Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen tukea
05.08.2023 |
Lainaan keskustelupalstalta (Suomi24) yhden keskustelijan kirjoitusta, sillä se kuvaa hyvin munkin tilannetta. Käytetyt lääkkeet ovat olleet itselläni erit. (Olanzapin, Ketipinor, Atarax, Opamox muistaakseni). En juo alkoholia.:
""Itse olen käyttänyt 3 vuotta unilääkkeitä, zopinox,zolpidem myös kokeillut liutaa erilaisia rauhoittavia/psykoosilääkkeitä ja vaihdellen sitä ennen vuoden nukahtamislääkkeitä.
Olen yrittänyt olla ilman nyt vaikka esim. 3 päivää, eli valvonut 3 yötä liikunta ja miljoonat poppakonstit kokeiltu. Lääkäreiltä ei vastauksia tulevaisuuden unilääkkeiden käytöstä.
Joskus olen päättänyt olla viikonkin ilman jolloin en ole jaksanut enää 4 valvotun yön jälkeen valvoa vaan joutunut käyttämään alkoholia. (Vaikka ennen sitä valvoi viikkojakin, nyt parikin yötä tuntuu).
Olen myös puolitellut annoksia jne jolloin lääkkeet eivät ole enää edes toimineet.
Onko lopettaminen ollut mahdollista onko kellään kokemuksia näin pahasta unettomuudesta, olen kärsinyt univaikeuksista niin kauan kuin muistan, tod.näk alkaneet 6-vuotiaana?
Opiskelu pitäisi aloittaa ja vähän kauhistuttaa, olen kokeillut kaikki mah. lääkkeet kai niitä pitää vain loppuikä vaihdella peräjälkeen, että saa edes jotain vaikutusta?"" Lainauksen loppu.
Tällä hetkellä en nuku ollenkaan ilman jotain lääkettä. Yritän parhaillaan valvoa 2-3 yötä (onko 3 yötä paras vaihtoehto), ja vasta sitten otan Atarax 50 mg ja Opamox 15 mg (muut lääkkeet olen lopettanut). Ataraxia kokeilen avuksi unettomuuteen siksi, että olen ottanut Ataraxia kaikkein pisimmän aikaa sitten. Pelottaa, ettei Atarax:kaan aina auta valvomisputkien jälkeen. 😔
Toivoisin, että olisitte ystävällisiä minulle, sillä musta tuntuu, että olen umpikujassa, josta ei pääse mitenkään ulos. 😔. Olo on toivoton.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit, että sulla olanzapin käytössä. Onko sulla kaksisuuntainen? Onko annos riittävä? Onko pois suljettu ADHD. Perheessäni kamppailtu ihan sanojen asioiden kanssa. Psykiatri antoi yhden kerran ohjeen, että vahvaa melatoniinia klo. 21.00 rupesi nukkumaan tai ei. Täällä sairastunut ei ole kokeillut, joten En tiedä onko mitään apua. Kuulema tulee normaalia hormoonitoimintaa.
Mulla ei ole ainakaan tiettävästi kaksisuuntaista tai ADHD:tä (tosin mun aivotoiminta on aina ollut vilkasta). Mulla oli Olanzapin 5mg, josta meni teho. Melatoniinia olen kokeillut 3mg vahvuudella, mutta ei se oikeastaan vaikuttanut minuun mitenkään.
Sanoit, että perheessäsi on kamppailtu samojen asioiden kanssa. Onko sairastuneella siis samanlaisia vaikeita univaikeuksia kuin mulla?
Kyllä! En tiedä miten tuosta vielä työelämään kuntoutuu nyt opiskelee kevennetysti ja saa kelan maksamaa kuntoutusrahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos mä en nuku edes lääkkeellisinä päivinä? (3 kpl). Mua pelottaa, tuntuu, että mun elimistön rajoittimessa on jotain vikaa, samoin unikeskuksessa. Kauankohan ihminen voi pahimmillaan valvoa? Henkilökohtaisesti neljä-viisi päivää alkaa olemaan sietokyvyn äärirajoilla. Mitä jos tulee aika, jolloin valvon esimerkiksi 7-8 päivää putkeen? 😭
Tämä on siis mun suurin pelko. Yhdellä keskustelupalstalla joku oli valvonut jopa 10 päivää.
Nukutko kaikissa paikoissa yhtä huonosti? Feng shuin mukaan pään tulisi olla pohjoista kohti nukkuessa.
Nukun, ei taida olla ilmansuunnilla väliä. 😂
Miksi tuo hymiö taas?
Huvituin vain tuosta ilmansuunta Feng shuista. Ja toisaalta siitä mielikuvasta, kun kokeilen nukkua eri ilmansuunnissa.
Luulisin, ettei hirveässä umpikujassasi huvitu mistään mielikuvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viddu nyt oikeesti ap! Sä olet roikkunut palstalla KELLO 08 alkaen ja piehtaroinut koko päivän ahdistuksesi ympärillä, eihän nyt kukaan tuollaista elämää viettävä pysty nukkumaan öisin
Niinpä. Ja välillä on niin hymiöitä kuin ei mitään ongelmaa olisikaan.
Laitoin hymiöitä keventämään tunnelmaa.😞
Piirtele hymiöitä lehtiö täyteen keventämään tunnelmaasi. Kokeile. Tai tietty olet senkin jo kokeillut.
Täytyy laittaa kännykkä syrjään. Vaikka en todennäköisesti nuku, niin yritän edes rentoutua. Ehkä mä vielä joku yö nukunkin. 🙃. Kiitän kaikista kommenteista.
Päivän Sana
05.08.23
Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Ps. 63:7–8
Kun ei saa nukutuksi, on sopiva hetki muistella Jumalan hyviä tekoja. On hyvä palauttaa mieleen, kuinka todellista Jumalan apu on ollut ja kuinka oikeaan aikaan se on aina saapunut. Herramme on ollut hereillä, ja ajoittain olemme saaneet siitä selkeitä havaintoja. Yön hiljaisina hetkinä unta odotellessa on myös hyvä aika rukoilla. Ihmisiä ja rukousaiheita riittää, heitä, joille voimme tämän pyhän palveluksen suorittaa. Kun rukoilemme läheistemme puolesta elämän Herraa, kannamme heidän elämäänsä parempaan tulevaisuuteen. Koskaan ei pidä aliarvioida rukouksen merkitystä. Kun muistelemme Jumalan apua ja rukouksissa kuljemme läheistemme matkassa, voimme kokea Jumalan armon iloa ja hänen läsnäolonsa siunauksen. Saamme yön hiljaisina hetkinä riemuita hänen siipiensä suojassa.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että hermosto on hälytystilassa tai ylikierroksilla. Eli se pitäisi saada rauhoittumaan jotenkin.
Niin pitäisi, vaikeaa on. 😂
Pitäisi, vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. 😭
Se on vaan tunne, ei ole mitään hätää. Anna sen tulla läpi just sellasena kuin se tulee ja tarkkailet vaan, jossain kohtaa helpottaa.
Lupaatko?😞
Lupaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos mä en nuku edes lääkkeellisinä päivinä? (3 kpl). Mua pelottaa, tuntuu, että mun elimistön rajoittimessa on jotain vikaa, samoin unikeskuksessa. Kauankohan ihminen voi pahimmillaan valvoa? Henkilökohtaisesti neljä-viisi päivää alkaa olemaan sietokyvyn äärirajoilla. Mitä jos tulee aika, jolloin valvon esimerkiksi 7-8 päivää putkeen? 😭
Tämä on siis mun suurin pelko. Yhdellä keskustelupalstalla joku oli valvonut jopa 10 päivää.
Sitten pitää miettiä mikä olisi pahin mitä tapahtuisi? Tuossa on jonkinlainen kontrollin menettämisen tai sekoamisen pelko taustalla, mikä on ihan ymmärrettävää. Luultavasti pahin olisi se, että joutuisi vaikka hetkeksi sairaalaan. Pitää vaan luottaa siihen, että apua saa tarvittaessa ja jotenkin aina järjestyy. Hyväksyy sen, että voi tulla unettomuusjakso. Se hyväksyminen itsessään saattaa viedä sen pelon pois. No, en tiedä oliko tästä apua mutta joskus omien ajatusten läpi käynti auttaa myös.
Joo, mulla on tuo kontrollin menettämisen ja sekoamisen pelko. Se johtuu varmaan siitä, että mun elämässä on tapahtunut huonoja asioita, enkä ole silloin saanut apua. Tavallaan mua pelottaa myös se, että parempia aikoja ei ole enää tulossa.
Kyllä tulee vielä paremmat ajat.
Luuletko? 🙃. Olen tällä hetkellä hieman skeptinen.
Mene ajoissa nukkumaan, luulen, että huominen on sitten taas parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos mä en nuku edes lääkkeellisinä päivinä? (3 kpl). Mua pelottaa, tuntuu, että mun elimistön rajoittimessa on jotain vikaa, samoin unikeskuksessa. Kauankohan ihminen voi pahimmillaan valvoa? Henkilökohtaisesti neljä-viisi päivää alkaa olemaan sietokyvyn äärirajoilla. Mitä jos tulee aika, jolloin valvon esimerkiksi 7-8 päivää putkeen? 😭
Tämä on siis mun suurin pelko. Yhdellä keskustelupalstalla joku oli valvonut jopa 10 päivää.
Sitten pitää miettiä mikä olisi pahin mitä tapahtuisi? Tuossa on jonkinlainen kontrollin menettämisen tai sekoamisen pelko taustalla, mikä on ihan ymmärrettävää. Luultavasti pahin olisi se, että joutuisi vaikka hetkeksi sairaalaan. Pitää vaan luottaa siihen, että apua saa tarvittaessa ja jotenkin aina järjestyy. Hyväksyy sen, että voi tulla unettomuusjakso. Se hyväksyminen itsessään saattaa viedä sen pelon pois. No, en tiedä oliko tästä apua mutta joskus omien ajatusten läpi käynti auttaa myös.
Joo, mulla on tuo kontrollin menettämisen ja sekoamisen pelko. Se johtuu varmaan siitä, että mun elämässä on tapahtunut huonoja asioita, enkä ole silloin saanut apua. Tavallaan mua pelottaa myös se, että parempia aikoja ei ole enää tulossa.
Kyllä tulee vielä paremmat ajat.
Luuletko? 🙃. Olen tällä hetkellä hieman skeptinen.
Mene ajoissa nukkumaan, luulen, että huominen on sitten taas parempi.
En kyllä pysty nukkumaan, mutta kaipa se huominen voi silti olla parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset psykoterapista apua, kaikkia mielen lukkoja ei voi hoitaa lääkkeillä. Voimia!
Mikä suuntaus olisi hyvä? Tosin asun sen verran korvessa, että tuskin täällä kauheasti terapeutteja on.
Alkaa nyt pahasti kuullostaa siltä että itsenäistymisprosessi on jäänyt kesken ja olet jäänyt nujuamaan johonkin maaseudulle ja olet työttömänä? Kai olet kotoa muuttanut pois kuitenkin?
Vastaus kiinnostaisi täälläkin
Asun vielä kotona melko pienessä kaupungissa. Saa kivittää. 😂
Yritä jotenkin itsenäistyä. Jos asut nuoruuden takia kotona, käy kavereiden luona, hommaa edes kirjeystävä. Jos olet jo vanhempi, miksi kökit vanhempiesi luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin eroon, kun vain päätin etten välitä. Suurimmaksi osaksi nukun ihan hyvin, mutta kyllä stressi tai joku paineen vaikuttaa heti. En siltikään välitä. Torkahtelen pitkin päivää. Olen sellaisessa työssä, ettei se haittaa. Valvon kun valvotuttqa ja nukun kun nukuttaa. Se toimi minulla. Sitä on vaikea selittää, mutta se oli asennemuutos. Sitä on vaikea selittää. Tavallaan päätin ettei nukkuminen ole tärkeä asia elämässäni. Sain sitä sillä paljon lisää elämääni.
Mä olen yrittänyt rauhoitella itseäni sillä, että ei haittaa, vaikka nukkuisin yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. (Tosin voi olla niinkin etten nuku koko viikkona, mutta yritän siirtää ajatuksen taka-alalle).😞
Silti hirvittää, jos mun elimistö ei enää koskaan tajua sammua, ja kuolen. Tämä on yksi kauhuajatukseni. Jos lääkkeet ovat vaikuttaneet niin, ettei elimistö enää osaa säädellä itseään.
Älä hätäile, kyllä osaa. Tuolla on maailmalla vaikka miten vaikeita tilanteita mistä ihmiset on selvinneet ja toipuneet. Tuo on stressin luomia mielikuvia, nyt sun täytyy keskittyä rauhoittamaan hermosto.
Onko oikeasti? Nää stressin luomat mielikuvat on ihan järkyttäviä.
Tänään en ota lääkettä, joten en nuku, toisaalta en välttämättä nuku, vaikka otan lääkkeitä kolmena kertana viikossa. Jotain mun elimistössä on mennyt rikki. Pelkään, että multa katoaa kontrolli kokonaan.
Täytyy yrittää rauhoittaa hermostoa.😞
Työttömyys/ toimettomuus rassaavat ketä tahansa, valvottavat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy laittaa kännykkä syrjään. Vaikka en todennäköisesti nuku, niin yritän edes rentoutua. Ehkä mä vielä joku yö nukunkin. 🙃. Kiitän kaikista kommenteista.
Mukava, kun yrität rentoutua, tulee unikin helpommin. Kivoja noi sun hymiöt, osoittavat jännänhauskaa huumoria, hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rääkkää itseäsi liikunnalla
Yleensä liikunkin, mutta tänään kävin vain lyhyellä lenkillä.
Ehdit vielä reilulle lenkille. Kokeile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5.8 (eilen) lopetin kaikki lääkkeet. Nyt pelottaa, että monenkohan päivän kuluttua nukahdan ilman lääkkeitä. Voiko siinä mennä yli 10 päivää. Joskus jostain luin, että jollain olisi mennyt 3 vk:kin.🙃.
Vierailija kirjoitti:
5.8 (eilen) lopetin kaikki lääkkeet. Nyt pelottaa, että monenkohan päivän kuluttua nukahdan ilman lääkkeitä. Voiko siinä mennä yli 10 päivää. Joskus jostain luin, että jollain olisi mennyt 3 vk:kin.🙃.
Mitenköhän mulle käy?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko täällä ihmisiä, jotka olisivat selvinneet yhtä vaikeasta tilanteesta kuin minä olen parhaillaan. Tai olisiko jollain muuten vaan tietoa ja kokemusta, miten voisin selvitä tästä. (Vai voinko enää selvitä?). Olen umpikujassa.
Toki olet jonkun lääkärin luona jo asioinut, kun sulla nuo reseptilääkkeet. Olanzapin on tosi "raskaan" sarjan - esim skitzofrenia - lääke eikä sitä määrätä yhden yleislekurilla käynnin puolelta. Missä uusit reseptisi? Taitaa ongelmasi olla jokin muu kuin unettomuus. Jos olet kertonut hoitavalle taholle, ettet nuku moneen, moneen yöhön, ottavat aivan varmasti osastolle. Siellä saat lääkkeet, joilla taatusti nukut. Atarax on vain lievästi unettava käsikauppatavara, Opamoxin indikaatioihin ei kuulu vaikea unettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen komppaamaan edellisiä siinä että tämä on väärä paikka hakea tukea. Hetkeksi kommentti ehkä helpottaa, mutta ei muuta tilannettasi miksikään, vähän kuin alkoholi. Tällä palstalla pyörii myös paljon kaikenlaista väkeä, joka voi antaa sinulle huonoja neuvoja.
Varaa aika LÄÄKÄRIIN ja kerro ongelmastasi. Jos lääkäri pyytää puolittamaan, kerro silloin pelostasi ja siitä ettei tuo ole auttanut. Tai mene päivystykseen puhumaan silloin jos unettomuus on jatkunut pitkään ja alkaa olla psykoosin riski.
Mun mielestä täällä pyörii pääsääntöisesti ihan mukavaa väkeä. Päivystykseen en oikein viitsisi mennä, sillä siellä on kiireellisempiä tapauksia.
Mitä sä tarkoitat huonoilla neuvoilla?
Jos ihminen valvoo vuosia monia öitä ja päiviä putkeen, ottavat takuulla päivystykseen ja sieltä osastolle. Mitä sitten puhut psykan polilla, jos et unettomuudetasi?
Mulla olllut myös opamox,ketipinor ja olanzapin. Jännä että olanzapin tasasi mielialaa ja pelkotiloja ihmisiin mutta ketipinor nukutti kunnolla tunnin päästä 200mg ottamisen jälkeen.
Jouduin lopettaa sen sydämen liikalyöntien takia ja kun pulssi nousi jatkuvasti 120-140.
Bentsoja ei lääkäri suostunut määräämään ja opamox otettiin myös pois niinkun monelta muiltakin Tampereella "se nyt on vaan käytäntö ja uusi linjaus". Huoh.
Nyt eristäytynyt kotiin enkä liiku enään mihinkään ellei pakko kun pelkään ihmisiä ja kaupassa käyntiä.
Unettomuuteen pyysin suoraan levozinia kun sain pyytämällä aina vain psykoosilääkkeitä. Noh lääkäri määräsi sen ja siihen loppui unettomuus mutta sivuoireena tuli parempi kuulo mikä lisäsi ahdistusta paljon ja lopetin senkin. Nyt en syö mitään enään vaan istun kotona vaan sängyssä kissan kanssa 24/7.
Pyydä sitä levozinia,se on tosi vahva ja auttaa suurinta osaa unettomuudesta kärsiviä.
Alue: Aihe vapaa
Yleensä liikunkin, mutta tänään kävin vain lyhyellä lenkillä.