Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.

Ainakin Cosmopolitanissa oli aikoinaan "tositarinoita", jotka oli kierrätetty jenkkilehdistä ja nimet ja tarpeelliset yksityiskohdat vaihdettu suomalaisiin vastaaviin. Harjoitetaanko sellaista vielä? 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että jospa tämä äiti itse hyötyisi lääkityksestä, että jaksaisi työpäivän jälkeen arkea, lapsen hoitoa, siirtymätilanteita ja kasvattamista. Jospa hän on se, jolla on adhd eikä lapsi. Miksi lääkärit eivät koskaan pohdi tätä, kun vanhemmat lähtevät hakemaan lapselle diagnoosia? Entä jos arjen ja lapsen kasvatuksen hallinnan haasteet liittyvätkin aikuisen keskittymispulmiin?

Tai miksi ihmisten terveystietoja julkaistaan yksipuolisesti? Oliko lapsen näkökulmaa?

Äidille lääkitys kuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pääasiani on viestiä vain sitä, että on lapsia, joihin ei tarrat eikä rangaistukset tehoa.

Tarrat & rangaistukset kuuluvat väkivallan ilmapiiriin. Miksi niiden siis pitäisi tehota?

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen kyselen, miten itse hoitaisitte tilanteen - koska mielestänne kiinni ei saa pitää, tai ei jaksa pitää. Kukaan ei vastaa. Niin, ette vastaa, koska teKÄÄN ette tiedä vastausta.

On vastattu.

kukaan ei ole kertonut, miten estän lapsen raivoamisen ennen kuin se poliisi tai naapuri tulee paikalle, tai kun yritäm videokuvata samalla. Koska kerta lasta ei saa holdingiinkaan ottaa, ja yhdellä kädellä toimiminen on vaikeaa.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.

Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.

Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt poika on jo aikuinen.

No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!

Antaisit hänen siis potkia tahalleen?

Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.

Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!

Olen tuo 3-vuotiaan äiti.

Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?

Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?

Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.

Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.

Juu, noin minäkin tein.

Sama

Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.

Ilmeisesti äitiin kohdistuva väkivalta on ok? Nyt oli kyse lapsesta joka hyökkää päälle, lyö ja potkii, rikkoo tavaroita. Kiinni pitäminen on täysin ok, eikä todellakaan mitään väkivaltaa. Sitten kun rauhoittui, niin keskusteltiin, mikä meni vikaan.

Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.

Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.

Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Cosmopolitanissa oli aikoinaan "tositarinoita", jotka oli kierrätetty jenkkilehdistä ja nimet ja tarpeelliset yksityiskohdat vaihdettu suomalaisiin vastaaviin. Harjoitetaanko sellaista vielä? 

Epäilen. Jos sopii ajankohtaan ja haluavat julistaa jotain perhe-arvoihin liittyvää sanomaa (woke-ideologia), arkistosta löytyy tekaistu juttu tarkoitusta varten? Miksi ei? Ei kai se mahdotonta ole.

Aloituksessa kuvattu väkivalta on kuitenkin monille todellisuutta. Vääristynyttä on ehkä asenne, että lapsen voisi lääkitä äidin vuoksi. Vähän sama periaate, kuin että osallistuisi rokotusohjelmaan naaputun vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Cosmopolitanissa oli aikoinaan "tositarinoita", jotka oli kierrätetty jenkkilehdistä ja nimet ja tarpeelliset yksityiskohdat vaihdettu suomalaisiin vastaaviin. Harjoitetaanko sellaista vielä? 

Epäilen. Jos sopii ajankohtaan ja haluavat julistaa jotain perhe-arvoihin liittyvää sanomaa (woke-ideologia), arkistosta löytyy tekaistu juttu tarkoitusta varten? Miksi ei? Ei kai se mahdotonta ole.

Aloituksessa kuvattu väkivalta on kuitenkin monille todellisuutta. Vääristynyttä on ehkä asenne, että lapsen voisi lääkitä äidin vuoksi. Vähän sama periaate, kuin että osallistuisi rokotusohjelmaan naaputun vuoksi?

Naaputun -> naapurin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyky äidit..

Sitä ollaan taas maalla viisaita, kun merellä sattuu. Jo v. 1902 on lääketieteessä kuvailtu lapsia, joilla oli keskittymisvaikeuksia ja ylivilkkautta. ADHD diagnoosia ei silloin osattu antaa. Ei vielä pitkään aikaan. Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun kouluissakin opettajat näitä ns. *tottelemattomia* lapsia pahoinpitelivät mm. lyömällä karttakepillä sormille, ellei lapsi pystynyt istumaan pulpetissa suorana, hiljaa ja liikehtimättä. Kipu opetti maskaamaan, niitä jotka siihen pystyivät.

Jotkut (monet) nepsylapset maskaavat eli käyttävät valtavasti voimavarojaan, siihen, että jaksavat käyttäytyä oppimiensa odotusten mukaan. Heidän maailmassaan voi olla vain muutama, tai vain yksi ihminen, jonka seurassa lapsi pystyy illalla purkamaan päivän patoutuneet paineet. Älkää luulko, että yksikään näistä lapsista tai vanhemmista ei ilomielin luovuttaisi teille *hyville kasvattajille* ADHD:n tuomaa kuormaa.

Tuet ovat todella pienet, sikäli kun niitä saa. Jos niitä onnistuu saamaan, se on uuvuttavan ja usein monivuotisen taistelun tulos, alkaen avustajan saamisesta päiväkotiin, päättyen hovioikeuteen joskus yläasteella. Lapsi ehtii siinä jo teiniksi ilman mitään apuja. Vaatii vanhemmilta tietoa, taitoa, aikaa, hermoja taistelutahtoa, hyvän oikeusavustajan jne. saada lapselleen lakiin kirjoitettu subjektiivinen oikeus esim kouluavustajaan. Eikä sittenkään saa, kun se budjetti! Jos nepsylapsia on nykyään enemmän kuin ennen, ei ole näiden lasten, tai heidän vanhempiensa syy. Jos oireilu on todellakin lisääntynyt, syy siihen pitäisi selvittää ja äkkiä. Tuskaisaa on kuulla lapsen kysyvän itkien, miksen voi olla niinkuin muut? Suru lapsen puolesta on raskas kantaa. Tämä ei todellakaan ole asia, jota teidän kannattaa kadehtia.

Kahteen asiaan kiinnittäisin tässä huomiota. On hyvä, että lapsi oppii "maskaamaan" jos se "maskaaminen" on edellytys sille, että lapsi-nuori-aikuinen pystyy toimimaan yhteiskunnassa siinä määrin, kuin itsensä elättäminen vaatii. Se, että nepsylapsia on nykyään enemmän kuin ennen ei tietenkään ole näiden lasten syy, mutta on liian yksioikoista sanoa, ettei se olisi heidän vanhempiensa syy. Jos jommallakummalla vanhemmalla tai näiden lähipiirillä on nepsypiirteitä, on suuri todennäköisyys, että lapsellakin niitä on. Näin ollen vanhemmat ovat ottaneet tietoisen riskin lisääntyessään. Jossain kohtaa tästä aiheesta aletaan varmastikin puhua enemmän, kun tietoisuus lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.

Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.

Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.

Kyllä mä ainakin löisin päälkekävijää nyrkillä, eikä se olisi mikään primitiivirefleksi, vaan aiheelliseksi koettu keino puolustautua väkivallalta omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.

Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.

Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.

Kiva tarina, mutta lievät aspergerpiirteet ei kerro mitään. Lähes tulkoon kaikilla on lieviä aspergerpiirteitä tai adhd-piirteitä ja se on täysin normaalia. Olen myös kanssasi eri mieltä tuosta, että yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis mietitään ihan puhtaasti sellaista, että kaikkien täytyy olla lähiopetuksessa ja töissä 8-16. Maailma ei voi pyöriä siten, että kaikkien yksilölliset tarpeet toteutetaan, mutta siihen voidaan pyrkiä. Nyt jo osa työnantajista palkkaa esimerkiksi vain nepsyjä. Varhainen tuki on kaiken a ja o. Ja se, että pyritään löytämään luontaiset tavat toimia. Esimerkiksi itselläni se on (90 %).etätyö ja joustava työaika.

Puhut ihanteesta, johon todella olisi hyvä pyrkiä. Lasta kasvattava vanhempi joutuu silti ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että lasta sopeuttaa maailmaan. Jos maailmaa yrittää sopeuttaa lapsen piirteisiin, niin tekee lapselle karhun palveluksen. Todella todella harvoilla ihmisillä on mahdollisuutta tuollaiseen työaikaan kuin sinulla. Hyvä, jos jotkut työnantajat ottavat vain nepsyjä töihin, mutta varmasti hekin vain marginaalinen porukka. Ihan jo senkin takia, että nepsyjen valkkaaminen on syrjimistä muita kohtaan. Se taas on laitonta.

Tottakai joutuu. Ja nepsyn vanhempana tämä korostuukin. Pointtina on se, että yhteiskuntamme hukkaa valtavan määrän potentiaalia, kun nepsyt eivät saa ajoissa diagnoosia, apua ja tukea, jonka myötä ongelmat kerääntyvät ja kärjistyvät. Nykyään on onneksi parhaimmillaan monenlaisia tapoja opiskella ja tehdä töitä. Oikeastaan joka ikisellä tuntemallani toimistotyöläisellä on jossain määrin joustava työaika. Sehän ei tarkoita sitä, että töitä tehdään oman mielen mukaan vaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväliukumia, joka on ainakin minulle nepsynä pelastus.

Miksi näistä nepsylapsista tehdään yhteiskunnan ongelmia? Eikö se ole vanhempien tehtävä hoitaa lapsensa kuntoon ja hankkia apua siinä kohtaa, kun itse ei enää pysty? Jos julkisen puolen diagnoosit ovat tukossa, mikä estää keskiluokkaista ihmistä viemästä lastaan yksityislääkärille?

Äidillä on persoonallisuushäiriö tai mielenterveysongelma ja syyttelee lasta ongelmallisesta vuorovaikutuksesta ja arjen pyörittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Maksetaanhan adhd lapsista hyvää tukea vanhemmille. Useita satoja reapsahtaa tilille joka kuukausi.

Sairaan lapsen vammaistuki on noin 100-400 euroa (kela). Eiköhän jokainen ota mielummin terveen lapsen, jos valita saa. Ilmeisesti olet lapseton. Mikään ei raasta vanhempia niin paljon kuin se, jos lapsi on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.

Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.

Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.

Kiva tarina, mutta lievät aspergerpiirteet ei kerro mitään. Lähes tulkoon kaikilla on lieviä aspergerpiirteitä tai adhd-piirteitä ja se on täysin normaalia. Olen myös kanssasi eri mieltä tuosta, että yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis mietitään ihan puhtaasti sellaista, että kaikkien täytyy olla lähiopetuksessa ja töissä 8-16. Maailma ei voi pyöriä siten, että kaikkien yksilölliset tarpeet toteutetaan, mutta siihen voidaan pyrkiä. Nyt jo osa työnantajista palkkaa esimerkiksi vain nepsyjä. Varhainen tuki on kaiken a ja o. Ja se, että pyritään löytämään luontaiset tavat toimia. Esimerkiksi itselläni se on (90 %).etätyö ja joustava työaika.

Puhut ihanteesta, johon todella olisi hyvä pyrkiä. Lasta kasvattava vanhempi joutuu silti ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että lasta sopeuttaa maailmaan. Jos maailmaa yrittää sopeuttaa lapsen piirteisiin, niin tekee lapselle karhun palveluksen. Todella todella harvoilla ihmisillä on mahdollisuutta tuollaiseen työaikaan kuin sinulla. Hyvä, jos jotkut työnantajat ottavat vain nepsyjä töihin, mutta varmasti hekin vain marginaalinen porukka. Ihan jo senkin takia, että nepsyjen valkkaaminen on syrjimistä muita kohtaan. Se taas on laitonta.

Tottakai joutuu. Ja nepsyn vanhempana tämä korostuukin. Pointtina on se, että yhteiskuntamme hukkaa valtavan määrän potentiaalia, kun nepsyt eivät saa ajoissa diagnoosia, apua ja tukea, jonka myötä ongelmat kerääntyvät ja kärjistyvät. Nykyään on onneksi parhaimmillaan monenlaisia tapoja opiskella ja tehdä töitä. Oikeastaan joka ikisellä tuntemallani toimistotyöläisellä on jossain määrin joustava työaika. Sehän ei tarkoita sitä, että töitä tehdään oman mielen mukaan vaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväliukumia, joka on ainakin minulle nepsynä pelastus.

Miksi näistä nepsylapsista tehdään yhteiskunnan ongelmia? Eikö se ole vanhempien tehtävä hoitaa lapsensa kuntoon ja hankkia apua siinä kohtaa, kun itse ei enää pysty? Jos julkisen puolen diagnoosit ovat tukossa, mikä estää keskiluokkaista ihmistä viemästä lastaan yksityislääkärille?

Niitä yksityislääkäreitä on todella vähän. Kun etsin sellaista aikuiselle lapselleni, niin löysin vain yhden Espoosta. Meidän jälkeen hän ei enää ottanut uusia asiakkaita.

Prosessi ja testit maksoi liki 1500 e. Uskon se on olevan keskiluokalle iso raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.

Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.

Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt poika on jo aikuinen.

No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!

Antaisit hänen siis potkia tahalleen?

Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.

Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!

Olen tuo 3-vuotiaan äiti.

Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?

Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?

Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.

Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.

Juu, noin minäkin tein.

Sama

Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.

Ilmeisesti äitiin kohdistuva väkivalta on ok? Nyt oli kyse lapsesta joka hyökkää päälle, lyö ja potkii, rikkoo tavaroita. Kiinni pitäminen on täysin ok, eikä todellakaan mitään väkivaltaa. Sitten kun rauhoittui, niin keskusteltiin, mikä meni vikaan.

On se. Kun ihmiselle tehdään jotain vasten hänen tahtoaan, se on aina väkivaltaa; onko se laillista vai ei, tai onko siitä suoria seuraamuksia, on toinen asia.

Miksi lapseen kohdistuva väkivalta, oli se äidin ja/tai muun henkilön harjoittamaa, on saanut jatkua niin pitkälle, että uhri joutuu puolustautumaan fyysisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.

Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.

Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.

Kiva tarina, mutta lievät aspergerpiirteet ei kerro mitään. Lähes tulkoon kaikilla on lieviä aspergerpiirteitä tai adhd-piirteitä ja se on täysin normaalia. Olen myös kanssasi eri mieltä tuosta, että yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis mietitään ihan puhtaasti sellaista, että kaikkien täytyy olla lähiopetuksessa ja töissä 8-16. Maailma ei voi pyöriä siten, että kaikkien yksilölliset tarpeet toteutetaan, mutta siihen voidaan pyrkiä. Nyt jo osa työnantajista palkkaa esimerkiksi vain nepsyjä. Varhainen tuki on kaiken a ja o. Ja se, että pyritään löytämään luontaiset tavat toimia. Esimerkiksi itselläni se on (90 %).etätyö ja joustava työaika.

Puhut ihanteesta, johon todella olisi hyvä pyrkiä. Lasta kasvattava vanhempi joutuu silti ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että lasta sopeuttaa maailmaan. Jos maailmaa yrittää sopeuttaa lapsen piirteisiin, niin tekee lapselle karhun palveluksen. Todella todella harvoilla ihmisillä on mahdollisuutta tuollaiseen työaikaan kuin sinulla. Hyvä, jos jotkut työnantajat ottavat vain nepsyjä töihin, mutta varmasti hekin vain marginaalinen porukka. Ihan jo senkin takia, että nepsyjen valkkaaminen on syrjimistä muita kohtaan. Se taas on laitonta.

Tottakai joutuu. Ja nepsyn vanhempana tämä korostuukin. Pointtina on se, että yhteiskuntamme hukkaa valtavan määrän potentiaalia, kun nepsyt eivät saa ajoissa diagnoosia, apua ja tukea, jonka myötä ongelmat kerääntyvät ja kärjistyvät. Nykyään on onneksi parhaimmillaan monenlaisia tapoja opiskella ja tehdä töitä. Oikeastaan joka ikisellä tuntemallani toimistotyöläisellä on jossain määrin joustava työaika. Sehän ei tarkoita sitä, että töitä tehdään oman mielen mukaan vaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväliukumia, joka on ainakin minulle nepsynä pelastus.

Miksi näistä nepsylapsista tehdään yhteiskunnan ongelmia? Eikö se ole vanhempien tehtävä hoitaa lapsensa kuntoon ja hankkia apua siinä kohtaa, kun itse ei enää pysty? Jos julkisen puolen diagnoosit ovat tukossa, mikä estää keskiluokkaista ihmistä viemästä lastaan yksityislääkärille?

Niitä yksityislääkäreitä on todella vähän. Kun etsin sellaista aikuiselle lapselleni, niin löysin vain yhden Espoosta. Meidän jälkeen hän ei enää ottanut uusia asiakkaita.

Prosessi ja testit maksoi liki 1500 e. Uskon se on olevan keskiluokalle iso raha.

Kertoiko, miksi ei ottanut uusia asiakkaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.

Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.

Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt poika on jo aikuinen.

No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!

Antaisit hänen siis potkia tahalleen?

Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.

Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!

Olen tuo 3-vuotiaan äiti.

Kyselen jo neljättä kertaa täsdä ketjussa, kun en ole vielä vastausta saanut, että miten sinä sen tilanteen hoitaisit?

Eli lapsi raivoaa 1-2 tuntia, hajottaa paikkoja - kun yksin pidät lasta, niin hän potkii, jos pidät jaloista kiinni hän lyö, koska et pysty yksin sekä käsiä että jalkoja pitämään kiinni - eikä kotona ole pehmustettua huonetta. Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?

Äläkä puhu sanahelinää, vaan kerro käytäntö.

Meillä oli vastaavia raivareita. Kaadoin lapsen sängylle, kiedoin kädet hänen käsiensä ympärille ja jalat jalkojen ympäri. Siinä maattiin sitten sängyllä rinnakkain kun lapsi huusi raivoaan. Yleensä rauhoittui n 15 minuutissa. Tästä on nyt pari vuotta. Edelleen saa raivareita, mutta nyt vain huutaa, ei käy enää päälle. Diagnoosia ei ole. Lääkärin mukaan on vain voimakastahtoinen.

Juu, noin minäkin tein.

Sama

Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta kiellettiin 80-luvulla, ja on yhä voimassa.

Ilmeisesti äitiin kohdistuva väkivalta on ok? Nyt oli kyse lapsesta joka hyökkää päälle, lyö ja potkii, rikkoo tavaroita. Kiinni pitäminen on täysin ok, eikä todellakaan mitään väkivaltaa. Sitten kun rauhoittui, niin keskusteltiin, mikä meni vikaan.

Miksi lapseen kohdistuva väkivalta, oli se äidin ja/tai muun henkilön harjoittamaa, on saanut jatkua niin pitkälle, että uhri joutuu puolustautumaan fyysisesti?

Älä viitti provota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.

Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.

Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.

Kiva tarina, mutta lievät aspergerpiirteet ei kerro mitään. Lähes tulkoon kaikilla on lieviä aspergerpiirteitä tai adhd-piirteitä ja se on täysin normaalia. Olen myös kanssasi eri mieltä tuosta, että yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis mietitään ihan puhtaasti sellaista, että kaikkien täytyy olla lähiopetuksessa ja töissä 8-16. Maailma ei voi pyöriä siten, että kaikkien yksilölliset tarpeet toteutetaan, mutta siihen voidaan pyrkiä. Nyt jo osa työnantajista palkkaa esimerkiksi vain nepsyjä. Varhainen tuki on kaiken a ja o. Ja se, että pyritään löytämään luontaiset tavat toimia. Esimerkiksi itselläni se on (90 %).etätyö ja joustava työaika.

Puhut ihanteesta, johon todella olisi hyvä pyrkiä. Lasta kasvattava vanhempi joutuu silti ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että lasta sopeuttaa maailmaan. Jos maailmaa yrittää sopeuttaa lapsen piirteisiin, niin tekee lapselle karhun palveluksen. Todella todella harvoilla ihmisillä on mahdollisuutta tuollaiseen työaikaan kuin sinulla. Hyvä, jos jotkut työnantajat ottavat vain nepsyjä töihin, mutta varmasti hekin vain marginaalinen porukka. Ihan jo senkin takia, että nepsyjen valkkaaminen on syrjimistä muita kohtaan. Se taas on laitonta.

Tottakai joutuu. Ja nepsyn vanhempana tämä korostuukin. Pointtina on se, että yhteiskuntamme hukkaa valtavan määrän potentiaalia, kun nepsyt eivät saa ajoissa diagnoosia, apua ja tukea, jonka myötä ongelmat kerääntyvät ja kärjistyvät. Nykyään on onneksi parhaimmillaan monenlaisia tapoja opiskella ja tehdä töitä. Oikeastaan joka ikisellä tuntemallani toimistotyöläisellä on jossain määrin joustava työaika. Sehän ei tarkoita sitä, että töitä tehdään oman mielen mukaan vaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväliukumia, joka on ainakin minulle nepsynä pelastus.

Miksi näistä nepsylapsista tehdään yhteiskunnan ongelmia? Eikö se ole vanhempien tehtävä hoitaa lapsensa kuntoon ja hankkia apua siinä kohtaa, kun itse ei enää pysty? Jos julkisen puolen diagnoosit ovat tukossa, mikä estää keskiluokkaista ihmistä viemästä lastaan yksityislääkärille?

Niitä yksityislääkäreitä on todella vähän. Kun etsin sellaista aikuiselle lapselleni, niin löysin vain yhden Espoosta. Meidän jälkeen hän ei enää ottanut uusia asiakkaita.

Prosessi ja testit maksoi liki 1500 e. Uskon se on olevan keskiluokalle iso raha.

Kertoiko, miksi ei ottanut uusia asiakkaita?

Ylityöllistetty

Vierailija kirjoitti:

Äidillä on persoonallisuushäiriö tai mielenterveysongelma ja syyttelee lasta ongelmallisesta vuorovaikutuksesta ja arjen pyörittämisestä.

Kysymys siis kuuluu, miksi lehti julkaisi tuon jutun? Ihan vain näyttääkseen keskaria lasten asemalle?

Myös aikuisille tuo hermostotestaus on hyväksi. Myös aikuisilla on primitiivirefleksejä päällä, jotka aiheuttaa lyhyttä pinnaa, lihaskipuja. Kun yhdessä menee lapsen kanssa auttaa myös itseään.

https://www.instagram.com/p/CqKRB5ptRCg/?utm_source=ig_web_copy_link&ig…

https://www.instagram.com/p/Ck6AJJytEk4/?utm_source=ig_web_copy_link&ig…