Lue keskustelun säännöt.
Ai että kaipaan lapsuutta ja kyläilykulttuuria
31.07.2023 |
Eniten sitä että mentiin vaan jonkun ovelle katsomaan ovatko kotona ja meille tehtiin samaa. Jos olivat kotona, aina kahvit tarjottiin ja pakkasesta kaivettiin pullaa, jota sinne oli yllätysvieraita varten laitettu. Joskus oltiin alle tunti, joskus kaksi tai joskus nopeat jutustelut pihalla jos olivat juuri lähdössä johonkin. En ymmärrä miten nykyään kukaan ei muka ehdi näkemään (itse mukaanlukien). Muistan kuinka joskus tylsinä talvisina arki-iltoina äiti huokaili että tulisipa joku kylään. Tai sitten sunnuntaina lähdettiin ajelulle kotikaupungissa ja matkalla vanhemmat miettivät että käydään katsomassa onko se ja se kotona, jos ei ollut, jätettiin harja ovea vasten nojaamaan merkiksi että ovella on käyty. Sitten kun me lapset olimme isän kanssa keskenään esimerkiksi kesällä, saatettiin pyöräillä jollekin hänen poikamieskaverille tai muulle nuoruuden kaverille kylään tai sellaisille, jossa ei niin perheenä kyläilty, yleensä hengattiin pihalla ja miehet katseli uusia kalastustarvikkeita tai jotain muita "miesten juttuja".
Ei minun vanhemmat enää nykyisin harrasta kyläilyä eikä heillä kyläillä, jotenkin se on jäänyt. Ei kuulemma jaksa kutsua ketään kylään ja sopia mitään, minulla vähän sama juttu. Olen nainen 30v eli näistä hienoista ajoista 20/reilu 20 vuotta aikaa.
Kommentit (134)
Kyläily ilman ennalta annettua suostumusta on sosiaalinen raiskaus. Väkisin sisään tunkeutuminen.
Ei minun elämääni saa kukaan tulla häiritsemään ilman minun lupaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
No ei varmaan ap:kaan tarkoittanut että jokainen vapaahetki pitäisi käyttää johonkin tapaamisen. Ihme vääristelyä taas.
Vierailija kirjoitti:
Painajaismainen ajatus että aina tultaisiin kylään ilmoittamatta.
Aikun nykyään ollaan niin masentuneita että kämppä on paskainen ja siivoamatta ja kaikki pyykit ja tiskit tekemättä ja dildot siinä makuuhuoneen pöydällä pyllyn ja pimpin hajuisina? Hyhhyh nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
No ei varmaan ap:kaan tarkoittanut että jokainen vapaahetki pitäisi käyttää johonkin tapaamisen. Ihme vääristelyä taas.
Mutta jokaisena vapaahetkenä pitäisi olla valmis tapaamaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä viestillä ehdottaa kavereille, että pääsisikö näkemään tänään tai haluaisiko tulla kahville spontaanisti. Kai se on tarpeeksi yllätyksellistä?
Onneksi nykyään ei enää ole sitä, että kutsumatta tullaan ovelle tai pihaan kotirauhaa häiritsemään. En uskaltaisi enää liikkua kodissani rennosti.
Asun ok-talossa ja mulla on keittiöön aukeava ulko-ovi koko päivän auki. On mulla toinenkin ulko-ovi mutta ihmiset vaan tulevat keittiön ovelle. Kivaa kun tulevat moikkaamaan yllättäen. Ei ole niin kiirettä hommaa, etteikö kahvia kerkiäisi keittää. Mielestäni ei ole mitään kotirauhan häirintää vaan välittämistä, että käy naapuria, ystävää ja tuttua pikemmin katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyläily ilman ennalta annettua suostumusta on sosiaalinen raiskaus. Väkisin sisään tunkeutuminen.
Ei minun elämääni saa kukaan tulla häiritsemään ilman minun lupaani.
No jopas on dramaattista. Ihan voit sille yllätydkylään oyrkijälle ilmoittaa, että valitettavasti nyt ei sovi tai ihan vaan olla avaamatta ovea, niin et joudu raiskatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.
En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. ApMinä minä minä, huomaatko?
Olisin kiukkuinen kuin ampiainen jos joku herättäisi turhan takia kauan odotetuilta päikkäreiltä.
Huomaatko saman, MINÄ ja MINUN päiväuneni, MINUN kallisarvoinen vapaa-aikani, jota ei kenenkään tule häiritsevän jos en itse siihen lupaa anna. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painajaismainen ajatus että aina tultaisiin kylään ilmoittamatta.
Aikun nykyään ollaan niin masentuneita että kämppä on paskainen ja siivoamatta ja kaikki pyykit ja tiskit tekemättä ja dildot siinä makuuhuoneen pöydällä pyllyn ja pimpin hajuisina? Hyhhyh nykyaikaa.
Ei meillä ole sotkuista ikinä, muttei meille ole kutsumattomilla vierailla mitään asiaa siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.
En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. ApMinä minä minä, huomaatko?
Olisin kiukkuinen kuin ampiainen jos joku herättäisi turhan takia kauan odotetuilta päikkäreiltä.
Huomaatko saman, MINÄ ja MINUN päiväuneni, MINUN kallisarvoinen vapaa-aikani, jota ei kenenkään tule häiritsevän jos en itse siihen lupaa anna. Ap
Se on itsestäänselvyys. Yritä sinäkin opetella arvostamaan muiden aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätysvieraita meille, kiitos. Ensinnäkin huomisesta alkaen teen taas päivät töitä, vaikka kotona olenkin (etätyö). En päivän aikana seurustele edes puolisoni kanssa, saati vieraiden. Töiden jälkeen (lopetan työt 15-18 välillä riippuen päivästä ja siitä, moneltako olen aloittanut ja kuinka kiire on) lähden koiran kanssa 1-2 tunnin lenkille (säästä riippuen). Kahtena iltana viikossa on liikuntaharrastus, toinen matkoineen ja suihkuineen klo 19.30-22.00 ja toinen 16.30-19.00, yhtenä iltana kansalaisopiston etäkurssi ja loppukuusta alkaa avoimen yliopiston kurssi. Sunnuntai-iltapäivisin on koiraharrastus Jos joku siis ajelisi kutsumatta kylään, niin vaikka olisimme kotona niin minulla tuskin olisi aikaa kahvinkeittoon. Ja ne illat, kun ei ole mitään menoja, haluan todellakin pitää vapaina.
Tapaan ystäviäni mieluiten kaupungilla joko lounaan merkeissä silloin, kun on joka tapauksessa mentävä toimistolle, tai kahvilla työpäivän jälkeen.
Ei näytä puolisolle aikaa riittävän.
Kyllä meillä tietty kaveripiiri saattaa poiketa, he tuntevat talon tavat ja tietävät menot. Usein koittavat soittaa etikäteen, mutta ei meillä ole kännykät koko aikaa mukana jos vaikka ollaan pihatöissä. Ja tämmöinen poikkeaminen on melkeinpä aina viikonloppuisin - koska viikolla ollaan töissä joko etänä kotona tai kaunpungissa toimistolla. Nytkin viikonloppuna ilmaantui pari moottoripyörää pihalle kun poikkesivat kahville - ja fiksuina toivat tarjottavaa kun ei oltu etukäteen sovittu. Ei se meitä häirinnyt, jutusteltiin pari tuntia, keitin kahvia ja teetä ja heidän matkansa jatkui ja me jatkoimme omia hommia.
Kyllä mekin sitten vastavuorisesti saatamme noilla kavereilla poiketa, yleensä aina soitto ensin että oletteko kotona ja voidaanko poiketa...mutta ei meillekään kuka tahansa poikkea, ainoastaan tuo lähipiiri. Ei kavereiden kesken haittaa, jos on muutama pölyhaituva jossain tai tavarat epäjärjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin lapsena uuvuttavaksi olla mukana vanhempien kyläreissuilla vanhojen sukulaisten luona. Istua nätisti ja olla siivosti monta tuntia tylsiä juttuja kuunnellen. Ei lapsia joiden kanssa leikkiä. Kyllä meni aika hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.
En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. ApMinä minä minä, huomaatko?
Olisin kiukkuinen kuin ampiainen jos joku herättäisi turhan takia kauan odotetuilta päikkäreiltä.
Huomaatko saman, MINÄ ja MINUN päiväuneni, MINUN kallisarvoinen vapaa-aikani, jota ei kenenkään tule häiritsevän jos en itse siihen lupaa anna. Ap
Miksi ihmeessä sinun pitäisi päästä herättämään joku kesken unien?
Nämä kyläilyjä kaipaavat kaipaavat jostain syystä itse itsensä kutsumista toisen kotiin. Kutsukoon ihmisiä omaan kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyläily ilman ennalta annettua suostumusta on sosiaalinen raiskaus. Väkisin sisään tunkeutuminen.
Ei minun elämääni saa kukaan tulla häiritsemään ilman minun lupaani.
No jopas on dramaattista. Ihan voit sille yllätydkylään oyrkijälle ilmoittaa, että valitettavasti nyt ei sovi tai ihan vaan olla avaamatta ovea, niin et joudu raiskatuksi.
Raiskauksen yrityskin on traumaattinen kokemus, vaikka sen onnistuisikin estämään/välttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätysvieraita meille, kiitos. Ensinnäkin huomisesta alkaen teen taas päivät töitä, vaikka kotona olenkin (etätyö). En päivän aikana seurustele edes puolisoni kanssa, saati vieraiden. Töiden jälkeen (lopetan työt 15-18 välillä riippuen päivästä ja siitä, moneltako olen aloittanut ja kuinka kiire on) lähden koiran kanssa 1-2 tunnin lenkille (säästä riippuen). Kahtena iltana viikossa on liikuntaharrastus, toinen matkoineen ja suihkuineen klo 19.30-22.00 ja toinen 16.30-19.00, yhtenä iltana kansalaisopiston etäkurssi ja loppukuusta alkaa avoimen yliopiston kurssi. Sunnuntai-iltapäivisin on koiraharrastus Jos joku siis ajelisi kutsumatta kylään, niin vaikka olisimme kotona niin minulla tuskin olisi aikaa kahvinkeittoon. Ja ne illat, kun ei ole mitään menoja, haluan todellakin pitää vapaina.
Tapaan ystäviäni mieluiten kaupungilla joko lounaan merkeissä silloin, kun on joka tapauksessa mentävä toimistolle, tai kahvilla työpäivän jälkeen.
Ei näytä puolisolle aikaa riittävän.
Molemmat liikuntaharrastukset sekä koiraharrastus ovat yhteisiä. Juuri oltiin kesälomalla kaksi viikkoa yhdessä ulkomailla. Lauantaisin käydään sään salliessa patikoimassa lähimetsissä ja joskus kauempanakin. Arkisin syödään päivällinen yhdessä noin 20.30 (paitsi liikuntaharrastusiltana vasta klo 22) ja siitä eteenpäin on yhteistä/vapaata aikaa.
Enemmän meillä varmasti on yhteistä aikaa kuin monella lapsiperheellisellä, jotka kuskaavat lapsia harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
Jep, mietin juuri että ap:n kuvailu kuulostaa itselle helvetilliseltä. Ei enää lainkaan vapaa-aikaa ja rauhoittumista, kaikki lyhyetkin vapaahetket pitäisi käyttää seurusteluun eikä palautumiseen. Näin me ihmiset ollaan erilaisia.
Epäilen että ap:lla on pelkästään luppoaikaa eikä ymmärrä että muilla ei ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ilolla muistelen sitä kyläilykulttuuria -60 ja -70 luvuilla. Paljon kävi vieraita meillä ja me käytiin sukulaisissa, naapureissa. Oli ihanaa, välitöntä, kursailematonta. Tämä loppui kun 93v täti kuoli, viimeisenä tuosta sukupolvesta. Enää ei kyläillä yllättäen. Hyvää/huonoa? En ole varma. Mutta on erilaista.
Ehkä sinulla vaan ei ole enää tuttavia?
On minulla tuttavia. On ystäviä. On sukulaisia. Tarkoitin, että kun tuo meidän suvun edellinen sukupolvi kuoli pois, jäi tämä vierailutapakin pois.
Hyvää/huonoa??? Erilaista.
Onneksi tuo helvetillinen kyläänpaukkaaminen ilmoittamatta on loppunut. Mikähän siinä on aikanaan ollut ideana? Kuitenkin joskus 80-luvulla jo puhelin oli käytännössä joka paikassa.
Eräs tuttava tuota vielä teki vuosi-pari sitten. Pari kertaa sitten kun ei ovi auennutkaan, niin on oppinut soittamaan että passaisko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:ta vaikka olenkin itse aivan erilainen (neuroottinen kalenteri-ihminen ja introvertti). Mutta osaan kyllä eläytyä ajatukseen että Suomessa olisi varmaan nykyään kurjat oltavat sosiaaliselle ja menevälle ihmiselle. Menneinä vuosikymmeninä oli heillä varmasti enemmän tilaa hengittää ja toimia. Nykyisin muutenkin vierailut toisten koteihin tuntuvat olevan vähenemään päin - varsinkin kaupunkiseuduilla. Tapaamiset ovat yhä useammin jossain muualla. Toisaalta itse tykkään juurikin esim. kahvilatapaamisista.
Minäkin olen introvertti ja nimenomaan ahdistun siitä jos pitää joku tapaaminen sopia tulevaisuuteen, jotenkin siihen ladataan paljon paineita sitä kautta ja ahdistun siitä että on joku tietty juttu sovittu tiettyyn kellon aikaan. Yllätysnäkeminen taas on sellainen kevyempi, jossa nopeasti höpistään viimeisimmät kuulumiset ja kun on yllättäen tupsahdettu kylään niin molemminpuolin on ymmärrys siitä että toiselle ei ehkä ole ollut se parhain hetki, joten ei edes odoteta mitään ihmeempää.
Muistan kyllä lapsuudesta miten aina kyläpaikassa ensin varoitettiin että on vähän sotkuista nyt mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, yhä edelleen kyläiltiin uudestaankin vaikka joskus olisikin ollut tiskikaaos keittiössä tai vaatekasoja jossakin jne. En oikein ymmärrä sitä että mistä on tullut nykyään se että koti pitää puunata viimeisen päälle ennen vieraita ja suunnitella tarjottavat hyvin etukäteen, paljon raskaampaa ja hirveä vaiva siihen etukäteen sovittuun kahvitteluun. Ja kyllä, siivoan itsekin, ainoastaan yhden lähimmän ystävän kanssa kyläillään välillä toistemme sotkussa eikä se haittaa kumpaakaan! Kyllähän kaikki sen tietää että harvalla ne sisustetut koditkaan (minä) on jatkuvasti tiptop eli miksi pitää esittää muille. Ap
Ennen naisen tärkein tehtävä oli pitää koti siistinä. Vieraat heti eteisessä ihasteli, että onpa täällä siistiä. Emäntä pyyteli anteeksi sotkua, jos tiskipöydällä oli kaksi kahvikuppia tiskaamatta. Sitten vierailun jälkeen juteltiin toisten naisten kanssa ja arvosteltiin asunnon siisteys ja kahvipöydän tarjottavien laatu.
Ei kiitos tuota minulle enää. Tuttua oli lapsuudesta ja vielä 90-luvulla.
Jep, mietin juuri että ap:n kuvailu kuulostaa itselle helvetilliseltä. Ei enää lainkaan vapaa-aikaa ja rauhoittumista, kaikki lyhyetkin vapaahetket pitäisi käyttää seurusteluun eikä palautumiseen. Näin me ihmiset ollaan erilaisia.