Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (599)
Mä olin tuollainen lapsena. Olin ahdistunut, mutta ei sitä silloin ymmärretty.
Olin muualla tosi hiljainen ja vetäytyvä (eli kiltti) mutta kotona itkin ja raivosin. Se oli ahdistusta. Oon aikuisena ymmärtänyt että mulla oli kiintymyssuhdehäiriö. Kiintymyssuhdehäiriö aiheuttaa myös esimerkiksi dissosiaatio- ja keskittymisvaikeuksia.
Mulla on todettu kyllä myös adhd aikuisiällä (oon kyllä välillä kyseenalaistanut tuon diagnoosin, onko se mulle ihan oikea). Adhd on todettu usein esiintyvän kiintymyssuhdeongelman kanssa (https://www.kaypahoito.fi/nix02488). Mutuilisin siis että kiintymyssuhteen parantaminen voisi monesti lievittää adhd-lasten joitain oireita. Eihän siitä haittaakaan ole, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi, jolla olisi oikea nepsysairaus, ei pysty tuolla tavoin päättämään käyttäytymisestään.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi, jolla olisi oikea nepsysairaus, ei pysty tuolla tavoin päättämään käyttäytymisestään.
Tämä.
Eihän se olekaan päättämistä, kun se on juuri sen nepsyyden oire, että ei uskalla näyttää tunteitaan tai omaa itseään vieraille ihmisille.
Yhäkin, ihan voin vakuuttaa omasta kokemuksesta. En ois ikinä pystynyt "kiukuttelemaan" lapsena vieraille ihmisille. "Kiukuttelin" sitten kotona vanhemmille, että en joutuisi menemään sinne vieraiden ihmisten pariin. Niitä vieraita ihmisiä kohtaan mulla ei ollut minkäänlaista luottamusta, ja aina valtavan turvaton olo.
tämähän on kuin meillä. kännykät vain lisää ahdistusta ja painetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyv
tiivistettynä rangaistus tepsii vaikka adhd lapseen? ristiriita? paljon yläpeukkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi adhd lapsi ilman diagnoosia. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun diagnoosi puuttuu, ei heillä ole lääkitystä. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi kuriton lapsi ilman kunnollista kotikasvatusta. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun kuri puuttuu, ei heillä ole käytöstapoja. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
mutra kun ne kurittomat on näitä a,kirjolaisia. vanhemmat on kasvatyksen suhteen neuvottomia vaikka yhdessä yrittäisivätkin, eli ei eroperhe ja lapsen isä tietämättömissä
Onkohan se ADHD tässä tapauksessa sillä äidillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan luokalla on vilkas poika, oikein ilkeä ja huonokäytöksinen sellainen. Äitinsä syyttää adhd:ta, diagnoosia ei ole, vaikka äiti on kovin varma asiastaan. Kasvatus on pojan suojelemista kaikelta harmilta. Kun poika varastaa ja rikkoo muiden tavaroita, niin ei se Valtsu mitään pahaa tarkoittanut. Haukkuu, kiusaa, aukoo päätään aikuisillekin - ei saa kieltää, ettei Valtsulle tule paha mieli, kun eihän se taaskaan mitään pahaa tarkoittanut.
Oikeasti ihan järkyttävä kersa. Harva aikuinenkaan käyttää yhtä törkeää kieltä kuin tuo 8-vuotias. Saattaahan tuossa olla jotain nepsyongelmaakin, mutta kyllä kasvatuksessa on jotain pahasti pielessä.
Adhd ja käytöshäiriö ovat 2 täysin eriasiaa!
Adhd ei ole kasvatuksen tulos, mutta käytöshäiriöön kasvatus kyllä vaikuttaa. Juttelin lapsen toimintaterapeutin kanssa ja hänen kokemukseen perustuva mielipi
on se siinä että älypuhelinta ja ruutuaikaa kun on riittävästi niin edesauttaa kyllä oireiden syntymistä
Itsekin olen sitä mieltä että nykyinen kasvatuskulttuuri ei tue lasten sosiaalistumista, ja seurauksena on minäkeskeisyyttä, impulsiivisuutta, kehittymätöntä itsekontrollia ja aggressiivisuutta. Suurimpia häviäjiä ovat lapset itse, sillä on ihmiselle pahin mahdollinen kohtalo olla sellainen, etteivät muut pidä hänestä. Ja näitä diktaattoreiksi kasvatettuja lapsia aikuiset katsovat paheksuen ja ikätoverit välttelevät.
Kuitenkin, tämän kyseisen lehtijutun lapsi on hyvinkin tyypillinen autisminkirjolla oleva tyttö, eli en usko että adhd kyseessä, vaan selvä autismi. Ja on täysin väärä käsitys ettei lapsi pystyisi muuttamaan käytöstään eri ympäristöissä, autisteilla tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Oirelu myös voimistuu juuri tuossa iässä, kun sosiaaliset suhteet monimutkaistuvat ja lapseen alkaa kohdistumaan muutenkin enemmän odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd on muotia. 2 autisminkirjolaisen vanhempana veikkasin sitä . Voisi olla myös persoonallisuushäiriö kuten sisarellani.
Meiltä löytyy suvusta extra kirjaimia. Myös autistisia piirteitä. Myös muita mt ongelmia. Ja tietty dyslexiaa.
Ensimmäiseksi niin ahdistus kuuluu ihan kirjaindiagnooseihin. Tätä ei aina kaikki kirjainihmiset itsekkään tiedä, puhumattakaan palstan pätijöistä ilman diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se ADHD tässä tapauksessa sillä äidillä?
Perinnöllistä, monet vanhemmat tajuavat että itselläkin on kun lasta tutkitaan.
Monelle tulee ahaa elämys.
Ollaan myös ehkäpä ajateltu että toi lapsihan on ihan kun mummosa/vaarisa tai joku muu sukulainen.
Se mitä vaan pidetty sukurasitteena onkin nykyään diagnoosin paikka.
Myös monet vanhemman polven diagnoosittomat kirjainihmiset kynsin ja hampain väittävät että heillä ei ainakaan. Vaikka ulkopuolinen heti tajuaa missä mennään kun ihmisen tapaavat.
Maailma on muuttunut. Nyt vaaditaan enemmän sosiaalista pelisilmää mikä kirjainihmisiltä joskus puuttuu.
Työkaverini tyttärellä on adhd sekä autismi. Näin myös tyttären isällä.
Ei mitenkään epätavallista että on molemmat.
Tämä tiedoksi teille jotka tarjoatte täällä jompaakumpaa diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adhd on muotia. 2 autisminkirjolaisen vanhempana veikkasin sitä . Voisi olla myös persoonallisuushäiriö kuten sisarellani.
Keneltä toi lapsiesi autismi on periytynyt? Ettei vaan siskollasikin olisi persoonallisuushäiriön lisäksi? Tai sitten pelkkä autismi. Naisilla joskus vaikeuksia saada autismi diagnoosi.
Päiväkodissa näitä pikku paskiaisia näin, järjettömiä raivo kohtauksia ja huutamista. Päivässä parasta oli, kun työaikani loppui.
Meillä on kuvauksen ja Ilta-Sanomien artikkelin mukainen tyttölapsi. Arki hänen kanssaan on ihan toivottoman hankalaa. Lähtökohtaisesti kaikki on aina hänellä ei, siirtymät, tehtävät yms pistetään vastaan aivan jokainen kerta. Lapselle joutuu pitämään suhteettoman ja epäoikeudenmukaisen kurin, kun se vastaanlaitto on jotain aivan käsittämätöntä.
Lapsi ei opi, vaikka kuinka rajaa, poistaa etuja yms, näillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Käskyjä pitää antaa kuin koiralle, lyhyitä ja napakoita. Pyytämisestä ei ole mitään hyötyä, ikinä. Tämä on meille vanhemmille äärimmäisen rankkaa ja haastavaa.
Lapsi käyttäytyy koulussa ja muualla kuin enkeli, kotona on sitten aivan eri meininki. Lapsi ei pääsisi yhtenäkään päivänä nukkumaan tai kouluun tai ylipäätänsä edes ruokapöytään, jos vieressä ei olisi vanhempi patistelemassa tai vaatimassa, kymmeniä kertoja.
Isänä olen nostanut tämän huolen päiväkodissa, esikoulussa ja nyt koulussa keskustelujen ja lääkärintarkastusten yhteydessä, mutta meitä ei oteta tosissan, koska ollaan ns. hyväosainen perhe ja lapsi ei oireile millään tavalla ulkopuolella.
Vanhempana olen välillä totaalisen puhki ainaiseen kieltämiseen, rajaaamiseen, etuuksien poistamiseen ja aivan älyttömiin mittasuhteisiin meneviin lapsen patisteluun tekemään edes yksinkertaisia siirtymiä. En tiedä, mistä ja miten hänelle saisi apua ja meille vanhemmille myös. Haastava lapsi on karistanut meiltä toiveet toisesta lapsesta, kun tämä yksi syö kaikki voimavarat molemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kuvauksen ja Ilta-Sanomien artikkelin mukainen tyttölapsi. Arki hänen kanssaan on ihan toivottoman hankalaa. Lähtökohtaisesti kaikki on aina hänellä ei, siirtymät, tehtävät yms pistetään vastaan aivan jokainen kerta. Lapselle joutuu pitämään suhteettoman ja epäoikeudenmukaisen kurin, kun se vastaanlaitto on jotain aivan käsittämätöntä.
Lapsi ei opi, vaikka kuinka rajaa, poistaa etuja yms, näillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Käskyjä pitää antaa kuin koiralle, lyhyitä ja napakoita. Pyytämisestä ei ole mitään hyötyä, ikinä. Tämä on meille vanhemmille äärimmäisen rankkaa ja haastavaa.
Lapsi käyttäytyy koulussa ja muualla kuin enkeli, kotona on sitten aivan eri meininki. Lapsi ei pääsisi yhtenäkään päivänä nukkumaan tai kouluun tai ylipäätänsä edes ruokapöytään, jos vieressä ei olisi vanhempi patistelemassa tai vaatimassa, kymmeniä kertoja.
Isänä olen nostanut tämän huole
Ei etujen poisto toimi kaikkiin lapsiin. Silloin pitää vaan kokeilla jotain muun tyyppisiä rangaistuksia. Arestit, nurkassa seisominen yms. Rangaistuksen tulisi olla niin tuntuva, että se pysyy mielessä pidemmän aikaa, jolloin ei heti uudestaan tarvitse ottaa "taistelua" lapsen kanssa.
Miksi vaan äidit ovat vastuussa lapsistaan... missä ovat lapsen isän vastuu?
Yliopistoissa on nykyään liikaa ihmisiä, jotka eivät ole sinne "koulukelpoisia".
Vaikeaa tietenkin on etukäteen aina tietää, kuka soveltuu yliopistoon - etenkin kun kyse on nuorella ihmisellä yleensä murrosvaiheesta: muutetaan pois vanhempien luota, mahdollisesti toiselle paikkakunnalle, mahdollisesti ilman ketään lapsuuden- tai nuoruudenkaveria, koko elämä pitää ottaa uudella tavalla haltuun ja riippuu täysin ihmisestä ja perheestä, missä määrin tuota on harjoiteltu (pankit, vakuutukset, ym., ylipäänsä oma rahankäyttö). Tuo kaikki aiheuttaa stressiä, ja kaikkien ei ole helppoa tutustua tuosta vain uusiin ihmisiin, vaikka opiskelijajärjestöt ovatkin konkareita ryhmäyttämään ihmisiä. Yksinäisyys voi vaivata. Lisäksi moni yliopistoon suoraan lukiosta tullut on ollut oman koulunsa priimusainesta, ja voi olla järkytys huomata, että kaikki muut ovat vähintään yhtä hyviä. Lisäksi oppiaineesta riippuen saattaa olla paljon yksinäistä työtä ja laajoja alueita opiskeltavana. Toisin sanoen ensimmäisen tai vielä toisenkaan yliopistovuoden aikana ei pitäisi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko ihminen "koulukelpoinen" yliopistoon.
Mutta jos pidemmän päälle on jatkuvia ongelmia, ja etenkin jos ihminen ei itse opi opintojen myötä hahmottamaan oman tietämyksensä kasvua ja myös tietämyksensä rajoja, ongelmia tulee. Myös älykkyydellä on tässä merkitystä. Kaikki yliopisto-opiskelijat, maisterit tai edes tohtorikoulutettavat eivät välttämättä ole kovin älykkäitä, mikä on aika yllättävää.
Kaikkien paikka ei ole yliopistossa, mutta toivottavasti jokainen löytää oman paikkansa.