Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Lapsen diagnoosi voi pelastaa heidät murhalta. Siinä diagnoosin tärkein tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun käyt lapseen fyysisesti käsiksi, tai sidot hänet, se on aina väkivaltaa. Myös silloin,kun ennakointisi pettää, ja joudut poikkeuksellisesti turvautumaan väkivaltaan, esim. sitomaan lapsen turvavöihin (miksi et onnistu säilyttämään turvallisuuden tunnetta?) Usein toistuminen tarkoittaa, ettei ihminen kykene korjaamaan viallista menettelyään.
Heh. Minulla on ystävä, joka on lto. Tekstisi voisi olla hänen suustaan. Hän oli aina juuri samanlainen moralisoija, kunnes sai itse todella, todella haastavan lapsen.
Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.
On tarjottu mm.:
* poliisia
* videointia
* vaatehuone tmv. tilaa
* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssa
Silti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.
Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?
Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen diagnoosi voi pelastaa heidät murhalta. Siinä diagnoosin tärkein tehtävä.
Maailmalla on paljon tapauksia, jossa raivoava lapsi saa vanhemman sekoamaan. Kun tulee "kilahdus", osasta tulee murhaajia. Jos he saisivat helpommin mahdollisuuden turruttaa ihmisen, joka saa heidät sekoamaan, säästyisi henkiä - toisaalta tämäkin on väkivallan muoto, ja eettisesti väärin. Suurin ongelma on, että kukaan ei välitä edes vanhemmista. Ihmiskunnassa vallitsee kylmä ilmapiiri, jossa lääkefirma on monopoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Kyselen, koska av:lla puhutaan, että kasvatuksesta kaikesta on kyse. Jos vanhempi osaisi raivotilanteen hoitaa oikein, niin lapsi ei raivoaisi.
Olen tässä ketjussa etsimässä vastausta siihen, mikä on tuo oikea tapa hoitaa raivotilanne. Koska te kaikki sen kuulemma tiedätte.
Jos teillä ei ole siihen vastausta, niin se on ok. Lopettakaa kuitenkin inttäminen, mikä on oikein tai väärin tehty, koska näissä tilanteissa ei ole mahdollisuutta miettiä oikeaa toimintatapaa. Niissä yritetään selviytyä. Niissä otetaan mittaa, kummalla pn vahvempi tahto.
Eli ei, en etsi vastausta itselleni, vaan olen täällä puolustamassa kaikkia niitä äitejä, joilla kotona hankala lapsi. Muistakaa, että kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä helppo lapsi ole vanhempien ansiota.
Ja unohda jo se 3-vuotias. Tässä ketjussa puhutaan vaikeista lapsista, ei heidän sisaruksistaan.
Voi jumala, mulla edelleen se isompi lapsi jolla adhd, ja ollut myös raivareita, ja ota sä rauhassa mittaa sen kanssa kummalla vahvempi tahto, sen pikkulapsen ei tartte tulla siihen taisteluun mukaan. Ja jankkaan siitä niin kauan kun tajuat sen. Miten tuntuu, että sille pienemmälle käynyt tossa useestikin jotain, ja nyt haluat jotain hyväksyntää sille että oot ottanu sen siihen avuks, kun syyllisyys painaa niin paljon?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.
On tarjottu mm.:
* poliisia
* videointia
* vaatehuone tmv. tilaa
* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssaSilti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.
Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?
Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?
Ihan tosissaan nyt kysyn että soittaako joku poliisit raivoavalle 5-vuotiaalle?
Tai lukitsee vaatehuoneeseen?
Miten se videokamera auttaa tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.
On tarjottu mm.:
* poliisia
* videointia
* vaatehuone tmv. tilaa
* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssaSilti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.
Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?
Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?
Kiitos, vihdoinkin joku järkevä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käyt lapseen fyysisesti käsiksi, tai sidot hänet, se on aina väkivaltaa. Myös silloin,kun ennakointisi pettää, ja joudut poikkeuksellisesti turvautumaan väkivaltaan, esim. sitomaan lapsen turvavöihin (miksi et onnistu säilyttämään turvallisuuden tunnetta?) Usein toistuminen tarkoittaa, ettei ihminen kykene korjaamaan viallista menettelyään.
Heh. Minulla on ystävä, joka on lto. Tekstisi voisi olla hänen suustaan. Hän oli aina juuri samanlainen moralisoija, kunnes sai itse todella, todella haastavan lapsen.
Väkivalta on interferenssi. Fanaattisuus on sitä suuresti ("niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa").
Mitä jaksan ihmetellä on, että ihminen ei pysähdy miettimään, ei kykene muuttamaan toimintaansa, ei opi.
Mulle tuli taas mieleen, että lapsi saattaa olla autistinen. Ja kokee äidin turvallisemmaksi vastustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käyt lapseen fyysisesti käsiksi, tai sidot hänet, se on aina väkivaltaa. Myös silloin,kun ennakointisi pettää, ja joudut poikkeuksellisesti turvautumaan väkivaltaan, esim. sitomaan lapsen turvavöihin (miksi et onnistu säilyttämään turvallisuuden tunnetta?) Usein toistuminen tarkoittaa, ettei ihminen kykene korjaamaan viallista menettelyään.
Heh. Minulla on ystävä, joka on lto. Tekstisi voisi olla hänen suustaan. Hän oli aina juuri samanlainen moralisoija, kunnes sai itse todella, todella haastavan lapsen.
Väkivalta on interferenssi. Fanaattisuus on sitä suuresti ("niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa").
Mitä jaksan ihmetellä on, että ihminen ei pysähdy miettimään, ei kykene muuttamaan toimintaansa, ei opi.
Kun äiti on paha, lapsikin on paha. Äidin ratkaisu, kun lapsi on paha? Olla entistä pahempi.
Ja sitten ihmetellään.
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Ei niin vaan napsahda ja saa olla sitten jo aika pahat oireet, jos jotain tukia saa. Alin tuki on satanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.
On tarjottu mm.:
* poliisia
* videointia
* vaatehuone tmv. tilaa
* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssaSilti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.
Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?
Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?
Olen tuo 3 v äiti.
Kiljuva nassikka oli pahimmillaan 4-5 -vuotiaana. Raivoaminen päättyi ala-asteen lopulla.
Eipä tullut edes mieleen ostaa videokameraa sitä varten. Hyvä idea muuten. Olisi varmaan auttanut, jos olisi näyttänyt kuvaa lapselle itselleen.
3 v istui kiljuvan päällä muistaakseni kahdesti. Koska se ei oikein toiminut. Yleensä hän joutui itse viihdyttämään itseään.
Tämä esimerkkini oli vain esimerkki, miten äärimmäisiin keinoihin menin, koska kokeilin ihan kaikki asiat, mitä tuli mieleen. En tajua, miksi nostatte sen pääasiaksi.
Minun pääasiani on viestiä vain sitä, että on lapsia, joihin ei tarrat eikä rangaistukset tehoa.
Ja edelleen kyselen, miten itse hoitaisitte tilanteen - koska mielestänne kiinni ei saa pitää, tai ei jaksa pitää. Kukaan ei vastaa. Niin, ette vastaa, koska teKÄÄN ette tiedä vastausta.
mies oli töissä, eikä ollut ketään, kuka olisi voinut tulla auttamaan. Ja jos olisikin tullut, niin johan tilanne olisi rauennut, ennen kuin joku olisi ehtinyt paikalle. Ei se ollut 24/7 raivoamista.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli taas mieleen, että lapsi saattaa olla autistinen. Ja kokee äidin turvallisemmaksi vastustaa.
Äidin pitäisi antaa tunteille enemmän tilaa, riippumatta siitä, mikä niiden syy on. Tyrannia vastustetaan, eli hän luo ongelman komplekseillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen diagnoosi voi pelastaa heidät murhalta. Siinä diagnoosin tärkein tehtävä.
Maailmalla on paljon tapauksia, jossa raivoava lapsi saa vanhemman sekoamaan. Kun tulee "kilahdus", osasta tulee murhaajia. Jos he saisivat helpommin mahdollisuuden turruttaa ihmisen, joka saa heidät sekoamaan, säästyisi henkiä - toisaalta tämäkin on väkivallan muoto, ja eettisesti väärin. Suurin ongelma on, että kukaan ei välitä edes vanhemmista. Ihmiskunnassa vallitsee kylmä ilmapiiri, jossa lääkefirma on monopoli.
Jos aikuinen ihminen on räjähdysherkkä, syy on hänessä ja hän voisi itse opetella hillitsemään itseään ja korjata elintapojaan (päihteet, uni, liikunta jne) jotta nuppi pysyy paremmin kasassa. Tai turruttaa sitten itsensä lääkkeillä eikä lastaan.
Kierre on valmis, jos vanhempi on kuin ruutitynnyri. Totta kai lapsi sen aistii, hermostuu, pelkää, stressaa, hakee huomiota, reagoi monilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.
On tarjottu mm.:
* poliisia
* videointia
* vaatehuone tmv. tilaa
* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssaSilti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.
Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?
Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?
Ihan tosissaan nyt kysyn että soittaako joku poliisit raivoavalle 5-vuotiaalle?
Tai lukitsee vaatehuoneeseen?
Miten se videokamera auttaa tilanteeseen?
Mä en ole tää joka kirjoitti tämän, vaan joka ihmetellyt nyt monessa viestissä tota 3 v. mukaan ottamista kiinnipitoon, mutta en ainakaan tiennyt minkä ikäinen toi raivoava lapsi oli, ja en ole ehdottanut poliiseja, tää kirjoittaja kertoo vaan mitä ehdotettu, mutta tää äiti jatkaa kysymistä mikä on parempi keino kuin ottaa niin pieni lapsi kuin 3 v mukaan aggressiivisen lapsen rauhoittamiseen, mutta sen mielestä siis se oli paras keino ottaa se siihen ja antaa ton jatkua pitkäänkin monia kertoja. Se videokamera ois vaikka auttanut sen avun saamisessa, näyttää lääkäreille, että äiti yksin joutuu hoitaa nää, ja se 3 v joutuu olla tällaisessa mukana jatkuvasti, eiköhän apua sais ainakin nykyään siihen tilanteeseen..
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Niin. Osa poikasista tarvitsee fyysistä rajoitusta. Ihminen on kehollinen olento ja rajoittamisen on oltava ääritapauksissa myös kehollinen kokemus. Siksi mielestäni fyysisen kurittamisen totaalinen kielto on virhe. Sinun tapauksessasi oli mielestäni väärin, että vaadit pikkuveljen ottamaan kasvatusvastuuta, kun et itse pystynyt siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.
On tarjottu mm.:
* poliisia
* videointia
* vaatehuone tmv. tilaa
* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssaSilti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.
Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?
Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?
Ihan tosissaan nyt kysyn että soittaako joku poliisit raivoavalle 5-vuotiaalle?
Tai lukitsee vaatehuoneeseen?
Miten se videokamera auttaa tilanteeseen?
Mä en ole tää joka kirjoitti tämän, vaan joka ihmetellyt nyt monessa viestissä tota 3 v. mukaan ottamista kiinnipitoon, mutta en ainakaan tiennyt minkä ikäinen toi raivoava lapsi oli, ja en ole ehdottanut poliiseja, tää kirjoittaja kertoo vaan mitä ehdotettu, mutta tää äiti jatkaa kysymistä mikä on parempi keino kuin ottaa niin pieni lapsi kuin 3 v mukaan aggressiivisen lapsen rauhoittamiseen, mutta sen mielestä siis se oli paras keino ottaa se siihen ja antaa ton jatkua pitkäänkin monia kertoja. Se videokamera ois vaikka auttanut sen avun saamisessa, näyttää lääkäreille, että äiti yksin joutuu hoitaa nää, ja se 3 v joutuu olla tällaisessa mukana jatkuvasti, eiköhän apua sais ainakin nykyään siihen tilanteeseen..
En ole _kertaakaan_ sanonut, että on paras keino on ottaa 3 v mukaan tilanteeseen. Olen vain kysynyt, mitä te itse olisitte tehneet samassa tilanteessa.
Se äiti
Vierailija kirjoitti:
Minun pääasiani on viestiä vain sitä, että on lapsia, joihin ei tarrat eikä rangaistukset tehoa.
Tarrat & rangaistukset kuuluvat väkivallan ilmapiiriin. Miksi niiden siis pitäisi tehota?
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen kyselen, miten itse hoitaisitte tilanteen - koska mielestänne kiinni ei saa pitää, tai ei jaksa pitää. Kukaan ei vastaa. Niin, ette vastaa, koska teKÄÄN ette tiedä vastausta.
On vastattu.
"Yritin lapseen kaikki keinot" on VÄKIVALTAA.
Kun käyt lapseen fyysisesti käsiksi, tai sidot hänet, se on aina väkivaltaa. Myös silloin,kun ennakointisi pettää, ja joudut poikkeuksellisesti turvautumaan väkivaltaan, esim. sitomaan lapsen turvavöihin (miksi et onnistu säilyttämään turvallisuuden tunnetta?) Usein toistuminen tarkoittaa, ettei ihminen kykene korjaamaan viallista menettelyään.