Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Kyselen, koska av:lla puhutaan, että kasvatuksesta kaikesta on kyse. Jos vanhempi osaisi raivotilanteen hoitaa oikein, niin lapsi ei raivoaisi.
Olen tässä ketjussa etsimässä vastausta siihen, mikä on tuo oikea tapa hoitaa raivotilanne. Koska te kaikki sen kuulemma tiedätte.
Jos teillä ei ole siihen vastausta, niin se on ok. Lopettakaa kuitenkin inttäminen, mikä on oikein tai väärin tehty, koska näissä tilanteissa ei ole mahdollisuutta miettiä oikeaa toimintatapaa. Niissä yritetään selviytyä. Niissä otetaan mittaa, kummalla pn vahvempi tahto.
Eli ei, en etsi vastausta itselleni, vaan olen täällä puolustamassa kaikkia niitä äitejä, joilla kotona hankala lapsi. Muistakaa, että kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä helppo lapsi ole vanhempien ansiota.
Ja unohda jo se 3-vuotias. Tässä ketjussa puhutaan vaikeista lapsista, ei heidän sisaruksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hienosti lapsen ilmeisen vakavat neuropsykiatriset oireet katoaa heti kun vaikka vaan lapsenlikka astuu ovesta sisään. Vaikka äiti kaikkensa on yrittänyt. Joko siis äiti värittelee juttuja tai lapsi on joku pikkupsykopaatti suoraan "Orphan"-kauhuleffasta.
Nyt piilokamerat kotiin kuvaamaan tilanteita ennenkuin lapselle annetaan mitään lisää diagnooseja/lääkkeitä!
Luulen, että se olisi liian traagista katsottavaa...
Ehkä uhri kirjoittaa kokemuksistaan kirjan. Sitten päästään vertaamaan todellisuutta äidin sanaan. Vai onko äidin sanaa edes ollut, hänen väkivaltaisuutensa on epäolennaista? Toistaiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Huomaatko, että puolustelet edelleen häntä. Voihan se olla hyväkin asia ja ainakin sinulla on parempi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Huomaatko, että puolustelet edelleen häntä. Voihan se olla hyväkin asia ja ainakin sinulla on parempi olla.
Miksi minun pitäisi sanoa, että hän oli lapsena paha ja ilkeä lapsi, jos hän ei sitä ollut?
Tuli mieleen, että jospa tämä äiti itse hyötyisi lääkityksestä, että jaksaisi työpäivän jälkeen arkea, lapsen hoitoa, siirtymätilanteita ja kasvattamista. Jospa hän on se, jolla on adhd eikä lapsi. Miksi lääkärit eivät koskaan pohdi tätä, kun vanhemmat lähtevät hakemaan lapselle diagnoosia? Entä jos arjen ja lapsen kasvatuksen hallinnan haasteet liittyvätkin aikuisen keskittymispulmiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.
Juu, noin minäkin tein.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Kyselen, koska av:lla puhutaan, että kasvatuksesta kaikesta on kyse. Jos vanhempi osaisi raivotilanteen hoitaa oikein, niin lapsi ei raivoaisi.
Olen tässä ketjussa etsimässä vastausta siihen, mikä on tuo oikea tapa hoitaa raivotilanne. Koska te kaikki sen kuulemma tiedätte.
Jos teillä ei ole siihen vastausta, niin se on ok. Lopettakaa kuitenkin inttäminen, mikä on oikein tai väärin tehty, koska näissä tilanteissa ei ole mahdollisuutta miettiä oikeaa toimintatapaa. Niissä yritetään selviytyä. Niissä otetaan mittaa, kummalla pn vahvempi tahto.
Eli ei, en etsi vastausta itselleni, vaan olen täällä puolustamassa kaikkia niitä äitejä, joilla kotona hankala lapsi. Muistakaa, että kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä helppo lapsi ole vanhempien ansiota.
Ota huomioon, että ihmissuhteen kriisi ja sen oirehtiminen ovat kaksi eri asiaa: suhde, joka on "räjähdysherkkä", ja varsinaiset "räjähtelyt", ovat eri tilanteita.
Kun suhteen toinen osapuoli on ajettu psyykkisesti äärimmilleen, hänen kanssaan ei ruveta "ottamaan mittaa" - ajatus on äärimmäisen sadistinen.
On osattava löysätä, antaa tilaa, ottaa ns. askel taakse ja hyväksyttävä, että on tehnyt (tai joku on tehnyt) jotain väärin, hyvin väärin kokonaisuudessaan... ja aikuinen on vastuussa myös psyykkisestä hyvinvoinnista. Siitä nimenomaan.
Kun lapsi oirehtii aikuisen tekemää virhettä, asiaa ei voi korjata väkivoimalla, tekemällä lapselle entistä enemmän vääryyttä.
Olennaista on, ettei jämähdä pikkuasiaan eli kiistan aiheeseen silloin, kun kyseessä on jo "räjähdys". Muuten ei ole yhtään ajan tasalla todellisista tapahtumista, edelleenkään.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä näyttäisi olevan enemmän kyseessä äidin ja lapsen vuorovaikutuksen ongelma, tätähän heille tuolla perheneuvolassa sanottiin. Äiti voisi kuluttaa aikaa enemmän lapsen kanssa touhuamiseen kuin typerien diagnoosien etsimiseen netistä. Diagnoosina oli lievä ADHD, johon ei määrätty lääkitystä vaan kuntoutusta. Eli suomeksi sanottuna lapsessa ei ole mitään vikaa. Kuntoutuksessa kuntoutetaan lähinnä äitiä olemaan lapsensa kanssa. Sehän ei tuolle äidille tietenkään kelpaa, lapsi pitäisi huumata varmaan zombieksi, joka ei vaatisi mitään huomiota.
Lapsi hakee selkeästi rajoja, ja äidin tehtävä olisi ne näyttää. Esimerkiksi ruokapöydässä tarjolla on ruokaa, jota kaikki syövät. Jos lapsi narisee, ei heti aleta väsätä mieleistä toista ruokaa. Lapsi kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon ja kauppaan ostamaan ruoka-aineita. Voidaan yhdessä tutkia kivoja reseptejä ym. Tehdä tilanteesta vähän semmoinen yhteinen juttu. Vanhemmuudessa joutuu aina näkemään vähän vaivaa.
Oikeasti kyllä suututtaa tuon lapsen puolesta. Äiti pilaa hänen elämänsä leimaamalla hänet erityislapseksi ilman syytä. Ilmeisesti tavoitteena on saada kovasti myötätuntoa itselleen, lapselle lääkitys ja erityisluokkapaikka. Terveen lapsen paikka ei ole erityisluokalla. Monelle erityislapsellekin tavallinen koululuokka tukitoimin on parempi ratkaisu.
Taidat olla lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.
Juu, noin minäkin tein.
Sama
Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että jospa tämä äiti itse hyötyisi lääkityksestä, että jaksaisi työpäivän jälkeen arkea, lapsen hoitoa, siirtymätilanteita ja kasvattamista. Jospa hän on se, jolla on adhd eikä lapsi. Miksi lääkärit eivät koskaan pohdi tätä, kun vanhemmat lähtevät hakemaan lapselle diagnoosia? Entä jos arjen ja lapsen kasvatuksen hallinnan haasteet liittyvätkin aikuisen keskittymispulmiin?
Samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.
Juu, noin minäkin tein.
Sama
Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.
No niin, taas päästään alkuperäiseen kysymykseeni: miten SINÄ hoidat tilanteen, kun lapsi käy päälle ja hajottaa - ei kuuntele puhetta - ei ole pehmustettua huonetta. Miten hoidat tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapset pyrkivät saamaan valtaa itselleen eivätkä kaihda keinoja sen tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki keinot ovat käytössä, kun vanhempaa, hoitajaa tai opettajaa pyritään painostamaan.
Varmaan tässä tapauksessa on äidissäkin vikaa, jos kaikki muut tahot pärjäävät lapsen kanssa, mutta ihan karseita tollaiset manipuloivat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hienosti lapsen ilmeisen vakavat neuropsykiatriset oireet katoaa heti kun vaikka vaan lapsenlikka astuu ovesta sisään. Vaikka äiti kaikkensa on yrittänyt. Joko siis äiti värittelee juttuja tai lapsi on joku pikkupsykopaatti suoraan "Orphan"-kauhuleffasta.
Nyt piilokamerat kotiin kuvaamaan tilanteita ennenkuin lapselle annetaan mitään lisää diagnooseja/lääkkeitä!
Ehkä jutussa ei ole äitiä, eikä lasta. On vain lehden luoma mielikuvitustarina lapsesta, johon mikään mitä kaikkensa uhraava äiti tekee ei tehoa... Paitsi kemiallinen yhdiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Jos sulla on noin paha tilanne, pyydä apua joltain ammattilaisilta, ja kerro samalla että laitat 3 v. sisaren auttamaan aina, ei ole kyllä normaalia laittaa sen ikäistä vaaraan. Et näköjään ymmärrä että en tullut sua neuvomaan miten saat sen raivarin hoidettua, vaan kuinka tyhmä pitää olla että laittaa noin pienen hoitamaan aikuisen hommaa.
Kerroin asiasta neuvolassa. He sanoivat, että sellaista se välillä on ja kyllä se lapsi kasvaa. Kukaan ei ottanut tosissaan. Joku tässä ketjussa kertoi aiemmin, että olivat videokuvanneet, jotta heitä uskottiin. Valitettavasti 20+ vuotta sitten ei ollut kännyköitä, jotta olisin tuon tajunnut tehdä.
Älä ikinä kritisoi mitään, mihin sinulla ei ole antaa neuvoa.
Joo, mun neuvo edelleen on että pidä pienet siitä poissa ja hoida se itse tai pyydä aikuisen apua, ihan sama mistä, mielummin kuin laita se pikkunen siihen vaaraan, ja mulla on isompi monta kertaa raivonnut ja aina huolehdin siitä että pieni ei ole vieressä, ja jos rikkois tunnin tavaroita soittaisin jo apua. Eiköhän se tarttis siinä vaiheessa vähän enemmän apuja kun sun. Ja siinä vois olla jo vähän muutakin ku pelkkä adhd.
Kenelle soittaisit?
Olen jo kertonut, että yhtäkään diagnoosia ei tämä lapsi koskaan saanut. Eikä 2000-luvun alussa adhd:sta edes paljoa puhuttu.
Soittaisin kuule lasten psykiatriselle jonne on neuvottu soittamaan jos tulis akuuttitilanne! No en ole onneksi joutunut sinne soittamaan! Raivarit olen hoitanut itse enkä ole pyytänyt siskoa auttamaan! Sulle on turha puhua mitään. Huomaa kyllä että taida olla kovin järkevä, jo siitä että aikoinaan laitoit sen 3 v. vaaraan hoitamaan aikuisen hommaa. Toivottavasti ei osunut siihen pienempään ikinä ne jalat! Tai muut.
Siis kun lapsi raivoaa ja rikkoo tavaroita, niin sinä soittaisit psykiatriselle, jolloin sinulla olisi vain yksi käsi vapaana?
Ehkä en tosiaan ole järkevä, kun en ymmärtä, miten yhdellä kädellä selvität tilanteen, kun minulla ei edes kaksi kättä riittänyt. Tuo vaatii aivan erityislaatuista taitoa.
No ainakin se taito mulla on, että on empatiaa myös pienempää kohtaan enkä ottais riskiä että vammautuis kun sen pienen pitäis vetää isän roolia siinä. Ei ois pitänyt edes kommentoida kun sun tyhmyydellä ei ole rajaa.
Kerro nyt toki, miten yhdellä kädellän hallitset tilanteen. Leiki vaikka, että talossa ei ole 3-vuotiasta, kun se sinua niin häiritsee, vaan olet yksin. Konkretiaa kaipaan.
Mä tulin vaan sanomaan siitä että jättäkää ne pienemmät pois siitä ettei oo vaaraa että niille jotain käy. Jos kävis, se on sitte sun vika ja vammantuottamus koska sä siitä oot vastuussa ja vielä ihan ite pyytänyt siihen jalkojen viereen. Jos tosta jutusta jo monta vuotta, miksi kyselet jotain neuvoja miten hoitaa toi? Jos tollasta käy usein, laittaisin ensinnäkin tutkimuksiin osastolle, koska hirveetähän toi sille lapselle on jos saa tollasia raivareita aina tunnin tai 2, ja kun tilanne päällä niin eiköhän se lapsi pärjää siinä sen parin minuutin puhelun verran, vai mikä hel'vetin viisastelija sä oot?
Kyselen, koska av:lla puhutaan, että kasvatuksesta kaikesta on kyse. Jos vanhempi osaisi raivotilanteen hoitaa oikein, niin lapsi ei raivoaisi.
Olen tässä ketjussa etsimässä vastausta siihen, mikä on tuo oikea tapa hoitaa raivotilanne. Koska te kaikki sen kuulemma tiedätte.
Jos teillä ei ole siihen vastausta, niin se on ok. Lopettakaa kuitenkin inttäminen, mikä on oikein tai väärin tehty, koska näissä tilanteissa ei ole mahdollisuutta miettiä oikeaa toimintatapaa. Niissä yritetään selviytyä. Niissä otetaan mittaa, kummalla pn vahvempi tahto.
Eli ei, en etsi vastausta itselleni, vaan olen täällä puolustamassa kaikkia niitä äitejä, joilla kotona hankala lapsi. Muistakaa, että kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä helppo lapsi ole vanhempien ansiota.
Ota huomioon, että ihmissuhteen kriisi ja sen oirehtiminen ovat kaksi eri asiaa: suhde, joka on "räjähdysherkkä", ja varsinaiset "räjähtelyt", ovat eri tilanteita.
Kun suhteen toinen osapuoli on ajettu psyykkisesti äärimmilleen, hänen kanssaan ei ruveta "ottamaan mittaa" - ajatus on äärimmäisen sadistinen.
On osattava löysätä, antaa tilaa, ottaa ns. askel taakse ja hyväksyttävä, että on tehnyt (tai joku on tehnyt) jotain väärin, hyvin väärin kokonaisuudessaan... ja aikuinen on vastuussa myös psyykkisestä hyvinvoinnista. Siitä nimenomaan.
Kun lapsi oirehtii aikuisen tekemää virhettä, asiaa ei voi korjata väkivoimalla, tekemällä lapselle entistä enemmän vääryyttä.
Olennaista on, ettei jämähdä pikkuasiaan eli kiistan aiheeseen silloin, kun kyseessä on jo "räjähdys". Muuten ei ole yhtään ajan tasalla todellisista tapahtumista, edelleenkään.
-eri
Mihin kategoriaan sinun mielestäsi menee seuraavat asiat: lapsi pyytää, että saa enemmän lihapullia. Sinä sanot, että saat kyllä, sen jälkeen kunnolet syönyt nuo kaksi. Pum. Siitä alkaa raivoaminen.
Tai, kun on lapsi heittää hiekklaatikolla hiekkaa toisia kohti. Kaksi kieltoa ei auta. Sitten sanot, että jos vielä heität, niinnlähedetään kotiin. Lapsi heittää. Lähdetään kotiin, josta lapsi raivoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.
Juu, noin minäkin tein.
Sama
Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.
Minusta tuo on rajoitustilanne, ei fyysistä väkivaltaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapset pyrkivät saamaan valtaa itselleen eivätkä kaihda keinoja sen tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki keinot ovat käytössä, kun vanhempaa, hoitajaa tai opettajaa pyritään painostamaan.
Varmaan tässä tapauksessa on äidissäkin vikaa, jos kaikki muut tahot pärjäävät lapsen kanssa, mutta ihan karseita tollaiset manipuloivat lapset.
Ei kukaan synny karseaksi. Se on ihmissuhteen tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!
Antaisit hänen siis potkia tahalleen?
Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.
Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!
Olen tuo 3-vuotiaan äiti.
Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?
Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?
Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.
Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.
Juu, noin minäkin tein.
Sama
Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.
Minusta tuo on rajoitustilanne, ei fyysistä väkivaltaa.
Eri
Väkivalta kiellettiin juuri sen vuoksi, että sitä ei käytettäisi "rajoitustilanteena".
Kolmenmamma- kirjoitti:
Mä oon se äiti jonka lapsista on aina päiväkodissa ja alaluokilla kehuttu kuinka nätisti ja kiltti se lapsi on. Ja kotona ovat ahdistuneena räjähdelleet ja vastustaneet kaikkia perinteisiä kasvatuskeinoja.
Meillä on kotoa kaksi kertaa jopa ambulanssi hakenut lapsen kun istuin sen päällä ihan hirveässä raivarissa ja sisko oli soittanut 112 johon kaiuttimella puhuin.
Poika sai diagnoosin 8-vuotiaana (aika tyypillinen ikä pojilla) kun vein lopulta yksityiselle. Siitä onneksi alkoi vyyhti purkautumaan vaikka koulukueltäytyjä nyt onkin. Esittää koulussa aikansa kilttiä ja kun uupuu, niin ei suostu sinne enää menenään. On myös ollut sijoitettuna eikä se koulu sen paremmin sieltäkään suju.
Ja vika on tietenkin kasvatuksessa ja erityisesti äidissä.
Tyttö on 12 ja ei ole diagnoosia. Onneksi osaa sanallisesti kuvata kaikki ne asiat mitä siellä koulussa ahdistaa (alkaen ilmastointilaitteen hurinasta ja kirkkaista valoista) niin se vauhdittaa avun saamista.
Mun lapset on kuusivuotiaina ollut enkeleitä tuohon artikkelin lapseen verrattuna joten olisi todella tärkeää saada sinne diagnoosi ja muu apu. Vuorovaikutusta ja kasvatusta tehostamalla ei valitettavasti nämä nepsyasiat korjaannu. Nepsyn ei pidä siedättyä ja sopeutua tähän maailmaan, se ei johda kuin pahempiin mielialaongelmiin ja sairauksiin. Äidille konkreettista apua, tutkimukset (noin pienille ei aina tehdä) jne.
Hirveä asia tässä muutenkin surkeassa nepsyjen hoitotilanteessa on se, että heitä sijoitetaan sijoitusperheisiin, jossa ei ole asiantuntevaa hoitoa. Ei ehkä sitäkään nepsy osaamista, kuin omassa perheessä. Mutta kun ei muutakaan ole tarjolla. Osastopaikkoja ei riitä, eikä koulutettua hoitohenkilökuntaa.
Osa kokee yksityisten käytön etuiluna hoitojonossa, ellei yksityisiä käytetä loppuun asti. Vaikka eikö se nimenomaan nopeita tutkimista ja hoitoonpääsyä, kun osa maksaa itse. Lääkärin halu olla kollegoiden kanssa sovussa?