Voiko suhde onnistua, jos toisella välttelevä kiintymyssuhdemalli?

Vierailija kirjoitti:

Olen pettänyt vaimoani, jota olen rakastanut jo 15 vuotta, enkä halua ketään muuta, muutaman kerran. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja pelkään naisia (äidistäni johtuen), mikä taasen ajaa minua ihan tahtomattani tilanteisiin, missä huomatessani naisen olevan minusta kiinnostunut niin jotta en loukkaisi häntä tai olisi muuten töykeä, lähden oitis mukaan flirttiin enkä pysty tästä enää sitten perääntymään ja menen niin pitkälle kuin on tarvis. Sen jälkeen ihan karmea olo, mutta jään myös kirjoittelemaan härskejä viestejä niin kauan kun nainen haluaa. Tiedän olevani sairas ja olen hakenut naisenpelkoon apua terapiasta, mutta vielä on matkaa siihen että uskallan kieltäytyä vierailta. Kukaan ei tätä tietenkään usko ja pidätte minua kusipäänä, mutta olen oikeasti mukava ja empaattinen mies.

Ja mikä kamalinta, nämä vieraat naiset eivät ole olleet edes viehättäviä enkä heitä halua seksuaalisesti toisin kun vaimoani. Usein se

Et ole oikeasti yhtään mukava ja turvallinen mies. Hirviö.

Ikääkin kuuskymmentä.

Sairas olet ja helvetin itserakas neitimies.

Tule sieltä kaapista ulos. Kaikki sen tietää.

Sarjapettäjien takaa ilmentyy lähes aina ongelmallinen äiti/isäsuhde ja heikko tai olematon itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjien takaa ilmentyy lähes aina ongelmallinen äiti/isäsuhde ja heikko tai olematon itsetunto.

Tottakai, kun ei kykene parisuhteeseen. Hakee pönkitystä heikolle itsetunnolleen, tuonkin kuluttaa.

Voi, mutta se vaati niin itseltä kuin kumppanilta hyvää kommunikointitaitoa ja kykyä itsereflektioon.

En edes tiedä mikä on kumppanini kiintymysmalli, sillä hänen koko lapsuutensa ja nuoruutensa, sekä vielä osa aikuisuudesta on niin täynnä erilaisia traumakokemuksia. Ne ovat jättäneet häneen pahat jäljet joiden kanssa hän tulee elämään koko elämänsä, mutta samalla ne ovat olleen osana tekemästä hänestä sitä ihmistä ketä niin syvästi rakastan.

Tämmöinen suhde vaatii sen, että kumpikin ymmärtää traumakäytöstä ja kumpikin osaa pitää rajoistaan kiinni, jotta parisuhde pysyy tasa-arvoisena, eikä ala muodostumaan hoitosuhteeksi. Tämä ei ole kaikille, enkä itsekään olisi tähän lähtenyt jos haaveissa olisi ollut esim. lapsien hankkiminen.

Toimiiko se k.rpä?

Onko haluja?

Sensuaalista halukkuutta?

Ei............... mieslapsella-neidillä

Välttelevästi kiintynyt on oppinut säilyttämään suojaavaa etäisyyttä muihin. Hän on taipuvainen sammuttamaan läheisyyteen, riippuvuuteen ja haavoittuvuuteen liittyviä puolia itsessään. Turvallisinta on pärjätä yksin. Välttelevästi kiintynyt vaikuttaa usein rauhalliselta ja järkevältä. Stressaavissa tilanteissa hänen tapansa rauhoittaa itseään on vetäytyä.

Tällainen olen minä.  Pidän aina ja jatkuvasti yllä suojamuuria. Minua ei pääse lähelle kuin todella aniharvat, sellaiset joihin olen pystynyt luomaan luottavan suhteen.

Itselläni pätee erittäin hyvin tuo yksin pärjäämisen tarve.  Se tuo turvallisuutta.  Tiedän että tämän takia en koskaan ole antanut yhdenkään miessuhteen kehittyä pinnallista syvemmaksi.

Se miksi olen tällainen, johtuu taustoistani. Olen oppinut suojaamaan itseni ja luottamaan vain itseeni.  Olen sisäistänyt ajatuksen että turvassa olen vain omillani.  Hyviä puolia tässä itse koen olevan, että olen jo varhain itsenäistynyt ja oppinut pärjäämään itsenäisesti. Hoitamaan asiani ja elämäni ilman apua. 

Huonoja puolia on tietysti se että avun pyytämisen kynnys on välillä tuskallisen korkea, jopa terveysaisoissa. Niissä sentään järki yleensä voittaa. 

Olen raivannut tieni elämässä niin että olen saavuttanut  kelvollisen aseman ja toimeentulon omilla ansioillani.  En ole riippuvainen kenestäkään.

Olen tyytyväinen ja onnellinen näin ja koska tiedän etten voi antaa kenellekään toiselle sitä mitä he odottaisivat en anna suhteitten mennä pitemmälle kuin pintapuolisiksi, nykyään en harrasta enää niitäkään.  Aina on löytynyt kumppaneita jotka ovat olleet samalla moduksella, ei sitoutumista.

Jos kuitenkin pystyt jotekin saavuttamaan tällaisen ihmisen luottamuksen,  voi  olla että hän pikkuhiljaa uskaltaa avaa panssariaan.  Me kaikki tällaiset emme ole samanlaisia, jotkut enemmän tai vähemmän valmiita yrittämään muuttua ja alkaa luottaa. Itse en ala,  sen tiedän.

Up

Tottakai voi onnistua. Muttei se onnistu niin että oletetaan että "välttelevä muuttaa tyyliään" tai aletaan parantamaan häntä. Vaan kumpikin määrittelee suhteessa omat tarpeet ja rajat ja kumpikin tekee töitä sen suhteen eteen. Ei turvallinen kiintymyssuhde anna jotain korttia, joka vapauttaa tekemästä töitä suhteen eteen.

Esimerkiksi kuvitellaan tyypillinen tilanne: riidan aikana välttelevällä on taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Yhdessä voidaan sopia tapa, miten välttelevä saa vetäytyä niin ettei kumpikaan koe oloaan turvattomaksi. Hän voi esimerkiksi sanoa "tarvitsen hieman omaa aikaa, onko ok jos lähden kävelylle?" ja toinen antaa hänelle hänen tarvitsemansa tilan, mutta kuitenkin kohtuulisessa määrin.

Tämä oli vain esimerkki ja kaikki suhteet ovat yksilöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettänyt vaimoani, jota olen rakastanut jo 15 vuotta, enkä halua ketään muuta, muutaman kerran. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja pelkään naisia (äidistäni johtuen), mikä taasen ajaa minua ihan tahtomattani tilanteisiin, missä huomatessani naisen olevan minusta kiinnostunut niin jotta en loukkaisi häntä tai olisi muuten töykeä, lähden oitis mukaan flirttiin enkä pysty tästä enää sitten perääntymään ja menen niin pitkälle kuin on tarvis. Sen jälkeen ihan karmea olo, mutta jään myös kirjoittelemaan härskejä viestejä niin kauan kun nainen haluaa. Tiedän olevani sairas ja olen hakenut naisenpelkoon apua terapiasta, mutta vielä on matkaa siihen että uskallan kieltäytyä vierailta. Kukaan ei tätä tietenkään usko ja pidätte minua kusipäänä, mutta olen oikeasti mukava ja empaattinen mies.

Ja mikä kamalinta, nämä vieraat naiset eivät ole olleet edes viehättäviä enkä heitä halua seksuaalisesti toisin kun vaimoani. Usein se

Kuulostaa todella raskaalta. Olen pahoillani sinun ja vaimosi puolesta mutta en pidä sinua automaattisesti kusipäänä. Käytöksesi on kyllä todella vahingollista. Hyvä että olet uskaltanut hakea siihen apua. Tsemppiä jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettänyt vaimoani, jota olen rakastanut jo 15 vuotta, enkä halua ketään muuta, muutaman kerran. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja pelkään naisia (äidistäni johtuen), mikä taasen ajaa minua ihan tahtomattani tilanteisiin, missä huomatessani naisen olevan minusta kiinnostunut niin jotta en loukkaisi häntä tai olisi muuten töykeä, lähden oitis mukaan flirttiin enkä pysty tästä enää sitten perääntymään ja menen niin pitkälle kuin on tarvis. Sen jälkeen ihan karmea olo, mutta jään myös kirjoittelemaan härskejä viestejä niin kauan kun nainen haluaa. Tiedän olevani sairas ja olen hakenut naisenpelkoon apua terapiasta, mutta vielä on matkaa siihen että uskallan kieltäytyä vierailta. Kukaan ei tätä tietenkään usko ja pidätte minua kusipäänä, mutta olen oikeasti mukava ja empaattinen mies.

Ja mikä kamalinta, nämä vieraat naiset eivät ole olleet edes viehättäviä enkä heitä halua seksuaalisesti toisin kun vaimoani. Usein se

Seli, seli. Vaikutat, että annat itsellesi luvan pettää naispelkoosiperustuen.En ole kuullut tuosta termistä ennen enkä sen termin seuraamuksista.

Kiinnostaa tietää miten selität oman toimintani naisena, jos minulla on ollut isänä ja myös äitinä sellainen vanhempi josta ei ole saanut emontiaalista turvaa.Lapsuus tietyllä tavalla turvaton, siis kokenut niin, että ainoa turva minkä löydän olen se itse.

En kuitenkaan käyttäydy kuten sinä. Jos pelkäisit kokemuksesi mukaan naisia, et  edes lähtisi flirttiin mukaan ja pettäisit/ petät vaimoasi.

Itse en halua miehiä nähdäkkään. Johtuen ankarasta isästäni ja mahdollisesti myös äidistäni.

Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh. Meillä kaikilla on traumamme, historiamme ja mutkamme.

Sinä taas vaikutat ihmiseltä, jonka haluan kiertää kaukaa. Spekuloidaan, vatkataan, suunnitellaan eikä tajuta että, että me ihmiset yhdessä teemme elämän kirjon, sen mielekkyyden.

 

No mikä tuossa aloittajan kysymyksessä oli sitten huonoa? Olen eri, mutta vaikuttaa siltä, että toisen välttelevä tyyli aiheuttaa ongelmaa suhteessa. Juu, kyllähän sekin kuuluu elämän kirjoon, mutta en tiedä, kuinka mielekästä se parisuhteen kannalta on.

Kaikilla on historia, mutta kaikilla ei ole ongelmia olla lähisuhteissa, osoittaa tunteita ja ottaa toisen kiintymystä vastaan. Onhan se ongelmallista, jos toinen välttelee kaikkea läheisyyttä ja toiselle taas se olisi luontevaa.

Nämä negatiiviset vastaajat ovat itse parisuhteen ongelmatapauksia tai asiasta mitään ymmärtämättömiä. On hirveän raskasta, jos kumppani on välttelijä ja itse turvallisesti kiintynyt.

Se tarkoittaa käytännössä esim, että toinen kääntää sinulle selkänsä ja työntää kauemmas juuri kun luulit, että teillä menee oikein hyvin. Kaksi välttelijää varmaan jaksaa leikkiä näitä kissa-hiiri-leikkejään yhdessä, mutta ihmiselle, joka haluaa makailla oman puolison kainalossa aina kun on aikaa eikä ihmetellä säännöllisesti miksi toinen on yhtäkkiä niin vihamielinen ilman näkyvää syytä tai rakkaudenosoitukset muuttuvat ärtymykseksi ja häipymiseksi maisemista, se on rankkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Välttelevästi kiintynyt on oppinut säilyttämään suojaavaa etäisyyttä muihin. Hän on taipuvainen sammuttamaan läheisyyteen, riippuvuuteen ja haavoittuvuuteen liittyviä puolia itsessään. Turvallisinta on pärjätä yksin. Välttelevästi kiintynyt vaikuttaa usein rauhalliselta ja järkevältä. Stressaavissa tilanteissa hänen tapansa rauhoittaa itseään on vetäytyä.

Tällainen olen minä.  Pidän aina ja jatkuvasti yllä suojamuuria. Minua ei pääse lähelle kuin todella aniharvat, sellaiset joihin olen pystynyt luomaan luottavan suhteen.

Itselläni pätee erittäin hyvin tuo yksin pärjäämisen tarve.  Se tuo turvallisuutta.  Tiedän että tämän takia en koskaan ole antanut yhdenkään miessuhteen kehittyä pinnallista syvemmaksi.

Se miksi olen tällainen, johtuu taustoistani. Olen oppinut suojaamaan itseni ja luottamaan vain itseeni.  Olen sisäistänyt ajatuksen että turvassa olen vain omillani.  Hyviä pu

Robottimaista käytöstä.

Välttelevä kiintymyssuhde on yleisin Suomessa. Yleisempi kuin se mitä kutsut "normaaliksi".

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi onnistua. Muttei se onnistu niin että oletetaan että "välttelevä muuttaa tyyliään" tai aletaan parantamaan häntä. Vaan kumpikin määrittelee suhteessa omat tarpeet ja rajat ja kumpikin tekee töitä sen suhteen eteen. Ei turvallinen kiintymyssuhde anna jotain korttia, joka vapauttaa tekemästä töitä suhteen eteen.

Esimerkiksi kuvitellaan tyypillinen tilanne: riidan aikana välttelevällä on taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Yhdessä voidaan sopia tapa, miten välttelevä saa vetäytyä niin ettei kumpikaan koe oloaan turvattomaksi. Hän voi esimerkiksi sanoa "tarvitsen hieman omaa aikaa, onko ok jos lähden kävelylle?" ja toinen antaa hänelle hänen tarvitsemansa tilan, mutta kuitenkin kohtuulisessa määrin.

Tämä oli vain esimerkki ja kaikki suhteet ovat yksilöllisiä.

Tämähän olisi loistavaa jos välttelevä tuohon kykenisi. Suhteella olisi mahdollisuuksia onnistua. Olen ollut parisuhteessa välttelevän miehen kanssa. Sanoin hänelle kymmeniä kertoja tilanteen ollessa rauhallinen, että toimisi juuri noin kuten kerroit. Hän myös lupasi, mutta ei vain pystynyt kriisitilanteen tullessa pitämään lupaustaan. 

Vaikka tiesin, että hänen tapansa oli poistua tai vetäytyä hiljaisuuteen niin se ahdisti silti minua. Olisin ollut levolisempi kun hän olisi pystynyt sanoittamalla rauhoittamaan minut. 

Hän tosin joskus loppuaikoina myös veti erokortin tai vastaavan esiin mikä sitten taas sovittiin. En oikein tiennyt oliko tosissaan vai vain kiihtynyt. Vaikka rakkautta oli paljonkin niin sitten erottiin kun kävi meille niin rankaksi.  

Vierailija kirjoitti:

Välttelevä kiintymyssuhde on yleisin Suomessa. Yleisempi kuin se mitä kutsut "normaaliksi".

Tämä tieto yllätti, mutta avasi paljon asioita ympäriltä ja omasta vaikeasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.

Narsistisia piirteitä ilmentävä käyttää juuri tuollaista täydellisyys/pyhimys-argumentaatiota kun jokin asia aiheuttaa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi onnistua. Muttei se onnistu niin että oletetaan että "välttelevä muuttaa tyyliään" tai aletaan parantamaan häntä. Vaan kumpikin määrittelee suhteessa omat tarpeet ja rajat ja kumpikin tekee töitä sen suhteen eteen. Ei turvallinen kiintymyssuhde anna jotain korttia, joka vapauttaa tekemästä töitä suhteen eteen.

Esimerkiksi kuvitellaan tyypillinen tilanne: riidan aikana välttelevällä on taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Yhdessä voidaan sopia tapa, miten välttelevä saa vetäytyä niin ettei kumpikaan koe oloaan turvattomaksi. Hän voi esimerkiksi sanoa "tarvitsen hieman omaa aikaa, onko ok jos lähden kävelylle?" ja toinen antaa hänelle hänen tarvitsemansa tilan, mutta kuitenkin kohtuulisessa määrin.

Tämä oli vain esimerkki ja kaikki suhteet ovat yksilöllisiä.

Kuulostaa kovin kaunistellulta tämä kuvaus. Tosiasiassa välttelijä toimii hyvin brutaalisti, kosla hän ihan aidosti sysää toisen pois kriittisellä hetkellä eikä kestä onnellista rakkaussuhdetta.

Tämä voisikin olla tiivistelmä välttelevän kiintymyssuhteen omaavista: he eivät kestä onnellista parisuhdetta, joten jos sellaista haluaa, ei väittelijän kanssa kannata sellaiseen ryhtyä. Luvassa on kipua, kyyneliä ja ihmetystä. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.

Suhde kyllä onnistuu sellaisen epätäydellisen kanssa, jolla on halu sitoutua, kyky rakastaa ja olla rakastettu ilman ahdistusta.

Välttelevän ongelma on siinä, että juuri kyky osoittaa rakkautta ja olla rakastettu ilman että onni ja kumppani pitää vähän väliä repiä palasiksi puuttuu.

Varmasti voi olla hyvä suhde ihmisen kanssa, joka on ruma, kokkaa huonosti, jättää sukkia levälleen tai nauraa liikaa. Mutta jos hänen ongelmansa koskee rakkaussuhteessa elämistä, silloin rakkaussuhde on pikkuisen vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.

Suhde kyllä onnistuu sellaisen epätäydellisen kanssa, jolla on halu sitoutua, kyky rakastaa ja olla rakastettu ilman ahdistusta.

Välttelevän ongelma on siinä, että juuri kyky osoittaa rakkautta ja olla rakastettu ilman että onni ja kumppani pitää vähän väliä repiä palasiksi puuttuu.

Varmasti voi olla hyvä suhde ihmisen kanssa, joka on ruma, kokkaa huonosti, jättää sukkia levälleen tai nauraa liikaa. Mutta jos hänen ongelmansa koskee rakkaussuhteessa elämistä, silloin rakkaussuhde on pikkuisen vaikeampaa.

Voisiko tuota kuvata ilmaisulla maanis-depressiivinen tapa rakastaa?