Vierailija

Olen lukenut kymmeniä, samaa mantraa pyörittävät. Olen yhä onneton ja ongelmainen. Kerro mikä opus on oikeasti auttanut sinua elämässäsi, jos sellaista on.

Sivut

Kommentit (87)

Vierailija

Olen lukenut yhden masennukseen liittyvän. Nauroin sen sisällölle, niin yksinkertaista ja tyhmää tekstiä se sisälsi eli ei, siitä ei ollut apua yhtään.

Vierailija

Suosittelen palkkaaman life coachin. Toisin kuin kirja, toinen asiaan perehtynyt ihminen voi paremmin yrittää etsiä juuri sinun elämäntilanteeseen ja luonteeseen sopivia ratkaisuja. Jos nimittäin on hyvä työssään, mitään takeita ei siitä varmaan ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No enpä tiedä, onko varsinaisesti auttanut enkä edes koko kirjaa lukenut ihan loppuun asti, mutta luin kirjaa Läsnäolon voima (Eckhart Tolle) ja siinä kyllä aukesi ihan uusi ajatustapa, josta on ollut apua masennukseen. Pääosassa siis oli oivallus, että omat ajatukset voivat olla pahin vihollisesi. 

Vierailija

Tuollaiset kirjat eivät ole auttaneet, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä olen saanut paljon pohdittavaa mm. Konmarista, minimalismista sekä kestävän kulutuksen kirjallisuudesta. Niissä kun avataan myös psykologista puolta aiheeseensa liittyen. Ylipäätään japanilainen ja korealainen kirjallisuus on auttanut minua ymmärtämään eri tilanteita ym. paremmin. Juuri nyt luen kirjaa korealaisesta läsnäolon taidosta, se on ollut hyödyllistä luettavaa eikä läheskään niin lässyttävää kuin mindfulness-kirjat. 

Vierailija

Dale Carnegie - Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Napoleon Hill - Think and Grow Rich
Rhonda Byrne - Salaisuus

Nuo pitäisi olla pakollisena lukemisena kaikille jo yläasteella.

Vierailija

En ole kahlannut kokonaisia kirjoja, mutta ison läjän eri tekijöiden you tube videoita.

Ja ravitsemuksella on oleellinen osuus paranemiseen. Ja liike (kävely) pitää aloitella voimien mukaan. Nämä kaksi ovat olennaisia henkisen työn lisäksi. 

Vierailija

Sinä pystyt! :Jaakko Alasaarela.

Puhuu motivaation voimasta, itsemyötätunnosta, ahkeruudesta, oikeista valinnoista,

Kirja pyrkii kertomaan mikä yhdistää menestyjiä.

Mm vastuunotto omasta elämästä, kuinka kehitän itseäni? Mitä itse olen valmis antamaan saavuttaakseni unelmani? Motivaation salaisuus. Asenteen vaikutus.

Joo. Tiedän. Olin entinen sairaalloisen lihava. Pudotin painoa 65 kg, ja aloin urheilla. Korjasin roikot, kasvatin pitkät hiukset, treenasin kauniin kropan ja valkaisin hampaat. Entisestä rumasta tulikin suosittu, hoikka kaunis nainen. Lisäksi kehityin työssäni. Tein asennemuutoksen. Olin ennen takakireä ja katkera. Epävarma. Kun huomasin, että osaan muuttaa ikäviä asioita elämässäni, tajusin että pystyn muutoinkin kehittymään. Elämäntapamuutoksesta kahden vuoden jälkeen, minut ylennettiin töissä asiantuntijaksi ja sain nohevan palkankorotuksen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Dale Carnegie - Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Napoleon Hill - Think and Grow Rich
Rhonda Byrne - Salaisuus

Nuo pitäisi olla pakollisena lukemisena kaikille jo yläasteella.


Ihmiseltä joka pakottaa Salaisuutta lapsille pitäisi ottaa omat lapset pois ja lähestymiskielto toisten lapsia kohtaan.

Vierailija

Minä olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä. Tylsiä ovat saman mantran toistamisessa. Tässä teokset, jotka ovat oikeasti muuttaneet asennettani ja parantaneet elämääni:

- tommy hellsten Saat sen mistä luovut (kun elämäni oli ihan sekaisin kipeän avioeron jälkeen)
- anthony de mello Havahtuminen (käännekohta siinä, miten elämään tulee suhtautua)
- eckhart tolle Läsnäolon voima (vaikea kirja, kolahti vasta, kun ymmärsi demellon, sekä auttoi selviämään negatiivisista tunteista)
- susanna purra Kadotettu yhteys (suosikkikirjani, negatiivisiin tunteisiin liittyen, lastenpsykiatrin kirjoittama).

Vierailija

Michael A. Singer Untethered Soul. Antaa ihan konkreettisten esimerkkien kautta hyvää ajateltavaa ihan jokaiselle joka tätä lukee. En tiedä onko tätä suomennettu mutta kirjan kieli on melko helppolukuista englantia.
Suosittelen lämpimästi!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset kirjat eivät ole auttaneet, mutta ratkaisukeskeisenä ihmisenä olen saanut paljon pohdittavaa mm. Konmarista, minimalismista sekä kestävän kulutuksen kirjallisuudesta. Niissä kun avataan myös psykologista puolta aiheeseensa liittyen. Ylipäätään japanilainen ja korealainen kirjallisuus on auttanut minua ymmärtämään eri tilanteita ym. paremmin. Juuri nyt luen kirjaa korealaisesta läsnäolon taidosta, se on ollut hyödyllistä luettavaa eikä läheskään niin lässyttävää kuin mindfulness-kirjat. 

Mielenkiintoista. Laittaisitko kirjojen nimiä, joita suosittelet!

10

Vierailija

Mä olin aiemmin self help-kirjojen suurkuluttaja, koitin kovasti kasvaa henkisesti, yritin lukea viisautta, aforismeja, oppia, havainnoida, miettiä asioita ja itseäni, "kuunnella sydäntäni" yms skeidaa.

Tein tätä ikävuodet 20-37. Kunnes viimein 37-vuotiaana tajusin, havahduin, että mitäpä jos lakkaisin yrittämästä opetella elämää, lakkaisin vatvomasta joka ikistä asiaa joka kantilta, unohtaisin tämmöiset lööperit henkisestä kasvusta (a.k.a. oman navan ympärillä pyöriminen) ja nostaisin katseeni ylös sieltä navasta ja ulospäin. Alkaisin elää. Antaisin asioiden olla niinkuin ne ovat, mennä niinkuin ne menevät, en ottaisi joka sanomista, erhettä ja tunnetta ihan niin helkkarin vakavasti vatvoen... ja olisin armollisempi itselleni ja muille.
Elämä ei ole täydellistä ja asiat menee kuten menee, vatvominen ei auta.

Ja TADAA miten tulikin aikaa ihan muille tekemisille ja asioille, ei enää ahdista enkä veivaa niitä samoja ajatuksia koko ajan. Tuntuu kuin olisin pulpahtanut pintaan syvistä vesistä, hengittämään.

Patadoksaalista, tätä irtipäästämistä ja asioiden hyväksymistähän ne kirjat just yrittää opettaa, mutta itselläni se tapahtui vasta kun heitin ne kirjat ja "elämänviisaudet" menemään ja lakkasin yrittämästä analysoida itseäni ja jokaista ajatusta ja tunnetta. Minä en ole täydellinen, eikä ole kukaan muukaan, eikä toisia voi muuttaa, aina ei itseäänkään, mutta mitä sitten!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Dale Carnegie - Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Napoleon Hill - Think and Grow Rich
Rhonda Byrne - Salaisuus

Nuo pitäisi olla pakollisena lukemisena kaikille jo yläasteella.

Nämä ovat juuri sitä kirjallisuutta, että kun olet lukenut yhden - olet lukenut ne kaikki. Miljoonia kirjoja tästä aiheesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olin aiemmin self help-kirjojen suurkuluttaja, koitin kovasti kasvaa henkisesti, yritin lukea viisautta, aforismeja, oppia, havainnoida, miettiä asioita ja itseäni, "kuunnella sydäntäni" yms skeidaa.

Tein tätä ikävuodet 20-37. Kunnes viimein 37-vuotiaana tajusin, havahduin, että mitäpä jos lakkaisin yrittämästä opetella elämää, lakkaisin vatvomasta joka ikistä asiaa joka kantilta, unohtaisin tämmöiset lööperit henkisestä kasvusta (a.k.a. oman navan ympärillä pyöriminen) ja nostaisin katseeni ylös sieltä navasta ja ulospäin. Alkaisin elää. Antaisin asioiden olla niinkuin ne ovat, mennä niinkuin ne menevät, en ottaisi joka sanomista, erhettä ja tunnetta ihan niin helkkarin vakavasti vatvoen... ja olisin armollisempi itselleni ja muille.
Elämä ei ole täydellistä ja asiat menee kuten menee, vatvominen ei auta.

Ja TADAA miten tulikin aikaa ihan muille tekemisille ja asioille, ei enää ahdista enkä veivaa niitä samoja ajatuksia koko ajan. Tuntuu kuin olisin pulpahtanut pintaan syvistä vesistä, hengittämään.

Patadoksaalista, tätä irtipäästämistä ja asioiden hyväksymistähän ne kirjat just yrittää opettaa, mutta itselläni se tapahtui vasta kun heitin ne kirjat ja "elämänviisaudet" menemään ja lakkasin yrittämästä analysoida itseäni ja jokaista ajatusta ja tunnetta. Minä en ole täydellinen, eikä ole kukaan muukaan, eikä toisia voi muuttaa, aina ei itseäänkään, mutta mitä sitten!

Sinä siis teit eckhart tollet lukematta läsnäolon voimaa.

Vierailija

Itse oivalsin että laihdun kun teen oikeita valintoja; joka ikinen suupala mitä suuhuni tunnen on valinta! Valitsenko uuden, terveen ja hoikemman elämän vai jatkanko vanhaa, sairastuttavia tapojani. Lopetin kaikki tekosyyt, otin vastuun syömisistäni ja valinnoistani. Myönsin rehellisesti että olen menneisyydestäni tehnyt ruoan suhteen ja liikunnan suhteen vääriä valintoja.

Ja hyväksyin että muutos on kivuliasta.!! Pitää olla motivaatiota kestää kipu. Esim oli vaikeaa välillä puputtaa salaattia kun oikeasti mieli olisi tehnyt kaikkea herkkua ja roskaruokaa.
Ja se liikunnan aloittaminen oli kamalaa! Lihaksia sattui, hikoili kuin pistetty sika, hengästytti. En olisi jaksanut työpäivän jälkeen treenata, olisin oikeasti halunut ottaa sipsipussin ja löhötä sohvalla katsoen lempisarjaa...

Tajusin, että unelman saavuttaminen ei tule ilmaiseksi. On uhrattava kaikki esteet, mm oma mukavuudenhalu, herkut jne.

Tajusin että aito muutos on aina kivuliasta. Mikään ei tule ilmaiseksi. Minun on hyväksyttävä se kipu kuten epämukavuus.
Ja pitää olla motivaatiota tehdä ja toistaa asioita päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen.

Tajusin, että se on kuin vuorelle kiipeämistä, mitä korkeammalle huippua kohti menen, sitä haastavammaksi homma menee.

Vierailija

Aivan yllättävästi oli apua! Olin todella pulassa sekundäärisen lapsettomuuden vuoksi. Ikä tuli vastaan, enkä millään päässyt yli siitä etten saanut toista lasta.

Aloin lukea Tommy Hellstenin kirjaa "Saat sen mistä luovut" työstääkseni asian hyväksymistä ja ennen puoliväliä olin jo raskaana!

Tietenkin täysi sattuma, mutta tuli sellainen olo, että uups, toimipa se nopeasti! 😂

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aiemmin self help-kirjojen suurkuluttaja, koitin kovasti kasvaa henkisesti, yritin lukea viisautta, aforismeja, oppia, havainnoida, miettiä asioita ja itseäni, "kuunnella sydäntäni" yms skeidaa.

Tein tätä ikävuodet 20-37. Kunnes viimein 37-vuotiaana tajusin, havahduin, että mitäpä jos lakkaisin yrittämästä opetella elämää, lakkaisin vatvomasta joka ikistä asiaa joka kantilta, unohtaisin tämmöiset lööperit henkisestä kasvusta (a.k.a. oman navan ympärillä pyöriminen) ja nostaisin katseeni ylös sieltä navasta ja ulospäin. Alkaisin elää. Antaisin asioiden olla niinkuin ne ovat, mennä niinkuin ne menevät, en ottaisi joka sanomista, erhettä ja tunnetta ihan niin helkkarin vakavasti vatvoen... ja olisin armollisempi itselleni ja muille.
Elämä ei ole täydellistä ja asiat menee kuten menee, vatvominen ei auta.

Ja TADAA miten tulikin aikaa ihan muille tekemisille ja asioille, ei enää ahdista enkä veivaa niitä samoja ajatuksia koko ajan. Tuntuu kuin olisin pulpahtanut pintaan syvistä vesistä, hengittämään.

Patadoksaalista, tätä irtipäästämistä ja asioiden hyväksymistähän ne kirjat just yrittää opettaa, mutta itselläni se tapahtui vasta kun heitin ne kirjat ja "elämänviisaudet" menemään ja lakkasin yrittämästä analysoida itseäni ja jokaista ajatusta ja tunnetta. Minä en ole täydellinen, eikä ole kukaan muukaan, eikä toisia voi muuttaa, aina ei itseäänkään, mutta mitä sitten!

Sinä siis teit eckhart tollet lukematta läsnäolon voimaa.

Ehkä niin, mutta olin mä senkin kirjan lukenut, ja ihan järjettömän vaikeaksi ja "hienoksi" saatu siinä väännettyä iisi asia :D

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla