Miten etiketti menee tässä, jos tapaa vaellusretkellä kiinnostavan ihmisen niin...

Luonnon rauhaan menneet ihmiset jätetään rauhaan - mutta tervehtiä pitää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.

Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.

En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.

Eihän sitä voi olla satavarma  koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.

Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis, jos siinä tulee juteltua illalla ja toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, niin voihan sen puhelinnumeronsa antaa. Mutta jos taas ei, niin sit antaa olla. Ja tosiaan mieluummin vasta aamulla kun ollaan lähdössä eri suuntiin. "Moikka, mukavaa loppureissua. Oli kiva tutustua, jos haluat jutella lisää niin tässä mun puhelinnumero". En tajua miten tuommoisesta voisi kukaan ahdistua. T. Vaellusta harrastava nainen

Tämä juuri, olisi aika hullua jos tapaisi vaelluksella unelmiensa kumppanin ja molemmat tuntisivat samoin, mutta ikinä ei voi edetä pidemmälle koska sanomattomat säännöt kieltävät, että kumppania ei saa tavata vaelluksen merkeissä.

Niin kun vieläpä samanhenkisen tapaa todennäköisesti yhteisen harrastuksen parissa. Ennemmin kuin baarissa (tai kai sekin on joillekin harrastus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onpa tympeää...

Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.

Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.

Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.

Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että harrastuksista voi löytää kumppanin, mutta jos harrastaa retkeilyä, niin sitten ilmeisesti ei voi, koska säännöt kieltävät...

Ei yhtään minnekään harrastuksiin mennä muita ahdistelemaan. Kun ihminen on esim. salilla niin ei hän ole siellä kumppania etsimässä vaan nimenomaan harrastamassa. Kiva tahalleen aiheuttaa tälle sellainen tilanne että pitää vaihtaa harrastuspaikkaa potentiaalisen turvallisuusuhan tai epämiellyttävän ilmapiirin takia?

Deittiprofiilissa voi kertoa omasta harrastuksestaan ja etsiä saman henkisiä. Tai jos sattumalta tapaa vaikka juhlissa kaverin kaverin jolla sama harrastus, niin sitä kautta kysyy haluaako mennä harrastamaan yhdessä.

Jopa minä autistina ymmärrän tämän, mutta moni mies ei.

Sinä autisti nyt nimenomaan et ymmärrä, ystävällinen lähestyminen ei ole turvallisuusuhka tai epämiellyttävän ilmapiirin luomista. Ihan missä vain voi osoittaa kiinnostuksen kunhan sen tekee taiten. Jos joku on niin pahasti päästään vialla että ahdistuu normaalista sosiaalisesta toiminnasta, on se yksin omaan hänen ongelmansa ja silloin ei pidä lähteä edes erämökkiin muiden ihmisten ilmoille.

Miksi pitäisi toimia erilailla kuin muualla? Kyllähän ihmisestä pystyy helposti lukemaan haluaako hän keskustelun jatkuvan, onko ns. mukana jutussa. Ei sun ehkä kannata heti ehdottaa hääkirkon varaamista, mutta ihan normaalilla keskustelulla selviää paljon. Ja sitten tietysti pitää kunnioittaa sitä jos toinen haluaa olla rauhassa. Ei toi oo niin vaikeeta.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatt paperilapulla puhelinnumerosi. Joko ottaa yhteyttä tai ei ota.

Minusta tuokin on ahdistavaa. Osoittaa kiinnostusta paikassa jossa ei pääse karkuun, eikö apu tule läheltä. Kun jo kaupungillakin ne numeroiden vaihtamista vaativat lähtee perään raivoten.

Kyllä normaalilla älyllä ja käyttäytymistaidoilla varustettu ihminen osaa antaa sen numeronsa ilman, että se tuntuu ahdistelulta. "Oli kiva tavata, hyvää jatkoa sinulle, tässä on numeroni jos haluat pitää yhteyttä" ei nyt ole järin uhkaava ja se tuskin tarkoittaa, että "Aion tappaa sinut ja perheesi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että harrastuksista voi löytää kumppanin, mutta jos harrastaa retkeilyä, niin sitten ilmeisesti ei voi, koska säännöt kieltävät...

Ei yhtään minnekään harrastuksiin mennä muita ahdistelemaan. Kun ihminen on esim. salilla niin ei hän ole siellä kumppania etsimässä vaan nimenomaan harrastamassa. Kiva tahalleen aiheuttaa tälle sellainen tilanne että pitää vaihtaa harrastuspaikkaa potentiaalisen turvallisuusuhan tai epämiellyttävän ilmapiirin takia?

Deittiprofiilissa voi kertoa omasta harrastuksestaan ja etsiä saman henkisiä. Tai jos sattumalta tapaa vaikka juhlissa kaverin kaverin jolla sama harrastus, niin sitä kautta kysyy haluaako mennä harrastamaan yhdessä.

Jopa minä autistina ymmärrän tämän, mutta moni mies ei.

Sinä autisti nyt nimenomaan et ymmärrä, ystävällinen lähestyminen ei ole turvallisuusuhka tai epämiellyttävän ilmapiirin luomista. Ihan missä vain voi osoittaa kiinnostuksen kunhan sen tekee taiten. Jos joku on niin pahasti päästään vialla että ahdistuu normaalista sosiaalisesta toiminnasta, on se yksin omaan hänen ongelmansa ja silloin ei pidä lähteä edes erämökkiin muiden ihmisten ilmoille.

Sinä neurotyypillinen et tiedä edes retkeilyetikettiä ja tulet muita neuvomaan. Luonnon rauhaan matkaajat jätetään rauhaan. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.

Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.

En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.

Eihän sitä voi olla satavarma  koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.

Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.

Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.

Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatt paperilapulla puhelinnumerosi. Joko ottaa yhteyttä tai ei ota.

Minusta tuokin on ahdistavaa. Osoittaa kiinnostusta paikassa jossa ei pääse karkuun, eikö apu tule läheltä. Kun jo kaupungillakin ne numeroiden vaihtamista vaativat lähtee perään raivoten.

Kyllä normaalilla älyllä ja käyttäytymistaidoilla varustettu ihminen osaa antaa sen numeronsa ilman, että se tuntuu ahdistelulta. "Oli kiva tavata, hyvää jatkoa sinulle, tässä on numeroni jos haluat pitää yhteyttä" ei nyt ole järin uhkaava ja se tuskin tarkoittaa, että "Aion tappaa sinut ja perheesi"

Täällä jo ehdoteltiin että antaa silloin iltanuotiolla ja siitä nukkumaan samaan tupaan. Itse nukkuisin teltassa varmuudenvuoksi.

Tämähän riippuu ihan täysin siitä minkä näköinen olet. jos siis olet mies.

Jos olet pitkä ja komea nainen tykkää lähetymisestä millä tahansa tavalla .

Jos taas lyhyt ja ruma olet iljettävä setämies ja sinun pitää välittömästi poistua paikalta, vaikka olisit ensin ollut paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onpa tympeää...

Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.

Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.

Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.

Niinhän ne on ennenkin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.

Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.

En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.

Eihän sitä voi olla satavarma  koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.

Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.

Hmm. En itse ainakaan luo mitään merkityksellisiä katseita kaikkiin sellaisiin ihmisiin, joihin olisi kiva tutustua kaverimielessä tai vaikka treffimielessäkin. Moni muukin on tuntemattomien seurassa aika neutraali, vaikka voikin olla kiva jutella ja vaika mielellään tutustuisi paremminkin.

t. neuronormaali perheenäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.

Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.

En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.

Eihän sitä voi olla satavarma  koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.

Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.

Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.

Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.

Kiva muuten, mutta Ap ei ollut etsimässä pelkkää kaveria.

Onko tämä leiripaikan ihastus maailman ainoa ihminen vai miksi lähestymistä pitää harjoittaa juuri siellä, eikä jossain sopivammassa paikassa jonkun toisen ihastuksen kanssa - tai sen saman leirityypin jos siellä muualla kohtaavat? Tätä ei ole vielä kukaan kyennyt selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.

Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.

En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.

Eihän sitä voi olla satavarma  koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.

Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.

Hmm. En itse ainakaan luo mitään merkityksellisiä katseita kaikkiin sellaisiin ihmisiin, joihin olisi kiva tutustua kaverimielessä tai vaikka treffimielessäkin. Moni muukin on tuntemattomien seurassa aika neutraali, vaikka voikin olla kiva jutella ja vaika mielellään tutustuisi paremminkin.

t. neuronormaali perheenäiti

Ap ei halunnut kaveria. Pysy aiheessa.

Näin ikisinkkuna naisena on vähän harmillista, ettei ihmisiin saa tutustua töissä eikä harrastuksissa, koska ilmeisesti miehetkin kokevat sen sitten ahdistavaksi.

Kaverit on jo perheellisiä, joten ei tule käytyä ulkona juuri missään.

Tinderissä ei tule matchejä eikä muissakaan palveluissa.

Kaupassa tai kirjastossakaan ei saa lähestyä ketään.

Missä sitten miehiä voisi lähestyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onpa tympeää...

Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.

Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.

Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.

Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.

Patikointi etiketti kuuluu niin ettei muilta kysellä henkilökohtaisuuksia. Googlaa Trail names.

Vierailija kirjoitti:

Näin ikisinkkuna naisena on vähän harmillista, ettei ihmisiin saa tutustua töissä eikä harrastuksissa, koska ilmeisesti miehetkin kokevat sen sitten ahdistavaksi.

Kaverit on jo perheellisiä, joten ei tule käytyä ulkona juuri missään.

Tinderissä ei tule matchejä eikä muissakaan palveluissa.

Kaupassa tai kirjastossakaan ei saa lähestyä ketään.

Missä sitten miehiä voisi lähestyä?

Jos et tiedä, niin luulen että ongelmasi ei ole se ettei miehiä muka saa lähestyä vaan jossain ihan muualla. Kaverisi kyllä ovat pariutuneet omin avuin, joten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.

Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.

En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.

Eihän sitä voi olla satavarma  koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.

Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.

Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.

Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.

Kiva muuten, mutta Ap ei ollut etsimässä pelkkää kaveria.

Onko tämä leiripaikan ihastus maailman ainoa ihminen vai miksi lähestymistä pitää harjoittaa juuri siellä, eikä jossain sopivammassa paikassa jonkun toisen ihastuksen kanssa - tai sen saman leirityypin jos siellä muualla kohtaavat? Tätä ei ole vielä kukaan kyennyt selittämään.

No itse ajattelen niin, että koska kiinnostavia ihmisiä ei niin kovin usein tule vastaan, niin jos jonkun ihmisen kohdalla herää ajatus, että onpas mukava tyyppi ja olisipa kiva tavata uudestaan, niin miksi ei? Tottakai, jos kiinnostus ei ole molemminpuolinen, niin sitten se ei ole, ja se on ihan ok. Mutta ei se ainakaan omalla kohdallani niin mene, että jos joku tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta, niin ihan vain siksi, että paikka on väärä, jättäisin sen väliin ja ajattelisin, että no ihan sama, kysyn jotain toista, vaikka ekaa joka tulee vastaan Tinderissä. En itse ainakaan kiinnostuu jokaisesta ihmisestä, ja aika harvoin kenenkään kohdalla mikään kiinnostuu edes herää. Että siinä mielessä ei ole maailman ainoa ihminen, mutta saattaa olla niiden harvojen kiinnostusta herättävien joukossa.

Ja ei kai tuossa ole kyse mistään IHASTUKSESTA vielä? Kiinnostuksesta varmaan pikemminkin.  Toki, jos on sellainen tyyppi, jolla ihastuksia on vähän joka sormelle ja lisää tulee koko ajan, silloin ymmärrän, että voi valikoida tyypin vain paikan perusteella. Mutta jotenkin outo ajatus, että paikka olisi ratkaisevin eikä se ihminen itse - mikä logiikka tässä oikeasti on?

t. Nainen, 44-v, parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Etiketin mukaan yöllä pimeyden vallitessa kömmi ihastuksen makuupussiin.

Linkkuveitsi.