Lue keskustelun säännöt.
Ai että kaipaan lapsuutta ja kyläilykulttuuria
31.07.2023 |
Eniten sitä että mentiin vaan jonkun ovelle katsomaan ovatko kotona ja meille tehtiin samaa. Jos olivat kotona, aina kahvit tarjottiin ja pakkasesta kaivettiin pullaa, jota sinne oli yllätysvieraita varten laitettu. Joskus oltiin alle tunti, joskus kaksi tai joskus nopeat jutustelut pihalla jos olivat juuri lähdössä johonkin. En ymmärrä miten nykyään kukaan ei muka ehdi näkemään (itse mukaanlukien). Muistan kuinka joskus tylsinä talvisina arki-iltoina äiti huokaili että tulisipa joku kylään. Tai sitten sunnuntaina lähdettiin ajelulle kotikaupungissa ja matkalla vanhemmat miettivät että käydään katsomassa onko se ja se kotona, jos ei ollut, jätettiin harja ovea vasten nojaamaan merkiksi että ovella on käyty. Sitten kun me lapset olimme isän kanssa keskenään esimerkiksi kesällä, saatettiin pyöräillä jollekin hänen poikamieskaverille tai muulle nuoruuden kaverille kylään tai sellaisille, jossa ei niin perheenä kyläilty, yleensä hengattiin pihalla ja miehet katseli uusia kalastustarvikkeita tai jotain muita "miesten juttuja".
Ei minun vanhemmat enää nykyisin harrasta kyläilyä eikä heillä kyläillä, jotenkin se on jäänyt. Ei kuulemma jaksa kutsua ketään kylään ja sopia mitään, minulla vähän sama juttu. Olen nainen 30v eli näistä hienoista ajoista 20/reilu 20 vuotta aikaa.
Kommentit (134)
Kyläilykulttuuri johtui vaan siitä, että ennen vanhaan elämä oli helvetin tylsää ja jotain ajankulua piti keksiä.
Nyt meillä on netti ja viestintälaitteet, joten kyläily on ihan turhaa. Netissä lorviminen tai pelien pelaaminen on miljoona kertaa hauskempaa.
Jos on jotain oikeaa asiaa, pistä viestiä. Juoruiluun en aikaani tuhlaa ja jonkun serkun kummin kaiman kuulumiset eivät kiinnosta pätkääkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen eivät kyläilijät juorunneet että minkälaista sillä on kotona.
Ihmisillä oli jotain kunniantuntoa jäljellä.
Aika kultaa muistot. Aikanaan sitä vasta juoruttiin jos Marjatalla ei sunnuntai ehtoona ollut koti tiptop ja paplaritkin oli päässä keskellä päivää kun pelmahdit kutsumatta kyläilemään. Kahvileipääkään ei ollut kun kaupan valmista Pullavaa. Olikohan maitokaan ihan tuoretta? Meinas juoksettua kahvin seassa.
Mikä vitsi toi on, että aika kultaa muistot? Ite keksit tuon kirjoittamasi version - ei tuollaista ollut koskaan. Lauantaina saunassa käytiin ja paplarit päähän. Sunnuntaina oli takuulla useimmissa kodeissa itse leivottua pullaa. Maito oli tuoretta aina agraariyhteiskunnassa ja sitäpaitsi tuolloin käytettiin Vuokkoa joka oli kahvikermaa sellaista kestokermaa.
Niinpä, kaikkien piti elää saman aikataulun mukaan. Sehän ei olisi tullut kuuloonkaan, että saunassa olisi käyty sunnuntaiaamuna eikä lauantaina olisi leivottu pullaa.
Meillä kyllä harrastetaan kyläilyä. Harvemmin kukaan vaan piipahtaa kysymättä ovelle kun ollaan kaikki paljon menossa mutta jos tulee niin aina löytyy tarjottavaa eikä tarvitse kotiakaan hävetä.
Aika vakio on jokasunnuntainen ruokailu 5-12 hengellä (lasten perheet). Kun leipoo jotain hyvää saatetaan huikata kaverille että tulisi kahville. Kutsutaan ystäviä syömään. Viimeksi eilen oli yksi pariskunta "iltapalalla" ja seuraavat tulee 1,5 vkon kuluttua.
Meillä kyllä harrastetaan kyläilyä. Harvemmin kukaan vaan piipahtaa kysymättä ovelle kun ollaan kaikki paljon menossa mutta jos tulee niin aina löytyy tarjottavaa eikä tarvitse kotiakaan hävetä.
Aika vakio on jokasunnuntainen ruokailu 5-12 hengellä (lasten perheet). Kun leipoo jotain hyvää saatetaan huikata kaverille että tulisi kahville. Kutsutaan ystäviä syömään. Viimeksi eilen oli yksi pariskunta "iltapalalla" ja seuraavat tulee 1,5 vkon kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.
En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. Ap
Montaa muuta ihan oikeasti haittaa. Tässä ei ole kyse yksin sinusta.
Miksi ihmeessä sanot, että sinulle ei sovi vierailu, jos kuitenkin sopii ja jopa ilahtuisit siitä? Minua ärsyttää suunnattomasti kaltaisesi ihmiset, jotka vain valittavat muista ihmisistä, vaikka tilanteen voit ratkaista ihan itse. Kukaan muu ei sitä voi ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ilolla muistelen sitä kyläilykulttuuria -60 ja -70 luvuilla. Paljon kävi vieraita meillä ja me käytiin sukulaisissa, naapureissa. Oli ihanaa, välitöntä, kursailematonta. Tämä loppui kun 93v täti kuoli, viimeisenä tuosta sukupolvesta. Enää ei kyläillä yllättäen. Hyvää/huonoa? En ole varma. Mutta on erilaista.
Ehkä sinulla vaan ei ole enää tuttavia?
On minulla tuttavia. On ystäviä. On sukulaisia. Tarkoitin, että kun tuo meidän suvun edellinen sukupolvi kuoli pois, jäi tämä vierailutapakin pois.
Hyvää/huonoa??? Erilaista.
No oletko sä yrittänyt painaa sinne niitte ovien taakse ilmoittamatta? Mitä ne sanoi?
Juurihan selitin, kahdesti, että tämä tapa on jäänyt pois.
Luetun ymmärtäminen???
Miks huvittaisi kuunnella jotain turhanpäiväisiä juoruja ja puhua jostain säästä? Aika on rajallista, niin mieluummin käytän sen kehittääkseni itseäni tai tekemällä asioita joista kovasti nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 56 v. Eikä tuollaista ollut lapsuudessani. Asuttiin kaupungissa.
Maaseudulla luuta oli oven edessä merkkinä, että ketään ei ole kotona. Isäntäväki oli sen laittanut itse siihen merkiksi lähtiessään kotoa. Tällaista tarinaa kertoi 1900-luvun alussa syntynyt mummini.
Eikö silloin osattu pelätä että tulee varkaita kun avoimesti ilmoitetaan luudalla ettei ketään kotona? Nykyäänhän päinvastoin naamioidaan talo asutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap
Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.
Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap
Minullakin on tuollaisia hetkiä arjessa päivittäin, mutta se ei tarkoita että haluan viettää ne yllätysvieraan seurassa. Haluan katsoa silloin telkkaria tai ottaa vaikka päikkärit. Hassu ajatus että aina kun on vapaa-aikaa pitäisi tavata joku ystävä.
Ei vaan pointti oli se ettei mua haittaisi jos joku tulisi yllätysvisiitille kun olen jotakin noista aktiviteeteistä tekemässä. Jos taas joku laittaisi viestin kun luen kirjaa tai katselen tv:tä, saattaisin helposti vastata että nyt ei sovi mutta jos se joku olisi jo ovella niin ei haittaisi yhtään.
En tosiaan jaksa tavata ihmisiä joka päivä, ei mulla ole niin paljoa tuttujakaan että sitä pelkoa olisi, ehkä niillä, joilla on iso tuttavapiiri. ApMinä minä minä, huomaatko?
Olisin kiukkuinen kuin ampiainen jos joku herättäisi turhan takia kauan odotetuilta päikkäreiltä.
Huomaatko saman, MINÄ ja MINUN päiväuneni, MINUN kallisarvoinen vapaa-aikani, jota ei kenenkään tule häiritsevän jos en itse siihen lupaa anna. Ap
Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla sosiaalisesti aika taitamaton. Yksin ollessa on tarkoituskin huolehtia niistä ikiomista tarpeista. Sosiaalisessa kanssakäymisessä taas otetaan huomioon toisen toiveet ja tarpeet, ei vain omia. Sen takia yksinolo ja lepohetket on tärkeitä, jotta jaksaa. Jos oma lepohetki keskeytyy, se voi olla raskasta.
Yksinoloon on oikeus jokaisella, mutta sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmissuhteet ansaitaan huomioimalla muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 56 v. Eikä tuollaista ollut lapsuudessani. Asuttiin kaupungissa.
Maaseudulla luuta oli oven edessä merkkinä, että ketään ei ole kotona. Isäntäväki oli sen laittanut itse siihen merkiksi lähtiessään kotoa. Tällaista tarinaa kertoi 1900-luvun alussa syntynyt mummini.Eikö silloin osattu pelätä että tulee varkaita kun avoimesti ilmoitetaan luudalla ettei ketään kotona? Nykyäänhän päinvastoin naamioidaan talo asutuksi.
Maalla oli turvallista asua, ei siellä lukittu taloja, aittoja, liitereitä. Tallessa pysyi. Toista on nykyään.
Jos vaikka miehen äiti tulee yllättäen kylään kesken päiväunieni, niin saanko jäädä nukkumaan makkariin? Onko se ok? Mies hoitaisi äitinsä kestittämisen, kuten tahtoo ja minä nousen, kun äiti on poistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sukulaiset (vanhemmat, sisarukset, tädit/sedät jne.) harrastivat tuota viikonloppuisin, kun olin parikymppinen opiskelija vuokrayksiössäni. Jotenkin nauttivat siitä, kun pääsivät herättelemään minua krapuloissani puolen päivän aikaa... Pari kertaa meni ennen kuin tajusin vaan olla avaamatta ovea. Hekin katsoivat arvostelevasti ja tultiin "missäs se poikaystäväsi on piilossa", "tulikos eilen juhlittua, onkos paha olo, hehhehheh". Todella hirveää. Edelleenkään yli 10 vuotta myöhemmin en voi sietää sitä, että tullaan ilmoittamatta enkä päästä sisälle. Mieheni sukulaiset soittaa aina ja sopivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painajaismainen ajatus että aina tultaisiin kylään ilmoittamatta.
Aikun nykyään ollaan niin masentuneita että kämppä on paskainen ja siivoamatta ja kaikki pyykit ja tiskit tekemättä ja dildot siinä makuuhuoneen pöydällä pyllyn ja pimpin hajuisina? Hyhhyh nykyaikaa.
Niinkö sinulla on? Tosiaan ihmiset kyllä saavat elää kuten haluavat, pitää asuntoaan millaisena haluavat ja saavat olla päästämättä sisälle, jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka miehen äiti tulee yllättäen kylään kesken päiväunieni, niin saanko jäädä nukkumaan makkariin? Onko se ok? Mies hoitaisi äitinsä kestittämisen, kuten tahtoo ja minä nousen, kun äiti on poistunut.
On ilman muuta OK.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka miehen äiti tulee yllättäen kylään kesken päiväunieni, niin saanko jäädä nukkumaan makkariin? Onko se ok? Mies hoitaisi äitinsä kestittämisen, kuten tahtoo ja minä nousen, kun äiti on poistunut.
Miksi se pitäisi päästää sisään?
Missäköhän suonsilmäkkeessä ap on lapsuutensa viettänyt, jos muka oli tuollaista? Itse olen 15 vuotta vanhempi, ja voin vakuuttaa, ettei ainakaan Pirkanmaalla 80-luvulla kyläilleet kutsumatta ketkään muut kuin isovanhemmat -ja nämä yllätysvierailut herättivät aina mitä suurinta ärtymystä. Edes naapurissa asuvat karjalaiset eivät koskaan piipahtaneet kutsumatta.
Kyläilykulttuuri on hävinnyt siksi, että selvästikin valtaosa ihmisistä pitää nykyistä menoa parempana -muutenhan tuo kulttuuri olisi voimissaan.
Itse olen aina ihmetellyt, miten uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen tuollaisen kyläilijän täytyy olla: elää siinä varmassa uskossa, että Hänen Läsnäolonsa on niin suuri siunaus, että se ei mitenkään voi olla kenellekään muuta kuin mieleinen asia. Tai eiväthän ne noin ajattele, ovat niitä ihmisiä jotka näkevät vain itsensä ja omat tarpeensa, ei tule mieleenkään että toisella ihmisellä voi olla omat, täysin vastakkaiset tarpeensa.
Ja joo, kyläilyn kohde voi tietysti aina ovella sanoa, että "nyt ei sovi", mutta hän on tullut häirityksi jo yhtä kaikki. Millainen ihminen ajattelee, että hänellä on oikeus häritä muita näiden omassa kodissa, eli omalla reviirillä, ihan vaan oman seurankaipuun takia? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka miehen äiti tulee yllättäen kylään kesken päiväunieni, niin saanko jäädä nukkumaan makkariin? Onko se ok? Mies hoitaisi äitinsä kestittämisen, kuten tahtoo ja minä nousen, kun äiti on poistunut.
Miksi se pitäisi päästää sisään?
Jos se tulee omilla avaimillaan, kuten minun mieheni äiti tuli kerran seurustelun alkuvaiheessa? Olimme juuri lemmiskelemässä. Soitti kyllä kohteliaasti ovikelloa, mutta avasi oven itse heti perään. Kumpikin poikansa oli antanut sille vara-avaimen hätätilanteiden varalta, ettei tarvitse huoltoyhtiötä soittaa avaamaan. Kumpikin poika tuli yllätykseksi sänkypuuhissa (eri kerroilla ja eri asunnoissa, totean väärinkäsitysten välttämiseksi). Toinen avain siirtyi minun hallintaani, toisen se toinen veli otti muuten vaan pois koska asiaan osallinen nainen oli pelkkä hoito -mikä teki asian vielä kiusallisemmaksi, kun äitinsä kyseli kuukausia sen mukavan tytön perään, eikä poikansa tiennyt edes nimeä.
Minä muutin 200 km päähän äidistäni heti kun kirjoitin ylioppilaaksi. Taivas yksin tietää mitä se olisi voinut keksiä.
Pirkanmaa/Satakunta akselilla jo 70-luvulla kaikilla taisi olla puhelimet ja niihin pirautettiin, että sopisiko tulla käymään kun tuli hetki jolloin teki mieli kyläillä vaikka mitään ei oltu sovittukaan (harvoin, mutta joskus näinkin tapahtui). Ja siihen joko vastattiin että tevetuloa tai sitten, että nyt ei sovi mutta käviskö jnejne. Mutta nuokin oli sitten todella läheisiä sukulaisia tai ystäviä, joille voitiin edes ehdottaa tuollaista...
Vaikka omat vanhempani tekivät kumpikin kolmivuorotyötä; kyllä meillä kävi vieraita. Vanhempani harrastivat näyttelemistä, kuorolaulua,
tanssimista (kansantansseja jne.); välillä porukalla harjoittelivat meillä, välillä jonkun toisen kotona. Naapureita, työkavereita, perhetuttavia/-ystäviä pistäytyi tuon tuosta; äitini, joka oli "tunnettu" herkullisista leipomuksistaan; niitä sitten tarjoili kera kahvikupposen.
Kävimme myös itse ahkerasti kyläilemässä, aina kun vain aika sen salli.
Kesäisin kokoonnuttiin vuorotellen itse kunkin kesämökille; jokainen vei jotain "purtavaa" mennessään.
No oletko sä yrittänyt painaa sinne niitte ovien taakse ilmoittamatta? Mitä ne sanoi?