Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...

Olisin vaikeuksissa jos pitäisi mainita kymmenen hittibiisin ja artistin nimet tältä vuodelta joita olen kuunnellut. Ehkä 2000 luvun alusta tähän päivään pystyisin mainita nimet.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena toki joutui satsaamaan siihen musiikkiin ihan eri tavalla. Mutta aika ihanat muistot siitä jäi, kun sai jännittää sormi Rec ja Play -nappulalla että tuleeks se Bowien uusin biisi vai ei.

Musiikkiohjelmia radiossa ja tv:ssä oli vähän, mutta ne antoivatkin sitten enemmän. Radiossa oli oikeasti hyviä ohjelmia kuten Heikki Harman ja Jake Nymanin ohjelma, jossa kerrottiin faktoja biiseistä ja niiden esittäjistä sekä analysoitiin biisien sanoituksia sekä levyjen musiikkia. Myös musiikkilehdistä luettiin paljon bändeistä ja niiden musasta, jotkut artikkelit olivat ihan hyvälaatuisia. Siitä oppi paljon ja se teki musiikin kuuntelusta ja keikoilla käymisestä mielenkiintoisempaa.

Kuten joku jo sanoi, ei ollut Spotifyitä yms., vaan jokainen biisi ja sen tekijä piti tunnistaa (radiosta tai kaverin nauhalta kuultuna), sitten piti säästää rahaa, että pystyi hakemaan jostain sen levyn itselleen tai jos jollain kaverilla oli levy, sitten piti omin käsin nauhoittaa se C-kasetille. Sanoituksia opeteltiin kuuntelemalla itse, sanakirja kädessä sekä tankkaamalla kansiteksteistä, jos niissä oli. Vaati suunnitelmallisuutta, älliä, kielitaitoa ja sen opettelua, kärsivällisyyttä sekä käsityötä (varsinkin se ärsyttäävä C-kasettien nauhojen käsinkelaaminen ongelmatapauksissa).

Elämykset itse musiikista olivat varmasti voimakkaampia. Kuvia saati elävää kuvaa artisteista näki paljon vähemmän, veikkaan että monelle mun ikäiselle on syöpynyt harvat lempiartistin Suosikissa olleet julisteet ikuiseen muistiin. Ei ollut somea, jossa olisi voinut elää sen artistin kanssa katselleen päivittäin uusia selfieitä. Enemmän keskityttiin sen musiikin kuunteluun, sanoitusten ymmärtämiseen ja miettimiseen.

Jos lempibändi tuli keikalle Suomeen ja sinne sai ostettua liput, niin se oli kyllä sellainen kokemus, että farkkujen puntit tutisi.

Ja ikävä kuulostaa vanhalta kääkältä, mutta kyllä musiikki oli parempaa ennen 😂 Itse diggasin 70- ja 90 -luvun rockmusasta, mutta jos radiosta jos tulee jotain 80-luvun poppia, niin huomaan, että hei tää on parempaa kuin kaikki uudempi musa mitä tuutista tulee. En yhtään ihmettele, että hyvin nuoret nykyään kuuntelevat samoja bändejä mitä itse kuuntelin silloin vuosikymmeniä sitten.

Asiaa. Parasta musiikkia juuri noilta vuosikymmeniltä.

Kun vihdoin pääsin kasarilla discoon, ei illan aikana ollut kuollutta hetkeä lattialla. Dj oli ajan hermoilla.

Olen syntynyt 1975 ja kun aloin vakavemmin kiinnostua musiikista oli jo 1990-luku ja Music Televisionista ja VH1:sta näki ihan kaiken tarvittavan. Myös radiokanavat, kuten ihan Radiomafia, tarjosivat aika laidasta laitaan.

Radiosta nauhoitin ja tykkäsin. Edelleenkin kuuntelen vain radiota, mutta nostalgiaa silloin rockia ja heviä.

Kun kanavia oli vähän niin kaikki katsoivat samat top30 listat. Musiikilla oli paljon suurempi merkitys. Nykyään joka tuutti on täynnä mitä ihmeellisempiä bändejä joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin vaikeuksissa jos pitäisi mainita kymmenen hittibiisin ja artistin nimet tältä vuodelta joita olen kuunnellut. Ehkä 2000 luvun alusta tähän päivään pystyisin mainita nimet.

Ne kuulostaa kaikki samalta. Naputus, tunkkainen synasoundi ja autotune, jota vittumaisesti väännellään hirveän kuuloiseksi. Hyi!

Aika outo kysymys.

Ap on tyhmä tai ilkeä tai molempia. Mulla ei olisi tullut mieleenkään puhua noin tyhmästi vanhemmille ihmisille. Oli kiva kuunnella mitä he kertoivat elämästään. Välillä ihmetyttää mitä erakoita nuoret ihmiset oikein on, kun eivät tiedä eikä käsitä mitään vanhempiensa ja isovanhempiensa nuoruudesta.

Itse toivon usein että olisi muistoja 50- ja 60-luvuista. Silloin monessa asiassa oli hohtoa. Mutta synnyin vasta 60-luvun lopulla, ei voi mitään.

Säälittää kyllä kaikki 90-luvun laman jälkeen syntyneet.

Teiltä on jäänyt paljon kivaa näkemättä ja kokematta.

Aika harva kappale oli kielletty soittaa radiossa. Nykyiset soittolistat rajoittaa varmaan enemmän, yhdet ja samat kappaleet soivat jatkuvasti.

Ainahan oli mahdollista kuunnella vaikka radio Luxemburgia.

Vierailija kirjoitti:

Aika outo kysymys.

Ap on tyhmä tai ilkeä tai molempia. Mulla ei olisi tullut mieleenkään puhua noin tyhmästi vanhemmille ihmisille. Oli kiva kuunnella mitä he kertoivat elämästään. Välillä ihmetyttää mitä erakoita nuoret ihmiset oikein on, kun eivät tiedä eikä käsitä mitään vanhempiensa ja isovanhempiensa nuoruudesta.

Itse toivon usein että olisi muistoja 50- ja 60-luvuista. Silloin monessa asiassa oli hohtoa. Mutta synnyin vasta 60-luvun lopulla, ei voi mitään.

Säälittää kyllä kaikki 90-luvun laman jälkeen syntyneet.

Teiltä on jäänyt paljon kivaa näkemättä ja kokematta.

Ja meiltä 60-luvulla syntyneiltä jää vielä paljon kokematta, kunhan tässä aika kuluu.

Nykykakarat ei tiedä sitä huikeaa tunnetta kun pitkän ja hartaan hakemisen jälkeen radiosta alkaa kuulua radio Luxemburg! Joo-o, teiltä on teknologia vienyt paljon elämästä.

TÄMÄ! Olin itse jo unohtanut mitä se oli kun kasarin lopussa paikallisradioiden kulta-aikaan yritti kohinan seasta puoli milliä kerrallaan antennia veivaten etsiä taajuuksia. Niin turhauttavaa mutta niin ihanaa kun osui kohdalleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika outo kysymys.

Ap on tyhmä tai ilkeä tai molempia. Mulla ei olisi tullut mieleenkään puhua noin tyhmästi vanhemmille ihmisille. Oli kiva kuunnella mitä he kertoivat elämästään. Välillä ihmetyttää mitä erakoita nuoret ihmiset oikein on, kun eivät tiedä eikä käsitä mitään vanhempiensa ja isovanhempiensa nuoruudesta.

Itse toivon usein että olisi muistoja 50- ja 60-luvuista. Silloin monessa asiassa oli hohtoa. Mutta synnyin vasta 60-luvun lopulla, ei voi mitään.

Säälittää kyllä kaikki 90-luvun laman jälkeen syntyneet.

Teiltä on jäänyt paljon kivaa näkemättä ja kokematta.

Ja meiltä 60-luvulla syntyneiltä jää vielä paljon kokematta, kunhan tässä aika kuluu.

Viipuri 1930-luvulla. Tuo se vasta oli ihanaa aikaa... Kunnes paha alkoi.

Kaverin perheellä oli vielä 70-luvulla putkiradio käytössä.

Siitä kuului tosi hyvin Radio Luxemburg. Meidän uudesta radiosta se ei kuulunut millään. Vähän vain pihisi.

Eipä harmita ollenkaan. Musiikki on minulle ihan yhdentekevää; en ole koskaan kuunnellut musiikkia muualta kuin radiosta pakolla muun ohjelman lomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin vaikeuksissa jos pitäisi mainita kymmenen hittibiisin ja artistin nimet tältä vuodelta joita olen kuunnellut. Ehkä 2000 luvun alusta tähän päivään pystyisin mainita nimet.

Ne kuulostaa kaikki samalta. Naputus, tunkkainen synasoundi ja autotune, jota vittumaisesti väännellään hirveän kuuloiseksi. Hyi!

Anteeksi, mutta repesin tälle. 😂 Siinä oli kaikki tiivistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas melkein kadehdin vanhempaa sukupolvea, jotka eivät saaneet artistin/bändin uudesta levystä näytettä mistään nettiin vuotaneesta raidasta, vaan saivat jännittäen odottaa kun pääsevät ostamaan uuden LP-levyn tai C-kasetin. Toki telkkarissa varmaan näkivät entuudestaan jotain, mutta ei sentään koko levyä :D

Olen 80-luvulla syntynyt, joten kyllähän minäkin nuorempana ostin cd-levyjä ennen kuin olin kuullut koko levyä missään toistopalvelussa, että sain minäkin osani :)

Oih! Itse muistan kun uuden kasetin ostettuani kuuntelin korva pitkänä ekaa kertaa ja oikein paperin ja kynän kanssa pidin sarakkeita että montako hyvää, kelvollista tai herra varjelkoon huonoa kappaletta sillä oli.

En kuuntele musiikkia kuin radiosta ja autossa ja kanava on Aito iskelmä. Jos mies lainaa autoa, niin saattaavaihtaa jollekin toiselle kanavalle, mutta muuttaa sen aina takasin Aito iskelmälle, kun kerran ei sitä tehnyt ja sitten oli helvetti irti.

Minä olen noilta ajoilta jäänyt kaipaamaan suomeksi käännettyjä kappaleita. Oli aivan ihanaa kuulla se oma suosikkikappale vihdoinkin suomeksi jolloin tajusi sen sanat ja merkityksen vieläpä sen oman suosikkilaulajan tulkitsemana.

Miksi ei enää käännöskappaleita tehdä? Olen varma, että nuoretkin ilomielin kuuntelisivat suomeksi käännettyjä kappaleita tämän päivän listaykkösistä! Lahjakkaita laulajia kyllä meiltä löytyy.

Harmitti joskus mökillä, missä ei ollut sähköjä ja kuunneltiin patteriradiosta muutamaa kanavaa. Iltaisin tuli usein ainoastaan jotain kamalaa jatsia, mitä kutsun kummitusjatsiksi. Toisella kanavalla tuli sitten jotain keskusteluohjelmaa, sekin hyvin tylsää.

70-luvun alussa syntyneenä aina mökkireissuilla kuunneltiin autossa kasetteja. Pakko sanoa, että kyllä isän musamaku oli yllättävän hyvä, mm. The Doorsia, Queenia ja F.R. Davidia (tunnettu kasarilla Words-nimisestä biisistään), kotimaisista mm.  Kirkaa ja Viki Rostia. En ehkä kamalasti mitään noista kuuntele enää, mutta pikkulapsena rakastin kaikkia noista artisteista.

Vierailija kirjoitti:

Radioissa ei silloin ollut soittolistoja, joten musiikki oli paljon monipuolisempaa.

Ysärillä näkyi MTV ainakin kaupungeissa, joten sieltä kuuli ja näki listahitit ja klassikot (MTV oli silloin huomattavasti monipuolisempi musiikkikanava kuin nyt).

Ettei nyt näkynyt jo kasarin lopussa, MTV-nimittäin. Sky Channelilla oli listoja pikkuisen ennen MTV:tä.

Levyjä sai kaupasta kyllä ja kavereiden kanssa valittiin tarkkaan mitä kukakin osti ja sitten nauhoitettiin niitä toisillemme.

Jotkut nauhoittivat radiosta, mutta minä en varakkaana kermaperceenä tehnyt niin (olin töissä kesällä ja sesonkihommissa jouluisin).

Ja sitten oli vielä radio! Sillä kapitalistiset siat lähettivät villiä musiikkia yli rajojen!

Paria kolmea kanavaa tuli kuunneltua säännöllisen epäsännöllisesti iltasella. Olisiko ollut Luxembourg, Motala (?) ja joku germaaninen pitkäaaltokanava.

Kyllä näillä pärjäsi ihan kivasti.