Lue keskustelun säännöt.
Ero tulee 20 vuotisesta suhteesta. Surettaa.
07.08.2023 |
Minun perhe-elämä oli nyt sitten tässä. Uskomatonta, että se ajanjakso elämässä on nyt lopullisesti ohi.
Lapset jo isoja, kohta täysi-ikäisiä, onneksi sinänsä, mutta jäävät isälleen käytännön syistä.
Heillä on jo omat kaverit ja menot, tuskin paljoa käyvät luonani, vaikken muutakaan kauas, 2 km päähän kaksioon.
Uutta kumppania en enää ota, kenellekään en enää ala selittämään mitä haluan, ja varsinkaan mitä en halua, ja miksi en halua.
Pärjään kyllä, taloudellisesti ja muutenkin, on kiva työpaikka ja pari ystävääkin...
Mutta sydän särkyy. Täydestä kodista, elämän äänien keskeltä, keskeltä perhe-elämää yksin asumaan loppuiäksi. Hiljaiseen uuteen asuntoon.
En keinukaan kiikkustuolissa mieheni kanssa, lastenlapsia yhdessä katsellen.
Miten tästä kaikesta pääsee yli. Ikävöin jo nyt lapsiani ja perhettä, joka viettää viimeisiä hetkiä yhdessä saman katon alla.
Kommentit (113)
Miten joillekin voi ottaa parisuhteen kariutuminen noin koville? Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi ottaa parisuhteen kariutuminen noin koville? Säälittävää.
No mutku ei tulevaisuutta mummona kiikkustuolissa ja yksinäinen tulevaisuuskin itkettää, kun on päättänyt, että ei uutta kumppania.
Paljon voimia asian käsittelemiseen. Surun jälkeen aukeaa aina uutta näkökulmaa. Olet niin paljon rikkaampi kuin moni muu kun olet saanut kokea tuon elämän. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi ottaa parisuhteen kariutuminen noin koville? Säälittävää.
No, edelleen yhteiskunta ohjaa naisia elämään ensisijaisesti miehen kautta ja miehen varassa. Ei siinä sitten osaa olla itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että sinusta tuntuu todella pahalta juuri nyt. Uskoisin kuitenkin, kun pahin suru helpottaa, saat iloa ja hyvää mieltä lastesi saavutuksista ja elämään liittyvistä asioista. Varmaankin vaatii ehkä uudenlaista yhteyden luomista uudessa tilanteessa. Itse surin pitkään yksinoloa ja lapsettomuuttani ja vähän taustalla tuntuu aina kun elämä ei mennyt niin, kuin olisi toivonut. Muuten asiat elämässäni ihan kohtuullisen hyvin, niistä yritän vaikeissa hetkissä jaksamista löytää. Täällä monet ovat kannustaneet siihen, että kannattaa yrittää joku pieni positiivinen tai innostava asia/ajatus löytää päivittäin. Siihen minäkin sinua kannustaisin. Jos jotkut päivät tuntuvat ihan mahdottomilta, niin ei kannata mitään pakottaa, sitten se on vaan niin, seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla voi olla vähän parempi olo. Toivon sinulle paljon voimia ja hyviä ajatuksia tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Lämmittää mieltä tällainen vahva tuki, mutta kerron miksi tuo ei onnistu, tai ei ainakaan ole järkevää.
Eli talo jossa asumme, on tosi suuri, miehen lapsuuskoti, jossa myös hänen isovanhempansa ovat aikoinaan asuneet.
Talo kuuluu siis miehelle, ihan ajatuksen tasolla minunkin mielestäni, se on hänen sukuperintöään.Talossa on lisäksi iso talli pihassa, jossa autolle rasvamonttu ja työtiloja kaikenlaisiin mopo-, kevari ja harrasteautoremontteihin + puu- ja metallitöille tilat.
Minä en harrasta mitään mihin tarvisin tällaista tallia, mies kylläkin, samoin kaikki kolme poikaamme. Tämä lienee yksi vahva syy, minkä vuoksi pojat haluavat jäädä tänne asumaan. Hehän lähestulkoon asuvat tuolla tallissa kavereineen.
Enkä minä halua enkä osaa talvisin aurata pihaa traktorilla, enkä osaa muitakaan remontteja, joita vanha iso talo aika ajoin kaipaa.
Kaksio on minulle hyvä, mutten aio poikiamme sinne pakottaa.
Ap
Tässäpä ajattelemisen aiheutta niille naisille, jotka asuvat miehen omistamassa talossa / rakkaassa lapsuudenkodissa, jonne on pitkät siteet ja historia. Ja talo, johon lapset ovat syntyneet ja heillä on siellä isot tilat, työtiloja, harrastetiloja, mopoja ja sun muita. Omat huoneet yms.
Siinä tilanteessa on se äiti kyllä todella heikoilla, jos äijä päättä haluta eron, kuten tässä tapauksessa. Heikoilla siten, että lapsia mukaansa ei saa. Äiti vain heivataan ulos kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan suru ja ero ottaa. Sen jälkeen avautuu uusi päivä. Luota siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haavat arpeutuu ja lapset ovat sinun rakkaita aina. Elämän virta vie sinua eteenpäin kuitenkin.
Alat tehdä kaikkea mukavaa, matkusta, harrasta, nauti ystävien seurasta ja ole kiitollinen yhteisestä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa. Ehkä joskus pystyt ystävystymään exäsi kanssa niin, että voitte entisenä ydinperheenä tehdä asioita yhdessä.
Olet onnekas minuun verrattuna. Itse en koskaan saanut perhettä. Asun yksin omassa kaksiossani, enkä aio suhteessa muuttaa yhteen. Omista kodeista tapahtuva tapailu muutaman kerran viikossa voi olla mahdollista.
Kaksio on ihan hyvä asunto. Monet ihmiset asuvat kaksiossa, alentavaa puhua kopperosta.
Kun lapset ovat jo isoja niin tuskin kovin paljon ovat yökylässä kun matkaa vai 2 km vanhaan kotiin.
Luultavasti aloittaja sai tasinkoa erossa, joten rahallanne on hyvä.
Siltä osin voi olla ilman stressiä.
Ihan järkevä ratkaisu, että mies jäi isoon taloon ja myös lapset.
Saavat puuhailla ja harrastaa entiseen malliin kun on hyvät tilat siihen.