Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde onnistua, jos toisella välttelevä kiintymyssuhdemalli?
04.08.2023 |
Ja toisella siis "normaali", turvallinen kiintymyssuhdemalli. Onko kaikkien näiden suhteiden ainoa vaihtoehto se, että kaatuvat ennemmin tai myöhemmin, vai voiko se välttelevä oppia muuttamaan tyyliään?
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki välttelevät ole samanlaisia, siinä on aste-eroja ja he voivat muuttua.
Ja on eri asia olla ihan vaan k*sipää.
Uskon, että monet tämän kyllä ymmärtää. :)
Teot ratkaisevat paljon.
Tunteiden ilmaisua, läheisyyttä tarvitaan, ei ne pelkät teot ei riitä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, jos molemmat sen tiedostaa ja osaa ottaa asian huomioon, puhua tarpeeksi ja myös kuunnella, että molemmat tulee ymmärretyksi
Vierailija kirjoitti:
Voi, jos molemmat sen tiedostaa ja osaa ottaa asian huomioon, puhua tarpeeksi ja myös kuunnella, että molemmat tulee ymmärretyksi
Näin on. Ja puhtaalta pöydältä. Rehellisesti.
Välttelevään kiintymyssuhdemalliin ei sinällään kuulu epäempaattisuus. Ennemminkin kyse on siitä ettei omissa paniikkitiloissa huomaa sen toisen reaktioita. Aivot on hätääntyneinä lukitustilassa. Mitta rauhallisena pystyy kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Kyllä voi, suomalaisista aikuisista puolella on välttelevä kiintymyssuhde. Ei ole kyse mistään harvinaisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun mä ihastun johonkin ihmiseen, niin se ihastuminen perustuu ulkonäköön, tuoksuun, eleisiin, huumorintajuun ym. tällaisiin "primitiivisiin" asioihin.
En siis etsi kumppania sen perusteella, että mikä kenenkin "kiintymyssuhdetyyli" on. Sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, keneen minä ihastun.
Olet aika nuori?
Itse voin ihastua mutta en aloita suhdetta pelkän ihastumisen perusteella.
En ole nuori, olen keski-ikäinen.
Mä ihastun todella, todella harvoin. Ja silloin kun mä ihastun, niin olen kyllä valmis ainakin yrittämään suhdetta. Siinä tilanteessa sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä, mikä "kiintymyssuhdemalli" sillä ihastukseni kohteella on.
Halauksesta, koskettamisesta usein havannoi välttelevän persoonan hyvinkin helposti, siitä kanssakäymisestä puuttuu tieynlainen lämpöisyys ja kehonkieli kertoo meistä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välttelevään kiintymyssuhdemalliin ei sinällään kuulu epäempaattisuus. Ennemminkin kyse on siitä ettei omissa paniikkitiloissa huomaa sen toisen reaktioita. Aivot on hätääntyneinä lukitustilassa. Mitta rauhallisena pystyy kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Jep.
Mutta jos se paniikkitilan syy on salasuhteen peittely ja siihen liittyvät jatkuvat valheet niin eihän sen toisen reaktioita voi eikä halua huomata.
Syy ahdistuksesta käännetään tällöin kumppaniin vaikka todellisuudessa välttelevä on omilla teoillaan aiheuttanut sen ahdistuksen ja paniikin itse itselleen.
Valehtelu ja valkoiset valheet usein toistuu, jos jää kiinni, kieltää nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Analysoi miehesi ja tee siitä lapsi, jolla on tarpeita ja kiintymyssuhde, jos haluat alkaa sen äidiksi. Älä sitten itke, kun seksi loppuu. Kaikki ei halua n*ssia äitiään.
Toinen vaihtoehto on kohdella sitä tasa-arvoisesti ihmisenä, mikä ei ole traumainen ja ongelmainen poika, vaan ihan valmis aikuinen ihminen. Sellainen siitä tuli, ota tai jätä.
Odotat sellaista muutosta ihmisessä, mitä et tule näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Psykoanalyysi on huuhaata. Se on nyt taas muodissa, mutta kohta menee taas pois.
Niin, paitsi ettei psykoanalyysilla ja kiintymyssuhdeteorialla ole edes yhteisiä juuria.
Ne ovat näitä kognitiivisia psykoterapeutteja, jotka kiintymyssuhteiden parissa askartelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun mä ihastun johonkin ihmiseen, niin se ihastuminen perustuu ulkonäköön, tuoksuun, eleisiin, huumorintajuun ym. tällaisiin "primitiivisiin" asioihin.
En siis etsi kumppania sen perusteella, että mikä kenenkin "kiintymyssuhdetyyli" on. Sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, keneen minä ihastun.
Olet aika nuori?
Itse voin ihastua mutta en aloita suhdetta pelkän ihastumisen perusteella.
En ole nuori, olen keski-ikäinen.
Mä ihastun todella, todella harvoin. Ja silloin kun mä ihastun, niin olen kyllä valmis ainakin yrittämään suhdetta. Siinä tilanteessa sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä, mikä "kiintymyssuhdemalli" sillä ihastukseni kohteella on.
No eihän kukaan toisen kiintymyssuhdemalleista etenkään tuossa vaiheessa tiedä. Se mahdollinen malli alkaa hahmottua sinulle sitä kautta, miten toinen käyttäytyy. Esim. sellainen kylmää-kuumaa käytös, äkilliset radiohiljaisuudet ja vetäytymiset, yhtäkkinen välinpitämättömltä tuntuva käytös ja tunteista puhumisen välttely ilmenevät sitten vasta ajan kanssa. Riippuu sitten henkilöstä, miten tällainen vaikuttaa - jotkut takertuvat entistä innokkaammin, toisilla sitten taas oma ihstus alkaa laantua, kun saavat sellaista kohtelua, mikä tuntuu itsestä huonolta ja kylmältä. Sinänsä ei lopputuloksen kannalta ole mitään väliä, onko kyse välttelevästä kiintymyssuhdemallista vai muuten vain huonoista ihmissuhdetaidoista, mutta useimmiten turvallisesti kiintyneet eivät jää pitkiksi ajoiksi roikkumaan tällaisiin suhteisiin. He pettyvät kyllä kovasti, surevat, mutta jatkavat elämää ja etsivät jossain vaiheessa uutta kumppania toiveena, että tämän kanssa onnistuisi.
t. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun mä ihastun johonkin ihmiseen, niin se ihastuminen perustuu ulkonäköön, tuoksuun, eleisiin, huumorintajuun ym. tällaisiin "primitiivisiin" asioihin.
En siis etsi kumppania sen perusteella, että mikä kenenkin "kiintymyssuhdetyyli" on. Sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, keneen minä ihastun.
Olet aika nuori?
Itse voin ihastua mutta en aloita suhdetta pelkän ihastumisen perusteella.
Aloitatko kuitenkin suhteen ilman sen toisen osapuolen suostumusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Analysoi miehesi ja tee siitä lapsi, jolla on tarpeita ja kiintymyssuhde, jos haluat alkaa sen äidiksi. Älä sitten itke, kun seksi loppuu. Kaikki ei halua n*ssia äitiään.
Toinen vaihtoehto on kohdella sitä tasa-arvoisesti ihmisenä, mikä ei ole traumainen ja ongelmainen poika, vaan ihan valmis aikuinen ihminen. Sellainen siitä tuli, ota tai jätä.
Odotat sellaista muutosta ihmisessä, mitä et tule näkemään.
Jotkut saattavat vain peitellä, joskus vuosikymmeniä, todellisia ajatuksiaan. Ylimiellyttäminen on näppärä keino siihen.
Jos terapia auttaa, niin sitten voi. Muuten ei. Ei ainakaan onnellista parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi välttejiät eivät kerro suoraan, etteivät kykene tunnesuhteeseen.
Eivät tiedosta asiaa. Ja kyllähän he siihen usein jossain määrin kykenevät - he voivat esim. ihastua, ja sitten jos saavat sen ihastuksensa kohteen, ovat aluksi innoissaan. Ja koska he aina välillä jaksavatkin läheisyyttä, eivät tiedosta sitä, että nimenmaan se läheisyyden aiheuttama ahdistus kertoo, että heillä on ongelma asian kanssa. Moni myös kaipaa jollain tasolla rakkautta, mutta sitten sitoutumiskammo aiheuttaa sen, että alkaa ahdistaa just siinä vaiheessa kun suhde olisi syvenemässä ja sitä rakkautta ehkä olisi mahdollista saadakin.
Ilmeisesti kaikilla tapaamillani naisilla on ollut sitten tämä malli.
Minut varmaan on leimattu tällaiseksi, koska suhteeni eivät kestä. Syy on toki siinä, että naiset ovat päättäneet suhteen. Ei minulla olisi ollut vaikeutta sitoutua.
M44
Vierailija kirjoitti:
Analysoi miehesi ja tee siitä lapsi, jolla on tarpeita ja kiintymyssuhde, jos haluat alkaa sen äidiksi. Älä sitten itke, kun seksi loppuu. Kaikki ei halua n*ssia äitiään.
Toinen vaihtoehto on kohdella sitä tasa-arvoisesti ihmisenä, mikä ei ole traumainen ja ongelmainen poika, vaan ihan valmis aikuinen ihminen. Sellainen siitä tuli, ota tai jätä.
Odotat sellaista muutosta ihmisessä, mitä et tule näkemään.
Ihminen ei ole koskaan "valmis", ja aikuistuminen on sitä että ratkoo traumansa, ei sitä että jää niiden päälle istumaan ja toisille kiukuttelemaan loppuiäkseen sanoen että tällainen minä olen, ota tai jätä. Varsinkin parisuhde on paikka jossa molemmilla on tilaisuus tunnistaa traumansa ja kehittyä.
Meillä ristiriitaisen ja välttelevän suhde on ollut osin vaikea, mutta kun molemmilla on halu kehittyä ja tehdä suhteesta molemmille hyvä, on päästy pitkälle. Ja muututtu molemmat ihmisinä parempaan suuntaan. Se ei ole vain parisuhdetta varten vaan koko elämää ja ennen kaikkea itseä varten. Elämä vain on helpompaa ja antoisampaa kun käsittelee traumansa.
Tietysti voi onnistua. Tuohan on Suomessa tosi yleinen kiintymyssuhdemalli.
Mieluummin välttelevän kanssa, kuin ristiriitaisen. Ainakin itse ajattelen näin.
Olet aika nuori?
Itse voin ihastua mutta en aloita suhdetta pelkän ihastumisen perusteella.