Mies valitsi sottaisen yh:n minun sijastani

Tiedät tasosi. Se on nyt ihan konkreettisesti mitattu.

No niin, eipä se paperilla hyväkään kerro kehen tuntee sitä kipinää. Et sinäkään olisi oikeasti halunnut sitä joka haluaa jonkun toisen ennemmin. Että parempi näin vaikket sitä vielä ymmärrä. Vaikka aika ilkeältä luonteelta vaikutat, toki joillekin sopii sellainenkin, jos ovat itsekin.

Jos olet laiha niin voin tuon exäni lähettää muuten. Se ei kai muuta kaipaa, kun mimua niin haukkui. Tai no, älä unohda tehdä kaikkia kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedetään. Oma kotini kiiltelee puhtauttaan. Siivoaminen on intohimoni. Siihen ne himot sitten jäävätkin. Puheenaiheeni ovat yhtä tylsän steriilejä. Ei minun kanssani kukaan ole pitempään viihtynyt. 

Oliskohan puhtauttaan kiiltelevän ja kaatopaikan välillä jotakin välimalleja? Mun koti on siisti, mutta ei millään tavalla steriili.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja teet aloituksen.

Johonkin tää harmitus pitää purkaa :(

Ap

Olipas tyhmä mies, ole tyytyväinen kun pääsit eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama tapailukumppani teki minulle saman tempun, mutta kesti vuosia tajuta mikä noita miehiä yhdisti. Vika ei ollut minussa, vaan väistinkin heissä samalla luodin, koska kaikki ne ohitseni valitut onnekkaat naiset joutuivat kokemaan alas painamista, henkistä muilutusta ja projisoimaan sen miehen oman viat. Selkeästi miehet tarvitsivat jonkun, joka ei varmasti ole vaarallinen heidän egolleen. 

Viimeisin sinkkuaikojeni sekoilu jätti minut tylysti yllättäen, eikä vastannut enää soittoihin eikä viesteihin. Myöhemmin näin, kun hän käveli toisen naisen kanssa vastaan kadulla. Vuosia myöhemmin istuin eräässä turkulaisessa baarissa, kun sama naama tuli vastaan aivan samojen tarinoiden kanssa kuin silloin muinoin. Alkoholia kului entiseen tapaan, eli tyypillä ei ollut päällä ryyppy vaan puhtaasti katkeamaton putki. Seuraavana iltana herrasmies raahasi baariin uuden emäntänsä, joka autuaan tietämättömänä käveli vatta pystyssä katsomassa sitä kännäämistä. Sääliksi kävi. 

Näitä tarinoita riittäisi. Anna sen miehen mennä, tajuat myöhemmin kun vaaleanpunaiset lasit vaihtuvat tarkkanäköisempiin linsseihin että miksi se olikin onni. 

Just näin. He is trash. You are not trash. Let him find garbage can he needs.

Minusta itsensä ylentäminen muita ihmisiä lyttäämällä ei ole koskaan toimiva tapa rakentaa tervettä itsetuntoa. Toivon, että sinä ja Ap:kin löydätte jonakin päivänä niin syvän itselle kelpaamisen tunteen, ettei teillä ole enää mitään tarvetta solvata muita.

Puolisoni ex-vaimo on tällainen monen lapsen sottainen yh. Iloinen blondi. Puolisoni kertoi kuinka tämä nainen oli jo heti alussa valloittava ja tiesi kuinka tehdä hänet pakkomielteiseksi. Lapsista ei tämä ex ollut heti kertonut. Ero heille tuli kun nainen petti ja rakkaus loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana

Ei kuulemma ole riittävästi kipinää. Ilmeisesti hän kaipaa elämäänsä sotkua, kaaosta ja kiukuttelevia pentuja.

Ap

Ootahan jonkun aikaa. Mies kyllästyy ja "voi kun sinä olit niiin rauhallinen , haluan palata luoksesi". Silloin on sinun vuorosi antaa palaa!

En jaksanut lukea kuin pari ekaa sivua, mutta kerrompa myös oman tarinani.

Nimittäin, kummastus on myös minulle tuttu. Olen lapseton, korkeasti koulutettu, olen hoitanut raha-asiani hyvin, omistan oman asuntoni, on kohtuullinen auto. Olen myös säyseä, sovinnainen ja kohtelen ihmisiä hyvin. Olen vakinaisesti töissä, työ ei sido liikaa, mutta ei ole mitään käsien heilutteluakaan. En polta, syön terveellisesti ja ehkä ainoana miinuksena pidän sitä, että en juo alkoholia laisinkaan. Syy juomattomuuteen ei ole uskonnollinen, vakaumuksillinen, joku päihdeongelma tai muu "ulkoapäin" tullut pakottava syy. Syy on yksinkertaisesti mun äärimmäisen huono viinapää. En vain viitsi läträtä alkoholilla, koska halailen pyttyä about heti. Muiden juominen on minulle heidän oma asiansa, tietenkin. 

No mutta. Siinä oli pitkähkö intro. 

Mies suhteemme alkuaikana pallotteli ja lopulta petti tosiaan itsestäni aivan päinvastaisen yh:n kanssa. On maksuhäiriömerkintää, lusmuili milloin kenenkin nurkissa (ja pienempi lapsi tietty mukana). Polttaa ja juo, vaikka rahat olisivat vähissä, laskut rästissä ja muuta. Lisäksi nainen oli koko kylän polkupyörä, sekä sen huostaanotettu aikuinen tytär. Töitä ei ole nytkään, vaikka yhteiskunnallisesti ajat ovat paremmat. Elämänhalintaa ei ole. 

Tottakai kun asiat kävi ilmi, että miten asian laidat ovat, nostin metakan ja viskasin miehen pellolle. Mutta lakki kourassa ja äärimmäisen nöyränä pyysi toista mahdollisuutta. 

Mutta onhan tuo laittanut miettimään, että mitä helvettiä. Nainen oli, ja on edelleen, yksi oikea jännäjennan ilmentymä. Ehkä siinä tyypissä se juju olikin, vaikka sen leidin kyydissä elämä oli yhtä draamaa. Mutta ehkä juuri siksi. Eipä ollut arki tasaista ja tylsää, kuten normaalia työssä käyntiä (ei voi riekkua baareissa yöhön asti, ja jättää lasta yksin kotiin) ollut rasitteena. Heillä oli ollut suhde, joka oli kaatunut siihen -tadaa- jännäjenna oli jäänyt kiinni tinderin käytöstä suhteen aikana. Mutta tosiaan ehkä tuon jännäjennan kyydissä elämä oli sitä jännää hurlumheitä. Aivot narikkaan ja antaa mennä vapaapudotuksella.

Mutta mysteeriksi jäänee, että mistä kiikasti. Omaan elämääni olen tyytyväinen, ja onneni ei ole miehen olemassa olosta kiinni. Ja mies tietää sen, eli tosiaan sitä toista mahdollisuutta eletään. Oven paikan tietää kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana

Ei kuulemma ole riittävästi kipinää. Ilmeisesti hän kaipaa elämäänsä sotkua, kaaosta ja kiukuttelevia pentuja.

Ap

Eikä kaipaa vaan nimenomaan sitä kipinää! Jos teillä ei ole kipinää hänen mielestään, niin asia on ihan selvä. Sitä kun ei voi teeskennellä.

Millainen mies puhuu jostain kipinöistä?? Tarvii olla kyllä poikkeava, eikä hyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kuin pari ekaa sivua, mutta kerrompa myös oman tarinani.

Nimittäin, kummastus on myös minulle tuttu. Olen lapseton, korkeasti koulutettu, olen hoitanut raha-asiani hyvin, omistan oman asuntoni, on kohtuullinen auto. Olen myös säyseä, sovinnainen ja kohtelen ihmisiä hyvin. Olen vakinaisesti töissä, työ ei sido liikaa, mutta ei ole mitään käsien heilutteluakaan. En polta, syön terveellisesti ja ehkä ainoana miinuksena pidän sitä, että en juo alkoholia laisinkaan. Syy juomattomuuteen ei ole uskonnollinen, vakaumuksillinen, joku päihdeongelma tai muu "ulkoapäin" tullut pakottava syy. Syy on yksinkertaisesti mun äärimmäisen huono viinapää. En vain viitsi läträtä alkoholilla, koska halailen pyttyä about heti. Muiden juominen on minulle heidän oma asiansa, tietenkin. 

No mutta. Siinä oli pitkähkö intro. 

Mies suhteemme alkuaikana pallotteli ja lopulta petti tosiaan itsestäni aivan päinvastaisen yh:n kanssa. On maksuhäiriömerkintää, lusmuili milloin kenenkin nurkissa (ja pienempi lapsi tietty mukana). Polttaa ja juo, vaikka rahat olisivat vähissä, laskut rästissä ja muuta. Lisäksi nainen oli koko kylän polkupyörä, sekä sen huostaanotettu aikuinen tytär. Töitä ei ole nytkään, vaikka yhteiskunnallisesti ajat ovat paremmat. Elämänhalintaa ei ole. 

Tottakai kun asiat kävi ilmi, että miten asian laidat ovat, nostin metakan ja viskasin miehen pellolle. Mutta lakki kourassa ja äärimmäisen nöyränä pyysi toista mahdollisuutta. 

Mutta onhan tuo laittanut miettimään, että mitä helvettiä. Nainen oli, ja on edelleen, yksi oikea jännäjennan ilmentymä. Ehkä siinä tyypissä se juju olikin, vaikka sen leidin kyydissä elämä oli yhtä draamaa. Mutta ehkä juuri siksi. Eipä ollut arki tasaista ja tylsää, kuten normaalia työssä käyntiä (ei voi riekkua baareissa yöhön asti, ja jättää lasta yksin kotiin) ollut rasitteena. Heillä oli ollut suhde, joka oli kaatunut siihen -tadaa- jännäjenna oli jäänyt kiinni tinderin käytöstä suhteen aikana. Mutta tosiaan ehkä tuon jännäjennan kyydissä elämä oli sitä jännää hurlumheitä. Aivot narikkaan ja antaa mennä vapaapudotuksella.

Mutta mysteeriksi jäänee, että mistä kiikasti. Omaan elämääni olen tyytyväinen, ja onneni ei ole miehen olemassa olosta kiinni. Ja mies tietää sen, eli tosiaan sitä toista mahdollisuutta eletään. Oven paikan tietää kyllä. 

Minusta kertoo jo ihmisestä riittävästi, että nimittelee toista polkupyöräksi. En ihmettele että miehesi petti, ainoastaan sitä että kyseli takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana

Ei kuulemma ole riittävästi kipinää. Ilmeisesti hän kaipaa elämäänsä sotkua, kaaosta ja kiukuttelevia pentuja.

Ap

Eikä kaipaa vaan nimenomaan sitä kipinää! Jos teillä ei ole kipinää hänen mielestään, niin asia on ihan selvä. Sitä kun ei voi teeskennellä.

Millainen mies puhuu jostain kipinöistä?? Tarvii olla kyllä poikkeava, eikä hyvällä tavalla.

Ai kun normaali mies panee mitä tahansa jolla on pulssi?

On ymmärrettävää että jätetyksi tultuaan tekee mieli lytätä puolison uusi "löytö". Niin minäkin tein. Ja syystäkin, nainen paljastui valehtelijaksi ja petturiksi ja tyhmäksi.

Eihän siitä sitten mitään tullut, puoliso olisi halunnut palata kotiin, mutta en pitänyt sitä enää mahdollisena. Jonkun sortin kavereita kuitenkin ollaan. Nuo edellä mainitut ominaisuudet aukenivat eksälle hiukan jälkijättöisesti, itse on kertonut esimerkkejä (jotka minä huomasin jo hyvin pian).

Joskus kyllä ihmettelee miten/mihin miehet sekoavat niin helposti. Ap:lle sanoisin että mollaa niin paljon kun sielu sietää, pian tulee vaihe ettet voisi vähempää välittää siitä naisesta, hänestä tulee täysin yhdetekevä. Pärjäile!

Miehillä on taipumus hakea draamaa, jännitystä elämäänsä esimerkiksi naisen kautta. Ystäväni tapailumies vaihtoi ystäväni jännänaiseen 3 kk seurustelun jälkeen. Jännänaisella on mielenterveyteen liittyviä seikkoja, mies yhdistää ne jännittävään seksiin. Koskaan ei tiedä tuleeko halaus vai silitysraudasta.

Ystäväni oli ihan ihmeissään, normaali nainen ei kelpaa. Sitten selvisi, että miehellä oli myös ongelmia exän, lasten huoltajuuden, työpaikan ja raha-asioiden kanssa. Sanoin ystävälleni, että väistit luodin.

Toinen tapailumies oli oikein herrasmies, auttoi takkia yllä, tarjosi kahvilassa, oikein mairea herra. Selvisi, että tapaili useampaa naista yhtäaikaa ja suuttui ystävälleni kun jäi tästä kiinni. Mistä sinä oikein kuulit tästä, ole hyvä ja selitä. Ystäväni vain nauroi ja sulki puhelimen, pisti miehen estolle. Tapailusta oli jämäkät todisteet, mies oli sattumoisin tapaillut myös ystäväni tuttavaa. Molemmat nauroivat miehen pihalle.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kuin pari ekaa sivua, mutta kerrompa myös oman tarinani.

Nimittäin, kummastus on myös minulle tuttu. Olen lapseton, korkeasti koulutettu, olen hoitanut raha-asiani hyvin, omistan oman asuntoni, on kohtuullinen auto. Olen myös säyseä, sovinnainen ja kohtelen ihmisiä hyvin. Olen vakinaisesti töissä, työ ei sido liikaa, mutta ei ole mitään käsien heilutteluakaan. En polta, syön terveellisesti ja ehkä ainoana miinuksena pidän sitä, että en juo alkoholia laisinkaan. Syy juomattomuuteen ei ole uskonnollinen, vakaumuksillinen, joku päihdeongelma tai muu "ulkoapäin" tullut pakottava syy. Syy on yksinkertaisesti mun äärimmäisen huono viinapää. En vain viitsi läträtä alkoholilla, koska halailen pyttyä about heti. Muiden juominen on minulle heidän oma asiansa, tietenkin. 

No mutta. Siinä oli pitkähkö intro. 

Mies suhteemme alkuaikana pallotteli ja lopulta petti tosiaan itsestäni aivan päinvastaisen yh:n kanssa. On maksuhäiriömerkintää, lusmuili milloin kenenkin nurkissa (ja pienempi lapsi tietty mukana). Polttaa ja juo, vaikka rahat olisivat vähissä, laskut rästissä ja muuta. Lisäksi nainen oli koko kylän polkupyörä, sekä sen huostaanotettu aikuinen tytär. Töitä ei ole nytkään, vaikka yhteiskunnallisesti ajat ovat paremmat. Elämänhalintaa ei ole. 

Tottakai kun asiat kävi ilmi, että miten asian laidat ovat, nostin metakan ja viskasin miehen pellolle. Mutta lakki kourassa ja äärimmäisen nöyränä pyysi toista mahdollisuutta. 

Mutta onhan tuo laittanut miettimään, että mitä helvettiä. Nainen oli, ja on edelleen, yksi oikea jännäjennan ilmentymä. Ehkä siinä tyypissä se juju olikin, vaikka sen leidin kyydissä elämä oli yhtä draamaa. Mutta ehkä juuri siksi. Eipä ollut arki tasaista ja tylsää, kuten normaalia työssä käyntiä (ei voi riekkua baareissa yöhön asti, ja jättää lasta yksin kotiin) ollut rasitteena. Heillä oli ollut suhde, joka oli kaatunut siihen -tadaa- jännäjenna oli jäänyt kiinni tinderin käytöstä suhteen aikana. Mutta tosiaan ehkä tuon jännäjennan kyydissä elämä oli sitä jännää hurlumheitä. Aivot narikkaan ja antaa mennä vapaapudotuksella.

Mutta mysteeriksi jäänee, että mistä kiikasti. Omaan elämääni olen tyytyväinen, ja onneni ei ole miehen olemassa olosta kiinni. Ja mies tietää sen, eli tosiaan sitä toista mahdollisuutta eletään. Oven paikan tietää kyllä. 

Jännäjenna :D

Me ihmiset emme käyttäydy loogisesti ja järjen mukaan. Yritin itsekin pitää erään suttu-Simon asuntoa edes jonkinlaisessa järjestyksessä, lopulta se löysi paremman eli itsensä kaltaisen. Ehkä tämä oli loogista.

Mutta tarkoitan että outoja lipsumista sattuu meille kaikille. Vastakohta vetää lujaa puoleensa, vaikka vain ehkä hetkisen. Jokin selittämätön viehättää. Ehkä arki toisen täysin samanlaisen ja muutenkin nykymetodeilla 'täydellisen' kanssa tuntuu joskus puuduttavan tasaiselta ja tylsältä moottoritieltä?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana

Miksi aina etsitään vikoja. Miehellä nyt kemiat pelasi paremmin tämän valitun kanssa. Ei ap:ssa tsrvitse olla "vikaa".

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin jännää. Osalla ihmisistä on syvä kosketus ns autenttiseen itseen, sellaiseen, jolla ei ole mitään rooleja. Sen itsen ominaisuuksia etsii kumppanistaan, ja mitä syvemmin on siihen samaistunut, sen varmemmin etsii vastakappalettaan. Minä en esimerkiksi jaksaisi pyrkiä/yrittää _yhtään_ olla mitään enempää kenenkään vuoksi. Paino sanalla yhtään. Olen mielestäni aika paljon jo ihan yrittämättä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän vastapainona minulla on autenttisen itseni tarpeet/halut/vaatimukset/rajat, joista en myöskään tingi. Loppujen lopuksi jokainen etsii, vaikka sitten alitajuisesti, juurikin tällaista todellisen itsen vastinkappaletta. Vaikeinta se on niille, jotka ovat rakentaneet identiteettinsä repeileville, teennäisille ja feikeille rooleille. Jollekin, jota _haluaisi_ olla mutta ei ole. Sillon virhevalinnat myös kumppanin suhteen ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Aika jämäkkää pohdintaa. Kiitos.

Veikkaanpa että se yh on paljon paremman näköinen kuin AP.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaanpa että se yh on paljon paremman näköinen kuin AP.

Tai vähemmän katkera, negatiivinen ja muita ihmisiä haukkuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko miettiä että mikä Sinussa on vikana

Ei kuulemma ole riittävästi kipinää. Ilmeisesti hän kaipaa elämäänsä sotkua, kaaosta ja kiukuttelevia pentuja.

Ap

Eikä kaipaa vaan nimenomaan sitä kipinää! Jos teillä ei ole kipinää hänen mielestään, niin asia on ihan selvä. Sitä kun ei voi teeskennellä.

Millainen mies puhuu jostain kipinöistä?? Tarvii olla kyllä poikkeava, eikä hyvällä tavalla.

Mä olen elämäni aikana torjunut kymmeniä naisia, ja valtaosassa tapauksista olen torjunut heidät käyttämällä fraasia "en tunne riittävästi kipinää".

T. Mies, 35v

Tapasin ystäväni puolison juhlissa tämän puolison työkaverin. Äärimmäisen komea mies ja tulimme todella hyvin juttuun. Yllätys oli suuri kun hän laittoi minulle seuraavana päivänä viestiä instagramissa että hän todella nautti seurastani ja kysyi haluaisinko kahville.

Tästä alkoi meidän tapailusuhde, joka kesti 8kk. Tulimme todella hyvin juttuun ja välillämme olevan kemian näki muutkin ja kaikkien mielestä, meidänkin, olimme kuin match made in heaven.

Ja tämä mies todellakin oli komea ja hurmaava sekä sosiaalinen. Minä taas ihan tavallinen, en super kaunis mutten rumakaan, urheilullinen vartalo sekä porukassa se joukon introvertti. Mutta olin päättänyt että tämä mies on se minun elämäni rakkaus.

Kunnes hän eräänä päivänä ilmoitti, että on tavannut toisen naisen ja meidän tapailu päättyy. Olin murheenmurtama.

Tämä toinen nainen oli upea, kaiken kaikkiaan niin seksikäs nainen että aloin ajatella itsekkin, että ei ihme että mies valitsi hänet minun sijaan. (Katsoin naisen instagramia)

Seuraavan kerran tapasin tämän miehen ystäväni puolisoni juhlissa tasan vuosi ensi tapaamisemme jälkeen. Hän tunnusti siellä tehneensä elämänsä virheen ja 2kk jälkeen pisti poikki tämän kaunottaren kanssa koska heidän välillä ei ollut minkäänlaista kemiaa. Hän yritti saada minua jatkamaan suhdetta mutta olin niin loukattu ja menettänyt kaiken sen kemian mitä tunsin tätä miestä kohtaan että mielummin jäin yksin.