Minkä ikäisenä sinusta tuli miehille näkymätön?

40v oli rajapyykki. Ennen aina tottui siihen, että miehet katsoi, kun käveli jossakin vastaan tai oli vaikka baarissa. Kyllä sen vaan huomasi silloin, että kiinnostuneita tyyppejä löytyi. Nyt kun kulkee vaikka kaupassa, kadulla, ei enää juuri kukaan katso, ei edes ne vaatimattoman näköiset miehetkään. Ehkä jos rajusti pynttäytyy niin sitten, mutta suht naturellina kuin painaa pienellä meikillä, ei ketään nappaa. Tää on jotenkin tdella koomista, koska itse mietin onko oma ulkonäkö huonontunut todellakin näin rajusti :D en sano että tää huono juttu olisi,varattu kun olen. Mutta huomannut kyllä todella tän kohutun 40v rajapyykin elämässä toteutuneen omalla kohdalla :D

Halusin ollakin näkymätön varmaan sinne 35-vuotiaaksi asti, nyt saa olla rauhassa pukeutui miten hyvänsä.

Olen 49-vuotias enkä kuitenkaan vielä näkymätön. Äitiäni katsellaan vielä vanhuksenakin.

Hyvin näyn. Oon 65.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekan kerran sanottiin rumaksi 12-vuotiaana, joten silloin.

Sama juttu. Minun ulkonäköäni haukuttiin esiteinistä parikymppiseksi saakka. Itse asiassa en ollut näkymätön pojille/miehille vaan liiankin näkyvä.

Näkymättömyys olisi ideaalitilanne, ainakin haukkumiseen verrattuna.

Sinulla sama tilanne kuin tuolla 12 vuotiaana haukutulla. Kateutta kateutta, keräsit miesten katseet ja huomion, niin muut tytöt päättivät haukkua sinua, ettei sinulle tule itsetuntoa.

Pojat haukkuivat. Välillä tytötkin, mutta pojat eniten.

En ainakaan vielä, vaikka ei nyt sellaista kysyntää enää ole kun 20 vuotiaana. Ikää 47 v. Olen hoikka ja naisellinen. Olen kyllä huomannut, että kiinnostuneet on yleensä 5-10 v nuorempia miehiä, mutta itse etsin oman ikäistä. Ehkä ne oman ikäiset sitten etsii niitä nuorempia naisia.

N. 40 v. Joitain huonoja puolia, mutta enimmäkseen hyviä puolia. Saan olla ihan rauhassa, kukaan ei kiinnitä mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekan kerran sanottiin rumaksi 12-vuotiaana, joten silloin.

Sama juttu. Minun ulkonäköäni haukuttiin esiteinistä parikymppiseksi saakka. Itse asiassa en ollut näkymätön pojille/miehille vaan liiankin näkyvä.

Näkymättömyys olisi ideaalitilanne, ainakin haukkumiseen verrattuna.

Sinulla sama tilanne kuin tuolla 12 vuotiaana haukutulla. Kateutta kateutta, keräsit miesten katseet ja huomion, niin muut tytöt päättivät haukkua sinua, ettei sinulle tule itsetuntoa.

Pojat haukkuivat. Välillä tytötkin, mutta pojat eniten.

Minulla oli samanlaista. Pojat haukkuivat rumaksi, nälvivät ja pahoinpitelivät. Sain paljon negatiivista huomiota ja uhkailua ja kärsin seurauksista tänäkin päivänä. Ihan mielelläni olisin ollut näkymätön.

Teille ei kelvannut hyvät miehet, kun olitte 20-30. 

Piti etsiä herra täydellistä ja pistää miestä kiertoon kun mikään ei kelvannut. Tai sitten löysit adoniksen, mutta hän häipyi, kun oli 10 muuta naista jonossa.

Rima on aina ollut korkealla, ehkä teidän pitää hieman alentaa sitä ja ei etsiä herra. täydellistä genetiikkaa.

Hmm... Ehkä 10v

Vierailija kirjoitti:

Eivätpä nuo erityisesti ole koskaan ympärillä pörränneet. Nyt 42v ja jos herätänkin kiinnostusta, niin jo kohta sanovat, että olen liian nuori *huoh*

tarkoittavat varmaan, että olet liian lapsellinen

Oon 47- vuotias ja ei käänny päät enää. Joskus harvoin voi jotain tapahtua, jos olen laittautunut. Mutta aika aikaa kutakin. Laihdutan, että ehkä vielä on toivoa.

Olen aina ollut näkymätön. Kun ostin auton, ja lähdin sillä liikenteeseen, ihmettelin, kun muut väistivät minua risteyksissä, joissa niillä oli väistämisvelvollisuus. Ihmetytti, että hekö huomasivat, että olen tulossa. Kunnes tajusin, että hehän näkivät autoni. Eihän autoni ole näkymätön, vaikka minä olenkin. Vähän rupesi jo naurattamaan.

Miehet ei uskalla katsoa ja pyytää autoon, kun epäilevät ettei auton pohja kestä ja rysähtää kuten naamanne vartalonne?

Itsellä ei kyseistä ongelmaa, koska olen nainen ja paino pysynyt aina alle 60.

Pituutta enemmän kuin puutarhatontulla eikö perse viistä maata.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut maailmaa, jossa ilmeisesti tapahtuu jotain ihme flirttiä koko ajan. Olen kiinnostunut niistä ihmisistä mistä olen kiinnostunut, enkä ole sen ulkopuolella koskaan oikein edes huomannut että katsotaanko mua. Ulkonäkö on ihan ok, mutta en ole koskaan mennyt maailmassa seksuaalisuus edellä, tai kalastellut huomiota. Ei vaan kiinnosta sellainen huomio. Veikkaan, että helpompaa vanheta, koska en huomaa mitään eroa aiempaan. Tosi kauniit kaverit ovat hermona vanhenemisesta, koska ovat tottuneet miesten herhilöintiin. Itse elän ihan eri maailmassa, enkä oikein tietäisi edes mitä tehdä jos joku kyttäisi ympärillä...

Muutuin jo lapsena näkymättömäksi, kun kiusattiin tarpeeksi. Ja flirtti on tosiaan jotain, jota en tajua ollenkaan. Ehkä joku on yrittänyt, mutta enhän minä ressukka tajua sellaista, pitää sanoa suoraan jos kiinnostaa ja se taas saa mut pelästymään ulos kengistäni. Limainen lääpintä oksettaa, mutta onko edes muuta olemassakaan, ehkä on, en vain osaa pelata sitä peliä. Ja kyllä, toivon kovin, että ikä tuo mukanaan mahdollisuuden olla muutakin kuin pelkkä pillu

Olen nyt 68 v, vielä kääntyy päät. Kävimme ihan tavallisessa ruokakaupassa kaverini kanssa, hän sanoi seuranneensa kuinka miesten päät kääntyy kun kävelen ohi. Kyllä itsekin huomaan kaupassa, lenkille jne. että miehet katsoo ihailevasti. En etsi seuraa, joten minuun katsele eivät tehoa, mutta toki kivalta tuntuu.

Nuorena sain paljonkin huomiota, hyvää ja huonoa. Viimeistään viisikymppisenä on näkymätön.

Oon 58 ja näyn edelleen. Ei edes ääriviivat ole tuhruiset

Olen aina ollut näkymätön miehille.

Ruman naisen kohtalo.

Harmittaa, olisin halunnut kokea rakkauden edes kerran.

Aina olen ollut näkymätön. N57