Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
No ei muuten vaan napsahda. Pelkällä adhd diagnoosilla saa hyvin harvoin vammaistukea. Kannattais tosiaan olla hiljaa jos ei ole asiasta mitään tietoa.
Sattuu olemaan tietoa.
Mitä hankampi lapsi, sitä enemmän rahaa saa .
Väärää tietoa. Pelkällä adhd-diagnoosilla ei vammaistukea saa. Itse asiassa pelkästään diagnoosi ei oikeuta vammaistukeen kuin korkeintaan diabeteksen tms kanssa. Eli adhd:n tulee aiheuttaa merkittävää hoidollisuutta, sitovuutta ja esimerkiksi toimintakyvyn alentumista, jotta saa edes sen alimman eli 100 euroa. Saadakseen useita satoja euroja eli ylimmän vammaistuen, tulee käytännössä olla omaishoitaja 24/7. Voin kertoa, että mikään summa ei ole sellainen ettenkö lasta vaihtaisi ns. normaaliin. Itselläni on myös adhd enkä saa senttiäkään muuta tukea kuin Kelan korvauksen lääkkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon se äiti jonka lapsista on aina päiväkodissa ja alaluokilla kehuttu kuinka nätisti ja kiltti se lapsi on. Ja kotona ovat ahdistuneena räjähdelleet ja vastustaneet kaikkia perinteisiä kasvatuskeinoja.
Meillä on kotoa kaksi kertaa jopa ambulanssi hakenut lapsen kun istuin sen päällä ihan hirveässä raivarissa ja sisko oli soittanut 112 johon kaiuttimella puhuin.
Poika sai diagnoosin 8-vuotiaana (aika tyypillinen ikä pojilla) kun vein lopulta yksityiselle. Siitä onneksi alkoi vyyhti purkautumaan vaikka koulukueltäytyjä nyt onkin. Esittää koulussa aikansa kilttiä ja kun uupuu, niin ei suostu sinne enää menenään. On myös ollut sijoitettuna eikä se koulu sen paremmin sieltäkään suju.
Ja vika on tietenkin kasvatuksessa ja erityisesti äidissä.
Tyttö on 12 ja ei ole diagnoosia. Onneksi osaa sanallisesti kuvata kaikki ne asiat mitä siellä koulussa ahdistaa (alkaen ilmastointilaitteen hurinasta ja kirkkaista valoista) niin se vauhdittaa avun saamista.
Mun lapset on kuusivuotiaina ollut enkeleitä tuohon artikkelin lapseen verrattuna joten olisi todella tärkeää saada sinne diagnoosi ja muu apu. Vuorovaikutusta ja kasvatusta tehostamalla ei valitettavasti nämä nepsyasiat korjaannu. Nepsyn ei pidä siedättyä ja sopeutua tähän maailmaan, se ei johda kuin pahempiin mielialaongelmiin ja sairauksiin. Äidille konkreettista apua, tutkimukset (noin pienille ei aina tehdä) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla jutun äidillä on pallo hukassa ja pahasti.
Omalla lapsellani on ollut julkisella puolella psykologin luona ja sai diagnoosin, jota tässä en kerro. Hän ei kestänyt juurikaan siirtymisiä, mutta kärsivällisesti samojen asioiden toisto ja tilanteiden sanoittaminen auttoivat. Lapsen kuntouttaminen ei tapahdu joka päivä saman asian eri tavoin tekemällä vaan asiat tehdään samalla tavalla minuutilleen. Tämä auttoi meillä ja siirtymät helpottu.
En lukenut koko juttua, koska ihan muutamalla rivilläkin oli selvää, että äidillä on luonnevika ja lapsi on joutunut uhriksi. Lehtijutun viesti oli, että psyykkisesti häiriintynyt saa alistaa toisen, jos valta riittää. Eikö tämä ole wokeismin ideologiaa?
Woket vihaavat lapsia. VIHAAVAT.
Kamalinta on, että he ovat ujuttaneet limaiset lonkeronsa kaikkialle: koulujärjestelmään, kirkkoon...
" Lapsi jää viivyttelemään ja vastustamaan arjen rutiineita" -äiti ei ole tajunnut ADHDsta mitään ja hänellä on huono ja tyhmä asenne. Tyttö-parka,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla jutun äidillä on pallo hukassa ja pahasti.
Omalla lapsellani on ollut julkisella puolella psykologin luona ja sai diagnoosin, jota tässä en kerro. Hän ei kestänyt juurikaan siirtymisiä, mutta kärsivällisesti samojen asioiden toisto ja tilanteiden sanoittaminen auttoivat. Lapsen kuntouttaminen ei tapahdu joka päivä saman asian eri tavoin tekemällä vaan asiat tehdään samalla tavalla minuutilleen. Tämä auttoi meillä ja siirtymät helpottu.
En lukenut koko juttua, koska ihan muutamalla rivilläkin oli selvää, että äidillä on luonnevika ja lapsi on joutunut uhriksi. Lehtijutun viesti oli, että psyykkisesti häiriintynyt saa alistaa toisen, jos valta riittää. Eikö tämä ole wokeismin ideologiaa?
Woket vihaavat lapsia. VIHAAVAT.
Kamalinta on, että he ovat ujuttaneet limaiset lonkeronsa kaikkialle: koulujärjestelmään, kirkkoon...
Psykoosit tulilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla jutun äidillä on pallo hukassa ja pahasti.
Omalla lapsellani on ollut julkisella puolella psykologin luona ja sai diagnoosin, jota tässä en kerro. Hän ei kestänyt juurikaan siirtymisiä, mutta kärsivällisesti samojen asioiden toisto ja tilanteiden sanoittaminen auttoivat. Lapsen kuntouttaminen ei tapahdu joka päivä saman asian eri tavoin tekemällä vaan asiat tehdään samalla tavalla minuutilleen. Tämä auttoi meillä ja siirtymät helpottu.
En lukenut koko juttua, koska ihan muutamalla rivilläkin oli selvää, että äidillä on luonnevika ja lapsi on joutunut uhriksi. Lehtijutun viesti oli, että psyykkisesti häiriintynyt saa alistaa toisen, jos valta riittää. Eikö tämä ole wokeismin ideologiaa?
Woket vihaavat lapsia. VIHAAVAT.
Kamalinta on, että he ovat ujuttaneet limaiset lonkeronsa kaikkialle: koulujärjestelmään, kirkkoon...
Parents in California Are About to Lose Their Kids Under New Law | Erin Friday
Vierailija kirjoitti:
Luin tota artikkelia aamulla ja sain mielettömät "munchausen syndrome by proxy" -vibat. Tajuan juu että lapset käyttäytyy eri tavalla omien vanhempien kanssa ja heille herkemmin kiukutellaan, mutta miten voi olla että tommonen neuropsykiatrinen häiriö ilmenee VAIN kun kukaan muu ei ole näkemässä? Ja että vaatimalla vaadittu että pitää saada se ADHD-diagnoosi (yksityisen kautta lopulta onnistuttu ja tuloksena "lievä" versio) ja halutaan lääkkeitä vaikka niitä ei lähtökohtaisesti suositella? Kuulostaa tosi oudolta ainakin mun korvaan. Toivottavasti lääkärit on nyt tarkkoina!
Sama täällä. Joskus voi olla kyse ennen kaikkea siitä, että sen vanhemman päässä heittää. Eikä lapsessa ole mitään vikaa. Hän vain reagoi valtavaan epävarmuuteen, mahdolliseen epävakauteen, pelkoon, stressiin jne., kun äiti on kireä kuin viulunkieli. Haluaisin vain rauhaa, hyväksyntää, rakkautta eikä mitään terapialeikkiä äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus tekstistä:
Hän kertoo olevansa kotona koko ajan varpaillaan. Omia sanomisia pitää miettiä jatkuvasti.
Joudun sanomaan asioita epäsuorasti ja miettimään, miten ne eivät tuntuisi lapsesta vaatimuksilta. Pelkään räjähdyksiä, koska niitä on niin herkästi tullut.
Hän sanoo tarkkailevansa jatkuvasti Liljan kuormitustasoa ja säätelevänsä omaa toimintaansa sen mukaan.
Eli vanhemmuus totaalisen hukassa, ei osaa olla auktoriteetti ja jämäkkä turvallinen aikuinen? Tuollaista miettii ihan tosissaan 6-vuotiaasta lapsesta? Lapsiparka jos äiti saa tahtonsa lääkityksestä läpi, ja joutuu syömään läpi kasvuiän rauhoittavia lääkkeitä koska VANHEMMAT EI OSAA OLLA VANHEMPIA.
Tuo lainaamani kuvaus on täysin absurdi, eikö nuiden kannattaisi mieluummin mennä yhdessä johonkin perhekuntoutukseen asumaan kuukaudeksi ja vanhemmille siellä ohjausta kädestä pitäen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttuiko äiti nyt empaattiseksi? Vai turruttaako aine lapsesta kaiken oman tahdon, niin että empatialle ei ole tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
" Lapsi jää viivyttelemään ja vastustamaan arjen rutiineita" -äiti ei ole tajunnut ADHDsta mitään ja hänellä on huono ja tyhmä asenne. Tyttö-parka,
Niin ja lapsi vasta 6v, onpa erikoista tosiaan että yrittää viivytellä ja vastustella näitä arjen rutiineita.. eikä jää yritykseksi, kun saa olla pomona talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kerro toki, miten minun olisi pitänyt toimia hänen kanssaan. Faktat ovat:
- kun hän ei saanut tahtoaan läpi, hän alkoi riehumaan. Jerran olimme ruokapöydässä, ja hän ensimmäiseksi kaatoi maitolasinsa ja tämän jälkeen koko kattilan nurinperin. Sitten lähti etsimäön muuta
- riehumista kesti 1-2 tuntia
- kotona ei ollut pehmustettua huonetta.En halua kuulla yhtään sanomista, ettei noin pidä tehdä, vaan haluan kuulla, mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?
No ihan jotakin muuta, kuin istuttaa 3v riekkujan päällä.
Riehujalle oma tila, missä saa parkua, vaan ei särkeä. Rauhoittuessa kunnollinen keskustelu, mikä tuollaisesta käytöksestä on seuraus. Eli siivoamaan omat sotkut ja miettimään, miten korvaa homman. Eli laittamaan ruokaa ja muuten esim. kotitöillä keräämään rahat siihen mitä särki.
Hyvällä käytöksellä etuja, huonolla niitä ei tule.
Jos ei olisi toiminut parissa kuukaudessa, niin riehumiset videolle ja pojan kanssa lääkäriin/lastensuojeluun/neuvolaan/kallonkutistajalle. Siellä sitten yhdessä miettien eteenpäin.
Itse olen saanut kärsiä vanhemman sisarukseni takia. En voi sulattaa, että lapsia pidetään eri arvoisina niin, että toisen on aina joustettava ja oltava se fiksu. Sisarukseni osaa temppunsa vielä aikuisena ja virnuilee minulle/puolisolleen (tosin nyt tämä vihdoin nosti kytkintä) selän takana. Ikuinen kuspää.
En ole mikään ekspertti mutta mun nuorin lapsi on tällainen piru halutessaan. Ei siinä auttanut siivoukset, rangaistukset, rauhoitustilat jne. Hän yksinkertaisesti totesi että tekee mitä haluaa ja tietää että en mahda hänelle mitään. Nelivuotiaan suusta oli aika pysäyttävää tekstiä. Koska lapsi osasi olla enkeli neuvolassa, minua ei otettu tosissaan. Nyt on aikuinen ja sama meno jatkuu. Hän on tosissaan sitä mieltä että tekee mitä haluaa eikä kukaan mahda hänelle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Syötetään vaan kaikille aivo-kemikaaleja, niin ei ole oma vika, että fyysisesti loukkaa. Puhumattakaan siitä, että lapsiraukka kiusataan hulluuden partaalle... 😔
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Narsisti?
Aika hienosti lapsen ilmeisen vakavat neuropsykiatriset oireet katoaa heti kun vaikka vaan lapsenlikka astuu ovesta sisään. Vaikka äiti kaikkensa on yrittänyt. Joko siis äiti värittelee juttuja tai lapsi on joku pikkupsykopaatti suoraan "Orphan"-kauhuleffasta.
Nyt piilokamerat kotiin kuvaamaan tilanteita ennenkuin lapselle annetaan mitään lisää diagnooseja/lääkkeitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Syötetään vaan kaikille aivo-kemikaaleja, niin ei ole oma vika, että fyysisesti loukkaa. Puhumattakaan siitä, että lapsiraukka kiusataan hulluuden partaalle... 😔
-eri
WOKEN UNELMA 👹
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että lapset ja heidän hoito suunnitellaan yhteiskuntaa varten, eikä asiallista ihmisyyttä varten. Ihmiset on ihan mettässä näiden asioiden kanssa ja tästäkin syystä lasten ja nuorten olo pahenee.
Asiallisesta ihmisyydestä olisi toden totta syytä puhua meillä yhteiskunnassa, mediassa ja työpaikan kahvipöydissä.
Ongelma kuitenkin on se, että viime kädessä hyvin monia tätäkin keskusteluketjua täyttäviä ihmisiä liikuttaa vain yksinomaan raha.
Tietty elintaso pitää saada ja ylläpitää, kaikki muu on sille alisteista. Omaan asuntoon, autoon, lomamatkoihin, harrastuksiin ja sisustukseen ollaan valmiita laittamaan lähes rajoittamaton määrä rahaa (rajana vain palkkakuitin saldo), mutta entäs oman lapsen hyvinvointiin? Ollaanko valmiita vähentämään omia työtunteja, että voi olla lapselle enemmän läsnä, kun ongelmia alkaa ilmaantua? Ollaanko valmiita perumaan kesän Rhodoksen-reissu, jos samalla rahalla pääsisi yksityiselle psykiatrille välittömästi käyttäytymisongelmien ilmaannuttua?
Veikkaan, että valtaosalla vastaus on "Ei". Ilmaiseksi pitää saada yhteiskunnalta kaikki apu ja diagnoosit, ja sitten valitetaan, kun siihen rumbaan kuluu aikaa. Samalla, kun vanhemmalla/perheellä OIKEASTI olisi varaa hoitaa lapsen asiat kuntoon, mikäli lapsen asiat priorisoitaisiin ykköseksi. (En siis puhu tässä aidosti vähävaraisista, köyhyysloukussa olevista ihmisistä enkä yksinhuoltajista, joilla määritelmällisesti on vähemmän varallisuutta ja rahaa käytössään.)
Jos siis, kommentoimani kirjoittajan tavoin, ajateltaisiin, että ihmisyyttä pitäisi ajatella ensi sijassa, silloin kyse on lapsen edun laittamisesta perheen elintason ja perheen vanhempien etujen edelle. Kuten ketjusta on nähty, myös perheen muiden lasten tarpeet pitää täyttää (mikä nepsyperheissä ilmeisesti ja surullisesti jää liian usein tajuamatta). Ja ne tarpeet ovat ihan muuta kuin uusimpia leluja ja älylaitteita tai merkkivaatteita. Vanhempien läsnäoloa ja lapsen tarpeiden oppimista, ja jos vanhempien rahkeet eivät riitä (eivätkä voikaan riittää, jos ongelma on aivoperäinen), sitten vanhemman velvollisuus on hankkia apua asiantuntijoilta. Ja jos jonot on pitkät, sitten pitää priorisoida niin, että mennään sinne, missä jonoja ei ole.
Kaikki muu on oikeastaan vanhempien taholta juurikin tuota ihmisyyden unohtamista ja oman navan ympärillä pyörimistä. Jos rahaa riittää matkailuun ja harrastuksiin mutta ei lapsen hoitoon, voidaan todella sanoa, että asiallista ihmisyyttä ei ole lainkaan.
Eikä ihme, jos tuollaisessa perheessä lapset sitten reagoivat.
Kukaan ei voi tietää toisen perheen asioista, joten ei pidä tuomita. Omassa perheessä yritimme saada julkiselta puolelta apua, mutta kuten sanoit, jono on pitkä. Menimme yksityiselle, jossa lääkäri heitti pihalle, sanoen,että hän ei tuommoisia diagnooseja kirjoita. Kaikki haluaa ADHD-ADHD -diagnooseja, mutta ei kuulkaa onnistu tuommoiset! Lopulta julkiselta tuo diagnoosi tuli, kun kouluvaikeudet antoivat tarpeeksi suuren aiheen päästä julkiselle. Lapsi joutui kärsimään turhaan, samoin ympäristönsä ennen kuin saatiin lääkitys ja muu hoito. Nepsyjen hoito tuntuu olevan mielipidetasolla lääkärienkien keskuudessa. Tosin tuosta on aikaa yli 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aika hienosti lapsen ilmeisen vakavat neuropsykiatriset oireet katoaa heti kun vaikka vaan lapsenlikka astuu ovesta sisään. Vaikka äiti kaikkensa on yrittänyt. Joko siis äiti värittelee juttuja tai lapsi on joku pikkupsykopaatti suoraan "Orphan"-kauhuleffasta.
Nyt piilokamerat kotiin kuvaamaan tilanteita ennenkuin lapselle annetaan mitään lisää diagnooseja/lääkkeitä!
Juuri näin! Mut "woket" tykkää syöttää yksipuolisia tarinoita, joissa uhri on syyllinen, ja syyllinen on muka uhri...
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Näin 50- vuotiaana olen menossa ADHD-tutkimuksiin. En tarvitse mitään yhteiskunnan tukia nyt enkä mahdollisen diagnoosin jälkeenkään. Toivon saavani itselleni oikeanlaisen avun ja hieman helpomman loppuelämän.
- nettomaksaja-
Woket vihaavat lapsia. VIHAAVAT.