Ai että kaipaan lapsuutta ja kyläilykulttuuria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.

Minäkin olen introvertti ja nimenomaan ahdistun siitä jos pitää joku tapaaminen sopia tulevaisuuteen, jotenkin siihen ladataan paljon paineita sitä kautta ja ahdistun siitä että on joku tietty juttu sovittu tiettyyn kellon aikaan. Yllätysnäkeminen taas on sellainen kevyempi, jossa nopeasti höpistään viimeisimmät kuulumiset ja kun on yllättäen tupsahdettu kylään niin molemminpuolin on ymmärrys siitä että toiselle ei ehkä ole ollut se parhain hetki, joten ei edes odoteta mitään ihmeempää.

Muistan kyllä lapsuudesta miten aina kyläpaikassa ensin varoitettiin että on vähän sotkuista nyt mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, yhä edelleen kyläiltiin uudestaankin vaikka joskus olisikin ollut tiskikaaos keittiössä tai vaatekasoja jossakin jne. En oikein ymmärrä sitä että mistä on tullut nykyään se että koti pitää puunata viimeisen päälle ennen vieraita ja suunnitella tarjottavat hyvin etukäteen, paljon raskaampaa ja hirveä vaiva siihen etukäteen sovittuun kahvitteluun. Ja kyllä, siivoan itsekin, ainoastaan yhden lähimmän ystävän kanssa kyläillään välillä toistemme sotkussa eikä se haittaa kumpaakaan! Kyllähän kaikki sen tietää että harvalla ne sisustetut koditkaan (minä) on jatkuvasti tiptop eli miksi pitää esittää muille. Ap

Mielestäni olet vastuuton ja itsekäs. Et halua ottaa vastuuta ihmissuhteistasi, vaan toivot niiden hoituvan jotenkin puolivillaisesti, itsestään ja pinnallisesti. Ei tarvitse kohdata ketään oikeasti, kun voi olla valmiina väistämään takavasemmalle milloin vain. 

Kasva aikuiseksi. Jos todella tahdot tavata jotakuta, ota puhelin käteen ja sovi ajankohdasta. Siinäkin voi ajatella myös omia rajoja eli viikkojen päähän ei tarvitse mitään lyödä lukkoon, jos se on itselle epämukavaa. Jos parin päivän sisään ei sovi, niin ei hänelle sovi se yllätysvierailukaan. Yllätyskyläilykulttuuri on kadonnut, koska suurimmalle osalle ihmisistä se on hyvin epämieluisaa.

Osoittaa mielästäni sosiaalisten taitojen puutetta myös tuo, että kuvittelet sotkujen ja tarjoilujen olevan syynä siihen, että ihmiset eivät pidä yllätysvieraista. Ne ovat vain tekosyitä. Ihmiset haluavat säädellä sosiaalista jaksamistaan. Aina ei vain ole yhtään juttutuulella, vaikka olisi kivat ja tärkeät ihmiset kyseessä. Yrittäisit sinäkin kunnioittaa sitä.

Ei se ole itsekästä jos kertoo minkälaisesta yhteydenpidosta PITÄISI enemmän. Kyllähän minä toimin tämän nykyajan etiketin mukaan, sovin tapaamiset etukäteen, puunaan kodin, leivon tai ostan tarjottavaa ja juttelen vieraiden kanssa selaamatta kännykkää jne. Kerroin vain kuinka kaipaisin noita kevyempiä tapaamisia myös. Ap

Olen 56 v. Eikä tuollaista ollut lapsuudessani. Asuttiin kaupungissa.

Maaseudulla luuta oli oven edessä merkkinä, että ketään ei ole kotona. Isäntäväki oli sen laittanut itse siihen merkiksi lähtiessään kotoa. Tällaista tarinaa kertoi 1900-luvun alussa syntynyt mummini.

Minä tapailen mieluusti ystäviäni ja tuttaviani, mutta en omassa enkä kenenkään muunkaan kodissa vaan kahviloissa, ravintoloissa, konserteissa, yhteisen harrastuksen parissa tai vaikka yhteisillä matkoilla. Kotini on henkilökohtaista aluettani enkä mieluusti kutsu sinne muita kuin ihan lähipiiriäni enkä mieluusti kyläile kenenkään muunkaan kotona. Eläkkeelle jäännin jälkeen tuttavapiiri jonka kanssa tapaillaan torilla ja kahviloissa on laajentunut ja hyvä niin koska iän karttuessa väki ympärillä vähenee jo ihan luonnollisistakin syistä ja jos olisi tekemisissä vain muutamien tiettyjen ihmisten kanssa saattaisi jäädä jossain vaiheessa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Lapsiperheissä ei tuollaisia hetkiä todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Kyllä on ihan tuttua omasta lapsuudesta. Ja todellakin tuli tutuksi myös se hampaiden kiristely ja v i tutus, kun kyläiltiin epäsopivaan aikaan. Kyllä lapsikin tajuaa, jos ei ole jonnekin tervetullut. Pullat paiskottiin pöytään ja mulkoiltiin.

Lapsuudessani kyläiltiin koko perheen voimalla ja meitä oli monta lasta.

Olihan se kivaa, mutta jotenkin minua vanhimpana nolotti se isolla porukalla kylään meno sunnuntaipäivänä.

Onneksi on jäänyt pois. Nykyään naisetkin ovat työelämässä ja esim. hoitoalalla on vuorotyö ja tosi rankkaa, niin kyllä heille lepopäivät suo ilman että on vieraat ovella yllättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Lue rivienvälistä, niitä ei kiinnosta sun kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.

Minäkin olen introvertti ja nimenomaan ahdistun siitä jos pitää joku tapaaminen sopia tulevaisuuteen, jotenkin siihen ladataan paljon paineita sitä kautta ja ahdistun siitä että on joku tietty juttu sovittu tiettyyn kellon aikaan. Yllätysnäkeminen taas on sellainen kevyempi, jossa nopeasti höpistään viimeisimmät kuulumiset ja kun on yllättäen tupsahdettu kylään niin molemminpuolin on ymmärrys siitä että toiselle ei ehkä ole ollut se parhain hetki, joten ei edes odoteta mitään ihmeempää.

Muistan kyllä lapsuudesta miten aina kyläpaikassa ensin varoitettiin että on vähän sotkuista nyt mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, yhä edelleen kyläiltiin uudestaankin vaikka joskus olisikin ollut tiskikaaos keittiössä tai vaatekasoja jossakin jne. En oikein ymmärrä sitä että mistä on tullut nykyään se että koti pitää puunata viimeisen päälle ennen vieraita ja suunnitella tarjottavat hyvin etukäteen, paljon raskaampaa ja hirveä vaiva siihen etukäteen sovittuun kahvitteluun. Ja kyllä, siivoan itsekin, ainoastaan yhden lähimmän ystävän kanssa kyläillään välillä toistemme sotkussa eikä se haittaa kumpaakaan! Kyllähän kaikki sen tietää että harvalla ne sisustetut koditkaan (minä) on jatkuvasti tiptop eli miksi pitää esittää muille. Ap

Mielestäni olet vastuuton ja itsekäs. Et halua ottaa vastuuta ihmissuhteistasi, vaan toivot niiden hoituvan jotenkin puolivillaisesti, itsestään ja pinnallisesti. Ei tarvitse kohdata ketään oikeasti, kun voi olla valmiina väistämään takavasemmalle milloin vain. 

Kasva aikuiseksi. Jos todella tahdot tavata jotakuta, ota puhelin käteen ja sovi ajankohdasta. Siinäkin voi ajatella myös omia rajoja eli viikkojen päähän ei tarvitse mitään lyödä lukkoon, jos se on itselle epämukavaa. Jos parin päivän sisään ei sovi, niin ei hänelle sovi se yllätysvierailukaan. Yllätyskyläilykulttuuri on kadonnut, koska suurimmalle osalle ihmisistä se on hyvin epämieluisaa.

Osoittaa mielästäni sosiaalisten taitojen puutetta myös tuo, että kuvittelet sotkujen ja tarjoilujen olevan syynä siihen, että ihmiset eivät pidä yllätysvieraista. Ne ovat vain tekosyitä. Ihmiset haluavat säädellä sosiaalista jaksamistaan. Aina ei vain ole yhtään juttutuulella, vaikka olisi kivat ja tärkeät ihmiset kyseessä. Yrittäisit sinäkin kunnioittaa sitä.

Ei se ole itsekästä jos kertoo minkälaisesta yhteydenpidosta PITÄISI enemmän. Kyllähän minä toimin tämän nykyajan etiketin mukaan, sovin tapaamiset etukäteen, puunaan kodin, leivon tai ostan tarjottavaa ja juttelen vieraiden kanssa selaamatta kännykkää jne. Kerroin vain kuinka kaipaisin noita kevyempiä tapaamisia myös. Ap

No ei se kodin puunaaminen ja leipominen liity etukäteen sopimiseen mitenkään, ainakaan itselläni. Ei mun tarvitse ainakaan mitään puunata ennen vieraiden tuloa, normaalin viikkosiivouksen teen muutenkin. Harvoin mitään erityisiä tarjottaviakaan hommaan, ihmisiä tapaamaanhan ja juttelemaan ne vieraat tulevat. Kahvia ja viiniä on. Juhlat ja päivälliskutsut tietysti erikseen, silloin laitetaan pöytä koreaksi vieraille.

Ennen eivät kyläilijät juorunneet että minkälaista sillä on kotona.

Ihmisillä oli jotain kunniantuntoa jäljellä.

Kyllä mä olettaisin jos jotkut sukulaiset tai tuttavat ihan mitään ilmoittamatta seisoisi yhtäkkiä ovemme takana että ovat tuomassa suruviestiä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen eivät kyläilijät juorunneet että minkälaista sillä on kotona.

Ihmisillä oli jotain kunniantuntoa jäljellä.

Aika kultaa muistot. Aikanaan sitä vasta juoruttiin jos Marjatalla ei sunnuntai ehtoona ollut koti tiptop ja paplaritkin oli päässä keskellä päivää kun pelmahdit kutsumatta kyläilemään. Kahvileipääkään ei ollut kun kaupan valmista Pullavaa. Olikohan maitokaan ihan tuoretta? Meinas juoksettua kahvin seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Ja sä toivoisit, että jollain sun tutulla on kristallipallo, josta se katsoo, että sulla on just nyt tunti ylimääräistä aikaa ja tulisi soittamaan sun ovikelloa? Jos sulla on tunti ylimääräistä aikaa, miksi et voi soittaa tai laittaa tekstaria jollekin lähellä asuvalle tutullesi ja kysyä, kerkeiskö tulemaan sun luo kahville?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.

Kyllä minäkin ilolla muistelen sitä kyläilykulttuuria -60 ja -70 luvuilla. Paljon kävi vieraita meillä ja me käytiin sukulaisissa, naapureissa. Oli ihanaa, välitöntä, kursailematonta. Tämä loppui kun 93v täti kuoli, viimeisenä tuosta sukupolvesta. Enää ei kyläillä yllättäen. Hyvää/huonoa? En ole varma. Mutta on erilaista.

Voihan sitä viestillä ehdottaa kavereille, että pääsisikö näkemään tänään tai haluaisiko tulla kahville spontaanisti. Kai se on tarpeeksi yllätyksellistä?

Onneksi nykyään ei enää ole sitä, että kutsumatta tullaan ovelle tai pihaan kotirauhaa häiritsemään. En uskaltaisi enää liikkua kodissani rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen eivät kyläilijät juorunneet että minkälaista sillä on kotona.

Ihmisillä oli jotain kunniantuntoa jäljellä.

Aika kultaa muistot. Aikanaan sitä vasta juoruttiin jos Marjatalla ei sunnuntai ehtoona ollut koti tiptop ja paplaritkin oli päässä keskellä päivää kun pelmahdit kutsumatta kyläilemään. Kahvileipääkään ei ollut kun kaupan valmista Pullavaa. Olikohan maitokaan ihan tuoretta? Meinas juoksettua kahvin seassa.

Mikä vitsi toi on, että aika kultaa muistot? Ite keksit tuon kirjoittamasi version - ei tuollaista ollut koskaan. Lauantaina saunassa käytiin ja paplarit päähän. Sunnuntaina oli takuulla useimmissa kodeissa itse leivottua pullaa. Maito oli tuoretta aina agraariyhteiskunnassa ja sitäpaitsi tuolloin käytettiin Vuokkoa joka oli kahvikermaa sellaista kestokermaa. 

En todellakaan tykkää. Meillä on aina siistiä, mutta en halua ketään kotiini ilmoittamatta. Vaimon kanssa kahdestaan asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.

Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.

En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.

Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.

En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. Ap

Minä minä minä, huomaatko?

Olisin kiukkuinen kuin ampiainen jos joku herättäisi turhan takia kauan odotetuilta päikkäreiltä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin ilolla muistelen sitä kyläilykulttuuria -60 ja -70 luvuilla. Paljon kävi vieraita meillä ja me käytiin sukulaisissa, naapureissa. Oli ihanaa, välitöntä, kursailematonta. Tämä loppui kun 93v täti kuoli, viimeisenä tuosta sukupolvesta. Enää ei kyläillä yllättäen. Hyvää/huonoa? En ole varma. Mutta on erilaista.

Ehkä sinulla vaan ei ole enää tuttavia?