Lue keskustelun säännöt.
Miten etiketti menee tässä, jos tapaa vaellusretkellä kiinnostavan ihmisen niin...
13.08.2023 |
miten toimitaan ilman, että se vaikuttaa ahdistelulta?
Jos vaikka satutte samaan tupaan yöksi ja matka jatkuu aamulla eri suuntiin, niin mitä siinä tilanteessa voisi tehdä tai mitä ei missään tapauksessa voi tehdä?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.
Patikointi etiketti kuuluu niin ettei muilta kysellä henkilökohtaisuuksia. Googlaa Trail names.
Ymmärrän, mutta tässä kai oli ajatuksena vain antaa oma numero ja ilmaista, että mikäli toinen haluaa, niin saa ottaa yhteyttä myöhemminkin. No, toki en itse harrasta patikointia, joten jos se nyt sitten kertakaikkiaan on etiketin vastaista, niin hyväksyn sen toki - tietenkin patikoijat saavat itse päättää harrastukseensa liittyvistä säännöistä, ja mitäpä se minulle kuuluu. Tuntuu vain itsestä sillä lailla hassulta, että jos kirjastossa tai vaikka koirapuistossa on ok kiinnostavan juttutuokion jälkeen antaa oma puhelinnumero toiselle, niin miksi juuri retkeilyssä/patikoinnissa tämä olisi ihan ehdoton ei? (Ja aihe ei ole henkilökohtaisetsi tärkeä - olen parisuhteessa oleva nainen, joten sama se minulle, voivatko patikoivat miehet antaa numeroaan eräkämpillä vai ei.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa ei mainita mitenkään henkilöiden sukupuolia mutta silti aika moni kommentoija heti olettaa että mies se siellä ahdistelee naisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Eihän sitä voi olla satavarma koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.
Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.
Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.
Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.
Kiva muuten, mutta Ap ei ollut etsimässä pelkkää kaveria.
Onko tämä leiripaikan ihastus maailman ainoa ihminen vai miksi lähestymistä pitää harjoittaa juuri siellä, eikä jossain sopivammassa paikassa jonkun toisen ihastuksen kanssa - tai sen saman leirityypin jos siellä muualla kohtaavat? Tätä ei ole vielä kukaan kyennyt selittämään.
No itse ajattelen niin, että koska kiinnostavia ihmisiä ei niin kovin usein tule vastaan, niin jos jonkun ihmisen kohdalla herää ajatus, että onpas mukava tyyppi ja olisipa kiva tavata uudestaan, niin miksi ei? Tottakai, jos kiinnostus ei ole molemminpuolinen, niin sitten se ei ole, ja se on ihan ok. Mutta ei se ainakaan omalla kohdallani niin mene, että jos joku tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta, niin ihan vain siksi, että paikka on väärä, jättäisin sen väliin ja ajattelisin, että no ihan sama, kysyn jotain toista, vaikka ekaa joka tulee vastaan Tinderissä. En itse ainakaan kiinnostuu jokaisesta ihmisestä, ja aika harvoin kenenkään kohdalla mikään kiinnostuu edes herää. Että siinä mielessä ei ole maailman ainoa ihminen, mutta saattaa olla niiden harvojen kiinnostusta herättävien joukossa.
Ja ei kai tuossa ole kyse mistään IHASTUKSESTA vielä? Kiinnostuksesta varmaan pikemminkin. Toki, jos on sellainen tyyppi, jolla ihastuksia on vähän joka sormelle ja lisää tulee koko ajan, silloin ymmärrän, että voi valikoida tyypin vain paikan perusteella. Mutta jotenkin outo ajatus, että paikka olisi ratkaisevin eikä se ihminen itse - mikä logiikka tässä oikeasti on?
t. Nainen, 44-v, parisuhteessa
Minusta on todella itsekästä mennä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin sopimattomalla hetkellä sopimattomassa paikassa vain siksi että itse haluaa ja on niin kranttu ettei koe kohtaavansa ihania ihmisiä kovin usein, tai jopa pelkää ettei kohtaa sellaisia ikinä uudestaan, joten kokee jokaisen hetken kuin jonain viimeisenä mahdollisuutena. Kyllä minä ensiksi ajattelen miltä siitä toisesta tuntuisi.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa ei mainita mitenkään henkilöiden sukupuolia mutta silti aika moni kommentoija heti olettaa että mies se siellä ahdistelee naisia
Myöhemmässä viestissä ilmaisi sukupuolet
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa ei mainita mitenkään henkilöiden sukupuolia mutta silti aika moni kommentoija heti olettaa että mies se siellä ahdistelee naisia
Miehet on sikoja! Ap on sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä näkisi mitään pahaa siinä, jos on illalla istuttu pitkään yhdessä juttelemassa ja juttu on selvästi luistanut, ja aamulla eri suuntaan lähdettäessä kysyy toiselta, haluaisiko tämä pitää yhteyttä. Huom. kuitenkin kaksi keskeistä asiaa, jotka boldasin.
Mutta jos ei ole edes rupateltu niin onhan se friikkiä tokaista, että haluaisi tutustua. Saati tupata jotain puhelinnumeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Eihän sitä voi olla satavarma koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.
Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.
Ja samantien siihen totuuteen, että tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, he tulkitsevat sen väärin. Eli jos pelkkä tervehtiminen on osalle sama asia kuin kiinnostuksen osoittaminen. Autisti ei huomaa niitä merkityksellisiä katseita ja puhtaasti tyhmät taas pitävät kaikkia katseita merkityksellisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että syntyvyys laskee, kun tästä on tehty tällaista salatiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa ei mainita mitenkään henkilöiden sukupuolia mutta silti aika moni kommentoija heti olettaa että mies se siellä ahdistelee naisia
Pätee yleensä 99,8 prosenttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.
Patikointi etiketti kuuluu niin ettei muilta kysellä henkilökohtaisuuksia. Googlaa Trail names.
Ymmärrän, mutta tässä kai oli ajatuksena vain antaa oma numero ja ilmaista, että mikäli toinen haluaa, niin saa ottaa yhteyttä myöhemminkin. No, toki en itse harrasta patikointia, joten jos se nyt sitten kertakaikkiaan on etiketin vastaista, niin hyväksyn sen toki - tietenkin patikoijat saavat itse päättää harrastukseensa liittyvistä säännöistä, ja mitäpä se minulle kuuluu. Tuntuu vain itsestä sillä lailla hassulta, että jos kirjastossa tai vaikka koirapuistossa on ok kiinnostavan juttutuokion jälkeen antaa oma puhelinnumero toiselle, niin miksi juuri retkeilyssä/patikoinnissa tämä olisi ihan ehdoton ei? (Ja aihe ei ole henkilökohtaisetsi tärkeä - olen parisuhteessa oleva nainen, joten sama se minulle, voivatko patikoivat miehet antaa numeroaan eräkämpillä vai ei.)
Mielestöni se liittyy siihen että yksin eräkämpällä tuntemattoman kanssa kahdestaan on vähän samanlainen tilanne kuin jos hissi pysähtyisi kerrosten väliin ja samassa hississä oleva henkilö alkaisi juttelemaan romanttisia.
-> vaikka tarkoitus olisi vilpitön niin tilanne voi olla ahdistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Kai tuossa "keskellä korpea" -esimerkissä oli ideana se, että ei ole vain nähty siellä' korvessa, vaan esimerkiksi juteltu ja vaihdettu ajatuksia sen verran, että oikeasti kiinnostuu sen perusteella eikä vain jostain random ohikulkijasta. Ei voi verrata noihin asiakaspalvelijoihin ihastujiin, jotka lähinnä ihastuvat ulkonäköön ja käsittävät jonkun "kiitos ja hyvää päivänjatkoa" -toivotuksen flirttinä.
Patikointi etiketti kuuluu niin ettei muilta kysellä henkilökohtaisuuksia. Googlaa Trail names.
Ymmärrän, mutta tässä kai oli ajatuksena vain antaa oma numero ja ilmaista, että mikäli toinen haluaa, niin saa ottaa yhteyttä myöhemminkin. No, toki en itse harrasta patikointia, joten jos se nyt sitten kertakaikkiaan on etiketin vastaista, niin hyväksyn sen toki - tietenkin patikoijat saavat itse päättää harrastukseensa liittyvistä säännöistä, ja mitäpä se minulle kuuluu. Tuntuu vain itsestä sillä lailla hassulta, että jos kirjastossa tai vaikka koirapuistossa on ok kiinnostavan juttutuokion jälkeen antaa oma puhelinnumero toiselle, niin miksi juuri retkeilyssä/patikoinnissa tämä olisi ihan ehdoton ei? (Ja aihe ei ole henkilökohtaisetsi tärkeä - olen parisuhteessa oleva nainen, joten sama se minulle, voivatko patikoivat miehet antaa numeroaan eräkämpillä vai ei.)
Kirjastossa ja koirapuistossa on yleensä ihmisiä ympärillä ja tilanteesta pääsee suht helposti pakoon jos tarve. Autiotuvassa tilanne on ihan eri ja uudelleen kohtaamisellekin on korkea riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä huikkaa viattomasti, että mulla olisi jo teltta pystyssä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että syntyvyys laskee, kun tästä on tehty tällaista salatiedettä.
Eikö se ole vain hyvä ettei sosiaalisesti taitamattomat tai niitä taitoja oppimaan haluttomat pääse lisääntymään ja opettamaan lapsiaan samanlaisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?
Kaikissa noissa saa tehdä lähempää tuttavuutta, jos se toinen osapuoli on selkeästi myös halukas juttelemaan ja juttu luistaa. Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä, joilla juttu ei luista kenenkään kanssa, koska on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ja silloin ei todellakaan pidä mennä töksäyttelemään mitään.
Olen aiemminkin ihmetellyt (tämä ei nyt enää liity varsinaisesti ap:n tilanteeseen) miehiä (useimmiten ne ovat olleet miehiä), jotka kysyvät, voiko naista pyytää treffeille jos näkee kiinnostavalta vaikuttavan naisen jossain. Olkoon nyt vaikka kirjastossa. Miksi sen naisen kanssa ei voi jutella siellä? Sen treffipyynnön aika on vasta sitten, kun on rupateltu ja on ollut hauskaa keskenään. Jos omat vuorovaikutustaidot ovat niin onnettomat, ettei small talk suju siellä kirjastossa, niin ei se juttu suju treffeilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Eihän sitä voi olla satavarma koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.
Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.
Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.
Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.
Kiva muuten, mutta Ap ei ollut etsimässä pelkkää kaveria.
Onko tämä leiripaikan ihastus maailman ainoa ihminen vai miksi lähestymistä pitää harjoittaa juuri siellä, eikä jossain sopivammassa paikassa jonkun toisen ihastuksen kanssa - tai sen saman leirityypin jos siellä muualla kohtaavat? Tätä ei ole vielä kukaan kyennyt selittämään.
No itse ajattelen niin, että koska kiinnostavia ihmisiä ei niin kovin usein tule vastaan, niin jos jonkun ihmisen kohdalla herää ajatus, että onpas mukava tyyppi ja olisipa kiva tavata uudestaan, niin miksi ei? Tottakai, jos kiinnostus ei ole molemminpuolinen, niin sitten se ei ole, ja se on ihan ok. Mutta ei se ainakaan omalla kohdallani niin mene, että jos joku tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta, niin ihan vain siksi, että paikka on väärä, jättäisin sen väliin ja ajattelisin, että no ihan sama, kysyn jotain toista, vaikka ekaa joka tulee vastaan Tinderissä. En itse ainakaan kiinnostuu jokaisesta ihmisestä, ja aika harvoin kenenkään kohdalla mikään kiinnostuu edes herää. Että siinä mielessä ei ole maailman ainoa ihminen, mutta saattaa olla niiden harvojen kiinnostusta herättävien joukossa.
Ja ei kai tuossa ole kyse mistään IHASTUKSESTA vielä? Kiinnostuksesta varmaan pikemminkin. Toki, jos on sellainen tyyppi, jolla ihastuksia on vähän joka sormelle ja lisää tulee koko ajan, silloin ymmärrän, että voi valikoida tyypin vain paikan perusteella. Mutta jotenkin outo ajatus, että paikka olisi ratkaisevin eikä se ihminen itse - mikä logiikka tässä oikeasti on?
t. Nainen, 44-v, parisuhteessa
Minusta on todella itsekästä mennä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin sopimattomalla hetkellä sopimattomassa paikassa vain siksi että itse haluaa ja on niin kranttu ettei koe kohtaavansa ihania ihmisiä kovin usein, tai jopa pelkää ettei kohtaa sellaisia ikinä uudestaan, joten kokee jokaisen hetken kuin jonain viimeisenä mahdollisuutena. Kyllä minä ensiksi ajattelen miltä siitä toisesta tuntuisi.
Ymmärrän. Mutta et voi tietää, miltä siitä toisesta tuntuu. Siksi voit vaan jättää väliin jokaisen kiinnostavan ihmisen tai passiivisena odottaa, että tämä tekee aloitteen. Tai sitten voit tahdikkaasti toimien antaa vaikka numerosi, jolloin toinen voi joko ignoorata sen tai sitten ottaa yhteyttä. Normaalisti tuo ei "tunnu" ihmisistä sen kummemmalta, jos he eivät ole kiinnostuneita. On ihan täysin normaalia ilmaista toiselle, että haluaisi tutustua - ja toki on täysin ok ja normaalia myös, että aina toinen ei ole niin kiinnostunut. Elämä on sellaista. Tässä keskustelussa on ainakin itselläni ollut se oletus, että kiinnostus ei ole perustunut vain ulkonäköön, vaan on oikeasti keskusteltukin jotain, jolloin numeron antaminen on vähän luontevampaa kuin kirjaimellisesti puskista ilmestyvä random puhelinnumero.
Jännä, että näet senkin huonona asiana, että kiinnostuu valikoidusti vain harvoista. Itse olen aina ajatellut, että nimenomaan se on epäilyttävää, jos kiinnostuu suunnilleen jokaisesta vastaantulijasta, joka on toivottua sukupuolta ja ikähaitaria. Nimenomaan kaltaiseni kratun kanssa kumppani tietää, että kiinnostuin nimenomaan hänestä, eikä niin että olisin voinut periaatteessa olla monen muunkin kanssa, mutta hän nyt osui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?
Kaikissa noissa saa tehdä lähempää tuttavuutta, jos se toinen osapuoli on selkeästi myös halukas juttelemaan ja juttu luistaa. Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä, joilla juttu ei luista kenenkään kanssa, koska on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ja silloin ei todellakaan pidä mennä töksäyttelemään mitään.
Olen aiemminkin ihmetellyt (tämä ei nyt enää liity varsinaisesti ap:n tilanteeseen) miehiä (useimmiten ne ovat olleet miehiä), jotka kysyvät, voiko naista pyytää treffeille jos näkee kiinnostavalta vaikuttavan naisen jossain. Olkoon nyt vaikka kirjastossa. Miksi sen naisen kanssa ei voi jutella siellä? Sen treffipyynnön aika on vasta sitten, kun on rupateltu ja on ollut hauskaa keskenään. Jos omat vuorovaikutustaidot ovat niin onnettomat, ettei small talk suju siellä kirjastossa, niin ei se juttu suju treffeilläkään.
On ihmisiä, jotka eivät vaan osaa tuollaista small talkkia, vaikka lähemmin tutustuttaessa olisivat kuinka mukavia.
Mitä tällainen ihminen voi tehdä?
Retkeilijänä täytyy sanoa että menen retkille nimenomaan retkeilemään. En etsimään romanssia tai edes ystäviä. Nuotiopaikalla jutustelee vain valmiit seurueet, muut yleensä kysyy vain mistä saa lisää klapeja tms.. En minä pitkän patikoinnin jälkeen jaksa turhia turista vaan haluan syödä ja mennä nukkumaan. Oletan myös muiden retkeilijöiden kunnioittavan etikettiä. Joten kyllä minä vähän loukkaantuisin siitä jos joku tuntematon tulee numeroaan antamaan, miettisin onko röyhkeä vai vaan keltanokka. Kumpikaan ei ole minulle match.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onpa tympeää...
Ilmankos suomalaiset potee yksinäisyyttä, kun kaikki tutustumisyritykset torpataan heti ahdisteluna.
Ehkä kannattaa juuri neutraalisti toimia, kuten moni kirjoitti ja lähteä kavetilinjalla eteenpäin. Ajan kanssa sitten näkee ottaako toinen yhteyttä ja miten asiat etenee kaverisuhteesta, mutta hyviä kavereita ja ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ja jos ei muuta, niin voithan saada vain uuden retkeilykaverin.Suomalaiset potee yksinäisyyttä sen takia että ne harvat lähestymisyritykset tehdään aivan väärässä paikassa. Keskellä korpea, kaatokännissä baarissa tai kun toinen on asiakaspalvelijana töissä.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?
Kaikissa noissa saa tehdä lähempää tuttavuutta, jos se toinen osapuoli on selkeästi myös halukas juttelemaan ja juttu luistaa. Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä, joilla juttu ei luista kenenkään kanssa, koska on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ja silloin ei todellakaan pidä mennä töksäyttelemään mitään.
Olen aiemminkin ihmetellyt (tämä ei nyt enää liity varsinaisesti ap:n tilanteeseen) miehiä (useimmiten ne ovat olleet miehiä), jotka kysyvät, voiko naista pyytää treffeille jos näkee kiinnostavalta vaikuttavan naisen jossain. Olkoon nyt vaikka kirjastossa. Miksi sen naisen kanssa ei voi jutella siellä? Sen treffipyynnön aika on vasta sitten, kun on rupateltu ja on ollut hauskaa keskenään. Jos omat vuorovaikutustaidot ovat niin onnettomat, ettei small talk suju siellä kirjastossa, niin ei se juttu suju treffeilläkään.
On ihmisiä, jotka eivät vaan osaa tuollaista small talkkia, vaikka lähemmin tutustuttaessa olisivat kuinka mukavia.
Mitä tällainen ihminen voi tehdä?
Internetyhteisöt ja/tai Tinder.
T: small talkia taitamaton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeille ei myöskään lähdetä minnekään huitsinnevadaan retkelle, patikoimaan tai eräilemään. Turvallisuussyistä. Niin miksi sellaisessa tilanteessa pitäisi sitten alkaa kosiskella tai ehdotellakaan.
Ehkei kannatakaan aloittaa kosiskelulla tai ehdottelulla. Mutta jos kiinnostava ihminen osuu kohdalle eräretkellä, niin jos on jo juteltukin, miksi olisi erotessa paha asia antaa numeronsa ja ilmaista, että on itse kiinnostunut jatkamaan juttua myöhemmin, mikäli toistakin kiinnostaa? En minäkään lähtisi missään eräretkellä pyytämään toisen numeroa tai kysymään kiinnostuksesta, mutta voisihan vaikka kaksi naistakin ystävystyä eräretkellä. Ei se numeron antaminen tarkoita sitä, että ehdottaa seurustelua - ehkä lähinnä tutustumista.
En antaisi numeroa jos olisin itse kiinnostunut sillä tavalla kuin Ap, mutta en olisi satavarma että toistakin kiinnostaa.
Eihän sitä voi olla satavarma koskaan, etenkään jos on kyse noin uudesta tuttavuudesta.
Tästä päästään niihin merkityksellisiin katseisiin, kehonkieleen ja jutusteluun jotka menee autisteilta ihan ohi.
Jaa, tarkoitat siis flirttiä. Olen muuten seurustelusuhteessa oleva nainen, enkä mies, jos tulkitsit minut joksikin ikisinkkumieheksi, joka ei osaa pariutua. Itse ajattelen niin, että ei noissa numeron tarjoamisissa tarvitse olla kyse sen kummemmasta, kuin on tavannut kiinnostavan naisen/miehen, ja ajattelee, että voisi olla kiva tavata uudestaan. Eli ei olle itsekään vielä missään ihastumis- tai flirttivaiheessa, vaan lähinnä alustava kiinnostus on herännyt, että voisi olla kiva tutustua ja katsoa, saattaisiko jutusta tulla jotain. Joskus siitä voi kehittyä treffit tai jopa suhde, joskus pelkkä kaveruus tai tuttavuus, joskus ei sitäkään ja joskus toinen ei edes ota yhteyttä, jos ei kiinnosta.
Minusta tuntuu omituiselta ajatella, että toiseen voi tutustua vain, jos ensin täytyy olla jotain flirttiä. Kyllä ihmisiin voi tutustua myös avoimin mielin ilman, että aina täytyy olla juuri tuollainen jännite mukana.
Kiva muuten, mutta Ap ei ollut etsimässä pelkkää kaveria.
Onko tämä leiripaikan ihastus maailman ainoa ihminen vai miksi lähestymistä pitää harjoittaa juuri siellä, eikä jossain sopivammassa paikassa jonkun toisen ihastuksen kanssa - tai sen saman leirityypin jos siellä muualla kohtaavat? Tätä ei ole vielä kukaan kyennyt selittämään.
No itse ajattelen niin, että koska kiinnostavia ihmisiä ei niin kovin usein tule vastaan, niin jos jonkun ihmisen kohdalla herää ajatus, että onpas mukava tyyppi ja olisipa kiva tavata uudestaan, niin miksi ei? Tottakai, jos kiinnostus ei ole molemminpuolinen, niin sitten se ei ole, ja se on ihan ok. Mutta ei se ainakaan omalla kohdallani niin mene, että jos joku tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta, niin ihan vain siksi, että paikka on väärä, jättäisin sen väliin ja ajattelisin, että no ihan sama, kysyn jotain toista, vaikka ekaa joka tulee vastaan Tinderissä. En itse ainakaan kiinnostuu jokaisesta ihmisestä, ja aika harvoin kenenkään kohdalla mikään kiinnostuu edes herää. Että siinä mielessä ei ole maailman ainoa ihminen, mutta saattaa olla niiden harvojen kiinnostusta herättävien joukossa.
Ja ei kai tuossa ole kyse mistään IHASTUKSESTA vielä? Kiinnostuksesta varmaan pikemminkin. Toki, jos on sellainen tyyppi, jolla ihastuksia on vähän joka sormelle ja lisää tulee koko ajan, silloin ymmärrän, että voi valikoida tyypin vain paikan perusteella. Mutta jotenkin outo ajatus, että paikka olisi ratkaisevin eikä se ihminen itse - mikä logiikka tässä oikeasti on?
t. Nainen, 44-v, parisuhteessa
Minusta on todella itsekästä mennä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin sopimattomalla hetkellä sopimattomassa paikassa vain siksi että itse haluaa ja on niin kranttu ettei koe kohtaavansa ihania ihmisiä kovin usein, tai jopa pelkää ettei kohtaa sellaisia ikinä uudestaan, joten kokee jokaisen hetken kuin jonain viimeisenä mahdollisuutena. Kyllä minä ensiksi ajattelen miltä siitä toisesta tuntuisi.
Ymmärrän. Mutta et voi tietää, miltä siitä toisesta tuntuu. Siksi voit vaan jättää väliin jokaisen kiinnostavan ihmisen tai passiivisena odottaa, että tämä tekee aloitteen. Tai sitten voit tahdikkaasti toimien antaa vaikka numerosi, jolloin toinen voi joko ignoorata sen tai sitten ottaa yhteyttä. Normaalisti tuo ei "tunnu" ihmisistä sen kummemmalta, jos he eivät ole kiinnostuneita. On ihan täysin normaalia ilmaista toiselle, että haluaisi tutustua - ja toki on täysin ok ja normaalia myös, että aina toinen ei ole niin kiinnostunut. Elämä on sellaista. Tässä keskustelussa on ainakin itselläni ollut se oletus, että kiinnostus ei ole perustunut vain ulkonäköön, vaan on oikeasti keskusteltukin jotain, jolloin numeron antaminen on vähän luontevampaa kuin kirjaimellisesti puskista ilmestyvä random puhelinnumero.
Jännä, että näet senkin huonona asiana, että kiinnostuu valikoidusti vain harvoista. Itse olen aina ajatellut, että nimenomaan se on epäilyttävää, jos kiinnostuu suunnilleen jokaisesta vastaantulijasta, joka on toivottua sukupuolta ja ikähaitaria. Nimenomaan kaltaiseni kratun kanssa kumppani tietää, että kiinnostuin nimenomaan hänestä, eikä niin että olisin voinut periaatteessa olla monen muunkin kanssa, mutta hän nyt osui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Oikeasti tahdikas jättää lähestymiset sopivampaan tilanteeseen.
Jos esimerkiksi harrastukset, työt, yöelämä ja muut satunnaiset kohtaamiset kaupungilla ovat vääriä ja kiellettyjä paikkoja tehdä lähempää tuttavuutta, niin voisiko joku ystävällisesti listata ne paikat ja tilanteet joissa tämä on sopivaa?