Lue keskustelun säännöt.
Ero tulee 20 vuotisesta suhteesta. Surettaa.
07.08.2023 |
Minun perhe-elämä oli nyt sitten tässä. Uskomatonta, että se ajanjakso elämässä on nyt lopullisesti ohi.
Lapset jo isoja, kohta täysi-ikäisiä, onneksi sinänsä, mutta jäävät isälleen käytännön syistä.
Heillä on jo omat kaverit ja menot, tuskin paljoa käyvät luonani, vaikken muutakaan kauas, 2 km päähän kaksioon.
Uutta kumppania en enää ota, kenellekään en enää ala selittämään mitä haluan, ja varsinkaan mitä en halua, ja miksi en halua.
Pärjään kyllä, taloudellisesti ja muutenkin, on kiva työpaikka ja pari ystävääkin...
Mutta sydän särkyy. Täydestä kodista, elämän äänien keskeltä, keskeltä perhe-elämää yksin asumaan loppuiäksi. Hiljaiseen uuteen asuntoon.
En keinukaan kiikkustuolissa mieheni kanssa, lastenlapsia yhdessä katsellen.
Miten tästä kaikesta pääsee yli. Ikävöin jo nyt lapsiani ja perhettä, joka viettää viimeisiä hetkiä yhdessä saman katon alla.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi lapset eivät voisi asua kanssasi? Jos kerta muutat vain 2 km päähän?
Kyllähän he yöt nukkuvat kotona, näkisit heitä paljon enemmän kuin mitä nyt tulisit näkemään.
Ikinä en itse suostuisi tuollaiseen. Lapset ovat vielä kuitenkin alaikäisiä.
Jos lapset itse haluavat jäädä tuttuun kotiin? Eivät halua vuoroasumista? Se on helppo huudella puskista, mutta erotilanteessa se on kyllä lasten etu mikä painaa, ei vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
palaappa lokakuusa asiaan tänne ja kerrot rehellisesti kuinka monta ukkoa varattua sellaista on ehtinyt käymään ns kylässä heittämässä rojut ränniin ja nopeimmille persseksiä. jännämiehistä pidä erillinen kansio
minkä esität pyydettäessä
itse asiassa ihme juttu kun on ollut lukkoperä päällä suhteessa pitkän aikaa niin ron jälkeen on oikein jonoa ovella kun jannut tulee painamaan toosaa niin taas se kelpaakin sit antaa
Kaikki eivät ole kuten sinä senkin saastainen persuääliö.
Minun korvaani tuo teksti kuulosti enemmänkin liberaalin vassarin kirjoittamalta.
"mutta jäävät isälleen käytännön syistä." Oikeus määrää lähes poikeuksetta lapset äidille suomessa. Käytätkö huumeita vai alkoholia, vai "käytännössä" olet sekaisin päästä? Kuullostaa lässynlässylle?
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut on noin lapsellisia vielä keski-iässäkin, että korostaa, että uutta kumppania en enää ota.
Lapsellisempaa on mennä heti uuteen suhteeseen, kun ei osaa olla yksin. Tai kun ei kehtaa olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut on noin lapsellisia vielä keski-iässäkin, että korostaa, että uutta kumppania en enää ota.
Mitä lapsellista siinä on, todeta, ettei enää jaksa eikä halua uutta ihmistä niin lähelle.
Kun ikää on tarpeeksi, tietää jo mitä haluaa ja mihin kykenee, ja varsinkin sen, mihin ei.
Ap
kuulostaa psykiatriselta, esim. masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivien välistä syytät ikään kuin parisuhteesi toista osapuolta siitä, että sinulta on viety unelmiesi loppuelämä. Hän kun ei sopeutunut siihen mitä sinä halusit. Niin.... Tuohon tarvitaan aina kaksi ja ei se toinenkaan ole välttämättä onnellinen, jos joutuu sinun muottisi mukaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle isoin pettymys tuossa kohtaa oli kaikkien joulu- ym juhlapyhien perinteden menetys. Mies ja lapset jatkoi muun suvun kanssa kuten ennenkin, minun tilalla vain oli uusi nainen. Minä vietän pyhät yksin yksiössäni
Voi ei :( kyllä sinunkin pitäisi päästä viettämään joulu lastesi kanssa, voisitte tehdä sen esim. päivän etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti elämäsi paras osuus alkamassa. Lopeta ulina ja nauti. Voiko olla edes parempaa kaikki aika itselle ja kaikki rahat ja vapaus tehdä mitä haluaa.
Löysikö miehesi verevän kaksvitosen nalkuttavan ja lihoneen vaihdevuosikurppanan tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tää aloittaja on se, joka fb:n yhdellä naistenhuoneella poras sitä, kun ongelmana on se, että 10 v. sitten lääkäri kirjoitti väärän diagnoosin eli skitsofrenian ja että perheen hajomisen syy oli skitsofrenialääke, mikä hänelle määrättiin tämän "väärän" diagnoosin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä syytät ikään kuin parisuhteesi toista osapuolta siitä, että sinulta on viety unelmiesi loppuelämä. Hän kun ei sopeutunut siihen mitä sinä halusit. Niin.... Tuohon tarvitaan aina kaksi ja ei se toinenkaan ole välttämättä onnellinen, jos joutuu sinun muottisi mukaan elämään.
En minä syytä toista osapuolta. Eroon johti nimenomaan sellaiset syyt, että suhteen jatkuessa jompi kumpi olisi joutunut liikaa tinkimään siitä mitä haluaa. Ongelmana oli asia, johon ei löytynyt mitään hyvää kompromissia, joka ei riistä liikaa toista, sellaista ei löytynyt.
Olen surullinen ja unelmieni loppuelämä on viety, kyllä, mutten ole katkera miehelleni. En osaa sanoa mille olen. Elämälle? Omille turhille toiveilleni, jotka eivät nyt toteudukaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
palaappa lokakuusa asiaan tänne ja kerrot rehellisesti kuinka monta ukkoa varattua sellaista on ehtinyt käymään ns kylässä heittämässä rojut ränniin ja nopeimmille persseksiä. jännämiehistä pidä erillinen kansio
minkä esität pyydettäessä
itse asiassa ihme juttu kun on ollut lukkoperä päällä suhteessa pitkän aikaa niin ron jälkeen on oikein jonoa ovella kun jannut tulee painamaan toosaa niin taas se kelpaakin sit antaa
Kaikki eivät ole kuten sinä senkin saastainen persuääliö.
Eron jälkeen nyt vähintään kolme rakastajaa. Erotkaa ihmiset erotkaa. Se on aina hyvinvointiteko.
Mitä ihmettä? Ennen tuli tällaisille aina yläpeukkuja.
Eli asiasta miksi lapset menivät "käytännön syistä" miehelle, ei saa kysyä tai puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä Ap! Olen kokenut tuon, jopa senkin, että teinejä ei ihan hirveästi näe vaikka matka ei ole pitkä. Ja ihan hyvät välit on aina ollut ja hyvä normaali vanhempi olen. Mutta ne kaverit, somet ja muut teini-iän kiireet, puhelin soi lähinnä kun tarvitaan rahaa tai kyytiä. Ihan hirveäähän se on vanhemmasta, kun on ikävä ja yksinäinen olo. Yritä tehdä joka päivä edes joku pieni juttu, josta tulee hyvä olo just sulle. <3
Vierailija kirjoitti:
"mutta jäävät isälleen käytännön syistä." Oikeus määrää lähes poikeuksetta lapset äidille suomessa. Käytätkö huumeita vai alkoholia, vai "käytännössä" olet sekaisin päästä? Kuullostaa lässynlässylle?
Onpa hölmö kommentti. Lapset jää vanhaan tuttuun kotiin, siellä on heidän omat huoneet ja koko eletty elämä. Pois muuttavalla äidillä tuskin on mahdollisuus hankkia niin isoa asuntoa, että lapset saisivat omaa tilaa, ap sanoo muuttavansa kaksioon. Ja tässä nyt oli kyse lähes täysi-ikäisistä lapsista, jotka muutenkin kohta lentää pesästä. Mitä järkeä heidät olisi tässä vaiheessa muuttaa pois vanhasta kodista?
Vierailija kirjoitti:
"mutta jäävät isälleen käytännön syistä." Oikeus määrää lähes poikeuksetta lapset äidille suomessa. Käytätkö huumeita vai alkoholia, vai "käytännössä" olet sekaisin päästä? Kuullostaa lässynlässylle?
Yli 12-vuotiaat saavat itse päättää, missä asuvat. Isän vai äidin kotona. Mikään maailman mahti eikä edes oikeus voi pakottaa yli 12-vuotiaita mihinkään.
Äidin pitää kyllä kertoa lapsilleen selkeästi, että he saavat itse tuon ikäisinä päättää, kumman luona asuvat pääsääntöisesti. Ehkä lapset eivät itsekään tiedä tällaisesta oikeudestaan.
Menkääpä "miehet" sinne laudalle. Teidän ilkeilynne alkavat toden teolla kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä syytät ikään kuin parisuhteesi toista osapuolta siitä, että sinulta on viety unelmiesi loppuelämä. Hän kun ei sopeutunut siihen mitä sinä halusit. Niin.... Tuohon tarvitaan aina kaksi ja ei se toinenkaan ole välttämättä onnellinen, jos joutuu sinun muottisi mukaan elämään.
Niin. Normaalit ihmiset keskustelevat suhteen aikana tunteistaan ja tarpeistaan. Se kuka puhuu muottiin menemisestä on usein valheellinen itselleen ja toiselle. Ylimiellyttää kun ei hylkäämisen pelossaan sano mitä oikeasti haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä syytät ikään kuin parisuhteesi toista osapuolta siitä, että sinulta on viety unelmiesi loppuelämä. Hän kun ei sopeutunut siihen mitä sinä halusit. Niin.... Tuohon tarvitaan aina kaksi ja ei se toinenkaan ole välttämättä onnellinen, jos joutuu sinun muottisi mukaan elämään.
En minä syytä toista osapuolta. Eroon johti nimenomaan sellaiset syyt, että suhteen jatkuessa jompi kumpi olisi joutunut liikaa tinkimään siitä mitä haluaa. Ongelmana oli asia, johon ei löytynyt mitään hyvää kompromissia, joka ei riistä liikaa toista, sellaista ei löytynyt.
Olen surullinen ja unelmieni loppuelämä on viety, kyllä, mutten ole katkera miehelleni. En osaa sanoa mille olen. Elämälle? Omille turhille toiveilleni, jotka eivät nyt toteudukaan?
Ap
Siis kumpi jätti kumman? En usko, että 20 vuotta kestänyt yhteiselo voisi yhtäkkiä päättyä siten, että molemmat niin haluavat.
Jompi kumpi jättää ja toinen jää jätetyksi.
Halusitko sinä ap siis jättää miehesi?
Eron jälkeen nyt vähintään kolme rakastajaa. Erotkaa ihmiset erotkaa. Se on aina hyvinvointiteko.