Lue keskustelun säännöt.
Ai että kaipaan lapsuutta ja kyläilykulttuuria
31.07.2023 |
Eniten sitä että mentiin vaan jonkun ovelle katsomaan ovatko kotona ja meille tehtiin samaa. Jos olivat kotona, aina kahvit tarjottiin ja pakkasesta kaivettiin pullaa, jota sinne oli yllätysvieraita varten laitettu. Joskus oltiin alle tunti, joskus kaksi tai joskus nopeat jutustelut pihalla jos olivat juuri lähdössä johonkin. En ymmärrä miten nykyään kukaan ei muka ehdi näkemään (itse mukaanlukien). Muistan kuinka joskus tylsinä talvisina arki-iltoina äiti huokaili että tulisipa joku kylään. Tai sitten sunnuntaina lähdettiin ajelulle kotikaupungissa ja matkalla vanhemmat miettivät että käydään katsomassa onko se ja se kotona, jos ei ollut, jätettiin harja ovea vasten nojaamaan merkiksi että ovella on käyty. Sitten kun me lapset olimme isän kanssa keskenään esimerkiksi kesällä, saatettiin pyöräillä jollekin hänen poikamieskaverille tai muulle nuoruuden kaverille kylään tai sellaisille, jossa ei niin perheenä kyläilty, yleensä hengattiin pihalla ja miehet katseli uusia kalastustarvikkeita tai jotain muita "miesten juttuja".
Ei minun vanhemmat enää nykyisin harrasta kyläilyä eikä heillä kyläillä, jotenkin se on jäänyt. Ei kuulemma jaksa kutsua ketään kylään ja sopia mitään, minulla vähän sama juttu. Olen nainen 30v eli näistä hienoista ajoista 20/reilu 20 vuotta aikaa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
Kaikki ei vaan kehtaa sanoa, että "sori, mene pois, me halutaan nyt olla vaan perheen kesken". Sitten vastahakoisesti tulee vastattua myöntävästi kyläilylle.
Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät osaa tulkita muiden ilmeitä ja eleitä. Monesti on tullut todistettua tilanteita esim. lapsuudessa, että on ollut väärä aika kyläilylle, mutta silti ei osata poistua, vaan jäädään norkoilemaan toisten nurkkiin. Ihan lapsena siis olen jo nähnyt vaikka enon vaimon ilmeestä, ettei meitä haluttu yllätysvisiitille heidän mökilleen lauantaipäivänä, mutta silti äiti ja isä halusivat jäädä.
Tai kuinka oma äitini kihisi kiukusta, kun naapurin rouva päätti tulla arki-iltana kahville, vaikka oli koulun myyjäisiin leipomista meidän lasten kanssa. Piti siis lopulta keskeyttää leipominen, että naapuri sai kahvia, kun jäi siihen tönöttämään eikä ymmärtänyt poistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kyläily oli kivaa kun sai viettää aikaa serkkujen kanssa. Aikuisena ei vain ole mitään yhteistä kenenkään kanssa
Onneni on, etten elä tuollaisessa maailmassa ettei toisia ihmisiä siedetä enää ollenkaan. Mieluiten ei nähdä vaan viestitellään. Sitten tulee joulu kuten joka vuosi ja jo marraskuussa aloitetaan valitus yksinäisyydestä. Marraskuussa se valitus oikein yltyy vaikka siitä muutenkin vouhotetaan jatkuvasti. Itse teette itsenne yksinäisiksi kun kylässäkään toisten luona ei enää sovi käydä kun aina tulisi väärään aikaan. En paljon ihmettele kaikkia mt-sairauksia, ahdistuksia ja aineiden käyttöä, lapsetkin suurimmalta osalta häiriintyneitä ja jotain nepsyjä ja adhd kukoistaa kaikkialla. Eihän tuollainen ole mitään elämää enää. Huumoriakaan ei enää viljellä, nauramisen sijaan itkeä pillitetään joka asiasta ja ollaan ilkeitä muille ihmisille.
Ei ikinä enää, ei ei ei. Ihanaa, että siitä on päästy eroon.
Olis ihan hirveetä olla himassa koko ajan jotenkin kyläily valmiina, joku saattaa tulla ihan just. *puistatus*
Olihan se tuommoista muksuna juu.
Mietin, että mä muutin omaan kämppään 1993. En muista, että yllätyskyläilyjä olisi enää harrastettu. Aina soitettiin, että sopiiko tulla. Lankapuhelimella.
Veli oli ainoa, joka vaelsi pitkin kaupunkia ja tuli ja meni miten halus. Se oli ihan ok. Muiden kanssa sovittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneni on, etten elä tuollaisessa maailmassa ettei toisia ihmisiä siedetä enää ollenkaan. Mieluiten ei nähdä vaan viestitellään. Sitten tulee joulu kuten joka vuosi ja jo marraskuussa aloitetaan valitus yksinäisyydestä. Marraskuussa se valitus oikein yltyy vaikka siitä muutenkin vouhotetaan jatkuvasti. Itse teette itsenne yksinäisiksi kun kylässäkään toisten luona ei enää sovi käydä kun aina tulisi väärään aikaan. En paljon ihmettele kaikkia mt-sairauksia, ahdistuksia ja aineiden käyttöä, lapsetkin suurimmalta osalta häiriintyneitä ja jotain nepsyjä ja adhd kukoistaa kaikkialla. Eihän tuollainen ole mitään elämää enää. Huumoriakaan ei enää viljellä, nauramisen sijaan itkeä pillitetään joka asiasta ja ollaan ilkeitä muille ihmisille.
Oletko kuullut, että ihmisiä KUTSUTAAN kylään? Jos sinulla on tapana kutsua itse itsesi, niin kannattaa miettiä kuinka pidetty vieras oletkaan... Ehkä se yksinäisyys voi tulla joskus päin kasvoja, kun joku saa viimein sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Onneni on, etten elä tuollaisessa maailmassa ettei toisia ihmisiä siedetä enää ollenkaan. Mieluiten ei nähdä vaan viestitellään. Sitten tulee joulu kuten joka vuosi ja jo marraskuussa aloitetaan valitus yksinäisyydestä. Marraskuussa se valitus oikein yltyy vaikka siitä muutenkin vouhotetaan jatkuvasti. Itse teette itsenne yksinäisiksi kun kylässäkään toisten luona ei enää sovi käydä kun aina tulisi väärään aikaan. En paljon ihmettele kaikkia mt-sairauksia, ahdistuksia ja aineiden käyttöä, lapsetkin suurimmalta osalta häiriintyneitä ja jotain nepsyjä ja adhd kukoistaa kaikkialla. Eihän tuollainen ole mitään elämää enää. Huumoriakaan ei enää viljellä, nauramisen sijaan itkeä pillitetään joka asiasta ja ollaan ilkeitä muille ihmisille.
Itse taidat olla melkoinen päivänpaiste ja naapuruston ilo!
En ole yksinäinen, vaan menoja, ystäviä, kyläilyjä, kestejä ja sukulaisten auttamista on juuri sopivasti. Niistä sovitaan etukäteen. Siihen päälle en yllätysvieraita jaksa enkä itse tuppaa mihinkään, johon ei ole käsketty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen, kun naiset olivat usein kotirouvina, olivat kodit aina siistinä ja siinä kunnossa, että kehtasi avata oven. Ja jos ei ollut ihan vimpan päälle, ei se niin kovasti haitannut, toiset perheet olivat vain boheemimpia kuin toiset. Tarjoilut tyyliin mitä kaapista löytyi, jos yllättäen mentiin. Meillekin tuli kerran nelihenkinen perhe mökille yövieraiksi yllättäen. Huh.
Nykyisin on menty toiseen äärimmäisyyteen ainakin kaupungissa. Kukaan ei tule kutsumatta.
Kun taas joku kutsutaan kylään, pitää olla niin mahdottoman hienot menut ja tarjoilut. Ei riitä mitkään kaupan pullapitkot ainakaan meidän nurkilla.
Ja omille aikuisille lapsillekin ilmoitetaan, jos piipahdetaan käymään, kukaan ei mene kenenkään luo ilmoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen, kun naiset olivat usein kotirouvina, olivat kodit aina siistinä ja siinä kunnossa, että kehtasi avata oven. Ja jos ei ollut ihan vimpan päälle, ei se niin kovasti haitannut, toiset perheet olivat vain boheemimpia kuin toiset. Tarjoilut tyyliin mitä kaapista löytyi, jos yllättäen mentiin. Meillekin tuli kerran nelihenkinen perhe mökille yövieraiksi yllättäen. Huh.
Nykyisin on menty toiseen äärimmäisyyteen ainakin kaupungissa. Kukaan ei tule kutsumatta.
Kun taas joku kutsutaan kylään, pitää olla niin mahdottoman hienot menut ja tarjoilut. Ei riitä mitkään kaupan pullapitkot ainakaan meidän nurkilla.
Ja omille aikuisille lapsillekin ilmoitetaan, jos piipahdetaan käymään, kukaan ei mene kenenkään luo ilmoittamatta.
Kyllä, ja hyvä näin. En todellakaan menisi vanhemmilleni sopimatta eivätkä he tule meille.
Mitään ihmeempää tarjottavaa ei kyllä omissa piireissäni ole tapana varata, ellei kutsuta nimenomaan syömään. Pelkkä kahvi tai tee on kaverille ihan OK. Kaikilla on jokin oma ruokavalio, joten perus-pullaa tai piirakkaakaan harva edes syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyläilykulttuuri on hävinnyt, se on totta. Ihmiset eivät tykkää yllätysvierailuista enää ollenkaan. Kaikilla on joku kotihäpeäkin, kun ei ole viimeisen päälle puunattu koti. Ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä. Mä asun ulkomailla ja täällä kyllä kukoistaa kyläilykulttuuri edelleen niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Tänäänkin jo ennen klo 10 aamulla kävi naapuripariskunta ja turautin heille kahvit, kolme varttia juteltiin ja juotiin kahvit.
Anteeksi vaan, mutta minä en joisi kenenkään turauttamaa kahvia 😅
Etpä niin, kunnet tunne kahvin valmistamiseen kuuluvaa sanastoa edes.
aromoida, aromisoida
hauduttaa, herauttaa, hiottaa, höyryttää, höyröyttää
kahvastaa, kahviloida, kahvintaa, kahvistaa, kiehauttaa, kihauttaa, kihostaa, kummata, kuohuttaa
laittaa, lauduttaa (”kun hautuu niin lautuu”)
mehustaa
pirauttaa, pirittää, poristaa, porisuttaa, porohduttaa, pykötä, pyöräyttää
sihauttaa, suotaa, suodattaa
tirauttaa, turauttaa
uuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneni on, etten elä tuollaisessa maailmassa ettei toisia ihmisiä siedetä enää ollenkaan. Mieluiten ei nähdä vaan viestitellään. Sitten tulee joulu kuten joka vuosi ja jo marraskuussa aloitetaan valitus yksinäisyydestä. Marraskuussa se valitus oikein yltyy vaikka siitä muutenkin vouhotetaan jatkuvasti. Itse teette itsenne yksinäisiksi kun kylässäkään toisten luona ei enää sovi käydä kun aina tulisi väärään aikaan. En paljon ihmettele kaikkia mt-sairauksia, ahdistuksia ja aineiden käyttöä, lapsetkin suurimmalta osalta häiriintyneitä ja jotain nepsyjä ja adhd kukoistaa kaikkialla. Eihän tuollainen ole mitään elämää enää. Huumoriakaan ei enää viljellä, nauramisen sijaan itkeä pillitetään joka asiasta ja ollaan ilkeitä muille ihmisille.
Oletko kuullut, että ihmisiä KUTSUTAAN kylään? Jos sinulla on tapana kutsua itse itsesi, niin kannattaa miettiä kuinka pidetty vieras oletkaan... Ehkä se yksinäisyys voi tulla joskus päin kasvoja, kun joku saa viimein sanottua.
Kirjoitin, että onneni on etten asu tuollaisessa maailmassa... jne. En kutsu itse itseäni mihinkään. Olen ulkosuomalainen ja ihmettelenkin mistä sait päähäsi, että olisin yksinäinen? Taidan olla kuitenkin se pidetty vieras koska minua pyydetään jatkuvasti johonkin juhlaan, kummiksi, matkalle ja päivän retkille. Ystäviä on kaikenikäisiä ja joo, kylässä käydään ilmoittamattakin, ei aina mutta usein ja se on hauskaa eli sitä elämän suolaa. Arkipäivässäkin on taikaa kun sen vaan huomioi. Kuulostat katkeralta kuten useimmat täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneni on, etten elä tuollaisessa maailmassa ettei toisia ihmisiä siedetä enää ollenkaan. Mieluiten ei nähdä vaan viestitellään. Sitten tulee joulu kuten joka vuosi ja jo marraskuussa aloitetaan valitus yksinäisyydestä. Marraskuussa se valitus oikein yltyy vaikka siitä muutenkin vouhotetaan jatkuvasti. Itse teette itsenne yksinäisiksi kun kylässäkään toisten luona ei enää sovi käydä kun aina tulisi väärään aikaan. En paljon ihmettele kaikkia mt-sairauksia, ahdistuksia ja aineiden käyttöä, lapsetkin suurimmalta osalta häiriintyneitä ja jotain nepsyjä ja adhd kukoistaa kaikkialla. Eihän tuollainen ole mitään elämää enää. Huumoriakaan ei enää viljellä, nauramisen sijaan itkeä pillitetään joka asiasta ja ollaan ilkeitä muille ihmisille.
Oletko kuullut, että ihmisiä KUTSUTAAN kylään? Jos sinulla on tapana kutsua itse itsesi, niin kannattaa miettiä kuinka pidetty vieras oletkaan... Ehkä se yksinäisyys voi tulla joskus päin kasvoja, kun joku saa viimein sanottua.
Kirjoitin, että onneni on etten asu tuollaisessa maailmassa... jne. En kutsu itse itseäni mihinkään. Olen ulkosuomalainen ja ihmettelenkin mistä sait päähäsi, että olisin yksinäinen? Taidan olla kuitenkin se pidetty vieras koska minua pyydetään jatkuvasti johonkin juhlaan, kummiksi, matkalle ja päivän retkille. Ystäviä on kaikenikäisiä ja joo, kylässä käydään ilmoittamattakin, ei aina mutta usein ja se on hauskaa eli sitä elämän suolaa. Arkipäivässäkin on taikaa kun sen vaan huomioi. Kuulostat katkeralta kuten useimmat täällä.
No, mistä sinä olet saanut päähäsi, että ihmiset, joilla on tapana ilmoittaa tulostaan/odottavat kutsua kylään olisivat yksinäisiä? Ja jotain mt-ongelmia ym.
Itse asun onneksi kerrostalossa. Ei tulis mieleenkään painaa summeria jos en tietäisi kuka alaovella pyrkii sisään.
Olen sekä kaupungissa ja maalla elänyt ja itse asiassa kummassakin saa olla ihan yhtä rauhassa tai kyttäyksen alla - se puolestaan riippuu sinusta ja saamistasi naapureista. Suurinta osaa kummassakaan ei juuri sinun asiasi kiinnosta, mutta jotkut henkilöt vaan rakastavat kyttäystä ja vahitimista paikasta riippumatta - sehän nyt näkyy tälläkin foorumilla kaikenlaisina kaupunkien naapurikyttäysjuttuina, milloin naristaan mistäkin mitä naapuri tekee tai ei tee.
Nykyään on kännykät joilla voi soittaa ja kysyä, sopisiko käydä - on sekin tavallaan ex-temporee kyläily. Mutta siten kohteliaampaa, että toinen voi kieltäytyä etkä vaan pelmahda keskelle toisten elämää oikeasti häiritsemään ja voit vaikka ilmoittaa, että tuot tarjottavat tullessasi etkä aiheuta jotain superpaniikkia kohteessa.