Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten etiketti menee tässä, jos tapaa vaellusretkellä kiinnostavan ihmisen niin...
13.08.2023 |
miten toimitaan ilman, että se vaikuttaa ahdistelulta?
Jos vaikka satutte samaan tupaan yöksi ja matka jatkuu aamulla eri suuntiin, niin mitä siinä tilanteessa voisi tehdä tai mitä ei missään tapauksessa voi tehdä?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä minäkin ihmettelen että miksi ihmiset eivät osaa päästää irti toisista. Onko hömppäelokuvat sekoittaneet päämme rakkaudella ensisilmäyksellä, kohtalolla ja sillä oikealla. Kiinnostavia ihmisiä löytyy kyllä riittämiin kunhan käy ihmisten ilmoilla, joten en ymmärrä miksi heitä pitää lähestyä epäotollisimmillakin hetkillä. Kyseessähän on ihan tuntematon. Ei kukaan voi niin tulenpalavasti rakastua hetken kohtaamisen perusteella että jäisi ihan harmittamaan. Silloin on rakastunut omiin mielikuviin ja kenties rakastumisen tunteeseen, ei tähän henkilöön.
Etiketin mukaan yöllä pimeyden vallitessa kömmi ihastuksen makuupussiin.
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen että miksi ihmiset eivät osaa päästää irti toisista. Onko hömppäelokuvat sekoittaneet päämme rakkaudella ensisilmäyksellä, kohtalolla ja sillä oikealla. Kiinnostavia ihmisiä löytyy kyllä riittämiin kunhan käy ihmisten ilmoilla, joten en ymmärrä miksi heitä pitää lähestyä epäotollisimmillakin hetkillä. Kyseessähän on ihan tuntematon. Ei kukaan voi niin tulenpalavasti rakastua hetken kohtaamisen perusteella että jäisi ihan harmittamaan. Silloin on rakastunut omiin mielikuviin ja kenties rakastumisen tunteeseen, ei tähän henkilöön.
Eihän AP edes puhunut mistään palavasta rakastumisesta ensisilmäyksellä :D Jos juttu luistaa jonkun leirinuotiolla tai tuvassa tavatun ihmisen kanssa, niin kyllä se on ok kysyä että kiinnostaisiko pitää yhteyttä. Myöhemmin voi sitten tutustua paremmin jos toinen on samaa mieltä. Mutta keskellä erämaata ei tosiaan ole sopivaa kosiskella tai ehdotella mitään tutustumista kummempaa tai ruveta tivaamaan toisen numeroa. Etenkin yksin liikkuvasta naisesta se voi tuntua todella ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatt paperilapulla puhelinnumerosi. Joko ottaa yhteyttä tai ei ota.
Minusta tuokin on ahdistavaa. Osoittaa kiinnostusta paikassa jossa ei pääse karkuun, eikö apu tule läheltä. Kun jo kaupungillakin ne numeroiden vaihtamista vaativat lähtee perään raivoten.
Hui kamala pelottavaa joku on kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen että miksi ihmiset eivät osaa päästää irti toisista. Onko hömppäelokuvat sekoittaneet päämme rakkaudella ensisilmäyksellä, kohtalolla ja sillä oikealla. Kiinnostavia ihmisiä löytyy kyllä riittämiin kunhan käy ihmisten ilmoilla, joten en ymmärrä miksi heitä pitää lähestyä epäotollisimmillakin hetkillä. Kyseessähän on ihan tuntematon. Ei kukaan voi niin tulenpalavasti rakastua hetken kohtaamisen perusteella että jäisi ihan harmittamaan. Silloin on rakastunut omiin mielikuviin ja kenties rakastumisen tunteeseen, ei tähän henkilöön.
Olisi se minusta miehenäkin ahdistavaa. Aikamoista miesvihaa.
Eihän AP edes puhunut mistään palavasta rakastumisesta ensisilmäyksellä :D Jos juttu luistaa jonkun leirinuotiolla tai tuvassa tavatun ihmisen kanssa, niin kyllä se on ok kysyä että kiinnostaisiko pitää yhteyttä. Myöhemmin voi sitten tutustua paremmin jos toinen on samaa mieltä. Mutta keskellä erämaata ei tosiaan ole sopivaa kosiskella tai ehdotella mitään tutustumista kummempaa tai ruveta tivaamaan toisen numeroa. Etenkin yksin liikkuvasta naisesta se voi tuntua todella ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitko ap vastauksen kysymykseesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen että miksi ihmiset eivät osaa päästää irti toisista. Onko hömppäelokuvat sekoittaneet päämme rakkaudella ensisilmäyksellä, kohtalolla ja sillä oikealla. Kiinnostavia ihmisiä löytyy kyllä riittämiin kunhan käy ihmisten ilmoilla, joten en ymmärrä miksi heitä pitää lähestyä epäotollisimmillakin hetkillä. Kyseessähän on ihan tuntematon. Ei kukaan voi niin tulenpalavasti rakastua hetken kohtaamisen perusteella että jäisi ihan harmittamaan. Silloin on rakastunut omiin mielikuviin ja kenties rakastumisen tunteeseen, ei tähän henkilöön.
Eihän AP edes puhunut mistään palavasta rakastumisesta ensisilmäyksellä :D Jos juttu luistaa jonkun leirinuotiolla tai tuvassa tavatun ihmisen kanssa, niin kyllä se on ok kysyä että kiinnostaisiko pitää yhteyttä. Myöhemmin voi sitten tutustua paremmin jos toinen on samaa mieltä. Mutta keskellä erämaata ei tosiaan ole sopivaa kosiskella tai ehdotella mitään tutustumista kummempaa tai ruveta tivaamaan toisen numeroa. Etenkin yksin liikkuvasta naisesta se voi tuntua todella ahdistavalta.
Puhui siitä että samassa tuvassa yöpyisivät joten olisi kiva tehdä lähempää tuttavuutta ja aamulla lähtevät eri suuntiin. Niin miltä tuo sinusta kuulostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatt paperilapulla puhelinnumerosi. Joko ottaa yhteyttä tai ei ota.
Minusta tuokin on ahdistavaa. Osoittaa kiinnostusta paikassa jossa ei pääse karkuun, eikö apu tule läheltä. Kun jo kaupungillakin ne numeroiden vaihtamista vaativat lähtee perään raivoten.
Hui kamala pelottavaa joku on kiinnostunut.
Tuntematon on kiinnostunut paikassa josta en pääse ihan niin vain poistumaan. Mistä minä tiedän jos se tyyppi on kiinnostunut vähän liikaakin ja tekee jotain siellä tuvassa. Ihan inhimillinen reaktio naiselta tässä maailmassa missä elämme.
Taas meni tämäkin kilttimiehen suunnitelma mönkään. Ja juuri kun oli ostanut viimeisen päälle varusteet ruskaretkeä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.
Miten voi päättää lähestyä kaverilinjalla jos ainoa syy kähestymiseen alusta asti on ollut se että kiinnostui ei-kaveripohjalta? Eikö tuo ole vähän kaksinaamaista ja moraalisesti arveluttavaa että yrittää ystävystyä päästäkseen toisen housuihin?
Miten ihmiset ennen pariutuivat, kun nykyään mikä tahansa miehen osoittama kiinnostus on kamalaa ahdistelua ja metoota? Onko tinderit yms ainoa sallittu tapa nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.
Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Vierailija kirjoitti:
No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen
Tämä juuri, olisi aika hullua jos tapaisi vaelluksella unelmiensa kumppanin ja molemmat tuntisivat samoin, mutta ikinä ei voi edetä pidemmälle koska sanomattomat säännöt kieltävät, että kumppania ei saa tavata vaelluksen merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset ennen pariutuivat, kun nykyään mikä tahansa miehen osoittama kiinnostus on kamalaa ahdistelua ja metoota? Onko tinderit yms ainoa sallittu tapa nykyään?
Tinder, nettiyhteisöt, ja se perinteinen eli esim. kavereiden kaverit ja niiden tutut samoissa pippaloissa tai muissa menoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Eihän sitä voi olla satavarma koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen
Tämä juuri, olisi aika hullua jos tapaisi vaelluksella unelmiensa kumppanin ja molemmat tuntisivat samoin, mutta ikinä ei voi edetä pidemmälle koska sanomattomat säännöt kieltävät, että kumppania ei saa tavata vaelluksen merkeissä.
Saa tavata, mutta ei pidä olettaa että tapaa.
Musta toi oli hyvä, että antais sen oman numeron lähtiessä, eikä tee asiasta suurempaa numeroa tai tee tilanteesta kiusallista. Nuorempana olin monenlaisen iskuyrityksen kohteena. Eräs tyyppi tuli junassa ahdistelemaan, kun yritin lukea hyvää kirjaa. Oli vielä kännissä. Ei tajunnut lähteä, vaikka vastailin harvakseen ja koitin keskittyä kirjaan.
Hän oli kirjoittanu puhelinnumeronsa paperilappuselle, mutta sen sijaan, että olis vaan antanut sen ja lähtenyt, niin jäi siihen jankkaamaan. Sun näköinen nainen ei varmaan aio kyllä ottaa yhteyttä, otatko yhteyttä, ethän vaan heitä sitä numeroa roskiin, pliis tekstaa mulle ja sitä rataa. Oli äärimmäisen kiusallista ja ahdistavaa, kun tyypistä ei päässyt eroon ennen omaa pysäkkiä.
Eli, numeron voi antaa, mutta älä tee siitä ahdistavaa.
Alue: Aihe vapaa
No minkähän takia leimataan?
Jos kaverimielessä kiinnostuu niin sekin toimii vain jos tunne on molemminpuolinen. Ihmisiä tulee ja menee, suurinta osaa emme koskaan opi tuntemaan. Ja tuskin siinä yhdellä nuotiolla niin hyvin tutustuu että jää ihan loppuelämäksi harmittamaan. Vaalii vaan mukavaa muistoa, ei kaikkea tarvitse ns. omistaa.