Lue keskustelun säännöt.
Mies valitsi sottaisen yh:n minun sijastani
04.08.2023 |
Ylipainoakin on tällä ja koti todellakin ihan pommi, lapsi alakouluikäinen.
Tapailtiin suunnilleen puolen vuoden ajan, jonka jälkeen mies ilmoitti, että haluaa olla tämän tuttavani kanssa.
Kommentit (339)
Muutama tapailukumppani teki minulle saman tempun, mutta kesti vuosia tajuta mikä noita miehiä yhdisti. Vika ei ollut minussa, vaan väistinkin heissä samalla luodin, koska kaikki ne ohitseni valitut onnekkaat naiset joutuivat kokemaan alas painamista, henkistä muilutusta ja projisoimaan sen miehen oman viat. Selkeästi miehet tarvitsivat jonkun, joka ei varmasti ole vaarallinen heidän egolleen.
Viimeisin sinkkuaikojeni sekoilu jätti minut tylysti yllättäen, eikä vastannut enää soittoihin eikä viesteihin. Myöhemmin näin, kun hän käveli toisen naisen kanssa vastaan kadulla. Vuosia myöhemmin istuin eräässä turkulaisessa baarissa, kun sama naama tuli vastaan aivan samojen tarinoiden kanssa kuin silloin muinoin. Alkoholia kului entiseen tapaan, eli tyypillä ei ollut päällä ryyppy vaan puhtaasti katkeamaton putki. Seuraavana iltana herrasmies raahasi baariin uuden emäntänsä, joka autuaan tietämättömänä käveli vatta pystyssä katsomassa sitä kännäämistä. Sääliksi kävi.
Näitä tarinoita riittäisi. Anna sen miehen mennä, tajuat myöhemmin kun vaaleanpunaiset lasit vaihtuvat tarkkanäköisempiin linsseihin että miksi se olikin onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olette eri tason ihmisiä,miehen siisteystaso voi olla rento ja sinun tip top puhdas koti.joskus mies haluaa kumppanin, joka on miehen mielestä, jotenkin alemmalla tasolla ,joko älyllisesti tai status, koska haluaa olla se vahvempi osapuoli.kesti pitkään tajuta ,että moni fiksu kaunis nainen ja mukava luonteeltaan(jää sinkuksi) on ehkä miehelle liikaa, kaikkine hyvine puolineen. myös toisinpäin. voi tulla tunne ,että joutuu pingottaan ,kelvatakseen hyvä tasoiselle kumppanille.
en haluaisi olla jonkun minimalisti,astronautin, kumppani itsekkään, tulis paineita omasta elämästä varmaan,tuntisi itsensä huonoksi ja tyhmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Muutama tapailukumppani teki minulle saman tempun, mutta kesti vuosia tajuta mikä noita miehiä yhdisti. Vika ei ollut minussa, vaan väistinkin heissä samalla luodin, koska kaikki ne ohitseni valitut onnekkaat naiset joutuivat kokemaan alas painamista, henkistä muilutusta ja projisoimaan sen miehen oman viat. Selkeästi miehet tarvitsivat jonkun, joka ei varmasti ole vaarallinen heidän egolleen.
Viimeisin sinkkuaikojeni sekoilu jätti minut tylysti yllättäen, eikä vastannut enää soittoihin eikä viesteihin. Myöhemmin näin, kun hän käveli toisen naisen kanssa vastaan kadulla. Vuosia myöhemmin istuin eräässä turkulaisessa baarissa, kun sama naama tuli vastaan aivan samojen tarinoiden kanssa kuin silloin muinoin. Alkoholia kului entiseen tapaan, eli tyypillä ei ollut päällä ryyppy vaan puhtaasti katkeamaton putki. Seuraavana iltana herrasmies raahasi baariin uuden emäntänsä, joka autuaan tietämättömänä käveli vatta pystyssä katsomassa sitä kännäämistä. Sääliksi kävi.
Näitä tarinoita riittäisi. Anna sen miehen mennä, tajuat myöhemmin kun vaaleanpunaiset lasit vaihtuvat tarkkanäköisempiin linsseihin että miksi se olikin onni.
Just näin. He is trash. You are not trash. Let him find garbage can he needs.
on onni jos tulee jätetyksi aikaisessa vaiheessa ja on vielä aikaa löytää hyvä kumppani,eikä tulla jätetyksi kun, lapset jo kuviossa mukana. joskus rejection is a blessing.kuten jotkut viisaat sanoo.
Mies voi myös haluta omia lapsia, ja jos valitsee naisen jolla jo on ennestään lapsi/lapsia, on vähän pienempi kynnys synnyttää lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana
Ei kuulemma ole riittävästi kipinää. Ilmeisesti hän kaipaa elämäänsä sotkua, kaaosta ja kiukuttelevia pentuja.
Ap
Eikä kaipaa vaan nimenomaan sitä kipinää! Jos teillä ei ole kipinää hänen mielestään, niin asia on ihan selvä. Sitä kun ei voi teeskennellä.
Vierailija kirjoitti:
Mies voi myös haluta omia lapsia, ja jos valitsee naisen jolla jo on ennestään lapsi/lapsia, on vähän pienempi kynnys synnyttää lisää.
Puhu omasta puolestasi. Mä en ole koskaan yhdenkään kanssa ollut siksi, että saisi omia lapsia. Mä etsin rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä se pitää exsäs äitiä panttivankina kellarissa :D eihän noin ihanaa ja määrätietosta naista vois kukaan vastustaa
Tämä onkin jännää. Osalla ihmisistä on syvä kosketus ns autenttiseen itseen, sellaiseen, jolla ei ole mitään rooleja. Sen itsen ominaisuuksia etsii kumppanistaan, ja mitä syvemmin on siihen samaistunut, sen varmemmin etsii vastakappalettaan. Minä en esimerkiksi jaksaisi pyrkiä/yrittää _yhtään_ olla mitään enempää kenenkään vuoksi. Paino sanalla yhtään. Olen mielestäni aika paljon jo ihan yrittämättä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän vastapainona minulla on autenttisen itseni tarpeet/halut/vaatimukset/rajat, joista en myöskään tingi. Loppujen lopuksi jokainen etsii, vaikka sitten alitajuisesti, juurikin tällaista todellisen itsen vastinkappaletta. Vaikeinta se on niille, jotka ovat rakentaneet identiteettinsä repeileville, teennäisille ja feikeille rooleille. Jollekin, jota _haluaisi_ olla mutta ei ole. Sillon virhevalinnat myös kumppanin suhteen ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ajattelin ex miehestäni että hänelle kelpasi 3 lapsen yh jonka lapsille eri isät toisin kuin minä lapseton,lisäksi hän oli just sellainen hompsuinen eikä huolehdi ulkonäöstään,minä taas nätimpi ja hoikempikin,pääsin kyl tunteesta eli katkeruudesta eroon kun löysin uuden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin jännää. Osalla ihmisistä on syvä kosketus ns autenttiseen itseen, sellaiseen, jolla ei ole mitään rooleja. Sen itsen ominaisuuksia etsii kumppanistaan, ja mitä syvemmin on siihen samaistunut, sen varmemmin etsii vastakappalettaan. Minä en esimerkiksi jaksaisi pyrkiä/yrittää _yhtään_ olla mitään enempää kenenkään vuoksi. Paino sanalla yhtään. Olen mielestäni aika paljon jo ihan yrittämättä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän vastapainona minulla on autenttisen itseni tarpeet/halut/vaatimukset/rajat, joista en myöskään tingi. Loppujen lopuksi jokainen etsii, vaikka sitten alitajuisesti, juurikin tällaista todellisen itsen vastinkappaletta. Vaikeinta se on niille, jotka ovat rakentaneet identiteettinsä repeileville, teennäisille ja feikeille rooleille. Jollekin, jota _haluaisi_ olla mutta ei ole. Sillon virhevalinnat myös kumppanin suhteen ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Vielä lisäys: näillä piirteillä, joita syvästi toisessa ihmisessä kaipaan on myös prioriteettinsa. Siksi voi tuntua suorastaan järkyttävältä, etä kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen valitseekin ihmisen, joka on tosiaan vaikkapa sottapytty ja viiden lapsen yh - kaikki eri isille. Tuossa ihmisessä on vahvana jokin autenttisen itsen prioriteetti, joka ajaa rytinällä ohi lian ja kakaralauman 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana
Ei kuulemma ole riittävästi kipinää. Ilmeisesti hän kaipaa elämäänsä sotkua, kaaosta ja kiukuttelevia pentuja.
Ap
Sitten hän ei ollut sinulle se oikea
Vaikuttaa pahalta. Minulle on ollut selvää jo aika pienestä, että ihmisyys on monimuotoista. (Kiitos vanhempien). Ei ole yhtä ainoaa mittapuuta, jolla ihmistä mitataan. Toki voidaan mitata paino ja pituus. Vähänpä tuo kuitenkaan kertoo.
No, mitä väliä, mitä täällä elämässä tekee tai ajattelee -lopputulos on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin jännää. Osalla ihmisistä on syvä kosketus ns autenttiseen itseen, sellaiseen, jolla ei ole mitään rooleja. Sen itsen ominaisuuksia etsii kumppanistaan, ja mitä syvemmin on siihen samaistunut, sen varmemmin etsii vastakappalettaan. Minä en esimerkiksi jaksaisi pyrkiä/yrittää _yhtään_ olla mitään enempää kenenkään vuoksi. Paino sanalla yhtään. Olen mielestäni aika paljon jo ihan yrittämättä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän vastapainona minulla on autenttisen itseni tarpeet/halut/vaatimukset/rajat, joista en myöskään tingi. Loppujen lopuksi jokainen etsii, vaikka sitten alitajuisesti, juurikin tällaista todellisen itsen vastinkappaletta. Vaikeinta se on niille, jotka ovat rakentaneet identiteettinsä repeileville, teennäisille ja feikeille rooleille. Jollekin, jota _haluaisi_ olla mutta ei ole. Sillon virhevalinnat myös kumppanin suhteen ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Vielä lisäys: näillä piirteillä, joita syvästi toisessa ihmisessä kaipaan on myös prioriteettinsa. Siksi voi tuntua suorastaan järkyttävältä, etä kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen valitseekin ihmisen, joka on tosiaan vaikkapa sottapytty ja viiden lapsen yh - kaikki eri isille. Tuossa ihmisessä on vahvana jokin autenttisen itsen prioriteetti, joka ajaa rytinällä ohi lian ja kakaralauman 😅
Kyky heittäytyä on omaa luokkaansa. Luottamus ja usko elämään. Tuollaisessa pyörteessä eläminen on varmaan aika ihanaa. Ellei lapsia ole tehty velvollisuudesta, riippuvuudesta tai omaa itseään varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin jännää. Osalla ihmisistä on syvä kosketus ns autenttiseen itseen, sellaiseen, jolla ei ole mitään rooleja. Sen itsen ominaisuuksia etsii kumppanistaan, ja mitä syvemmin on siihen samaistunut, sen varmemmin etsii vastakappalettaan. Minä en esimerkiksi jaksaisi pyrkiä/yrittää _yhtään_ olla mitään enempää kenenkään vuoksi. Paino sanalla yhtään. Olen mielestäni aika paljon jo ihan yrittämättä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän vastapainona minulla on autenttisen itseni tarpeet/halut/vaatimukset/rajat, joista en myöskään tingi. Loppujen lopuksi jokainen etsii, vaikka sitten alitajuisesti, juurikin tällaista todellisen itsen vastinkappaletta. Vaikeinta se on niille, jotka ovat rakentaneet identiteettinsä repeileville, teennäisille ja feikeille rooleille. Jollekin, jota _haluaisi_ olla mutta ei ole. Sillon virhevalinnat myös kumppanin suhteen ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Vielä lisäys: näillä piirteillä, joita syvästi toisessa ihmisessä kaipaan on myös prioriteettinsa. Siksi voi tuntua suorastaan järkyttävältä, etä kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen valitseekin ihmisen, joka on tosiaan vaikkapa sottapytty ja viiden lapsen yh - kaikki eri isille. Tuossa ihmisessä on vahvana jokin autenttisen itsen prioriteetti, joka ajaa rytinällä ohi lian ja kakaralauman 😅
Tälle on oma terminsä: sielunkumppani.
Yh antaa kakkosta, sinä et.
Valinta on selvä.
No jos hän kaipasi vähän sotkua elämäänsä? Kirjaimellista sotkua ja ihmissuhdesotkua. Hyvin siinä tuskin käy, mutta onnea heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset arvottaa eri asioita. Minäkin olen melko sotkuisessa huushollissa elävä yh (tosin lapset jo aikalailla aikuistumassa), ja aina on tasokkaita miesystäviä ollut tyrkyllä.
Tässä huushollissa tapahtuu: kokkaillaan hyvää ruokaa ja leivotaan, ideoidaan yritystoimintaa, urheillaan jne. Hakataan halkoja ja lämmitetään sauna, ja kuokitaan pihaa. Grillataan ja käydään hyviä keskusteluja viinilasin äärellä.
Meillä on puuhakasta menoa, jossa mieskin voi kokea olevansa hyödyksi. Nurkkien hinkkaaminen kiiltäviksi ja tasojen tyhjentäminen kaikesta tavarasta ei ole ykkösprioriteettini, vaikka toki huolehdin siitä, ettei meillä nyt mitenkään saastaista ole.
Jotkut ihmiset vaan tykkää siitä, että on elämää ja ohjelmaa, eikä välitä niinkään siitä, onko absoluuttisen siistiä tai rauhallista. Toiset taas rakastaa sitä siisteyttä ja rauhallisuutta.
Tuohan sekin tietysti jännitystä elämään, kun saa pelätä, että tuleeko ruokamyrkytys tai vallattomien pentujen pesemättömistä käsistä leviävä noro. Tämän naisen taloudessa kumpikin on todennäköinen.
Ap
Vaikutat todella ilkeältä ja pirulliselta luonteelta.
Tiedetään. Oma kotini kiiltelee puhtauttaan. Siivoaminen on intohimoni. Siihen ne himot sitten jäävätkin. Puheenaiheeni ovat yhtä tylsän steriilejä. Ei minun kanssani kukaan ole pitempään viihtynyt.
Ihan järkyttävää.