tärkeä - olen parisuhteessa oleva nainen, joten sama se minulle, voivatko patikoivat miehet antaa numeroaan eräkämpillä vai ei.)
Kirjastossa ja koirapuistossa on yleensä ihmisiä ympärillä ja tilanteesta pääsee suht helposti pakoon jos tarve. Autiotuvassa tilanne on ihan eri ja uudelleen kohtaamisellekin on korkea riski.
Ymmärrän pointin, mutta täällähän on ehdotettu, että se numero annettaisiin vasta sillä hetkellä, kun ollaan jatkamassa eri suuntiin. ja on jopa ehdotettu, että numeroa tarjoava ilmaisisi ihan sanallisesti, että saa ottaa yhteyttä myöhemmin, jos siltä tuntuu, mutta että on ihan ok, vaikka ei haluaisikaan. Asian voi tehdä niin monella tapaa. Joku leppoisa ja huoleton "hei, tuli mieleen että jos haluut jatkaa joskus juttua niin tässä mun numero - on tottakai myös ok, jos et halua, mutta palaa joskus asiaan jos siltä tuntuu" ei todellakaan ole ahdistavaa yhdellekään normaalille ihmiselle. Ymmärrän toki, että joku painostavampi tyyli voi olla. Mutta pitää muistaa, että miehistäkin aika moni on kanssakäymisessä ihan fiksuja, kohteliaita, asiallisia ja osaavat jopa antaa numeronsa niin, että toisella on ihan turvallinen olo. Tiedän tämän, koska seurustelen tällaisen miehen kanssa.
Ja sitten jos suunta onkin sama tai sattumalta kohtaa uudestaan. Kiusallisuutta ei voi välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi oli kyl tosi kiva jutella kahden mukavan gimman kanssa nuotiopaikalla. Olivat vähän nuorempia kuin minä eikä minulla ollut mitään taka-ajatuksia siinä.
Epäilen kyllä vähän että ainakin toisella näistä gimmoista saattoi vähän olla taka-ajatuksia. Mutta menimme kuitenkin nukkumaan omiin majoitteisiin ja aamulla itse lähdin varhain jatkamaan matkaani.
Itse en oikein osaa tulkita näitä kiinnostumisia enkä itse halua häiritä tai luoda sellaista mielikuvaa niin en tee aloitteita.
Todennäköisesti esim. työelämässä on ollut kiinnostuneita, mutta vaikea sielläkään on mitään aloitteita tehdä.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Retkeilijänä täytyy sanoa että menen retkille nimenomaan retkeilemään. En etsimään romanssia tai edes ystäviä. Nuotiopaikalla jutustelee vain valmiit seurueet, muut yleensä kysyy vain mistä saa lisää klapeja tms.. En minä pitkän patikoinnin jälkeen jaksa turhia turista vaan haluan syödä ja mennä nukkumaan. Oletan myös muiden retkeilijöiden kunnioittavan etikettiä. Joten kyllä minä vähän loukkaantuisin siitä jos joku tuntematon tulee numeroaan antamaan, miettisin onko röyhkeä vai vaan keltanokka. Kumpikaan ei ole minulle match.
Ymmärrän. Tässä keskustelussa onkin ajateltu, että on myös täysin ok ignoorata se numero. Ja ymmärrän toki, jos tässä on tarkoitettu tilannetta, jossa ei ole keskusteltu - itse oletin, että siellä on vaihdettu ajatuksia ja hiukan tutustuttu. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin. En minäkään numeroa lähtisi tarjoamaan, jos on ollut tilanne, että on oltu omissa oloissaan ja vain osuttu samaan aikaan johonkin nuotiopaikalle.
En antaisi numeroa sen perusteella millaisia leirinuoriokeskusteluja käydään. Nimiä ei kerrota, max että ollaan Päijäthämeestä liikenteessä, mutta yleensä se on tyyliin että tuolla oli muuten äkänen metso reitillä x, klapit on loppumassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Retkeilijänä täytyy sanoa että menen retkille nimenomaan retkeilemään. En etsimään romanssia tai edes ystäviä. Nuotiopaikalla jutustelee vain valmiit seurueet, muut yleensä kysyy vain mistä saa lisää klapeja tms.. En minä pitkän patikoinnin jälkeen jaksa turhia turista vaan haluan syödä ja mennä nukkumaan. Oletan myös muiden retkeilijöiden kunnioittavan etikettiä. Joten kyllä minä vähän loukkaantuisin siitä jos joku tuntematon tulee numeroaan antamaan, miettisin onko röyhkeä vai vaan keltanokka. Kumpikaan ei ole minulle match.
Ymmärrän. Tässä keskustelussa onkin ajateltu, että on myös täysin ok ignoorata se numero. Ja ymmärrän toki, jos tässä on tarkoitettu tilannetta, jossa ei ole keskusteltu - itse oletin, että siellä on vaihdettu ajatuksia ja hiukan tutustuttu. Pahoittelen, jos ymmärsin väärin. En minäkään numeroa lähtisi tarjoamaan, jos on ollut tilanne, että on oltu omissa oloissaan ja vain osuttu samaan aikaan johonkin nuotiopaikalle.
En antaisi numeroa sen perusteella millaisia leirinuoriokeskusteluja käydään. Nimiä ei kerrota, max että ollaan Päijäthämeestä liikenteessä, mutta yleensä se on tyyliin että tuolla oli muuten äkänen metso reitillä x, klapit on loppumassa tms.
Siis mikä tää juttu on, että nimeä ei saa sanoa? En ole ikinä kuullut tällaisesta säännöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen
Sen ymmärtää siinä vaiheessa kun kohdalle sattuu se mies joka ei millään ymmärrä ettei sua kiinnosta. Näitä on ihan liikaa.
Tämä. Joku vihjeiden lukeminen ilmasta on tosi huono neuvo miehille jotka joutuu AV:lla kyselee miten naisia lähestytään koska eivät vaan osaa. Heidän mielestään nainen on kiinnostunut seksistä nyt heti ja tässä jos tämä erehtyy katsomaan heitä päin tai juttelee. Paljon parempi vinkki on pyytää miestä miettimään miltä heistä tuntuisi olla naisen paikalla jos joku tulee kitisemään seksiä kun itse on hikinen ja väsynyt ja ajatukset taatusti ihan muualla.
Mutta tässäkin heti leimataan kaikki miehet seksihulluiksi stalkkereiksi...
Mitäs jos joku kiva mies oikeasti vilpittömästi ilman taka-ajatuksia kiinnostuu siitä retkeilijänaisesta? Ja jää harmittelemaan, jos ei koskaan enää näe häntä?
Minulle kävi pari vuotta sitten eräässä kansallispuistossa seuraavasti:
Merkityllä reitillä/polulla minua vastaan tuli hyvännäköinen nainen koiransa kanssa. Nainen katsoi minua pitkään ja hymyili minulle kauniisti, kun kohdattiin, mutta minä en tietenkään saanut tuossa tilanteessa suustani ulos muutakuin moi.
Katsoin vielä perääni, kun oltiin ohitettu toisemme ja niin teki näin näköjään myös kyseinen nainen. Kyseinen kohtaaminen jäi mietityttämään minua, mutta toki ilahduin saamastani kauniisti hymystä.
Voin vilpittömästi sanoa, että kyseinen nainen jäi mieleeni ja harmittaa tietysti, jos hän olikin kiinnostunut minusta eikä koskaan enää nähdä. Tietysti tässä on sekin mahdollisuus, että ymmärsin saamani kauniin hymyn väärin, mutta harvemmin tällaista kuitenkaan kaiketi retkeillessä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tunnettu biologian opiskelija ryhtyi eräoppaaksi tavoitteenaan: Nyt tämä poika saa naisia! Julma kohtalo puuttui heti peliin. Nykyinen vaimo oli heti ensimmäisessä retkeilyseurueessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.
Patikointi etiketti kuuluu niin ettei muilta kysellä henkilökohtaisuuksia. Googlaa Trail names.
Minä googlasin, eikä kyllä missään lähteissä viitattu siihen, että etikettiin kuuluisi ettei oikeita nimiä saisi kysyä tai kertoa. Trail name -kulttuuri perustuu googletuksen perusteella siihen, että on helpompi muistaa lukuisten reiteillä tapaamiensa ihmisten nimet jos ne ovat mielikuvituksellisempia lempinimiä sen sijaan, että täytyy erotella toisistaan viisi eri Bobia ja seitsemän Marya. On kuitenkin myös täysin ok käyttää omaa nimeä. Suomessa en ole kyllä törmännyt tuollaiseen trail name -kulttuuriin muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen
Sen ymmärtää siinä vaiheessa kun kohdalle sattuu se mies joka ei millään ymmärrä ettei sua kiinnosta. Näitä on ihan liikaa.
Tämä. Joku vihjeiden lukeminen ilmasta on tosi huono neuvo miehille jotka joutuu AV:lla kyselee miten naisia lähestytään koska eivät vaan osaa. Heidän mielestään nainen on kiinnostunut seksistä nyt heti ja tässä jos tämä erehtyy katsomaan heitä päin tai juttelee. Paljon parempi vinkki on pyytää miestä miettimään miltä heistä tuntuisi olla naisen paikalla jos joku tulee kitisemään seksiä kun itse on hikinen ja väsynyt ja ajatukset taatusti ihan muualla.
Mutta tässäkin heti leimataan kaikki miehet seksihulluiksi stalkkereiksi...
Mitäs jos joku kiva mies oikeasti vilpittömästi ilman taka-ajatuksia kiinnostuu siitä retkeilijänaisesta? Ja jää harmittelemaan, jos ei koskaan enää näe häntä?
Minulle kävi pari vuotta sitten eräässä kansallispuistossa seuraavasti:
Merkityllä reitillä/polulla minua vastaan tuli hyvännäköinen nainen koiransa kanssa. Nainen katsoi minua pitkään ja hymyili minulle kauniisti, kun kohdattiin, mutta minä en tietenkään saanut tuossa tilanteessa suustani ulos muutakuin moi.
Katsoin vielä perääni, kun oltiin ohitettu toisemme ja niin teki näin näköjään myös kyseinen nainen. Kyseinen kohtaaminen jäi mietityttämään minua, mutta toki ilahduin saamastani kauniisti hymystä.
Voin vilpittömästi sanoa, että kyseinen nainen jäi mieleeni ja harmittaa tietysti, jos hän olikin kiinnostunut minusta eikä koskaan enää nähdä. Tietysti tässä on sekin mahdollisuus, että ymmärsin saamani kauniin hymyn väärin, mutta harvemmin tällaista kuitenkaan kaiketi retkeillessä tapahtuu.
Eiköhän tuo ole ihan normaalia, että vaellusreitillä hymyillään vastaantulijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatt paperilapulla puhelinnumerosi. Joko ottaa yhteyttä tai ei ota.
Minusta tuokin on ahdistavaa. Osoittaa kiinnostusta paikassa jossa ei pääse karkuun, eikö apu tule läheltä. Kun jo kaupungillakin ne numeroiden vaihtamista vaativat lähtee perään raivoten.
Ei tarvitsekaan ehdottaa numeroiden vaihtamista, vaan voi antaa oman numeronsa ilman, että vaatii toiselta mitään. Ja numeron antaessa voi suoraan ilmaista, että saa ottaa yhteyttä jos haluaa, mutta sekin on ok, jos ei siltä tunnu. Vaikka näin: "Oli kiva jutella, hyvät keskustelut! Mä lähden nyt tästä tonne omaan suuntaani, hyvää jatkoa sulle ja mukavaa vaellusta. Tässä on mun numero, laita joskus viestiä, jos siltä tuntuu - kiva, jos laitat, mutta on ihan ok myös, jos ei tunnu siltä. Mukavaa päivää, ja heippa!"
Ja sitten kun kääntyy menemään, ei toiselle osapuolella jää tunnetta, että just nyt pitää lupautua johonkin tai muuten stalkkaus alkaa.
Juuri näin.
T kolmenkymmenen vuoden vaelluskokemus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen
Sen ymmärtää siinä vaiheessa kun kohdalle sattuu se mies joka ei millään ymmärrä ettei sua kiinnosta. Näitä on ihan liikaa.
Tämä. Joku vihjeiden lukeminen ilmasta on tosi huono neuvo miehille jotka joutuu AV:lla kyselee miten naisia lähestytään koska eivät vaan osaa. Heidän mielestään nainen on kiinnostunut seksistä nyt heti ja tässä jos tämä erehtyy katsomaan heitä päin tai juttelee. Paljon parempi vinkki on pyytää miestä miettimään miltä heistä tuntuisi olla naisen paikalla jos joku tulee kitisemään seksiä kun itse on hikinen ja väsynyt ja ajatukset taatusti ihan muualla.
Mutta tässäkin heti leimataan kaikki miehet seksihulluiksi stalkkereiksi...
Mitäs jos joku kiva mies oikeasti vilpittömästi ilman taka-ajatuksia kiinnostuu siitä retkeilijänaisesta? Ja jää harmittelemaan, jos ei koskaan enää näe häntä?
Minulle kävi pari vuotta sitten eräässä kansallispuistossa seuraavasti:
Merkityllä reitillä/polulla minua vastaan tuli hyvännäköinen nainen koiransa kanssa. Nainen katsoi minua pitkään ja hymyili minulle kauniisti, kun kohdattiin, mutta minä en tietenkään saanut tuossa tilanteessa suustani ulos muutakuin moi.
Katsoin vielä perääni, kun oltiin ohitettu toisemme ja niin teki näin näköjään myös kyseinen nainen. Kyseinen kohtaaminen jäi mietityttämään minua, mutta toki ilahduin saamastani kauniisti hymystä.
Voin vilpittömästi sanoa, että kyseinen nainen jäi mieleeni ja harmittaa tietysti, jos hän olikin kiinnostunut minusta eikä koskaan enää nähdä. Tietysti tässä on sekin mahdollisuus, että ymmärsin saamani kauniin hymyn väärin, mutta harvemmin tällaista kuitenkaan kaiketi retkeillessä tapahtuu.
Eiköhän tuo ole ihan normaalia, että vaellusreitillä hymyillään vastaantulijoille.
Omasta mielestä tervehtiminen on ihan normaalia, mutta ei kai vaellusreiteillä normaalisti hymyillä vastaantulijoille.
Tytär aloitti vaeltelemaan yksin yli viikonkin vaelluksia. Minua peloitti pedot, eksyminen , häirintä yöpymispaikoilla ja kimppuun käyvät yksinäiset miesvaeltajat.
Mitään ei ole - vielä - sattunut useamman reissun jälkeen. Etupäässä yöpyy omassa teltassa.
Sanot, että onpa aika viileä ilma ja jos toinen on samaa mieltä kanssasi niin tarjoudu jakamaan makuupussisi hänen kanssaan seuraavana yönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen
Sen ymmärtää siinä vaiheessa kun kohdalle sattuu se mies joka ei millään ymmärrä ettei sua kiinnosta. Näitä on ihan liikaa.
Tämä. Joku vihjeiden lukeminen ilmasta on tosi huono neuvo miehille jotka joutuu AV:lla kyselee miten naisia lähestytään koska eivät vaan osaa. Heidän mielestään nainen on kiinnostunut seksistä nyt heti ja tässä jos tämä erehtyy katsomaan heitä päin tai juttelee. Paljon parempi vinkki on pyytää miestä miettimään miltä heistä tuntuisi olla naisen paikalla jos joku tulee kitisemään seksiä kun itse on hikinen ja väsynyt ja ajatukset taatusti ihan muualla.
Mutta tässäkin heti leimataan kaikki miehet seksihulluiksi stalkkereiksi...
Mitäs jos joku kiva mies oikeasti vilpittömästi ilman taka-ajatuksia kiinnostuu siitä retkeilijänaisesta? Ja jää harmittelemaan, jos ei koskaan enää näe häntä?
No mistä se nainen sen voi tietää kumpi olet? Naiset on varuillaan, koska ei voi tietää etukäteen.
Ymmärrän pointin, mutta täällähän on ehdotettu, että se numero annettaisiin vasta sillä hetkellä, kun ollaan jatkamassa eri suuntiin. ja on jopa ehdotettu, että numeroa tarjoava ilmaisisi ihan sanallisesti, että saa ottaa yhteyttä myöhemmin, jos siltä tuntuu, mutta että on ihan ok, vaikka ei haluaisikaan. Asian voi tehdä niin monella tapaa. Joku leppoisa ja huoleton "hei, tuli mieleen että jos haluut jatkaa joskus juttua niin tässä mun numero - on tottakai myös ok, jos et halua, mutta palaa joskus asiaan jos siltä tuntuu" ei todellakaan ole ahdistavaa yhdellekään normaalille ihmiselle. Ymmärrän toki, että joku painostavampi tyyli voi olla. Mutta pitää muistaa, että miehistäkin aika moni on kanssakäymisessä ihan fiksuja, kohteliaita, asiallisia ja osaavat jopa antaa numeronsa niin, että toisella on ihan turvallinen olo. Tiedän tämän, koska seurustelen tällaisen miehen kanssa.