Voiko suhde onnistua, jos toisella välttelevä kiintymyssuhdemalli?
Ja toisella siis "normaali", turvallinen kiintymyssuhdemalli. Onko kaikkien näiden suhteiden ainoa vaihtoehto se, että kaatuvat ennemmin tai myöhemmin, vai voiko se välttelevä oppia muuttamaan tyyliään?
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi onnistua. Muttei se onnistu niin että oletetaan että "välttelevä muuttaa tyyliään" tai aletaan parantamaan häntä. Vaan kumpikin määrittelee suhteessa omat tarpeet ja rajat ja kumpikin tekee töitä sen suhteen eteen. Ei turvallinen kiintymyssuhde anna jotain korttia, joka vapauttaa tekemästä töitä suhteen eteen.
Esimerkiksi kuvitellaan tyypillinen tilanne: riidan aikana välttelevällä on taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Yhdessä voidaan sopia tapa, miten välttelevä saa vetäytyä niin ettei kumpikaan koe oloaan turvattomaksi. Hän voi esimerkiksi sanoa "tarvitsen hieman omaa aikaa, onko ok jos lähden kävelylle?" ja toinen antaa hänelle hänen tarvitsemansa tilan, mutta kuitenkin kohtuulisessa määrin.
Tämä oli vain esimerkki ja kaikki suhteet ovat yksilöllisiä.
Tämähän olisi loistavaa jos välttelevä tuohon kykenisi. Suhteella olisi mahdollisuuksia onnistua. Olen ollut parisuhteessa välttelevän miehen kanssa. Sanoin hänelle kymmeniä kertoja tilanteen ollessa rauhallinen, että toimisi juuri noin kuten kerroit. Hän myös lupasi, mutta ei vain pystynyt kriisitilanteen tullessa pitämään lupaustaan.
Vaikka tiesin, että hänen tapansa oli poistua tai vetäytyä hiljaisuuteen niin se ahdisti silti minua. Olisin ollut levolisempi kun hän olisi pystynyt sanoittamalla rauhoittamaan minut.
Hän tosin joskus loppuaikoina myös veti erokortin tai vastaavan esiin mikä sitten taas sovittiin. En oikein tiennyt oliko tosissaan vai vain kiihtynyt. Vaikka rakkautta oli paljonkin niin sitten erottiin kun kävi meille niin rankaksi.
Entinen miehesi on yksilö, hän ei edusta kaikkia vältteleviä. Tosiaan Suomessa välttelevä tyyli on yleisempi kuin turvallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi onnistua. Muttei se onnistu niin että oletetaan että "välttelevä muuttaa tyyliään" tai aletaan parantamaan häntä. Vaan kumpikin määrittelee suhteessa omat tarpeet ja rajat ja kumpikin tekee töitä sen suhteen eteen. Ei turvallinen kiintymyssuhde anna jotain korttia, joka vapauttaa tekemästä töitä suhteen eteen.
Esimerkiksi kuvitellaan tyypillinen tilanne: riidan aikana välttelevällä on taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Yhdessä voidaan sopia tapa, miten välttelevä saa vetäytyä niin ettei kumpikaan koe oloaan turvattomaksi. Hän voi esimerkiksi sanoa "tarvitsen hieman omaa aikaa, onko ok jos lähden kävelylle?" ja toinen antaa hänelle hänen tarvitsemansa tilan, mutta kuitenkin kohtuulisessa määrin.
Tämä oli vain esimerkki ja kaikki suhteet ovat yksilöllisiä.
Kuulostaa kovin kaunistellulta tämä kuvaus. Tosiasiassa välttelijä toimii hyvin brutaalisti, kosla hän ihan aidosti sysää toisen pois kriittisellä hetkellä eikä kestä onnellista rakkaussuhdetta.
Tämä voisikin olla tiivistelmä välttelevän kiintymyssuhteen omaavista: he eivät kestä onnellista parisuhdetta, joten jos sellaista haluaa, ei väittelijän kanssa kannata sellaiseen ryhtyä. Luvassa on kipua, kyyneliä ja ihmetystä.
Mulla on välttelevä tyyli ja olen hyvinkin onnellisessa parisuhteessa. Voisiko yksi tekijä olla, ettei puoliso maalaa minusta jotain outoa hirviötä? Molemmat halutaan toisillemme hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.
Suhde kyllä onnistuu sellaisen epätäydellisen kanssa, jolla on halu sitoutua, kyky rakastaa ja olla rakastettu ilman ahdistusta.
Välttelevän ongelma on siinä, että juuri kyky osoittaa rakkautta ja olla rakastettu ilman että onni ja kumppani pitää vähän väliä repiä palasiksi puuttuu.
Varmasti voi olla hyvä suhde ihmisen kanssa, joka on ruma, kokkaa huonosti, jättää sukkia levälleen tai nauraa liikaa. Mutta jos hänen ongelmansa koskee rakkaussuhteessa elämistä, silloin rakkaussuhde on pikkuisen vaikeampaa.Kuulostaa siltä että puhut jostain tietystä ihmisestä, jonka kanssa
Tuota käyttäytymistapaa on kuvattu laajalti myös kirjallisuudessa. Joten tiettyä yhtäläisyyksiä on.
Kahden välttelevän suhteesta ei ainakaan tule mitään. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Olen pettänyt vaimoani, jota olen rakastanut jo 15 vuotta, enkä halua ketään muuta, muutaman kerran. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja pelkään naisia (äidistäni johtuen), mikä taasen ajaa minua ihan tahtomattani tilanteisiin, missä huomatessani naisen olevan minusta kiinnostunut niin jotta en loukkaisi häntä tai olisi muuten töykeä, lähden oitis mukaan flirttiin enkä pysty tästä enää sitten perääntymään ja menen niin pitkälle kuin on tarvis. Sen jälkeen ihan karmea olo, mutta jään myös kirjoittelemaan härskejä viestejä niin kauan kun nainen haluaa. Tiedän olevani sairas ja olen hakenut naisenpelkoon apua terapiasta, mutta vielä on matkaa siihen että uskallan kieltäytyä vierailta. Kukaan ei tätä tietenkään usko ja pidätte minua kusipäänä, mutta olen oikeasti mukava ja empaattinen mies.
Ja mikä kamalinta, nämä vieraat naiset eivät ole olleet edes viehättäviä enkä heitä halua seksuaalisesti toisin kun vaimoani. Usein se
Mielestäni vaikutat täysin narsistilta ja sinulla on kuva itsestäsi mukavana ja empaattisena??haloo!!!kuka empaattinen tekisi vaimoilleen noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.
Suhde kyllä onnistuu sellaisen epätäydellisen kanssa, jolla on halu sitoutua, kyky rakastaa ja olla rakastettu ilman ahdistusta.
Välttelevän ongelma on siinä, että juuri kyky osoittaa rakkautta ja olla rakastettu ilman että onni ja kumppani pitää vähän väliä repiä palasiksi puuttuu.
Varmasti voi olla hyvä suhde ihmisen kanssa, joka on ruma, kokkaa huonosti, jättää sukkia levälleen tai nauraa liikaa. Mutta jos hänen ongelmansa koskee rakkaussuhteessa elämistä, silloin rakkaussuhde on pikkuisen vaikeampaa.Kuulostaa siltä ett
Suurin osa välttelevistä on tylsääkin tylsempiä, tavallisia ihmisiä. Ei heistä saa kirjaa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.
Narsistisia piirteitä ilmentävä käyttää juuri tuollaista täydellisyys/pyhimys-argumentaatiota kun jokin asia aiheuttaa ahdistusta.
Mitä piirteitä on ihmisellä jolla on näin suuri hinku narsismikortin heitolle?
Vierailija kirjoitti:
Sarjapettäjien takaa ilmentyy lähes aina ongelmallinen äiti/isäsuhde ja heikko tai olematon itsetunto.
Ja usein narsismia
Välttelevä kiintymyssuhdemalli on hyvin lähellä piilonarsistia. Menee vuosia ennen kuin erotat kumpi oli kyseessä. Molemmissa tapauksissa on tyypillistä, että pettää heikon itsetunnon vuoksi, kun tarvitsee hyväksyntää ja kehuja.
Suomalaisilla sivustoilla tätä ei tuoda ilmi, mutta amerikkalisilla sivuilla tuodaan.
Siis miksi ihmeessä ei voisi onnistua? Sehän riippuu ihan siitä mitä tarkoitat onnistumisella. Jos toivot parisuhteelta jotain sellaista, joka ei ole välttelevän kanssa kovin todennäköistä, tiedät varmasti itsekin vastauksen. Mieti mitä tarvitset suhteelta ja millaiselta ihmiseltä saat tarvitsemasi.
Voisin lyödä vetoa siitä että ne ihmiset jotka käyttävät paljon aikaa tällaisten asioiden miettimiseen ja spekuloimiseen, ovat itse sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vetoa siitä että ne ihmiset jotka käyttävät paljon aikaa tällaisten asioiden miettimiseen ja spekuloimiseen, ovat itse sinkkuja.
Ei, vaan valveutuneita. Ja ne jotka osaavat kertoa aiheesta ovat eläneet vaikeassa parisuhteessa väittelijän kanssa.
Tällainen on rakkauden kaava, jota välttelevä henkilö noudattaa. Tule lähemmäs, mene hel vet tiin. Väittelijä ei välttämättä itse kykene reflektoimaan toimintaansa ja mitä se merkitsee toiselle, joka haluaa vain suunnilleen ennakoitavaa ja tasaista suhdetta.
Kiintymyssuhde merkitsee kaikkea kun puhutaan mahdollisuudesta onnelliseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.
Suhde kyllä onnistuu sellaisen epätäydellisen kanssa, jolla on halu sitoutua, kyky rakastaa ja olla rakastettu ilman ahdistusta.
Välttelevän ongelma on siinä, että juuri kyky osoittaa rakkautta ja olla rakastettu ilman että onni ja kumppani pitää vähän väliä repiä palasiksi puuttuu.
Varmasti voi olla hyvä suhde ihmisen kanssa, joka on ruma, kokkaa huonosti, jättää sukkia levälleen tai nauraa liikaa. Mutta jos hänen ongelmansa koskee rakkaussuhteessa elämistä, silloin rakkaussuhde on pikkuisen vaikeampaa.Kuulostaa siltä että puhut jostain tietystä ihmisestä, jonka kanssa
Jos puolet suomalaisista on vältteleviä, voi miettiä onko näillä kaikilla epäonnistunut parisuhde. Itse en usko. Lisäksi täällä puhutaan kiintymyssuhdemallista kuin se olisi pysyvä persoonan ominaisuus, mitä se ei ole. Tietyllä tapaa on varmasti aina taipumus tulkita toisia ja reagoida asioihin oman kiintymyssuhdemallinsa mukaisesti, mutta samalla ihminen on aina vapaa päättämään toimia toisin. Itse olen pohjimmiltani ristiriitainen, mutta en nykyään käyttäydy tämän mallin mukaan, koska olen oppinut tunnistamaan mallini. Mieheni lienee välttelevä, mutta olemme opetelleet puhumaan asioista ja käsittelemään ahdistusta jota tietyt tilanteet kummassakin aiheuttaa. Olen sitä mieltä että molemmat olemme hyötyneet parisuhteesta. Jos suhde olisi täysin kitkaton, tapahtuisiko siinä mitään henkistä kehitystä?
Niitä ihan tavallisia tunnevammaisia puolisoita, usein miehiä (on yleisempää miehillä).
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko suhde onnistua muiden kuin täydellisten ihmisten kanssa? Ei varmasti täydellisesti. Mutta elämänlaatua parantavan suhteen voi saada hyvinkin. Tärkeintä on rakkaus ja se, että on kaksi aidosti aikuista ihmistä.
Suhde kyllä onnistuu sellaisen epätäydellisen kanssa, jolla on halu sitoutua, kyky rakastaa ja olla rakastettu ilman ahdistusta.
Välttelevän ongelma on siinä, että juuri kyky osoittaa rakkautta ja olla rakastettu ilman että onni ja kumppani pitää vähän väliä repiä palasiksi puuttuu.
Varmasti voi olla hyvä suhde ihmisen kanssa, joka on ruma, kokkaa huonosti, jättää sukkia levälleen tai nauraa liikaa. Mutta jos hänen ongelmansa koskee rakkaussuhteessa elämistä, silloin rakkaussuhde on pikkuisen vaike
Yli puolet avioliitoista päätyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Jos puolet suomalaisista on vältteleviä, voi miettiä onko näillä kaikilla epäonnistunut parisuhde. Itse en usko. Lisäksi täällä puhutaan kiintymyssuhdemallista kuin se olisi pysyvä persoonan ominaisuus, mitä se ei ole. Tietyllä tapaa on varmasti aina taipumus tulkita toisia ja reagoida asioihin oman kiintymyssuhdemallinsa mukaisesti, mutta samalla ihminen on aina vapaa päättämään toimia toisin. Itse olen pohjimmiltani ristiriitainen, mutta en nykyään käyttäydy tämän mallin mukaan, koska olen oppinut tunnistamaan mallini. Mieheni lienee välttelevä, mutta olemme opetelleet puhumaan asioista ja käsittelemään ahdistusta jota tietyt tilanteet kummassakin aiheuttaa. Olen sitä mieltä että molemmat olemme hyötyneet parisuhteesta. Jos suhde olisi täysin kitkaton, tapahtuisiko siinä mitään henkistä kehitystä?
Kestin vuoden välttelevää. Petettyjä lupauksia. Ongelma päihteiden käytön kanssa. Meni heti uuteen suhteeseen. Olisi valmis pettämään nykyistä kanssani.
En lähde noihin leikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Yli puolet avioliitoista päätyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Jos puolet suomalaisista on vältteleviä, voi miettiä onko näillä kaikilla epäonnistunut parisuhde. Itse en usko. Lisäksi täällä puhutaan kiintymyssuhdemallista kuin se olisi pysyvä persoonan ominaisuus, mitä se ei ole. Tietyllä tapaa on varmasti aina taipumus tulkita toisia ja reagoida asioihin oman kiintymyssuhdemallinsa mukaisesti, mutta samalla ihminen on aina vapaa päättämään toimia toisin. Itse olen pohjimmiltani ristiriitainen, mutta en nykyään käyttäydy tämän mallin mukaan, koska olen oppinut tunnistamaan mallini. Mieheni lienee välttelevä, mutta olemme opetelleet puhumaan asioista ja käsittelemään ahdistusta jota tietyt tilanteet kummassakin aiheuttaa. Olen sitä mieltä että molemmat olemme hyötyneet parisuhteesta. Jos suhde olisi täysin kitkaton, tapahtuisiko siinä mitään henkistä kehitystä?
Alle puolet kokonaisuudessaan ja ensimmäisistä avioliitoista vuonna 2020: "Noin joka neljäs Suomessa rekisteröity ensimmäinen avioliitto päättyy edelleen eroon."
Kuulostaa siltä että puhut jostain tietystä ihmisestä, jonka kanssa käynyt ikävästi. Ei kuitenkaan voi yleistää.