Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
Myös aikuisille tuo hermostotestaus on hyväksi. Myös aikuisilla on primitiivirefleksejä päällä, jotka aiheuttaa lyhyttä pinnaa, lihaskipuja. Kun yhdessä menee lapsen kanssa auttaa myös itseään.
https://www.instagram.com/p/CqKRB5ptRCg/?utm_source=ig_web_copy_link&ig…
https://www.instagram.com/p/Ck6AJJytEk4/?utm_source=ig_web_copy_link&ig…
Rahastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.
Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.
Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.Kyllä mä ainakin löisin päälkekävijää nyrkillä, eikä se olisi mikään primitiivirefleksi, vaan aiheelliseksi koettu keino puolustautua väkivallalta omassa kodissa.
Lastako oot lyömässä? Vai ketä sun päälle kotona käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös aikuisille tuo hermostotestaus on hyväksi. Myös aikuisilla on primitiivirefleksejä päällä, jotka aiheuttaa lyhyttä pinnaa, lihaskipuja. Kun yhdessä menee lapsen kanssa auttaa myös itseään.
https://www.instagram.com/p/CqKRB5ptRCg/?utm_source=ig_web_copy_link&ig…
https://www.instagram.com/p/Ck6AJJytEk4/?utm_source=ig_web_copy_link&ig…
Rahastusta.
Suosittelen tutustumaan, moni adhd diagnoosin saanut on saanut paljon apua ja lääkkeet on voineet unohtaa.
Ottamatta kantaa kyseiseen artikkeliin, tiedän useampia lapsia, jotka koulussa ovat enkeleitä, mutta vanhempien mukaan saavat kotona kovia raivareita. Ts. pinnistelevät koulussa mukautuakseen ryhmään, ja kuormitus purkautuu kotona.
"Kuvassa tyttö repii äitiä hiuksista". Ei kuvat ole oikeasti jutun henkilöistä, ne ovat kuvakirjastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Itse olen sitä mieltä että tuollainen Jaakko joutaa jäädä auton alle. Jos kuolee, ongelma poistuu. Jos vammautuu, viimeistään oppii ettei tielle juosta, vähintään siksi ettei enää kykene juoksemaan. Tiedän, julmaa ajattelua, mutta todella kusipäisiin pentuihin ei tehoa päänsilitykset ja neuvottelut, opin pitää tuntua omassa nahassa niin että sen muistaa.
Näitä viestejä lukiessani ihmettelen, miksi rasismi on isompi synti kuin tällaiset viestit?
Rasismiahan tuollaiset kommentit ja asenteet nimenomaan on. Ihmisryhmään, eli nepsylapsiin kohdistuvaa vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.
Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.
Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.
Kiva tarina, mutta lievät aspergerpiirteet ei kerro mitään. Lähes tulkoon kaikilla on lieviä aspergerpiirteitä tai adhd-piirteitä ja se on täysin normaalia. Olen myös kanssasi eri mieltä tuosta, että yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis mietitään ihan puhtaasti sellaista, että kaikkien täytyy olla lähiopetuksessa ja töissä 8-16. Maailma ei voi pyöriä siten, että kaikkien yksilölliset tarpeet toteutetaan, mutta siihen voidaan pyrkiä. Nyt jo osa työnantajista palkkaa esimerkiksi vain nepsyjä. Varhainen tuki on kaiken a ja o. Ja se, että pyritään löytämään luontaiset tavat toimia. Esimerkiksi itselläni se on (90 %).etätyö ja joustava työaika.
Puhut ihanteesta, johon todella olisi hyvä pyrkiä. Lasta kasvattava vanhempi joutuu silti ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että lasta sopeuttaa maailmaan. Jos maailmaa yrittää sopeuttaa lapsen piirteisiin, niin tekee lapselle karhun palveluksen. Todella todella harvoilla ihmisillä on mahdollisuutta tuollaiseen työaikaan kuin sinulla. Hyvä, jos jotkut työnantajat ottavat vain nepsyjä töihin, mutta varmasti hekin vain marginaalinen porukka. Ihan jo senkin takia, että nepsyjen valkkaaminen on syrjimistä muita kohtaan. Se taas on laitonta.
Tottakai joutuu. Ja nepsyn vanhempana tämä korostuukin. Pointtina on se, että yhteiskuntamme hukkaa valtavan määrän potentiaalia, kun nepsyt eivät saa ajoissa diagnoosia, apua ja tukea, jonka myötä ongelmat kerääntyvät ja kärjistyvät. Nykyään on onneksi parhaimmillaan monenlaisia tapoja opiskella ja tehdä töitä. Oikeastaan joka ikisellä tuntemallani toimistotyöläisellä on jossain määrin joustava työaika. Sehän ei tarkoita sitä, että töitä tehdään oman mielen mukaan vaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväliukumia, joka on ainakin minulle nepsynä pelastus.
Miksi näistä nepsylapsista tehdään yhteiskunnan ongelmia? Eikö se ole vanhempien tehtävä hoitaa lapsensa kuntoon ja hankkia apua siinä kohtaa, kun itse ei enää pysty? Jos julkisen puolen diagnoosit ovat tukossa, mikä estää keskiluokkaista ihmistä viemästä lastaan yksityislääkärille?
Koska woke-ideologian mukaan uhreista tehdään syyllisiä. Koska valtio ei ota vastuuta, tiedon antamisesta, ennaltaehkäisyyn pyrkien. Apua ei saa helposti edes silloim, kun ongelma on jo suuri. Mitä se kertoo maan sivistyksen tilasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaus tekstistä:
Hän kertoo olevansa kotona koko ajan varpaillaan. Omia sanomisia pitää miettiä jatkuvasti.
Joudun sanomaan asioita epäsuorasti ja miettimään, miten ne eivät tuntuisi lapsesta vaatimuksilta. Pelkään räjähdyksiä, koska niitä on niin herkästi tullut.
Hän sanoo tarkkailevansa jatkuvasti Liljan kuormitustasoa ja säätelevänsä omaa toimintaansa sen mukaan.
Eli vanhemmuus totaalisen hukassa, ei osaa olla auktoriteetti ja jämäkkä turvallinen aikuinen? Tuollaista miettii ihan tosissaan 6-vuotiaasta lapsesta? Lapsiparka jos äiti saa tahtonsa lääkityksestä läpi, ja joutuu syömään läpi kasvuiän rauhoittavia lääkkeitä koska VANHEMMAT EI OSAA OLLA VANHEMPIA.
Tuo lainaamani kuvaus on täysin absurdi, eikö nuiden kannattaisi mieluummin mennä yhdessä johonkin perhekuntoutukseen asumaan kuukaudeksi ja vanhemmille siellä ohjausta kädestä pitäen?
No juuri noin vanhempaa ohjattais toimimaan, mikäli lapsella ois PDA. Muuten toki ei. Että kyllä toi juttu sinänsä just siihen viittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että lapset ja heidän hoito suunnitellaan yhteiskuntaa varten, eikä asiallista ihmisyyttä varten. Ihmiset on ihan mettässä näiden asioiden kanssa ja tästäkin syystä lasten ja nuorten olo pahenee.
Asiallisesta ihmisyydestä olisi toden totta syytä puhua meillä yhteiskunnassa, mediassa ja työpaikan kahvipöydissä.
Ongelma kuitenkin on se, että viime kädessä hyvin monia tätäkin keskusteluketjua täyttäviä ihmisiä liikuttaa vain yksinomaan raha.
Tietty elintaso pitää saada ja ylläpitää, kaikki muu on sille alisteista. Omaan asuntoon, autoon, lomamatkoihin, harrastuksiin ja sisustukseen ollaan valmiita laittamaan lähes rajoittamaton määrä rahaa (rajana vain palkkakuitin saldo), mutta entäs oman lapsen hyvinvointiin? Ollaanko valmiita vähentämään omia työtunteja, että voi olla lapselle enemmän läsnä, kun ongelmia alkaa ilmaantua? Ollaanko valmiita perumaan kesän Rhodoksen-reissu, jos samalla rahalla pääsisi yksityiselle psykiatrille välittömästi käyttäytymisongelmien ilmaannuttua?
Veikkaan, että valtaosalla vastaus on "Ei". Ilmaiseksi pitää saada yhteiskunnalta kaikki apu ja diagnoosit, ja sitten valitetaan, kun siihen rumbaan kuluu aikaa. Samalla, kun vanhemmalla/perheellä OIKEASTI olisi varaa hoitaa lapsen asiat kuntoon, mikäli lapsen asiat priorisoitaisiin ykköseksi. (En siis puhu tässä aidosti vähävaraisista, köyhyysloukussa olevista ihmisistä enkä yksinhuoltajista, joilla määritelmällisesti on vähemmän varallisuutta ja rahaa käytössään.)
Jos siis, kommentoimani kirjoittajan tavoin, ajateltaisiin, että ihmisyyttä pitäisi ajatella ensi sijassa, silloin kyse on lapsen edun laittamisesta perheen elintason ja perheen vanhempien etujen edelle. Kuten ketjusta on nähty, myös perheen muiden lasten tarpeet pitää täyttää (mikä nepsyperheissä ilmeisesti ja surullisesti jää liian usein tajuamatta). Ja ne tarpeet ovat ihan muuta kuin uusimpia leluja ja älylaitteita tai merkkivaatteita. Vanhempien läsnäoloa ja lapsen tarpeiden oppimista, ja jos vanhempien rahkeet eivät riitä (eivätkä voikaan riittää, jos ongelma on aivoperäinen), sitten vanhemman velvollisuus on hankkia apua asiantuntijoilta. Ja jos jonot on pitkät, sitten pitää priorisoida niin, että mennään sinne, missä jonoja ei ole.
Kaikki muu on oikeastaan vanhempien taholta juurikin tuota ihmisyyden unohtamista ja oman navan ympärillä pyörimistä. Jos rahaa riittää matkailuun ja harrastuksiin mutta ei lapsen hoitoon, voidaan todella sanoa, että asiallista ihmisyyttä ei ole lainkaan.
Eikä ihme, jos tuollaisessa perheessä lapset sitten reagoivat.
Kukaan ei voi tietää toisen perheen asioista, joten ei pidä tuomita. Omassa perheessä yritimme saada julkiselta puolelta apua, mutta kuten sanoit, jono on pitkä. Menimme yksityiselle, jossa lääkäri heitti pihalle, sanoen,että hän ei tuommoisia diagnooseja kirjoita. Kaikki haluaa ADHD-ADHD -diagnooseja, mutta ei kuulkaa onnistu tuommoiset! Lopulta julkiselta tuo diagnoosi tuli, kun kouluvaikeudet antoivat tarpeeksi suuren aiheen päästä julkiselle. Lapsi joutui kärsimään turhaan, samoin ympäristönsä ennen kuin saatiin lääkitys ja muu hoito. Nepsyjen hoito tuntuu olevan mielipidetasolla lääkärienkien keskuudessa. Tosin tuosta on aikaa yli 10 vuotta.
Amerikoissa on termi "second opinion". Jos tämä tarina on tosi, uskomatonta, että ette vieneet lasta toiselle yksityiselle ja/tai ottaneet selvää, missäpäin Suomea löytyy nepsyongelmiin perehtyneitä lääkäreitä.
Ei voi sanoa, että vanhemmat olisivat tässäkään tapauksessa "tehneet kaikkeaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa kyseiseen artikkeliin, tiedän useampia lapsia, jotka koulussa ovat enkeleitä, mutta vanhempien mukaan saavat kotona kovia raivareita. Ts. pinnistelevät koulussa mukautuakseen ryhmään, ja kuormitus purkautuu kotona.
On totta, että koti voi olla ainoa paikka, missä ihminen uskaltaa ilmaista itseään pidäkkeettömästi - etenkin, kun on tilanne, jossa kotonakin joku on taas alistamassa (subjektiivista). Silloin on tilaisuus turvallisesti protestoida, ja siten säilyttää edes vähäsen itsekunnioitusta... kunnes siinäkin syntyy petos, väkivaltatilanne, ja sen vastustamisen ratkaiseminen pakkolääkityksellä?
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että jospa tämä äiti itse hyötyisi lääkityksestä, että jaksaisi työpäivän jälkeen arkea, lapsen hoitoa, siirtymätilanteita ja kasvattamista. Jospa hän on se, jolla on adhd eikä lapsi. Miksi lääkärit eivät koskaan pohdi tätä, kun vanhemmat lähtevät hakemaan lapselle diagnoosia? Entä jos arjen ja lapsen kasvatuksen hallinnan haasteet liittyvätkin aikuisen keskittymispulmiin?
Tämä on tärkeä huomio. Ylipäänsä niin monet aikuiset ovat päätyneet tutkimuksiin sitä kautta, kun heidän lapsillaan on todettu ADHD tai muu nepsydiagnoosi, että oikeastaan aina, kun lapsella tai nuorella lähdetään teettämään näitä testejä, muut perheenjäsenet pitäisi testata samalla. Samalla selviää, ovatko ongelmat kuitenkin vuorovaikutuksessa lapsen ja vanhempien tai vaikka sisarusten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Paljonko saanee kelalta kk euroja, jos saa diagnoosin ?
Pitänee minunkin kokeilla lisätuloja sitten yrittää saada. Lääkärinaika ensin varaamaan. Tiedän pari tapausta, jotka ovat näin kikkailleet itselleen lisätuloja.
Kelan kans ei niin vaan kirkkailla. Jos meinaa saada lapselle ns hoitotukea, niin pitää olla lääkärinlausunto ja silti hyvin usein päätös on kielteinen. Lapsenlapseni on hyvin allerginen ja hänellä on astma. Monille eri ruoka-aineille kun on allerginen, niin siinä on kova työ pitää huolta, ettei mene hengitystiet tukkoon, jos jotain väärää saa suuhunsa. Monet reissut on ambulanssilla tehty, kun henki on mennyt vaarallisen ahtaalle. Siihen vielä päälle ihottumat ympäri kroppaa. Hoitotuki on 100 e ja kuka tahansa vanhempi ottaisi paljon mielummin terveen lapsen kuin tuon satasen. Että tiedoksi vaan sinulle, että se hoitotukikin pitää ns "ansaita".
Vierailija kirjoitti:
"Kuvassa tyttö repii äitiä hiuksista". Ei kuvat ole oikeasti jutun henkilöistä, ne ovat kuvakirjastosta.
Niinpä. :D Mutta olisi melkoisen törkeää laittaa kuva uhrista kiusattuna, puolustautumassa, ja sitten kuitenkin mömmöillä nöyryytettynä (siis tässä nimenomaisessa tapauksessa, aidossa tai kuvitteellisessa)... ellei niitä vapaasta tahdostaan halua, kestääkseen väkivaltaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksetaanhan adhd lapsista hyvää tukea vanhemmille. Useita satoja reapsahtaa tilille joka kuukausi.
Sairaan lapsen vammaistuki on noin 100-400 euroa (kela). Eiköhän jokainen ota mielummin terveen lapsen, jos valita saa. Ilmeisesti olet lapseton. Mikään ei raasta vanhempia niin paljon kuin se, jos lapsi on sairas.
Olen kuullut, että 6 x 200 €/kk. Eli väliaikainen.
Kato Kelan sivuilta, niin ei tartte kuulopuheisiin luottaa. Voi nimittäin olla väärin kuultu.
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Mitä etuuksia kuvittelet kelalta tulevan?
No, saatiin me kyllä puhterapiaa ja toimintaterapiaa. Mutta en nyt niitä etuuksiksi sanoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.
Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.
Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.
Kiva tarina, mutta lievät aspergerpiirteet ei kerro mitään. Lähes tulkoon kaikilla on lieviä aspergerpiirteitä tai adhd-piirteitä ja se on täysin normaalia. Olen myös kanssasi eri mieltä tuosta, että yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis mietitään ihan puhtaasti sellaista, että kaikkien täytyy olla lähiopetuksessa ja töissä 8-16. Maailma ei voi pyöriä siten, että kaikkien yksilölliset tarpeet toteutetaan, mutta siihen voidaan pyrkiä. Nyt jo osa työnantajista palkkaa esimerkiksi vain nepsyjä. Varhainen tuki on kaiken a ja o. Ja se, että pyritään löytämään luontaiset tavat toimia. Esimerkiksi itselläni se on (90 %).etätyö ja joustava työaika.
Puhut ihanteesta, johon todella olisi hyvä pyrkiä. Lasta kasvattava vanhempi joutuu silti ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että lasta sopeuttaa maailmaan. Jos maailmaa yrittää sopeuttaa lapsen piirteisiin, niin tekee lapselle karhun palveluksen. Todella todella harvoilla ihmisillä on mahdollisuutta tuollaiseen työaikaan kuin sinulla. Hyvä, jos jotkut työnantajat ottavat vain nepsyjä töihin, mutta varmasti hekin vain marginaalinen porukka. Ihan jo senkin takia, että nepsyjen valkkaaminen on syrjimistä muita kohtaan. Se taas on laitonta.
Tottakai joutuu. Ja nepsyn vanhempana tämä korostuukin. Pointtina on se, että yhteiskuntamme hukkaa valtavan määrän potentiaalia, kun nepsyt eivät saa ajoissa diagnoosia, apua ja tukea, jonka myötä ongelmat kerääntyvät ja kärjistyvät. Nykyään on onneksi parhaimmillaan monenlaisia tapoja opiskella ja tehdä töitä. Oikeastaan joka ikisellä tuntemallani toimistotyöläisellä on jossain määrin joustava työaika. Sehän ei tarkoita sitä, että töitä tehdään oman mielen mukaan vaan esimerkiksi aamu- ja iltapäiväliukumia, joka on ainakin minulle nepsynä pelastus.
Miksi näistä nepsylapsista tehdään yhteiskunnan ongelmia? Eikö se ole vanhempien tehtävä hoitaa lapsensa kuntoon ja hankkia apua siinä kohtaa, kun itse ei enää pysty? Jos julkisen puolen diagnoosit ovat tukossa, mikä estää keskiluokkaista ihmistä viemästä lastaan yksityislääkärille?
Niitä yksityislääkäreitä on todella vähän. Kun etsin sellaista aikuiselle lapselleni, niin löysin vain yhden Espoosta. Meidän jälkeen hän ei enää ottanut uusia asiakkaita.
Prosessi ja testit maksoi liki 1500 e. Uskon se on olevan keskiluokalle iso raha.
Jos kyse on oman lapsen hyvinvoinnista, 1500e on TODELLA pieni raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että jospa tämä äiti itse hyötyisi lääkityksestä, että jaksaisi työpäivän jälkeen arkea, lapsen hoitoa, siirtymätilanteita ja kasvattamista. Jospa hän on se, jolla on adhd eikä lapsi. Miksi lääkärit eivät koskaan pohdi tätä, kun vanhemmat lähtevät hakemaan lapselle diagnoosia? Entä jos arjen ja lapsen kasvatuksen hallinnan haasteet liittyvätkin aikuisen keskittymispulmiin?
Tämä on tärkeä huomio. Ylipäänsä niin monet aikuiset ovat päätyneet tutkimuksiin sitä kautta, kun heidän lapsillaan on todettu ADHD tai muu nepsydiagnoosi, että oikeastaan aina, kun lapsella tai nuorella lähdetään teettämään näitä testejä, muut perheenjäsenet pitäisi testata samalla. Samalla selviää, ovatko ongelmat kuitenkin vuorovaikutuksessa lapsen ja vanhempien tai vaikka sisarusten välillä.
Ongelmat liittyvät aina vanhempiin, aina (ja ehkä sisarusten kaitta epäsuorasti...) - mutta se ei suinkaan tarkoita, etteivätkö vanhemmat rakastaisi lasta paljon ja yrittäisi parastaan.
Väkivaltaa ei ole aina helppo tunnistaa, koska asiat joiden puitteissa sitä tehdään, tuntuvat oikeuttavat lähes mitä tahansa...
Mielestäni väkivaltaa ei tarvitsisi hävetä niin paljon - se on erittäin yleistä. Pääasia on, että sen tunnistaisi, ja olisi tahtoa miettiä vastuullisempia keinoja saavuttaa samat tavoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksetaanhan adhd lapsista hyvää tukea vanhemmille. Useita satoja reapsahtaa tilille joka kuukausi.
Sairaan lapsen vammaistuki on noin 100-400 euroa (kela). Eiköhän jokainen ota mielummin terveen lapsen, jos valita saa. Ilmeisesti olet lapseton. Mikään ei raasta vanhempia niin paljon kuin se, jos lapsi on sairas.
Olen kuullut, että 6 x 200 €/kk. Eli väliaikainen.
Kato Kelan sivuilta, niin ei tartte kuulopuheisiin luottaa. Voi nimittäin olla väärin kuultu.
Tuttavani sai tämän. Sai diagnoosin alle 2 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksetaanhan adhd lapsista hyvää tukea vanhemmille. Useita satoja reapsahtaa tilille joka kuukausi.
Sairaan lapsen vammaistuki on noin 100-400 euroa (kela). Eiköhän jokainen ota mielummin terveen lapsen, jos valita saa. Ilmeisesti olet lapseton. Mikään ei raasta vanhempia niin paljon kuin se, jos lapsi on sairas.
Olen kuullut, että 6 x 200 €/kk. Eli väliaikainen.
Kato Kelan sivuilta, niin ei tartte kuulopuheisiin luottaa. Voi nimittäin olla väärin kuultu.
Tuttavani sai tämän. Sai diagnoosin alle 2 vuotta sitten.
Se oli nimeltään vammaistuki. Joku sopeutumisraha.
Olen kuullut, että 6 x 200 €/kk. Eli väliaikainen.