Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puistattavaa. Joku on niin pihalla, että luulee tuollaisen nimivalomainoskuvan lähettämisen olevan oikeaa rakkautta. Miten mies on suhtautunut torjumisesi jälkeen? Onko ollut ynseä tai jopa kostanut? En yllättyisi, jos on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aivan hemmetin outoa, että mies halusi naimisiin työkaverinsa kanssa, jota tuskin tunsi ja jonka tunteista miehellä ei ollut tietoa. Keskusteli vielä asiasta vaimonsa kanssa, kuin jokin pikkupoika äitinsä kanssa. Sitten tulee vielä läväyttämään nämä avioliittoaikeensa työkaverilleen, mainiten olevansa asialla vaimon kehotuksesta ja luvalla.

Vaikuttaa siltä, että miehellä ei ole ollut normaalia tasavertaista aikuista suhdetta vaimoonsa. Vaimo on tainnut olla miestään välkympi ihmissuhdeasioissa ja tajunnut, että kyllä se ihastus siitä haihtuu kun mies menee tokaisemaan aikeensa työkaverilleen.

Se ei nyt vaan ihan riitä, että joku näyttää hyvältä ja on korkeassa asemassa työpaikalla. Kaikenlaisia pösilöitä löytyy näennäisen fiksun ja hienon ulkokuoren alta.

Olisin kyllä järkyttynyt, jos naimisissa oleva työkaverimies (tai kuka hyvänsä) tulisi kahvitunnilla ehdottamaan avioliittoa kanssani vaimonsa luvalla. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki orastavakin kiinnostukseni kuolisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydäntäsärkevää lukea näitä. Itselleni ei ole koskaan sattunut mitään tuollaista, koska minun tunteeni sammuvat heti, jos edes vähän epäilen, etteikö mies olisi kiinnostunut. En yksinkertaisesti kiinnostu kenestäkään, joka ei "palvo" minua. En mitenkään voisi olla liitossa, jossa epäilisin olevani "kakkonen".

Kerran kävi niin, että eräs naimisissa oleva mies oli kertonut vaimolleen, että rakastaa minua. Vaimo oli kehottanut kertomaan minulle asiasta ja olin järkyttynyt, koska en voi käsittää kummankaan ajattelutapaa. Miten hitossa tuo mies kuvitteli, että voisin olla hänestä kiinnostunut (hän oli hyvä työkaveri), eihän meillä ole mitään yhteistä ja hänen piti tietää, että olen onnellinen avioliitossani? Ja vielä suurempi mysteeri oli vaimon reaktio. Hän ehkä arvasi, etten ole miehestä kiinnostunut, mutta miten avioliitto yhä jatkui tuosta huolimatta? 

Ehkä mies kusetti sua, ei se mitään vaimolleen ollut kertonut.

Ajatteli ehkä saavansa sut siten, että kun onhan hänellä jopa "vaimon siunaus". Tuskin vaimo parka edes tiesi sun olemassaolosta yhtikäs mitään!

 

Ei kusettanut. Juttelin vaimon kanssa, olin hänenkin tuttavansa.

Sairasta.

Vahva sana, mutta kyllä se vuosienkin jälkeen askarruttaa mikä tuossa oli homman nimi. Siis tämä mies olisi halunnut mennä kanssani naimisiin - täysin sekopäistä. Sen vuoksi, että kyseessä ei ollut mitenkään yksinkertainen, hullu tai outo mies, vaan älykäs, vaativassa duunissa oleva ihminen, josta en olisi kuuna päivänä uskonut että tekee mitään noin kreisiä. Sain sen käsityksen, että vaimo oli oikein yllyttänyt häntä tunnustukseen, ehkä siksi, että mies saisi oikein kunnolla nenilleen? Vaimon tavoite kyllä toteutui, koska itse asiassa kiukustuin tai närkästyin tuosta tunnustuksesta melko lailla.

Outo kuvio ja pariskunta on vieläkin yhdessä sikäli kun tiedän. Jos joku koettaisi laittaa tämän leffan kässäriin, sen joutuisi poistamaan epäuskottavana.

Eli sä et ollut millään lailla siitä äijästä kiinnostunut.

Oletko koskaan miettinyt, että jos hän olisikin ollut sun salaisten päiväunelmien kohde, mies olisi ollu täysin sun makuun ulkoisesti ja sisäisesti ja sitten äijä ois tullu selittää sulle tollasta? Niin mitäköhän ois tapahtunu?

No kyllä ihastus olisi kaikonnut siihen paikkaan. Millainen romeo perustelee rakkauden tunteiden tunnustamista sillä, että vaimo käski kertoa? Se esitettiin ikään kuin puolusteluna, kun en reagoinut toivotusti.

En arvosta miehiä, jotka millään tavalla mollaavat vaimojaan minulle tai muuten moittivat muiden läsnä ollessa. En ole niin tyhmä ettenkö käsittäisi, että se on noiden miesten tapa olla suhteessa ja joutuisin samalla tavalla kohdelluksi, jos olisin heidän kanssaan. (Mieheni ei ole ikinä loukannut minua, ei kertaakaan. Ei julkisesti eikä kahden kesken.)

Siis eihän mies tuossa mollannut vaimoaan?

Kuulostaa nyt siltä, että sä jotenkin väität, että torjuit miehen vain ja ainoastaan siksi, kun hänen lähestymistapansa suhun oli tökerö.

Mikset voi myöntää suoraan, että kyseessä oli joku tavallinen ei-minkäännäköinen  pulliainen, joka ei olisi säväyttänyt sua ikimaailmassa missään tilanteessa?

Yritätkö nostaa itsesi johonkin jalustalle, antaen ymmärtää, että jopa naimisissa oleva komistus, hyvännäköinen ja luonteinen rakastui sinuun, mutta sinä torjuit hänet noin ylevästä syystä?

Olet asian ytimessä. En ole ikinä kokenut mitään yhtä outoa. Vaikka kyllähän me tuon miehen kanssa tunnettiin hyvin, koska työskentelimme saman aiheen parissa ja olimme sen tiimoilta kanssakäymisissä usein. Siinä tutustuin naiseenkin eli olimme tavanneet pariskunnittain. Ja jälkikäteen ajatellen oli vaaran merkkejäkin etukäteen kuten kallis lahja synttäriksi ja kuvia lomalta, missä hän oli kuvannut valomainoksen, jossa on nimeni (!). Sekin oli aika weirdo-juttu, en vastannut siihen mitään.

Mies suhtautui hyvin anteeksipyytävästi eikä mitenkään vihamielisesti, vaikka itsekin pelkäsin, että jotain sellaista käy. Kävin hänen kanssaan tuosta asiasta keskustelunkin ja hän toivoi, että ystävyytemme voisi jatkua (kieltäydyin, miten muka olisin voinut olla vaimon kaveri tuollaisen jälkeen?). Eli hänen kunniakseen on sanottava, että mitään ikävää ei minua kohtaan ilmentynyt töissä tai muutenkaan  - mies oli/on kuitenkin fiksu: se oli vain jokin tilapäinen mielenhäiriö tai avioliiton kummallinen kiemura? Nykyisin en ole enää samassa työpaikassa. 

Itse tulkitsin sen valomainosjutun siten, että nousi karvat pystyyn, että miksi hän minua lomallaan ajattelee. Koetin ottaa etäisyyttä lahjan ja tuon jälkeen, mikä ilmeisesti toimi päinvastaiseen suuntaan eli hän koki tarvetta tunnustaa vaimolleen ja minulle, kun ei saanut enää niin herkästi yhteyttä. Eli ehkä hänen osaltaan oli myös pakottava tarve saada tilanteelle jotain päätepistettä johonkin suuntaan? Vaikkakin se tapahtui erittäin tökerösti, niin täytti tarkoituksensa.

*Jatkan tähän vielä, että tuo tapahtuma oli kyllä itselleni opettavainen sikäli, että en enää sen jälkeen ole ollut minkäänlaisessa ylimääräisessä kahdenkeskisessä kanssakäymisissä miesten kanssa edes työasioiden tiimoilta. Miehet kun herkästi ihastuvat minuun, koska olen luonteeltani valoisa, kannustava ja huomioiva (olematta flirttaileva). Ja tuollaisista asioista monilla  miehillä (ja naisilla myös) on vajetta, että tulevat hyväksytyiksi ja nähdyksi. 

Nainen erosi eksästään, jonka kanssa oli ollut kuusi vuotta. Ei päässyt missään vaiheessa yli. Lopulta alkoi tapailla eksäänsä selkäni takana, piti meitä molempia hihnassa, kunnes päätti valita eksänsä. Ehdimme muuttaa yhteen, ostaa asunnon. Onneksi emme tehneet lapsia.

Yritin suhdetta mieheen, jonka olen tuntenut nuoresta saakka. Ensimmäinen yritys kaatui siihen, että hän huomasi kaipaavansa ex- tyttöystäväänsä ja näillä oli jotain säätöä ja selviteltävää. Jäin jalkoihin siinä. Kohta sama mies löysi elämänsä rakkauden. Kun tuo suhde aikanaan päättyi, lähestyi mies taas minua. En ollut enää kiinnostunut. Pian löytyi uusi elämänsä rakkaus. He ovat yhdessä. Jonkinlainen välipysäkki olin siis hänelle. Kaikkiaan tätä kesti lopulta yli kymmenen vuotta. En oikein osaa sanoa, mitkä omat tunteet asiaan liittyen ovat, sekavat kai lähinnä. En tiedä, olenko oikeasti itse häneen rakastunut. Loukkaantunut olen tietenkin ja tuntuu, että minut on nolattu. Se on melkein pahinta, että minut asetettiin sellaiseen nolon roikkujan asemaan. En usko oikeasti, että meistä olisi tullut mitään, vaikka näitä muita naisia ei olisi tullut väliin.

Seurustelin miehen kanssa ja olisi pitänyt tajuta merkit jo heti. Hänen asunnossaan oli eksänsä tavaroita, puhui tästä, vertasi tähän usein. Kertoi kuinka eksä oli jättänyt hänet toisen miehen takia. Heti kun tämä eksä tuli juttelemaan miehelleni ja kertoen että haluaakin hänet, mies otti ja lähti. Oikeastaan sanomatta juurikaan mitään. Jätti minut kylmästi. Oltiin neljä vuotta yhdessä. Tuntui ettei hän varmastikaan miettinyt sekuntiakaan kumman ottaa.

Olin se jonka kanssa pantiin vain vaikka olikin oma muija mistä en tiennyt ja luulin että meillä on parisuhde. Ei ollut.

Toinen kerta olin parisuhteessa ja asuttiin yhdessä mutta ei antanutkaan enään seksiä kun itsekin sitä halusin paljon niin lopetti kokonaan ja kävi painamassa muita.

Ei saa olla liian kiltti, oon ottanut siipeen tosi pahasti sen takia että oon herkkä ja kiltti. Tuttu mies joka oli musta kiinnostunut mutta mä en ollut yhtään ja sanoin sen että ollaan vaan kavereita niin aina silti yritti mua ja siinä oli toinen nainen joka oli hänestä tosi kiinnostunut mutta hän ei taas ollut tästä naisesta kiinnostunut niin oltiin kolmistaan siellä niin tälle naiselle sanoi tuo vettä ja kun se nainen toi niin loi minuun inhottavan katseen , ikäänkuin nauroi sille naiselle että ja ha kun haki vettä oikeesti .

Iskihän se ylpeyteen. Mutta ei sitä tartte aina olla niin vitsin prinsessa ja ylpeä, että MINUN pitää olla maailman napa. 

Edelleen yhdessä, onnellisempana kuin koskaan. Ihmiset, ajatukset ja tunteet muuttuvat, ja vanhat jutut saa jättää taakseen. Sitä kakkosvaihtoehtoakin pystyy rakastamaan, eikö se riitä :)

32v aviossa

Oltiin parisuhteessa. Muijalla olikin koko aika eksänsä jonka kanssa hän oli muka eronnut. He olivat olleet tauolla, ja sen aikana nähneet joskus. Samalla muija sanoi minulle että haluaa seurustella kanssani. Lopulta hän siis paneskeli eksäänsä, ja minua samaan aikaan. Joskus jopa samoina päivinä. Heivasi minut heti kun välit eksän kanssa muuttuivat tauosta syvempään suhteeseen. Helppo luottaa jatkossa👍🏼👍🏼 lisään vielä että siis naisesta ei aavistanut tätä laisinkaan. Oli aivan lumoutunut minuun. Ainakin esitti hyvin.

mieheni aloitti suhteen kanssani ja kertomansa mukaan oli halunnut erota jo pidemmän aikaa 'erittäin hauraasta ja haavoittuvasta' naisystävästään ja yritti miettiä kuumeisesti siihen mahdollisimman hellävaraista keinoa.

No se miettiminen ottikin sitten aikaa! Lopulta mies jäi suhteesta kiinni ja seurauksena tullut draama säikäytti miehen jäämään vanhaan suhteeseensa. Kului muutama viikko kunnes mies oli jälleen eropäätöksen edessä. Hän halusikin elämän minun kanssani.

Kuukausien erodraaman ja siitä toipumisen jälkeen aloimme hiljalleen rakentaa suhdettamme. Avoin yhdessä eläminen oli muuten just sitä auvoa kuin olin osannut odottaakin, mutta mitä en odottanut oli toistuvat riidat menneisyydestä paljastuvista salaisuuksista ja ristiriitaisuuksista. Mies puhui myös jatkuvasti silmät kosteana ylistävästi tästä exästään. Siis siitä naisesta joka oli hänen kertomansa mukaan manipuloiva, ripustautuva ja epävakaa ja ajoi miehen todella huonoon henkiseen tilaan. Usein sain miehen kiinni exänsä seuraamisesta somessa, jossa nainen pani parastaan osoittaakseen kuinka hän on nyt kaikkea mitä mies olisi toivonut. Aloitti jopa pari miehen harrastusta, joista toiseen ei aiemmin ollut missään tapauksessa halunnut osallistua arvojensa vastaisena ja toiseen ei ollut osoittanut mitään mielenkiintoa ja perusti vielä näitä käsittelevän blogin! 

En oikein tiennyt mitä ajatella tuosta kaikesta, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että olin se kakkosvalinta. Mies oli aloittanut suhteen kauniimpaan ja nuorempaan naiseen, eikä osannut lopettaa sitä ajoissa. Suhteen jatkuessa ja viimeistään jäädessään kiinni, hän tajusi ettei haluaisi luopua seurustelusuhteestaan. Siihen jääminen kuitenkin osoittautui siksi vaikeammaksi tieksi, joten hän valitsi helpomman. VMP.

Vierailija kirjoitti:

Olin se jonka kanssa pantiin vain vaikka olikin oma muija mistä en tiennyt ja luulin että meillä on parisuhde. Ei ollut.

Toinen kerta olin parisuhteessa ja asuttiin yhdessä mutta ei antanutkaan enään seksiä kun itsekin sitä halusin paljon niin lopetti kokonaan ja kävi painamassa muita.

Ei saa olla liian kiltti, oon ottanut siipeen tosi pahasti sen takia että oon herkkä ja kiltti. Tuttu mies joka oli musta kiinnostunut mutta mä en ollut yhtään ja sanoin sen että ollaan vaan kavereita niin aina silti yritti mua ja siinä oli toinen nainen joka oli hänestä tosi kiinnostunut mutta hän ei taas ollut tästä naisesta kiinnostunut niin oltiin kolmistaan siellä niin tälle naiselle sanoi tuo vettä ja kun se nainen toi niin loi minuun inhottavan katseen , ikäänkuin nauroi sille naiselle että ja ha kun haki vettä oikeesti .

Opetus: ei seksiä ennenkuin tunnet tyypin. Kiltti saa olla muttei tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

mieheni aloitti suhteen kanssani ja kertomansa mukaan oli halunnut erota jo pidemmän aikaa 'erittäin hauraasta ja haavoittuvasta' naisystävästään ja yritti miettiä kuumeisesti siihen mahdollisimman hellävaraista keinoa.

No se miettiminen ottikin sitten aikaa! Lopulta mies jäi suhteesta kiinni ja seurauksena tullut draama säikäytti miehen jäämään vanhaan suhteeseensa. Kului muutama viikko kunnes mies oli jälleen eropäätöksen edessä. Hän halusikin elämän minun kanssani.

Kuukausien erodraaman ja siitä toipumisen jälkeen aloimme hiljalleen rakentaa suhdettamme. Avoin yhdessä eläminen oli muuten just sitä auvoa kuin olin osannut odottaakin, mutta mitä en odottanut oli toistuvat riidat menneisyydestä paljastuvista salaisuuksista ja ristiriitaisuuksista. Mies puhui myös jatkuvasti silmät kosteana ylistävästi tästä exästään. Siis siitä naisesta joka oli hänen kertomansa mukaan manipuloiva, ripustautuva ja epävakaa ja ajoi miehen todella huonoon henkiseen tilaan. Usein sain miehen kiinni exänsä seuraamisesta somessa, jossa nainen pani parastaan osoittaakseen kuinka hän on nyt kaikkea mitä mies olisi toivonut. Aloitti jopa pari miehen harrastusta, joista toiseen ei aiemmin ollut missään tapauksessa halunnut osallistua arvojensa vastaisena ja toiseen ei ollut osoittanut mitään mielenkiintoa ja perusti vielä näitä käsittelevän blogin! 

En oikein tiennyt mitä ajatella tuosta kaikesta, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että olin se kakkosvalinta. Mies oli aloittanut suhteen kauniimpaan ja nuorempaan naiseen, eikä osannut lopettaa sitä ajoissa. Suhteen jatkuessa ja viimeistään jäädessään kiinni, hän tajusi ettei haluaisi luopua seurustelusuhteestaan. Siihen jääminen kuitenkin osoittautui siksi vaikeammaksi tieksi, joten hän valitsi helpomman. VMP.

Ehkäpä vaimo oli halunnut erota, kun jäitte suhteesta kiinni? Sinulle vain kerrottiin toisenlainen tarina. 

Mulle tuli tänä kesänä täysin puskista. Ollaan oltu miehen kanssa jo aika kauan ja yhdessäkin asutaan. On toki molemmille eron jälkeinen toinen pidempi suhde, että ymmärsin tietysti alusta lähtien, että molemmilla on ollut eletty elämä eikä tietenkään enää rakastuta kuten ensimmäiseen nuoruuden rakkauteen. Mutta kuvittelin, että meillä on ihan vakaa, rakastava suhde.

Muutama viikko sitten mies kuitenkin tuli kyliltä aika maistissa, ottaa tosi harvoin, joten oli varmaan tähän nyt silläkin osansa. Tuli siis kotiin ja oli ihan omituinen ja kysyin, että tapahtuiko siellä jotain. Hän sanoi suoraan tavanneensa pitkästä aikaa "sen oikean rakkautensa" ja nyt on todella sekava olo.

Kun siinä kyselin, rakkaudeksi paljastui entinen työkaverinsa, joka ei taatusti ole ikinä suonut mitään semmoista kiinnostusta miestäni kohtaan. On tosin semmoinen koko kylän kaunotar, että kaikkihan ne miehet silloin siihen aivan lääpällään oli, mutta hän oli vakaasti suhteessa, eikä todellakaan mikään flirttailija tms. Kiva kyllä ja mukava kaikille, että siitäkö sitä on jotain ajatuksia saatu.

Kun siinä kyselin, niin mies sanoi kaikki nämä vuodet (ovat olleet samassa työpaikassa yli 20 v sitten!!) miettinyt, että miten olisi käynyt, jos hän olisi ollut rohkeampi ja kertonut tälle naiselle tunteistaan. Ja että oli jättänyt silloisen naisystävänsä juuri sen vuoksi, että tunteet tätä naista kohtaan oli niin vahvat.

Siis mitä hittoa! Se nainen oli naimisissa silloin jo. Ja kaikki nämä vuodet?!?

Tämä ketju sai miettimään, että onko se niin kuten yksi kaverini kerran sanoi, että lähes kaikilla miehillä, jotka ei ole onnistunut pysymään yhdessä sen lukion kaunottaren kanssa, on joku saakelin pakkomielle jostain menneisyyden naisesta, jonka ympärille ovat kehittäneet jonkun ihme prinsessatarinan.

Vierailija kirjoitti:

Koska avioliitoista noin 50% päättyy eroon, niin kertoohan sekin jo siitä, että aika moni suhteista on vain tyytymissuhde.

No ei itse asiassa kerro. Hyvinkin voimakkaalla ihastuksella alkaneet suhteet voivat päätyä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tällainen, johon vain paremman puutteessa tyydyttiin. Olimme tavatessamme jo 3-kymppisiä ja mies kokematon. Kun sain tietää kokemattomuudesta olin laittamassa suhdetta poikki juuri siksi, että pelkäsin kyse olevan epätoivoisesta takertumisesta. Että olin vain joku joka huoli hänet. Tyhmä minä olin kuitenkin ehtinyt jo ihastua ja melko pian rakastuakin. Olimme yhdessä vajaat 10 vuotta, suhde päättyi kun minulla oli paljon vastoinkäymisiä elämässä (läheisen vakava sairastuminen ym.). Tyytyjä siis käänsi selän heti kun ei ollutkaan enää helppoa ja kivaa. Vuosia näytelty rakkauden korttitalo romahti ja mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt se oli helppoa, kun ei ollut enää kokematon vaan vuosien saatossa miehestä oli kehkeytynyt varsin parisuhdekelpoinen ja hyväitsetuntoinen tyyppi.

Minä olin vain harjoitusvaimoke, välivaihe ennen sitä oikeaa jonka kanssa perusti samantien yhteisen kodin ja perheen. Hajosin palasiksi, ja vaikka olen saanut itseni tässä vuosien saatossa jotakuinkin kasaan, ei kerran rikottua täysin ehjäksi saa. Liimausjäljet näkyy arpina aina, ja olen edelleen sinkku. Luultavasti en tule enää koskaan ryhtymään parisuhteeseen.

Ps. Toimittelija on hyvå ja siteeraa vaan.

No kokeneisuus tai kokemattomuus ei ole mikään kypsyyden tai parisuhteen kestävyyden mittari. Ihminen voi ripustautua tai tyytyä ihan siitä riippumatta onko entisiä suhteita nolla tai kaksikymmentä.  Se on enemmän luonteesta kiinni että miten helposti ja miten kevein perustein niitä suhteita muodostaa, ei kokeneisuudesta.

Itse olen aika myöhään parisuhde-elämän aloittanut mies ja minua on aina risonut se miten kokemattomat miehet niputetaan yhteen nippuun jossa olemme jotain avuttomia raukkoja jota eivät mitään muuta halua kuin vain jonkun suhteen kenen kanssa tahansa.

Ymmärrän, mutta aika harvassa tuntuu olevan ne kokemattomat miehet, jotka olisivat sitä omasta halustaan eivätkä olisi lainkaan epätoivoisia. Kuten tämäkin tapaus kautta osoitti, ei olisi kannattanut ryhtyä suhteeseen, johon toisen osapuolen motiivi oli pääasiassa kokemattomuudesta eroon pääseminen.

Sivusta kommentoin, että kokemattomia miehiä on monenlaisia. Vaikka se varmaan totta onkin, että jos mies ei ole päässyt eroon neitsyydestään vielä lähemmäs kolmekymppisenäkään tai nainen yhtähyvin, niin se alkaa häntä itseään ehkä häiritä. Ellei kyse ole tietoisesta valinnasta.

Kynnys harrastaa seksiä voi nousta hyvin korkeaksi tai vaihtoehtoisesti voi epätoivoisesti ottaa kenet tahansa vähänkin sopivan. Ehkä ensinmainittu todennäköisemmin, koska hyvin todennäköisesti kyseessä on ihminen, jolla on jonkinlaisia vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, ujoutta tms. jotka liittyvät erilaisiin pelkoihin ja epävarmuuksiin.

Minusta tämä on liian yksioikoinen käsitys. Siis se että ihminen jotenkin automaattisesti osaisi pariutumisen kaikki kuviot ja jos ei osaa niin pitää olla jotain erityisiä vaikeuksia. Jos mietin vaikkapa itseäni (sain siis ensimmäisen suhteeni vasta 27 vuotiaan) niin kyse ei ollut ollenkaan siitä että olisin ollut erityisen ujo tai epävarma. Minulla oli paljonkin kavereita eivätkä naisetkaan minua karkuun juosseet. Jäin vain aina sille kuuluisalle kaveritasolle naistenkin kanssa. Ja mikä oli se vika? Ei sen kummempi kuin että en vain ihan tiennyt miten sitä viedään siitä eteenpäin. Enkä usko että kovinkaan moni mies tuntee sen aloitteen tekemisen helpoksi, osa vain pääsee sosiaalisen paineen, alkoholin tai muun vastaavan turvin yli siitä. Minä en nuorempana päässyt. Myöhemmin sitten onneksi kyllä.

Eikö tuo kuvaamasi asia kuitenkin ole erityinen vaikeus? En tarkoittanut, että erityinen vaikeus olisi välttämättä mitään kovin negatiivista. Se on vain syy, joka aiheuttaa vaikeutta jossain kohtaa pariutumista. Esimerkiksi harkitsevaisuus ja kohteliaisuus ovat erittäin myönteisiä ominaisuuksia, mutta ne voivat viivyttää miehen kohdalla pariutumista, jos sopiva nainen ei tee aloitetta.

Ei vaan se on vaikeus joka koskettaa lähes kaikkia miehiä. Se että osa miehistä sitten tekee aloitteita siksi että se on siinä omassa kaveripiirissä joku normi tai sitten vaikka käyttää alkoholia niin paljon että estot heikkenevät, ei tarkoita ettei heillä olisi pohjalla ihan samanlainen vaikeus.

Myöskään harkitsevaisuus ja kohteliaisuus eivät ole mitää erityisiä vaikeuksia vaan ihan normaaleja ihmisen ominaisuuksia joita esiintyy varsin laajasti.

Näinhän se yleensä suurimmalla osalla on kun ei ole kuin yksi Brad Pitt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mieheni aloitti suhteen kanssani ja kertomansa mukaan oli halunnut erota jo pidemmän aikaa 'erittäin hauraasta ja haavoittuvasta' naisystävästään ja yritti miettiä kuumeisesti siihen mahdollisimman hellävaraista keinoa.

No se miettiminen ottikin sitten aikaa! Lopulta mies jäi suhteesta kiinni ja seurauksena tullut draama säikäytti miehen jäämään vanhaan suhteeseensa. Kului muutama viikko kunnes mies oli jälleen eropäätöksen edessä. Hän halusikin elämän minun kanssani.

Kuukausien erodraaman ja siitä toipumisen jälkeen aloimme hiljalleen rakentaa suhdettamme. Avoin yhdessä eläminen oli muuten just sitä auvoa kuin olin osannut odottaakin, mutta mitä en odottanut oli toistuvat riidat menneisyydestä paljastuvista salaisuuksista ja ristiriitaisuuksista. Mies puhui myös jatkuvasti silmät kosteana ylistävästi tästä exästään. Siis siitä naisesta joka oli hänen kertomansa mukaan manipuloiva, ripustautuva ja epävakaa ja ajoi miehen todella huonoon henkiseen tilaan. Usein sain miehen kiinni exänsä seuraamisesta somessa, jossa nainen pani parastaan osoittaakseen kuinka hän on nyt kaikkea mitä mies olisi toivonut. Aloitti jopa pari miehen harrastusta, joista toiseen ei aiemmin ollut missään tapauksessa halunnut osallistua arvojensa vastaisena ja toiseen ei ollut osoittanut mitään mielenkiintoa ja perusti vielä näitä käsittelevän blogin! 

En oikein tiennyt mitä ajatella tuosta kaikesta, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että olin se kakkosvalinta. Mies oli aloittanut suhteen kauniimpaan ja nuorempaan naiseen, eikä osannut lopettaa sitä ajoissa. Suhteen jatkuessa ja viimeistään jäädessään kiinni, hän tajusi ettei haluaisi luopua seurustelusuhteestaan. Siihen jääminen kuitenkin osoittautui siksi vaikeammaksi tieksi, joten hän valitsi helpomman. VMP.

Ehkäpä vaimo oli halunnut erota, kun jäitte suhteesta kiinni? Sinulle vain kerrottiin toisenlainen tarina. 

ei ollut vaimo,, vaan seurustelukumppani ja tiedän ettei halunnut erota, mutta jälkikäteen alkoi hiipiä epäilys olisiko mieskään oikeasti halunnut. oli vaan saanut kestää niin paljon syyllistämistä erilaisista asioista suhteen aikana, ettei enää kestänyt sitä kun oli antanut tällä kertaa syyllistämiseen ihan painavan aiheenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tällainen, johon vain paremman puutteessa tyydyttiin. Olimme tavatessamme jo 3-kymppisiä ja mies kokematon. Kun sain tietää kokemattomuudesta olin laittamassa suhdetta poikki juuri siksi, että pelkäsin kyse olevan epätoivoisesta takertumisesta. Että olin vain joku joka huoli hänet. Tyhmä minä olin kuitenkin ehtinyt jo ihastua ja melko pian rakastuakin. Olimme yhdessä vajaat 10 vuotta, suhde päättyi kun minulla oli paljon vastoinkäymisiä elämässä (läheisen vakava sairastuminen ym.). Tyytyjä siis käänsi selän heti kun ei ollutkaan enää helppoa ja kivaa. Vuosia näytelty rakkauden korttitalo romahti ja mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Nyt se oli helppoa, kun ei ollut enää kokematon vaan vuosien saatossa miehestä oli kehkeytynyt varsin parisuhdekelpoinen ja hyväitsetuntoinen tyyppi.

Minä olin vain harjoitusvaimoke, välivaihe ennen sitä oikeaa jonka kanssa perusti samantien yhteisen kodin ja perheen. Hajosin palasiksi, ja vaikka olen saanut itseni tässä vuosien saatossa jotakuinkin kasaan, ei kerran rikottua täysin ehjäksi saa. Liimausjäljet näkyy arpina aina, ja olen edelleen sinkku. Luultavasti en tule enää koskaan ryhtymään parisuhteeseen.

Ps. Toimittelija on hyvå ja siteeraa vaan.

No kokeneisuus tai kokemattomuus ei ole mikään kypsyyden tai parisuhteen kestävyyden mittari. Ihminen voi ripustautua tai tyytyä ihan siitä riippumatta onko entisiä suhteita nolla tai kaksikymmentä.  Se on enemmän luonteesta kiinni että miten helposti ja miten kevein perustein niitä suhteita muodostaa, ei kokeneisuudesta.

Itse olen aika myöhään parisuhde-elämän aloittanut mies ja minua on aina risonut se miten kokemattomat miehet niputetaan yhteen nippuun jossa olemme jotain avuttomia raukkoja jota eivät mitään muuta halua kuin vain jonkun suhteen kenen kanssa tahansa.

Ymmärrän, mutta aika harvassa tuntuu olevan ne kokemattomat miehet, jotka olisivat sitä omasta halustaan eivätkä olisi lainkaan epätoivoisia. Kuten tämäkin tapaus kautta osoitti, ei olisi kannattanut ryhtyä suhteeseen, johon toisen osapuolen motiivi oli pääasiassa kokemattomuudesta eroon pääseminen.

Sivusta kommentoin, että kokemattomia miehiä on monenlaisia. Vaikka se varmaan totta onkin, että jos mies ei ole päässyt eroon neitsyydestään vielä lähemmäs kolmekymppisenäkään tai nainen yhtähyvin, niin se alkaa häntä itseään ehkä häiritä. Ellei kyse ole tietoisesta valinnasta.

Kynnys harrastaa seksiä voi nousta hyvin korkeaksi tai vaihtoehtoisesti voi epätoivoisesti ottaa kenet tahansa vähänkin sopivan. Ehkä ensinmainittu todennäköisemmin, koska hyvin todennäköisesti kyseessä on ihminen, jolla on jonkinlaisia vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, ujoutta tms. jotka liittyvät erilaisiin pelkoihin ja epävarmuuksiin.

Minusta tämä on liian yksioikoinen käsitys. Siis se että ihminen jotenkin automaattisesti osaisi pariutumisen kaikki kuviot ja jos ei osaa niin pitää olla jotain erityisiä vaikeuksia. Jos mietin vaikkapa itseäni (sain siis ensimmäisen suhteeni vasta 27 vuotiaan) niin kyse ei ollut ollenkaan siitä että olisin ollut erityisen ujo tai epävarma. Minulla oli paljonkin kavereita eivätkä naisetkaan minua karkuun juosseet. Jäin vain aina sille kuuluisalle kaveritasolle naistenkin kanssa. Ja mikä oli se vika? Ei sen kummempi kuin että en vain ihan tiennyt miten sitä viedään siitä eteenpäin. Enkä usko että kovinkaan moni mies tuntee sen aloitteen tekemisen helpoksi, osa vain pääsee sosiaalisen paineen, alkoholin tai muun vastaavan turvin yli siitä. Minä en nuorempana päässyt. Myöhemmin sitten onneksi kyllä.

Eikö tuo kuvaamasi asia kuitenkin ole erityinen vaikeus? En tarkoittanut, että erityinen vaikeus olisi välttämättä mitään kovin negatiivista. Se on vain syy, joka aiheuttaa vaikeutta jossain kohtaa pariutumista. Esimerkiksi harkitsevaisuus ja kohteliaisuus ovat erittäin myönteisiä ominaisuuksia, mutta ne voivat viivyttää miehen kohdalla pariutumista, jos sopiva nainen ei tee aloitetta.

Ei vaan se on vaikeus joka koskettaa lähes kaikkia miehiä. Se että osa miehistä sitten tekee aloitteita siksi että se on siinä omassa kaveripiirissä joku normi tai sitten vaikka käyttää alkoholia niin paljon että estot heikkenevät, ei tarkoita ettei heillä olisi pohjalla ihan samanlainen vaikeus.

Myöskään harkitsevaisuus ja kohteliaisuus eivät ole mitää erityisiä vaikeuksia vaan ihan normaaleja ihmisen ominaisuuksia joita esiintyy varsin laajasti.

On ihan normaalia, että pariutumiseen liittyy vaikeuksia, mutta jos on täysin kokematon vielä lähemmäs kolmekymppisenäkin, niin noita vaikeuksia on noussut eteen enemmän ja eri tavoin kuin muilla -sitä tarkoitin. Ja osansa on myös sattumalla. 

Mutta kyllä pariutumisessa on kaavamaisuuttakin. Esimerkiksi mies, joka on riittävän komea, ei tarvitse tehdä läheskään niin paljon aloitteita kuin vähemmän komean miehen, koska naiset tekevät aloitteita. Mutta kun hän pariutuu "omassa liigassaan" hänen tulee osata pariutumisen kuviot, koska siellä on kilpailua. Silti hän on etulyöntiasemassa, koska on jo ollut seurusteluja, ihastumisia jne.

Pariutuminen ei ole mitään mystiikkaa, mutta sitä ei kyllä miehillä tarvitsekaan selittää. Itse naisena olen vasta vanhempana tajunnut, että miehillä on monia asioita, jotka voivat nousta esteeksi ja jotka vaativat myös harjoittelua. Jos ei uskalla tehdä aloitetta, niin siinä on yksi kynnys. Silloin ei pääse edes harjoittelemaan, koska ei se niin mene, että kaikkiin tyttöihin tepsivät samat keinot.

Kuten joku täällä jo sanoi niin suurin osa miehistä on pakotettuja tyytymään siihen naiseen joka kiinnostuu koska se että edes ok-tasoinen nainen jossa ei ole mitään vikaa kiinnostuu susta on ehkä kerran elämässä harvinaisuus.

Aina voisi olla tilanne huonommin, että voisi saada naisen jossa on jotain vikaa, esim ylipaino/lapset/epäviehättävä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette säälittäviä kun ette pysty elämään sinkkuna vaan on pakko saada kumppani. Ettekö osaa elää yksin, olette vastuussa omasta elämästänne ja joudutte hoitamaan asianne itsenäisesti?

Vaikuttaa siltä että suurin osa ei ole vielä todellisuudessa kasvanut vanhemmistaan eroon. Itsenäiset ihmiset ovat sinkkuja.

Ei siinä ole mitään säälittävää että toivoo rakkautta. Kaikki sitä tarvitsee. Sinkut ja yksinäiset kuolevat nuorempana. Toinen ihminen on perustarve niin kuin kosketus, hellyys, rakastetuksi tuleminen. Kukaan ihminen (paitsi jos on tunnekylmä eli persoonallisuushäiriö) ei koskaan itsenäisty niin paljon, etteikö kaipaisi rakkautta. Ihminen ei kasva ulos rakkauden tarpeesta

Olen ollut sinkku kohta 20 vuotta. En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa tai asunut kenenkään kanssa saman katon alla. En edes muista, miltä tuntuu pitää toista kädestä.

Se ei silti tarkoita sitä, että olisin niin epätoivoinen, että kuka tahansa Jamppamies kelpaa, kunhan kohtelee 20% ajasta OK ja onhan se muuten kiva, muttei millään tavalla tasa-arvoinen, vilkuilee toisia naisiakin ja vieläpä tyytyy minuun. Hirveen hyvä löytö, jes, vaihdan heti sinkkuuteni tällaiseen mieheen, että saan vähän haleja joskus ja seksiä, jossa pääpointti on miehen oma orgasmi! :)))

Vierailija kirjoitti:

Sydäntäsärkevää lukea näitä. Itselleni ei ole koskaan sattunut mitään tuollaista, koska minun tunteeni sammuvat heti, jos edes vähän epäilen, etteikö mies olisi kiinnostunut. En yksinkertaisesti kiinnostu kenestäkään, joka ei "palvo" minua. En mitenkään voisi olla liitossa, jossa epäilisin olevani "kakkonen".

Kerran kävi niin, että eräs naimisissa oleva mies oli kertonut vaimolleen, että rakastaa minua. Vaimo oli kehottanut kertomaan minulle asiasta ja olin järkyttynyt, koska en voi käsittää kummankaan ajattelutapaa. Miten hitossa tuo mies kuvitteli, että voisin olla hänestä kiinnostunut (hän oli hyvä työkaveri), eihän meillä ole mitään yhteistä ja hänen piti tietää, että olen onnellinen avioliitossani? Ja vielä suurempi mysteeri oli vaimon reaktio. Hän ehkä arvasi, etten ole miehestä kiinnostunut, mutta miten avioliitto yhä jatkui tuosta huolimatta? 

Sama. Jos en ole miehelle selkeästi ykkönen ja "palvonnan" kohde - kuten minä myös "palvon" häntä - niin ovi heilahtaa hyvin nopeasti. Vaikka olisin miten rakastunut, niin tunteet sammuvat heti ja sillä sekunnilla. Vaikka oltaisiin oltu yhdessä pitkäänkin. Mutta olenkin luonteeltani kaikki tai ei mitään. Jos en saa miestä kokonaan, ei kiinnosta. Jos mies ei halua minua kokonaan, ei kiinnosta. Saman kokevat myös työnantajat, jotka eivät halua sitoutua minuun ja arvosta ammattiosaamistani.

Muutama lupaava suhde on kaatunutkin tähän, kun mies ei ole valmis panostamaan suhteeseen kunnolla, joten hej på dig!

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tänä kesänä täysin puskista. Ollaan oltu miehen kanssa jo aika kauan ja yhdessäkin asutaan. On toki molemmille eron jälkeinen toinen pidempi suhde, että ymmärsin tietysti alusta lähtien, että molemmilla on ollut eletty elämä eikä tietenkään enää rakastuta kuten ensimmäiseen nuoruuden rakkauteen. Mutta kuvittelin, että meillä on ihan vakaa, rakastava suhde.

Muutama viikko sitten mies kuitenkin tuli kyliltä aika maistissa, ottaa tosi harvoin, joten oli varmaan tähän nyt silläkin osansa. Tuli siis kotiin ja oli ihan omituinen ja kysyin, että tapahtuiko siellä jotain. Hän sanoi suoraan tavanneensa pitkästä aikaa "sen oikean rakkautensa" ja nyt on todella sekava olo.

Kun siinä kyselin, rakkaudeksi paljastui entinen työkaverinsa, joka ei taatusti ole ikinä suonut mitään semmoista kiinnostusta miestäni kohtaan. On tosin semmoinen koko kylän kaunotar, että kaikkihan ne miehet silloin siihen aivan lääpällään oli, mutta hän oli vakaasti suhteessa, eikä todellakaan mikään flirttailija tms. Kiva kyllä ja mukava kaikille, että siitäkö sitä on jotain ajatuksia saatu.

Kun siinä kyselin, niin mies sanoi kaikki nämä vuodet (ovat olleet samassa työpaikassa yli 20 v sitten!!) miettinyt, että miten olisi käynyt, jos hän olisi ollut rohkeampi ja kertonut tälle naiselle tunteistaan. Ja että oli jättänyt silloisen naisystävänsä juuri sen vuoksi, että tunteet tätä naista kohtaan oli niin vahvat.

Siis mitä hittoa! Se nainen oli naimisissa silloin jo. Ja kaikki nämä vuodet?!?

Tämä ketju sai miettimään, että onko se niin kuten yksi kaverini kerran sanoi, että lähes kaikilla miehillä, jotka ei ole onnistunut pysymään yhdessä sen lukion kaunottaren kanssa, on joku saakelin pakkomielle jostain menneisyyden naisesta, jonka ympärille ovat kehittäneet jonkun ihme prinsessatarinan.

Pakko olla kaverisi kanssa samaa mieltä. Ainakin meidän lukion kaunotar on ainut, joka on vielä miehensä kanssa yhdessä. Siis juuri se tyttö, jota voin hyvin kuvitella kaikkien poikien ajattelevan, kun Anssi Kela laulaa siitä naapurin tytöstä. Btw vihaan sitä biisiä.

Tavallaan luulisi, että ne kaunottaret lähtevät lentämään kukasta kukkaan kun se heille olisi niin helppoa, mutta siinä taitaa olla se pointti, että heidän kun ei tartte viehätysvoimaansa todistella, vaan miehet tulee justiin tommoisia puhumaan tuosta vain ja koko ajan niin sitten pysyvät sen miehen kanssa, joka on palvonut maata jalkojen alla vuosikymmenet.

Oon joo vähän kateellinen ja katkera.