Ai että kaipaan lapsuutta ja kyläilykulttuuria

Inhosin ja inhoan syvästi tuota. Onneksi nykyään alkaa ihmisillä olla käytöstavat, appivanhemmillani ei valitettavasti vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla teetä ja leivoksia, jos on sovittu tapaaminen. Ilmeisesti kaipaat randomia.

Kyllä kaipaan, enemmän kuin sitä että kahden-kolmen viikon päähän pitää lyödä lukkoon joku kahvittelu. Ap

Entäs jos jollekin käy 2 päivän päästä tai viikon päästä. Tai 1 päivän päästä. Vai pitäisikö olla heti.

Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla teetä ja leivoksia, jos on sovittu tapaaminen. Ilmeisesti kaipaat randomia.

Kyllä kaipaan, enemmän kuin sitä että kahden-kolmen viikon päähän pitää lyödä lukkoon joku kahvittelu. Ap

En minäkään mitään kahveja monen viikon päähän sovi. Muutamaa päivää ennen sovitaan kahvittelut, hyvin onnistuu. Monien kanssa voidaan sopia myös samana päivänä. Yllätysvierailut ovat hyvin kiusallisia. Siistiä meillä on aina enkä mistään tarjoiluista stressaa, mutta jos olen varannut aikaa lepäämiseen, lukemiseen tai vaikka puutarhatöihin en todellakaan halua juuri sillä hetkellä seurustella vieraiden kanssa.

Nykyisin jo päiväkoti-ikäisillä on kännykät, joten ei liene kovin vaikeaa soittaa ja kysyä, sopisko tulla piipahtamaan varttin päästä.

Todella outoa miksi joku haluaa varta vasten mennä häiriköimään muita? Siellä voi olla ties mitä hommaa kesken, niin todellakin kutsumattomat vieraat häiritsee. Muistan joskus maailman karmeimman aamun, kun kumpikin oltiin krapulassa ja riidelty, niin miehen sisko on makkarin ovella irvailemassa. Loukkaantui, kun sanottiin, että nyt ei sovi jäädä kahville.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.

Voin lohduttaa, että ei ollenkaan. Olen ekstrovertti kyläluuta, mutta mulle ei ole mikään ongelma sopia jutut etukäteen. On paljon tuttuja, joten jos Matille ja Maijalle ei sovi piipahdus tänään, niin jollekin muulle kaverille samoilla suunnilla sopii kyllä. Matille ja Maijalle sitten joku toinen kerta. En todellakaan halua pärähtää kenenkään luokse epäsopivaan aikaan. Juttuseuraa löytyy aina myös tutuista kahviloista ja baareista, minne ihmiset tulevat lähtökohtaisesti tapaamaan toisia.

Ja on meillä ekstroverteilläkin omia puuhia ja lepotaukoja, jolloin en vieraita tahdo omaan kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.

Minäkin olen introvertti ja nimenomaan ahdistun siitä jos pitää joku tapaaminen sopia tulevaisuuteen, jotenkin siihen ladataan paljon paineita sitä kautta ja ahdistun siitä että on joku tietty juttu sovittu tiettyyn kellon aikaan. Yllätysnäkeminen taas on sellainen kevyempi, jossa nopeasti höpistään viimeisimmät kuulumiset ja kun on yllättäen tupsahdettu kylään niin molemminpuolin on ymmärrys siitä että toiselle ei ehkä ole ollut se parhain hetki, joten ei edes odoteta mitään ihmeempää.

Muistan kyllä lapsuudesta miten aina kyläpaikassa ensin varoitettiin että on vähän sotkuista nyt mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, yhä edelleen kyläiltiin uudestaankin vaikka joskus olisikin ollut tiskikaaos keittiössä tai vaatekasoja jossakin jne. En oikein ymmärrä sitä että mistä on tullut nykyään se että koti pitää puunata viimeisen päälle ennen vieraita ja suunnitella tarjottavat hyvin etukäteen, paljon raskaampaa ja hirveä vaiva siihen etukäteen sovittuun kahvitteluun. Ja kyllä, siivoan itsekin, ainoastaan yhden lähimmän ystävän kanssa kyläillään välillä toistemme sotkussa eikä se haittaa kumpaakaan! Kyllähän kaikki sen tietää että harvalla ne sisustetut koditkaan (minä) on jatkuvasti tiptop eli miksi pitää esittää muille. Ap

Itse olen myös usein kaiholla muistellut lapsuus/nuoruusaikaa, kun kylään vain mentiin. Mä ymmärrän niitä, jotka eivät ole eläneet tuota aikaa, niin varmasti voi tuntua utopistiselle moinen tapa. Minusta se oli kivaa. Elämä ei ollut niin aikataulutettua ja kalenteriin merkattua, sitä vaan mentiin ovikelloa soittelemaan, oli kotona tai ei. Se oli aivan normaalia, leppoisaa ja rentoa. Elämä vain kaiken kaikkiaan on muuttunut, nykyään vain ei ole kovin paljoa tilaa sille, että ilman tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja tehdään jotain. Harmi.

N. 56

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

No ennen ei etätöitä ollut, niin se onkin sen puoleen nykyaikana eri juttu. Muistan silti joskus lapsena että autot oli pihassa mutta ovea ei silti avattu ja se oli täysin ok, jatkettiin vaan matkaa eikä jääty ikkunoista kurkkimaan tai pihaan pyörimään. Jos itse oltiin vaikka kipeänä niin äiti huuteli tuuletusluukusta että täällä on sairastupa, ei kannata tulla nyt ja sitten vieraat lähtivät. Ap

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

No ennen ei etätöitä ollut, niin se onkin sen puoleen nykyaikana eri juttu. Muistan silti joskus lapsena että autot oli pihassa mutta ovea ei silti avattu ja se oli täysin ok, jatkettiin vaan matkaa eikä jääty ikkunoista kurkkimaan tai pihaan pyörimään. Jos itse oltiin vaikka kipeänä niin äiti huuteli tuuletusluukusta että täällä on sairastupa, ei kannata tulla nyt ja sitten vieraat lähtivät. Ap

Lankapuhelinten aikaan tehtiin yllätyskäyntejä, koska ei ollut reissussa puhelinta, jolla olisi voinut soittaa etukäteen. Lähin puhelinkioskikin saattoi olla kaukana. Nykyisin, kun kaikilla on kännykät, soittaminen tai tekstiviestin laittaminen ei ole kenellekään mikään ongelma. Eipä tarvitse turhaan ajella pihaan ja soittaa ovikelloa, kun jo valmiiksi tietää, että pikavisiittikään ei nyt sovi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

Kyllähän silloin tiedettiin mitä kukakin tekee työkseen ja millaista työaikaa. Jos vuorotyöläisen perheessä oli makkarin ikkunassa verhot kiinni kun oltiin kylään menossa niin ei silloin edes pimpoteltu ovikelloa vaan käännyttiin ympäri jo pihassa eikä päivätyöläisillä käyty ovea koputtelemassa puolen päivän aikaan tai vauvaperheessä vierailtu päiväuniaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Kyllä on ihan tuttua omasta lapsuudesta. Ja todellakin tuli tutuksi myös se hampaiden kiristely ja v i tutus, kun kyläiltiin epäsopivaan aikaan. Kyllä lapsikin tajuaa, jos ei ole jonnekin tervetullut. Pullat paiskottiin pöytään ja mulkoiltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painajaismainen ajatus että aina tultaisiin kylään ilmoittamatta. 

Ei aina mutta sentään silloin tällöin voisi piipahtaa. Ei siinä kummoisia tarjoiluita tarvita joka kerta. Minusta tuommoinen kaikki etukäteen sovitut kyläilyt ovat sitovia, en tykkää tehdä mitään kyläänmenoaikoja 3-5 päivän säteellä tai viikkoja ennen. 

Suurin osa mammoista ei halua tavata ketään koskaan, ei edes ajanvarauksella. He vihaavat kaikkia ihmisiä. On aikamoinen ihme, että ovat kuitenkin parisuhteessa. 

Pakko sanoa että olkoon siellä oven takana vaikka Ralph Fiennes ruusupuska kainalossa niin joutuisin karjasemaan ikkunasta että tossa on kiva kahvila lähellä, mene sinne istumaan tunniksi ja tule sitten takaisin. Ei niitä vierailuja nyt viikkoja etukäteen tarvitse sopia mutta kyllä nyt edellisenä päivänä voi kysyä että kiinnostaako kahvittelut huomenna. Törkeää painaa jonkun oven taakse ilmoittamatta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Kyllä on ihan tuttua omasta lapsuudesta. Ja todellakin tuli tutuksi myös se hampaiden kiristely ja v i tutus, kun kyläiltiin epäsopivaan aikaan. Kyllä lapsikin tajuaa, jos ei ole jonnekin tervetullut. Pullat paiskottiin pöytään ja mulkoiltiin.

Ja tämä 90-luvulla ja tuttua kotoa, mummulasta, serkkujen luota ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.

Minäkin olen introvertti ja nimenomaan ahdistun siitä jos pitää joku tapaaminen sopia tulevaisuuteen, jotenkin siihen ladataan paljon paineita sitä kautta ja ahdistun siitä että on joku tietty juttu sovittu tiettyyn kellon aikaan. Yllätysnäkeminen taas on sellainen kevyempi, jossa nopeasti höpistään viimeisimmät kuulumiset ja kun on yllättäen tupsahdettu kylään niin molemminpuolin on ymmärrys siitä että toiselle ei ehkä ole ollut se parhain hetki, joten ei edes odoteta mitään ihmeempää.

Muistan kyllä lapsuudesta miten aina kyläpaikassa ensin varoitettiin että on vähän sotkuista nyt mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, yhä edelleen kyläiltiin uudestaankin vaikka joskus olisikin ollut tiskikaaos keittiössä tai vaatekasoja jossakin jne. En oikein ymmärrä sitä että mistä on tullut nykyään se että koti pitää puunata viimeisen päälle ennen vieraita ja suunnitella tarjottavat hyvin etukäteen, paljon raskaampaa ja hirveä vaiva siihen etukäteen sovittuun kahvitteluun. Ja kyllä, siivoan itsekin, ainoastaan yhden lähimmän ystävän kanssa kyläillään välillä toistemme sotkussa eikä se haittaa kumpaakaan! Kyllähän kaikki sen tietää että harvalla ne sisustetut koditkaan (minä) on jatkuvasti tiptop eli miksi pitää esittää muille. Ap

Mielestäni olet vastuuton ja itsekäs. Et halua ottaa vastuuta ihmissuhteistasi, vaan toivot niiden hoituvan jotenkin puolivillaisesti, itsestään ja pinnallisesti. Ei tarvitse kohdata ketään oikeasti, kun voi olla valmiina väistämään takavasemmalle milloin vain. 

Kasva aikuiseksi. Jos todella tahdot tavata jotakuta, ota puhelin käteen ja sovi ajankohdasta. Siinäkin voi ajatella myös omia rajoja eli viikkojen päähän ei tarvitse mitään lyödä lukkoon, jos se on itselle epämukavaa. Jos parin päivän sisään ei sovi, niin ei hänelle sovi se yllätysvierailukaan. Yllätyskyläilykulttuuri on kadonnut, koska suurimmalle osalle ihmisistä se on hyvin epämieluisaa.

Osoittaa mielästäni sosiaalisten taitojen puutetta myös tuo, että kuvittelet sotkujen ja tarjoilujen olevan syynä siihen, että ihmiset eivät pidä yllätysvieraista. Ne ovat vain tekosyitä. Ihmiset haluavat säädellä sosiaalista jaksamistaan. Aina ei vain ole yhtään juttutuulella, vaikka olisi kivat ja tärkeät ihmiset kyseessä. Yrittäisit sinäkin kunnioittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

Kyllähän silloin tiedettiin mitä kukakin tekee työkseen ja millaista työaikaa. Jos vuorotyöläisen perheessä oli makkarin ikkunassa verhot kiinni kun oltiin kylään menossa niin ei silloin edes pimpoteltu ovikelloa vaan käännyttiin ympäri jo pihassa eikä päivätyöläisillä käyty ovea koputtelemassa puolen päivän aikaan tai vauvaperheessä vierailtu päiväuniaikaan.

Koska ei ollut kännyköitä. Nykyisin vauvaperheissä vauvoillakaan ei ole kaikilla samaan aikaan päiväuniaika. On eroa, herääkö vauvan kanssa klo 6 aamull avai klo 9 aamulla. Tekstiviestin laittaminen ei vie kuin hetken, siihen ei edes herää kukaan ja jos vastausta ei viestiin tule, niin silloin tietää, että nyt ei sovi. Joku voi lukea viestin ja vastata, että juuri nyt ei sovi, mutta puolen tunnin päästä sopisi. Miksi kännykän käyttö on niin vaikeaa, kun sitä muuten käytetään mitä erilaiismpiin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.