Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen tukea
05.08.2023 |
Lainaan keskustelupalstalta (Suomi24) yhden keskustelijan kirjoitusta, sillä se kuvaa hyvin munkin tilannetta. Käytetyt lääkkeet ovat olleet itselläni erit. (Olanzapin, Ketipinor, Atarax, Opamox muistaakseni). En juo alkoholia.:
""Itse olen käyttänyt 3 vuotta unilääkkeitä, zopinox,zolpidem myös kokeillut liutaa erilaisia rauhoittavia/psykoosilääkkeitä ja vaihdellen sitä ennen vuoden nukahtamislääkkeitä.
Olen yrittänyt olla ilman nyt vaikka esim. 3 päivää, eli valvonut 3 yötä liikunta ja miljoonat poppakonstit kokeiltu. Lääkäreiltä ei vastauksia tulevaisuuden unilääkkeiden käytöstä.
Joskus olen päättänyt olla viikonkin ilman jolloin en ole jaksanut enää 4 valvotun yön jälkeen valvoa vaan joutunut käyttämään alkoholia. (Vaikka ennen sitä valvoi viikkojakin, nyt parikin yötä tuntuu).
Olen myös puolitellut annoksia jne jolloin lääkkeet eivät ole enää edes toimineet.
Onko lopettaminen ollut mahdollista onko kellään kokemuksia näin pahasta unettomuudesta, olen kärsinyt univaikeuksista niin kauan kuin muistan, tod.näk alkaneet 6-vuotiaana?
Opiskelu pitäisi aloittaa ja vähän kauhistuttaa, olen kokeillut kaikki mah. lääkkeet kai niitä pitää vain loppuikä vaihdella peräjälkeen, että saa edes jotain vaikutusta?"" Lainauksen loppu.
Tällä hetkellä en nuku ollenkaan ilman jotain lääkettä. Yritän parhaillaan valvoa 2-3 yötä (onko 3 yötä paras vaihtoehto), ja vasta sitten otan Atarax 50 mg ja Opamox 15 mg (muut lääkkeet olen lopettanut). Ataraxia kokeilen avuksi unettomuuteen siksi, että olen ottanut Ataraxia kaikkein pisimmän aikaa sitten. Pelottaa, ettei Atarax:kaan aina auta valvomisputkien jälkeen. 😔
Toivoisin, että olisitte ystävällisiä minulle, sillä musta tuntuu, että olen umpikujassa, josta ei pääse mitenkään ulos. 😔. Olo on toivoton.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin eroon, kun vain päätin etten välitä. Suurimmaksi osaksi nukun ihan hyvin, mutta kyllä stressi tai joku paineen vaikuttaa heti. En siltikään välitä. Torkahtelen pitkin päivää. Olen sellaisessa työssä, ettei se haittaa. Valvon kun valvotuttqa ja nukun kun nukuttaa. Se toimi minulla. Sitä on vaikea selittää, mutta se oli asennemuutos. Sitä on vaikea selittää. Tavallaan päätin ettei nukkuminen ole tärkeä asia elämässäni. Sain sitä sillä paljon lisää elämääni.
Mä olen yrittänyt rauhoitella itseäni sillä, että ei haittaa, vaikka nukkuisin yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. (Tosin voi olla niinkin etten nuku koko viikkona, mutta yritän siirtää ajatuksen taka-alalle).😞
Silti hirvittää, jos mun elimistö ei enää koskaan tajua sammua, ja kuolen. Tämä on yksi kauhuajatukseni. Jos lääkkeet ovat vaikuttaneet niin, ettei elimistö enää osaa säädellä itseään.
Älä hätäile, kyllä osaa. Tuolla on maailmalla vaikka miten vaikeita tilanteita mistä ihmiset on selvinneet ja toipuneet. Tuo on stressin luomia mielikuvia, nyt sun täytyy keskittyä rauhoittamaan hermosto.
Onko oikeasti? Nää stressin luomat mielikuvat on ihan järkyttäviä.
Tänään en ota lääkettä, joten en nuku, toisaalta en välttämättä nuku, vaikka otan lääkkeitä kolmena kertana viikossa. Jotain mun elimistössä on mennyt rikki. Pelkään, että multa katoaa kontrolli kokonaan.
Täytyy yrittää rauhoittaa hermostoa.😞Vaikka kuinka yritän rauhoittaa hermostoa, niin alitajunnasta nousee esille pelottavia asioita. Ehkä se tästä.
Anna niiden tulla, mutta sanot topakasti, että tuo ei ole totta, noin ei tule tapahtumaan. Eli tarkkailet ikään kuin ulkopuolelta, nyt tuli tuommonen ajatus Ok, mutta se ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaa se, kun päätin, etten ota mitään lääkettä la, su ja ehkä vielä ma.
Jos en sitten lääkkeettömänkään (valvotun) ajan jälkeen (ma tai ti) saa unta. (Atarax 50 mg ja Opamox 15 mg).
Mitä mieltä? Miten käsitellä asiaa?Onko tämä mun suunnitelma järkevä?
Tai en oikeastaan tiedä, ehkä mä vaan lataan hirveät odotukset ja paineet tiettyyn päivään, jolloin valvon (2 tai 3: ma tai ti)+2 päivää samoin tein. 😂 (yhteensä 4 tai 5 päivää)
Tuntuu, että AP vaan velloo ja vatvoo ja torppaa kaikki vinkit. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. 😭
Se on vaan tunne, ei ole mitään hätää. Anna sen tulla läpi just sellasena kuin se tulee ja tarkkailet vaan, jossain kohtaa helpottaa.
Lupaatko?😞
Kyllä. Älä patoa myöskään muita tunteita. Jos on vihaa, anna senkin tulla läpi, pelkoa, surua, mitä tahansa. Sillä tavalla ne menee aikanaan ohi kun annat itsellesi luvan tuntea ne. Eli aina kun tulee jotain niin annat sen tulla, sillä on joku tehtävä. Älä patoa mitään.
Tämä on hyvä neuvo. Tunteita tulee ja menee. Osa tuntuu pahalta. Ne pitää vain hyväksyä ja tiedostaa että nyt tuntuu tältä. Myös ajatukset. Yritä tunnistaa ajatuksiasi, ne ovat vain ajatuksia eivätkä ne ole välttämättä totta. Terapiassa olen itse käsitellyt näitä. Siitä on ollut apua.
Suomen sodissakin miehet on valvoneen yötolkulla huu meiden avulla. Osa tulleet ihan riippuvaisena sodasta takaisin. Toipuneet sitten kyllä normaaliin elämään, toki sota itsessään traumatisoitunut monet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärrät englantia niin tän tyypin (kognitiivinen psykoterapeutti) vois auttaa:
Sulla on ihan överit pelot tuota valvomista kohtaan. Opamoxin jatkuva käyttö muuten todennäköisesti lisää ahdistusta. Jatkuvana sitä pitäisi käyttää max. 2 kertaa viikossa jos on herkkä saamaan toleranssin ja vieroitusoireita.
Tiedän, mä olen tosi pahassa umpikujassa.
Älä nyt jatkuvasti höpötä tuosta pahasta umpikujastasi, yritä edes tehdä vaikka käsitöitä, leivo, mene lenkille, katso telkkaria, siivoa jne. Unohtuisi umpikujasi touhutessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yhtä paha unettomuus, sitten vielä fyysinen unilääkekoukku ja päälle tuli hoitovirheestä johtunut krooninen kova hermokipu kolmeksi vuodeksi (ei ollut tietoa loppuuko se koskaan ja jäin muutenkin ihan heitteille kivun kanssa.) Jos minä jo valmiiksi traumatisoitunut ihminen selvisin tuosta niin kuka tahansa voi selvitä ns. täysjärkisenä vaikka onkin traumaattista. Älä ap kuuntele niitä pelkojasi, et sinä sekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin eroon, kun vain päätin etten välitä. Suurimmaksi osaksi nukun ihan hyvin, mutta kyllä stressi tai joku paineen vaikuttaa heti. En siltikään välitä. Torkahtelen pitkin päivää. Olen sellaisessa työssä, ettei se haittaa. Valvon kun valvotuttqa ja nukun kun nukuttaa. Se toimi minulla. Sitä on vaikea selittää, mutta se oli asennemuutos. Sitä on vaikea selittää. Tavallaan päätin ettei nukkuminen ole tärkeä asia elämässäni. Sain sitä sillä paljon lisää elämääni.
Mä olen yrittänyt rauhoitella itseäni sillä, että ei haittaa, vaikka nukkuisin yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. (Tosin voi olla niinkin etten nuku koko viikkona, mutta yritän siirtää ajatuksen taka-alalle).😞
Silti hirvittää, jos mun elimistö ei enää koskaan tajua sammua, ja kuolen. Tämä on yksi kauhuajatukseni. Jos lääkkeet ovat vaikuttaneet niin, ettei elimistö enää osaa säädellä itseään.
Älä hätäile, kyllä osaa. Tuolla on maailmalla vaikka miten vaikeita tilanteita mistä ihmiset on selvinneet ja toipuneet. Tuo on stressin luomia mielikuvia, nyt sun täytyy keskittyä rauhoittamaan hermosto.
Onko oikeasti? Nää stressin luomat mielikuvat on ihan järkyttäviä.
Tänään en ota lääkettä, joten en nuku, toisaalta en välttämättä nuku, vaikka otan lääkkeitä kolmena kertana viikossa. Jotain mun elimistössä on mennyt rikki. Pelkään, että multa katoaa kontrolli kokonaan.
Täytyy yrittää rauhoittaa hermostoa.😞Mitä helevettiä... Siis luuletko että esim. jossain Ukrainassa paljoa nukutaan? Ja huomaa että olet pyörinyt netissä aivan liikaa ties missä kaiket päivät, oppinut lausahduksia kuten "unikeskus mennyt rikki" ym. sontaa.
-eri
😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin eroon, kun vain päätin etten välitä. Suurimmaksi osaksi nukun ihan hyvin, mutta kyllä stressi tai joku paineen vaikuttaa heti. En siltikään välitä. Torkahtelen pitkin päivää. Olen sellaisessa työssä, ettei se haittaa. Valvon kun valvotuttqa ja nukun kun nukuttaa. Se toimi minulla. Sitä on vaikea selittää, mutta se oli asennemuutos. Sitä on vaikea selittää. Tavallaan päätin ettei nukkuminen ole tärkeä asia elämässäni. Sain sitä sillä paljon lisää elämääni.
Mä olen yrittänyt rauhoitella itseäni sillä, että ei haittaa, vaikka nukkuisin yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. (Tosin voi olla niinkin etten nuku koko viikkona, mutta yritän siirtää ajatuksen taka-alalle).😞
Silti hirvittää, jos mun elimistö ei enää koskaan tajua sammua, ja kuolen. Tämä on yksi kauhuajatukseni. Jos lääkkeet ovat vaikuttaneet niin, ettei elimistö enää osaa säädellä itseään.
Älä hätäile, kyllä osaa. Tuolla on maailmalla vaikka miten vaikeita tilanteita mistä ihmiset on selvinneet ja toipuneet. Tuo on stressin luomia mielikuvia, nyt sun täytyy keskittyä rauhoittamaan hermosto.
Onko oikeasti? Nää stressin luomat mielikuvat on ihan järkyttäviä.
Tänään en ota lääkettä, joten en nuku, toisaalta en välttämättä nuku, vaikka otan lääkkeitä kolmena kertana viikossa. Jotain mun elimistössä on mennyt rikki. Pelkään, että multa katoaa kontrolli kokonaan.
Täytyy yrittää rauhoittaa hermostoa.😞Jos pystyt syömään ja edes välillä nukkumaan niin kyllä sun keho toimii, älä hätäile. Nyt ois tärkeää ettet antais sen stressin puskea tilannetta pahemmaksi, vaan yritä jotenkin rentouttaa kroppa ja mieli. Kuuntele vaikka YouTubesta rentoutusjuttuja tai meditoi tai rukoile tai tee syvähengitysharjoituksia tai tee jotain mikä saa sut hetkeksi unohtamaan tuon asian.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisolla oli unettomuutta ja vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin sinulla ap. Lopulta selvisi että hänellä keskivaikea madennus ja käynyt nyt kolme vuotta terapiassa. Terapia on auttanut unettomuuteen.
Uskon että sinäkin voisit hyötyä terapiasta. Hetki siinä menee että stressi alkaa helpottaa, mutta et varmasti ole toivoton tapaus.
Tosi ikävä tilanne sinulla, voimia siihen. Ota yhteyttä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokailu seis klo 20 - 6 välisenä aikana
Syön jo ennen viittä illalla.
Olet kokeillut kaikki kirjoittajien vinkit, ja muutakin huonolla menestyksellä. En oikein usko, että olet käynyt läpi minfulleista erilaisiin videoihin etc. Haluat huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yhtä paha unettomuus, sitten vielä fyysinen unilääkekoukku ja päälle tuli hoitovirheestä johtunut krooninen kova hermokipu kolmeksi vuodeksi (ei ollut tietoa loppuuko se koskaan ja jäin muutenkin ihan heitteille kivun kanssa.) Jos minä jo valmiiksi traumatisoitunut ihminen selvisin tuosta niin kuka tahansa voi selvitä ns. täysjärkisenä vaikka onkin traumaattista. Älä ap kuuntele niitä pelkojasi, et sinä sekoa.
Miten paljon sait nukuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos mä en nuku edes lääkkeellisinä päivinä? (3 kpl). Mua pelottaa, tuntuu, että mun elimistön rajoittimessa on jotain vikaa, samoin unikeskuksessa. Kauankohan ihminen voi pahimmillaan valvoa? Henkilökohtaisesti neljä-viisi päivää alkaa olemaan sietokyvyn äärirajoilla. Mitä jos tulee aika, jolloin valvon esimerkiksi 7-8 päivää putkeen? 😭
Tämä on siis mun suurin pelko. Yhdellä keskustelupalstalla joku oli valvonut jopa 10 päivää.
Nukutko kaikissa paikoissa yhtä huonosti? Feng shuin mukaan pään tulisi olla pohjoista kohti nukkuessa.
Nukun, ei taida olla ilmansuunnilla väliä. 😂
Miksi tuo hymiö taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokailu seis klo 20 - 6 välisenä aikana
Syön jo ennen viittä illalla.
Olet kokeillut kaikki kirjoittajien vinkit, ja muutakin huonolla menestyksellä. En oikein usko, että olet käynyt läpi minfulleista erilaisiin videoihin etc. Haluat huomiota?
En halua huomiota, haluan vain vertaistukea, ajatusten vaihtoa ja kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos mä en nuku edes lääkkeellisinä päivinä? (3 kpl). Mua pelottaa, tuntuu, että mun elimistön rajoittimessa on jotain vikaa, samoin unikeskuksessa. Kauankohan ihminen voi pahimmillaan valvoa? Henkilökohtaisesti neljä-viisi päivää alkaa olemaan sietokyvyn äärirajoilla. Mitä jos tulee aika, jolloin valvon esimerkiksi 7-8 päivää putkeen? 😭
Tämä on siis mun suurin pelko. Yhdellä keskustelupalstalla joku oli valvonut jopa 10 päivää.
Nukutko kaikissa paikoissa yhtä huonosti? Feng shuin mukaan pään tulisi olla pohjoista kohti nukkuessa.
Nukun, ei taida olla ilmansuunnilla väliä. 😂
Miksi tuo hymiö taas?
Huvituin vain tuosta ilmansuunta Feng shuista. Ja toisaalta siitä mielikuvasta, kun kokeilen nukkua eri ilmansuunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. 😭
S
Ahdistuksesi olet todennut jo liian monta kertaa yhteen ketjuun. En usko tätä hommaa enää, sorry.
Vierailija kirjoitti:
Käypä Erkki Antilan vastaanotolla Kruunuhaassa. Hän osaa selvittää, mikä kaikki kehossasi on pielessä, että uni ei tule.
Ihan OT, mutta luulin hänen olevan jo eläkkeellä. Hienoa, että jaksaa vielä hoitaa potilaita, suosittelen itsekin häntä! Ei tyrkytä turhaan lääkettä lääkkeen perään tai sijaan, vaan miettii, mikä alunperinkään olisi kehossa syynä ongelmaan. Toki hoitaa lääkkeinkin, mutta on paras ongelmanratkaisija kyllä tällaisissa, eli ei lääkitse vain seurausta vaan yrittää päästä myös syyn kimppuun. T. Vanha potilas, jonka elämän tuo mies pelasti aikoinaan kolmen eri sairauden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokailu seis klo 20 - 6 välisenä aikana
Syön jo ennen viittä illalla.
Olet kokeillut kaikki kirjoittajien vinkit, ja muutakin huonolla menestyksellä. En oikein usko, että olet käynyt läpi minfulleista erilaisiin videoihin etc. Haluat huomiota?
En halua huomiota, haluan vain vertaistukea, ajatusten vaihtoa ja kokemuksia.
Toisaalta myös halusin objektiivista näkemystä ajatuksiini, kun ajatuksia ajattelee paljon omassa päässään, niin lopulta ei enää tiedä pitääkö asioita totena vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Up
Kuka tätä ketjua nostaa aina ylös? AP?
Minun puolisolla oli unettomuutta ja vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin sinulla ap. Lopulta selvisi että hänellä keskivaikea madennus ja käynyt nyt kolme vuotta terapiassa. Terapia on auttanut unettomuuteen.
Uskon että sinäkin voisit hyötyä terapiasta. Hetki siinä menee että stressi alkaa helpottaa, mutta et varmasti ole toivoton tapaus.
Tosi ikävä tilanne sinulla, voimia siihen. Ota yhteyttä lääkäriin.